Kävin tossa diabeteshoitajalla asioimassa. Hän kertoi sellaista, että kun on alettu täällä pääkaupunkiseudulla kutsumaan nelikymppisiä miehiä terveystarkastukseen niin kymmenestä kolmella on jotain pielessä. Verenpainetta, rasva-arvot ja diabetestä 2-tyyppiä jne... Voi vain arvailla kuinka sairasta kansaa olemme.
Missä mennään?
Diakakkonen
141694
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
että kaikki sairaudet tulee suusta sisään. Ei se ihme, että sairaudet, diabetes etunenässä, lisääntyy räjähdysmäisesti kun syödään epäterveellisesti liian hiilihydraattipitoisia ruokia. Liikaa jauhoja, perunaa, riisiä, pastaa, makaroonia, pizzoja, hampurilaisia, sokeria jne lista on loputon. Eikö ihmiset voi syödä mitään ilman näitä turhia vatsantäytteitä.
Sitten vielä Kansanterveyslaitos suosittelee syömään lisää hiilihydraatteja ja monipuolisesti perunaa. Rasvatkin ovat vaihtuneet terveellisistä eläinrasvoista keinotekoisiin muokattuihin teollisiin rasvoihin. Diabetesliittokin myötäilee Ktl:n suosituksia. Ei ainakaan liitolta jäsenet lopu kun ennuste diabeteksen kasvulle on 70% vuoteen 2010 mennessä. Lääketehtaat sponsoroivat diabetesliittoa ja saavat hyvät voitot kasvavista sairausluvuista.
Ei se Kansanterveyslaitos neuvo ylensyömään.
Kulutusta vastaava syöminen on kaiken a ja o, mitä monipuolisemmin, sen parempi.
Ja olihan sun listassa tosiaan ihan niitä turhiakin vatsan täytteitä eli pizzoja ja hampurilaisia, lisäisin listaan vielä etenkin kaikki rasvaa tirsuvat pasteijat, munkin ja wienerit...
Hieman sörkin tätä keskustelua sen virittämiseksi. Keskusteluhan koskee ravitsemusta. Käyköön se asiapitoisena kylmän rauhallisesti. En ole nähnyt kaikkea, mitä Kiril on kirjoittanut, mutta hänen juttujaan tarvitaan. Hän on ravitsemuksesta kiinnostunut ja vapaa sanomaan, mitä oikeaksi ymmärtää. Se on oikea peruste keskusteluun jokaiselle tilanteessa, jossa kroonisten sairauksien määrä jatkuvasti lisääntyy ja lääkkeet sen kun kallistuvat. Pallo on hukassa.
Nimimerkki ”väittää…” puolestaan sanoo, että ”Kulutusta vastaava syöminen on kaiken a ja o, mitä monipuolisemmin, sen parempi.” Oma kokemukseni on, jos olisin tätä neuvoa noudattanut, en enää keskustelisi tässä vaan haudan takaa. Vielä olisin hyväksynyt, jos muotoilu olisi ollut ”sulatuskykyä vastaava”. Me ihmiset olemme erilaisia. Silloin neuvo ”kaikkea hyvää kaikille” ei ole oikeastaan mikään neuvo vaan pelkästään esittäjän hurskas toive, johon ei vaikuta arkikokemus tai tieto. Ihmisen nykyisen ravinnon monipuolisuus on rajoittunut hänen oman tyyppinsä mukaiseen sulatuskyvyn. Silloin tuo ”kaikkea hyvää kaikille – suositus” on perin juurin epäonnistunut ja johtaa juuri nykyisen kaltaiseen eskaloituvaan tilanteeseen. Se osoittaa kokemattomuutta tai tietämättömyyttä. Älä vihastu, ”väittää…”, vaan harkitse asiaa ihan itse omalla ajattelullasi kylmän rauhallisesti ilman saamaasi/lukemaasi ”tieteellistä” viitettä!
