Vertaanpa tässä itseäni erääseen vanhaan kaveriini. Itselläni 25v ei ole kuin 3 kaveria, joiden kanssa olen kaiken lisäksi aika harvoin tekemisissä enää. Taas kaverillani 25v on sellaiset 15-20 kaveria, joiden kanssa on tekemisissä aika useinkin.
Kävin tämän kaverin kanssa taannoin eräässä kuppilassa, eikä kaverini ole yhtään puheliaampi kuin minäkään. Pöytäämme tuli pari tyyppiä vääntämään jotain tyhjänpäiväistä legendaa. Juteltiin hetken aikaa ja huomasin, että minä olen enemmän äänessä kuin kaverini. Muistelin aikoja, jolloin kävimme jollain kesäkurssilla, eikä hän sielläkään jutellut vieraille ihmisille. Toisin kuin itse, kyselin tuolloin muutamalta, mistä päin he olivat tulleet kurssille yms.
Kaverini vain on jotenkin suositumpi. Kaikki haluavat aina puhua hänelle. Hänellä on se tietty laaja kaveripiiri, joiden suosiossa hän on, eikä hänen tarvitse pettyä jos joku ei lähde tennistä pelaamaan. Ainahan joku muu lähtee. Minulla taas ne muut ovat niin harvassa, että tulee nähtyä vaivaa sanoissaan, jotta saa mukaan lähtemään. Kaverini voi vain tylysti sanoa jollekin, että en nyt jaksa lähteä jos ei huvita, koska hänellä on valinnanvaraa kavereissaan.
Eikä kaverini hiljainen olekaan kaveripiirissän, mutta heti kun on vieraampia ihmisiä mukana, hän ei uskalla puhua heille sanaakaan, eikä häntä varmaan kiinnostakaan, koska kavereita on jo niin paljon. Hän on ollut aina mallioppilas koulussa, opettajankin suosikki. Tyttöjen suosikki ulkonäöllään, kaverien suosikki isin ostamilla uusilla autoilla ja moottoripyörillä.
Puheella vain ei aina pärjää, jos pärstä vain ei miellytä ja näyttää jotenkin epäuskottavalta, kuten minä. Olen liian tavis, eikä minussa ole särmää, joka vetäisi puoleensa ihmisiä. En ole ujo, mutta kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut jutuistani. En ole tunkeileva, mutta en halua olla hiljaakaan. Olen vain huomannut porukassa, että kaikki katsovat minua aina vähän kulmat kurtussa kun sanon jotain, ja kommenteilla yritetään torpedoida juttuni. Silloin harvoin kun minut yleensä pyydetään mihinkään mukaan.
Kaverini ei tarvitse miettiä mitä sanoo, tai sanooko mitään. Hän on suosittu niin monen keskuudessa, ja hänellä on tietynlaista karismaa ja uskottavuutta, että hiljaa oleminenkin vaikuttaa coolilta. Vaikka kyllä hän osaa heittää hyvääkin juttua, kunhan on vain todella tuttuja ympärillä. Mutta toisaalta, on hän saanut monta uutakin ystävää, joista en ole edes tiennyt. En tiedä miten, mutta jotain vetovoimaa vain joissan ihmisissä tuntuu olevan. Hän on kai sitten monen mielestä hyvä tyyppi, jonka kanssa kannattaa olla tekemisissä. Hänellä on suhteita moneen tahoon, eikä hän jää pulaan tilanteessa kuin tilanteessa. Ei se puhuminen kaikkea ratkaise. Lisäksi hänen luokseen kaikki aina kokoontuu, koska hänellä on parhaimmat tilat ja puitteet. Hän on se porukan yhdistävä tekijä, jollain ihme tavalla, keskipiste. Vaikka ei aina äänessä olekaan.
Kävin tämän kaverin kanssa taannoin eräässä kuppilassa, eikä kaverini ole yhtään puheliaampi kuin minäkään. Pöytäämme tuli pari tyyppiä vääntämään jotain tyhjänpäiväistä legendaa. Juteltiin hetken aikaa ja huomasin, että minä olen enemmän äänessä kuin kaverini. Muistelin aikoja, jolloin kävimme jollain kesäkurssilla, eikä hän sielläkään jutellut vieraille ihmisille. Toisin kuin itse, kyselin tuolloin muutamalta, mistä päin he olivat tulleet kurssille yms.
Kaverini vain on jotenkin suositumpi. Kaikki haluavat aina puhua hänelle. Hänellä on se tietty laaja kaveripiiri, joiden suosiossa hän on, eikä hänen tarvitse pettyä jos joku ei lähde tennistä pelaamaan. Ainahan joku muu lähtee. Minulla taas ne muut ovat niin harvassa, että tulee nähtyä vaivaa sanoissaan, jotta saa mukaan lähtemään. Kaverini voi vain tylysti sanoa jollekin, että en nyt jaksa lähteä jos ei huvita, koska hänellä on valinnanvaraa kavereissaan.