Kiril ottaa esille kansanterveyslaitoksen suosituksen. Se on ihan aiheellista, sillä sillä on oma arvovaltansa suositusten joukossa. Käyttääkö se arvovaltaansa oikein? Siihen on paha sanoa ehdottomasti mitään, koska vastuuta pitää olla myös suosituksen lukijalla, vaikka kuuntelusuhde onkin asetettu ylhäältä alaspäin. Mutta eriävän mielipiteen voi lausua siitä, että suositus esim. ravitsemukseksi on; ” Hyvän ravitsemuksen saavuttamisessa keskeistä on säännöllinen ateriarytmi, monipuolinen ruokavalio ja energiantarvetta vastaava ruokamäärä.” Tietysti on vaikea ja suorastaan ehkä mahdotonta antaa yhdessä lauseessa oikeaa ohjetta kaikille. Jos sitä ei voi antaa, sitä ei pitäisi sitten antaakaan. Taas tuo monipuolinen ruokavalio. En tunne montaa ihmistä ympärilläni, jotka voisivat syödä TERVEYTENSÄ SÄILYTTÄEN kaikkea sitä monipuolisuutta, mitä silmillään tarjolla näkevät. Jo arkikokemus antaa ymmärtää, että suosituksessa on jotain perustavaa laatua olevaa väärin ilmaistuna. Sopiiko kaamoksen asukille monipuolinen valikko etelän hedelmiä, kaakao mukaan lukien? Tai sopiiko siihen eskimoiden ruokavalio? Tai sopiiko siihen kaikki, mitä elintarviketeollisuus suosittelee? Ja sitten tuo energiantarvetta vastaava ruokamäärä? Sehän kertoo vain, että suosittelija on kalori-orientoitunut tieteellinen ruokailija. Ruokahan sisältää paljon muutakin kuin kaloreita, melkein voisi sanoa – tärkein on melkein kaikkea muuta kuin kalorit. Suositus ei ota laisinkaan huomioon, onko ruoka tuotettu käyttämällä kolmea pääravinnetta – NPK - kemiallisessa muodossa kuten tehomaatalous tekee, vai onko ruoan kasvattamiseen käytetty kymmeniä elonkierrossa olevia aineita kuten luomuviljely ja biodynaaminen viljely tekevät. Näkemys laadusta puuttuu tyystin ja se näkyy sairaustilastoissa. Huomioon otetaan vain kalorit, jolloin valkoinen sokeri kait on yksi tehokkaimmista kaloreista.
Kun tämä palsta on diabetes-palsta ja kyseessä ravitsemus ja kun vuodenaika on se mikä on, niin suosittelisin lopuksi vaikkapa vain ”monipuolisuuden” nimissä löytämään jostain kasvinsuojeluaineettomia ja luomusti kasvaneita jauhosavikoita. Niitä voi Lönnrotin mukaan käyttää salaatteina tai kiehauttaa ne vähässä suolavedessä öljyn kera, jolloin niistä saa maukasta lisuketta ja aineksia, joita ruumis niin kipeästi kaipaa. Jauhosavikat eivät ehkä paranna jo pitkälle rappeutunutta ruumista, mutta hyvää ne tekevät silti sokeritautiselle ja kuin myös vielä terveillekin.
Hatun nosto sille (ei siis vitsinä vaan ihan tosissaan).
Minä en todellakaan olisi jaksanut noin pitkästi kirjoittaa ja yleensähän lyhyet viestit jäävät pakosti yksinkertaistetuksi yleistykseksi. Valitan sitä.
Ehkä tosiaan sanavalintani olivat haparoivia, mutta "kulutusta vastaavalla syömisellä" minä tarkoitin vain sitä, että paino pysyy hallinnassa kun ei syö enempää kuin mitä kuluttaa. Näin ainakin itselläni on tapahtunut. Ei tarvitse edes niitä kilokaloreita laskea, kun välillä käy vaakalla ja seuraa, ettei sen lukemissa tapahtu mitään huolestuttavaa kumpaankaan suuntaan.
Ja tämä tosiaan on diabetespalsta ja siksi täällä joskus käynkin - ja jopa kirjoittelen (tosin harvoin). Kokemusta on muutamasta kymmenestä 1-tyypin diabetesvuodesta ja sen myötä myös tuota ravitsemustietoa on jonkin verran kertynyt... Eniten tietenkin hiilihydraateista, mutta kyllä siellä paljon muutakin on esille tullut.
Toivottavasti hienosti muotoilemasi teksi saa todellakin tästä viriämään hyvän keskustelun.
Ahaa. Google löysi, vaikka muistini ei tiennyt mitään. Tuo mitä lopussa sanotaan varoituksena
oksaalihaposta ja munuaisista ei kyllä tunnu hyvältä.
Mikäs siinä, kaikkeahan voipi kokeilla, kerro enemmän. Mutta et kai tosissasi meinaa, että tästä lähtisin luomutiloille tai luontoon sitä etsimään?
Sataakin, pahus vieköön.
No joo, tuossapa se tuli tunnustettua yksi syy kanssa porukan vaivoihin. Eli tämä olemattomiin mennyt liikunta. Toisaalta neuropaattisilla koivilla en kyllä itse paljon juoksentele.
Juu, suositukset on varmaan vaikeita laatia. Tuosta olen kuitenkin iloinen, että se pullo punaviiniä tuli ravintoympyrään mukaan:)
Kyllä myös ympäristön saasteet on huomattavasti lisääntyneet. Näkyy lähinnä tuolla astma- / allergiapuolella.
Juu, hyvä kirjoitus. Kyllä tuo elinympäristö vaikuttaa myös. Kalkkia ja D-vitamiinia pitäis
vissiin ainakin huitoa eskimomaiseen tapaan talvisaikaan.
terv D1-tapaus myös
Jauhosavikko ei missään nimessä saa syödä raakana, vaan se on aina ryöpättävä! Se sisältää paljon nitriittejä, jotka ovat syöpääaiheuttavia. Sitä eivät saa myöskään syödä diabeetikot eivätkä munuaispotilaat sen sisältämän oksaalihapon vuoksi.
Jauhosavikon voi hyvin korvata maitohorsmalla, eli "köyhän miehen parsalla". Sitä voi laittaa salaattiin tai höyryttää kevyesti ja syödä voin kanssa apposten tapaan. Horsmasta käytetään yleensä tuoreet nuput, ei koko kasvia.
Mielenkiintoinen tuo oksaalihappokielto munuaistautitapauksilta.
Itselläni on ollut diabeettinen nefropatia diagnosoituna jo yli 10 vuotta ja ravitsemusterapeutillakin olen käynyt asian puitteissa useamman kerran. Koskaan ei ole kokonaan kielletty esim. pinaatin, raparperin tai punajuuren syöntiä, joissa niissäkin (noin niinkuin tutuimmissa raaka-aineissa) ainakin Vikipedian mukaan on oksaalihappoa.
Ainoastaan sen olen kuullut, että esim. raparperin kanssa pitäisi nauttia jotain maitotaloustuotteita juuri tuon oksaalihapon vuoksi.
PS. kohta aion taas juoda kahvit raparperipiirakan kanssa :)
mutta tuskin syöt raparperiä raakana, etkä varmaan joka päivä.
Niin, tuo jauhosavikka – Chenopodium Album – on peltojemme yleisimpiä rikkaruohoja. Se viihtyy erikoisesti perunapelloilla. Sen takia kai viljelijät suu muikeassa hymyssä suosittelevat sitä asiakkaille itse poimittuna. Mutta hyvää se on. Vaihtoehtona sille ovat ainoastaan katajanmarjat ja astetta lievempinä mustikasta marjat ja lehdet sekä täysohra.
Olen pitänyt itseni erossa reseptilääkkeistä jo vuosikymmeniä parantaja Nestor Blomkvistin ohjeiden avulla. Hän suositteli nimenomaan sokeritautisille kyseistä kasvia. Heidän pitäisi syödä puoli kahvikupillista keitettyjä lehtiä päivittäin 4-5 kuukauden ajan ja sitten mielellään kerran pari viikossa noin kolmen kuukauden ajan. Sen jälkeen silloin tällöin. Jauhosavikan voi hyvin kuivattaa tai pakastaa. Paras korjuuaika on ennen kuin kasvi aloittaa hedelmänmuodostuksen, kun varret vielä murenevat helposti yläosastaan. Keittoajan tulee olla lyhin mahdollinen tai pari minuuttia. Sitä voi myös käyttää höyrykypsennettynä, muhennettuna ohrajauhoilla, keittoon, ohukaisiin, hentorakenteisena salaattiin, johon voi lisätä hieman voikukan lehtiä.
Jauhosavikan (ja katajanmarjan) erikoisuus on, että se ravitsee erästä elimistömme osaa, jota tarvitaan sokerin sulatukseen. Se sijaitsee vasemmalla puolen solisluun ja kainalon välisellä alueella. Sen olemassaolon huomaa oikeastaan vain välillisesti. Joskus jos olen syönyt sokeria yleisen mittapuun mukaan vähän, mutta oman mittapuuni mukaan liikaa, kyseiseen kohtaan tulee kipeytynyt alue. Silloin ei auta muu kuin naputella ja hieroa sitä sormenpäillä, että saa verenkierron huuhtelemaan sitä puhtaaksi. Ja tietysti sokeriherkuttelu ja hiilihappoiset juomat pois ja jauhosavikat tai katajanmarjat esiin ja juomaksi betaiinikloridia antavat happoiset juomat.
Blomkvist totesi, ettei jauhosavikka sisällä oksaalihappoa, mutta sen sijaan hän kehotti sen kanssa säästäväisyyteen niitä, jotka ovat puhdistamassa ruumistaan sulamattomista valkuaisaineista - ei pidä syödä enempää kuin puoli kahvikupillista keitettyjä lehtiä kaksi kertaa viikossa.
Raparperista pysyttelen erossa, enkä koske siihen, vaikka se olisi ”voissa paistettu”.
Voin sanoa kyllä syöväni raparperia joka päivä.
Tosin raakana sitä menee vain silloin, kun sitä raakana käsittelen eli piirakan/kiisselin valmistuspäivinä ja korkeintaan sellainen 5 cm pala kerralla. Enkä tosiaan edes näin raparperiaikana sitä joka päivä raakana käsittele.
Ja minä kyllä luin viestisi kait vähän huolimattomasti, koska ymmärsin, että mielestäsi munuaisongelmaisilla oksaalihappo olisi kokonaan kielletty. Ei kait se kokonaan edes valmistusvaiheessa häivy esim. raparperipiirakasta.
saivikkaasi on vaarallinen munuaispotilaille ja diabeetikoille. Katajanmarjasta puhumattakaan! Katajanmarjaa ei missään nimessä saa munuaispotilaat käyttää!
"Astetta miedommilla mustikoilla" tarkoitat varmaankin juolukoita. Juolukka on turhaan aliarvostettu marja. Hieman valjun makuinenhan se on, mutta erinomainen esim. vaapukan kanssa sekoitettuna; kasvaakin usein samoilla alueilla. Ravinteiltaan se ei ole mustikan veroinen, mutta terveellinen lisä ruokavalioon silti. Ja mikä parasta: se ei tahraa! :)
kypsennettäessäkään. Raparperituotteita en kyllä syöttäisi munuaispotilaille, diabeetikoille enkä lapsille kuin muutaman kerran kesässä.
Mutta oma valintasi! Munkin on pakko myöntää, että rakastan nimen omaan raakaa raparperiä. Tiedän ettei se ole terveellistä, mutta ihan "vahingoissa" menee pala tai pari suuhun silloin kun sitä pilkon tai muutoin valmistan. Se on niin ihanan, kirvelevän karvasta! :)
kermavaahdolla, sopivasti viileenä. Nam, nam..
Mikähän ihme siinä on, että välillä on oikein himo
raparperiin. Sitäkin vaan vaikea saada kun himari iskee. Siinä on samanlainen kirpeä maku, kuin C-vitamiinia sisältävissä hedelmissä tai marjoissa, esim kiiwi ja lime. Lisänsä tuo sitten varmaan toi
muu hapokkuus. Kyllä sitä lapsena syötiin ihan varsikaupalla, eikä kukaan varotellu mistään.
Skärbo on varmaan oikeessa, että jos on jo todettu ongelmia munuaisissa, niin turhaa urheilua kannattaa välttää tässäkin.
Vielä tuohon alkuperäiseen aiheeseen sen verran, että yks juttu mitä terveysasioissa saa liian vähän huomiota, on työn stressaavuus ja ihmisen itseensä rakentama kiire. Kauhea kiire ei
minnekkään.
Jos tuottavuus joka paikassa on noussut aivan hillittömästi esim. -40-luvulta, niin kuinka porukalla on nyt sitten niin kauhea kiire?
Ei siihen aikaan ollut kiirettä ja stressi-sanaa ei edes tunnettu. Kyllä suorituspaineet varmaan alkaa keski-ikäsillä jo tuntumaan ja se näkyy kropan sairauksina. Työelämä sairastuttaa, mutta sitä ei kerrota, koska haluamme olla maailman paras taas siinäkin asiassa. Liikaa kunnianhimoa
kansanluonteessa? Tiedä häntä sitten:)
Kyllähän diabetes, munuaisvaivat ja verenpaine liittyvät toisiinsa. Huomasin sen itse kymmeniä vuosia sitten, kun sokerit lakkasivat sulamasta ja toinen munuainen tukkeentui. Tärkein kohde oli silloin saada taas sokerien sulaminen toimintaan. Katajanmarjat ja jauhosavikka olivat silloin tarpeen. Katajanmarjoista sain kyllä kerran komplikaatioitakin. Ei se johtunut itse katajanmarjoista vaan siitä, että syömäni katajanmarjat olivat kasvaneet liian lähellä kieloja. Siitä olosuhteesta johtuen niihin oli tullut katajamarjalle vierasta myrkkyä. Hoidon ansiosta sokeri alkoi taas sulaa. Tuo mainitsemani paikka vasemman puolen rinnassa elpyi. Munuaisten aukaisussa tärkeä oli betainikloridin käyttö, jota apteekista saa varoitusten saattelemana. Nykyään pidän terveyttäni hyvänä, verenpainekin lähellä ideaalia. Tietty heikkous sokerin sulatuksessa ja munuaisten toiminnassa on koko loppuiän, mutta niistä selviää rajoittamalla sokerin, kalkin ja kahvin käyttöä. Liian kalkin nauttiminen on yksi tapa tukkia munuaisensa, siksi kartan myös kalkkipitoisia ruokia, kuten valkoista vehnää. Kun tietää näiden suhteen rajansa ja jättää niitä syömästä, elämä on normaalia. Reseptilääkkeitä en tarvitse.
Oman kokemukseni valossa jyrkiltä kannanotoiltasi jauhosavikan ja katajanmarjojen suhteen puuttuu katu-uskottavuus. Tämä ristiriita omien hyvien kokemusteni ja sinun huonojen tietojesi välillä on mielenkiintoinen. Voisitko kertoa omista kokemuksistasi. Mistä olet esittämääsi käsitykseen päätynyt? Ehkä selitys ristiriidalle löytyy ja voi olla hyödyllinenkin. Entä jos oletkin väärässä ja kiellät sairaita nauttimasta heidän kipeästi tarvitsemaansa lääkettä? En mene muiden puolesta ottamaan kantaa. Omalla kohdallani Blomkvistin ohjeet toimivat kiitettävästi.
Vaivat on aina helpompia hoitaa, jos niitä ei päästä kehittymään pitkälle. Siinä mielessä tuo Blomkvistin löytö, ”sokerirauhanen” on verraton. Tarkkailemalla mm. mainitsemani alueen arkuutta, saa ajoissa varotuksen sokerinsulatuskykynsä rajan ylittymisestä ja voi ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Yksi seikka, johon kannattaa kiinnittää huomiota, on elintarvikkeiden sallitut lisäaineet, erikoisesti säilöntäaineet. Ihmisruumis on niin hienoviritteinen elimistö, että nämä lisäaineet ovat siellä kuin hiekkaa vanhan kellon rattaissa. Ne häiritsevät ruumiin herkkiä toimintoja. Kannattaa minimoida elintarvikkeiden lisäaineiden ja yleensä kemikalioitten saanti.
Jos sinulla on tietoa, millä muilla kuin mainitsemillani kasveilla voi tuota mainitun paikan toimintaa ravita ja antaa sille raaka-aineita – kaikkeahan pitää ravita - lukisin mielelläni niistä. Vaikutukseltaan astetta lievempinä kuin katajanmarjojen ja jauhosavikan vaikutus mainitsin mustikan (Vaccinium myrtillus) marjat ja lehdet sekä täysohran. Niitä riittävän usein käyttäen ilmeisesti saa tuon ”sokerirauhasen” ravitsemistarpeen tyydytettyä. Mutta kun varotellaan, niin vielä yksi varotus on paikallaan. Hapollisia marjoja saa nauttia vain yhtä marjalajia kerrallaan. Eri happojen reagointi keskenään voi tuoda yllätyksiä. Mustikan ja vadelman voi kyllä sekoittaa kuningatarhilloksi.