Eikä kaverini hiljainen olekaan kaveripiirissän, mutta heti kun on vieraampia ihmisiä mukana, hän ei uskalla puhua heille sanaakaan, eikä häntä varmaan kiinnostakaan, koska kavereita on jo niin paljon. Hän on ollut aina mallioppilas koulussa, opettajankin suosikki. Tyttöjen suosikki ulkonäöllään, kaverien suosikki isin ostamilla uusilla autoilla ja moottoripyörillä.
Puheella vain ei aina pärjää, jos pärstä vain ei miellytä ja näyttää jotenkin epäuskottavalta, kuten minä. Olen liian tavis, eikä minussa ole särmää, joka vetäisi puoleensa ihmisiä. En ole ujo, mutta kukaan ei tunnu olevan kiinnostunut jutuistani. En ole tunkeileva, mutta en halua olla hiljaakaan. Olen vain huomannut porukassa, että kaikki katsovat minua aina vähän kulmat kurtussa kun sanon jotain, ja kommenteilla yritetään torpedoida juttuni. Silloin harvoin kun minut yleensä pyydetään mihinkään mukaan.
Kaverini ei tarvitse miettiä mitä sanoo, tai sanooko mitään. Hän on suosittu niin monen keskuudessa, ja hänellä on tietynlaista karismaa ja uskottavuutta, että hiljaa oleminenkin vaikuttaa coolilta. Vaikka kyllä hän osaa heittää hyvääkin juttua, kunhan on vain todella tuttuja ympärillä. Mutta toisaalta, on hän saanut monta uutakin ystävää, joista en ole edes tiennyt. En tiedä miten, mutta jotain vetovoimaa vain joissan ihmisissä tuntuu olevan. Hän on kai sitten monen mielestä hyvä tyyppi, jonka kanssa kannattaa olla tekemisissä. Hänellä on suhteita moneen tahoon, eikä hän jää pulaan tilanteessa kuin tilanteessa. Ei se puhuminen kaikkea ratkaise. Lisäksi hänen luokseen kaikki aina kokoontuu, koska hänellä on parhaimmat tilat ja puitteet. Hän on se porukan yhdistävä tekijä, jollain ihme tavalla, keskipiste. Vaikka ei aina äänessä olekaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Toihan oli kuin mun omasta elämästä. En hirveästi ole antanut häiritä vaikka kavereita ei olekkaan kuin muutama.
Meillä taitaa kyllä olla se ero että, mä kyl pystyn juttelee aika hyvin jotain small talkkia, mutta kun puheet menee vähänkin yksityiselle alueelle, muutun jotenkin varautuneeksi. En halua päästää ketään lähelle ja siitä syystä mun kaverilla on enemmän ystäviä.
Mun täytyy ihan sanoa, että mun itseni pitäisi ainakin oikein nähdä teidät kummatkin, ennenkuin voisin sanoa, kumpi on mielestäni paremman näköinen. Toisin sanoen, en uskonut kaikkea kertomuksessasi. :D
Se, että on onnistunut haalimaan omaisuudellaan ja tyynellä olemuksellaan ( käytöksellään ) ihmisiä ympärille, ei todellakaan tarkoita sitä että olisi esim. yhtään minkään näköinen. Miten vertaat hänen ulkonäköään omaasi? Onko hän sinua pidempi vai? Urheilullisempi? Paremmin pukeutuva??
Mutta eihän se ole vielä sitä varsinaista ulkonäköä! Ulkonäkö tulee naamasta... Ja siinäkin on niin eri makuja, joten turha alkaa yleistää.
Tuntuu, että haluat vain tahallasi yhdistellä asioita olemattomasti toisiinsa. Oikein vaipua itsesääliin ja ajatella: "tuossa toisessa on kaikkea ja mussa ei ole mitään". Mutta luulen, että totuus on aivan toinen. Hän osaa arvostaa itseään, sinä et. Siinä se kaikki piilee. Ei teidän tarvitse olla loppujen lopuksi yhtään sen erilaisempia, vaan tuolla toisella on ainoastaan parempi asenne. Niinpä ihmiset alkavat pyöriä hänen ympärillään, kun huomaavat että hän on rento, itseään arvostava jne. Ja mistä tämä sitten johtuu? Siitäkö, että hän on syntynyt vauraaseen perheeseen ja tietää, ettei tarvitse muita ihmisiä tavallaan koskaan mihinkään? Vaikea sanoa, mutta tuolla toisella on joka tapauksessa sellainen asenne, jolla pystyy yltämään haluamaansa. Siis sellainen "vain taivas on rajana" -asenne. Eli juuri niinkuin kerroit: hän ei ota turhia suorituspaineita mistään, vaan antaa kaiken mennä omalla painollaan itsestään eteenpäin. Ja sillä saavuttaa!
Ota siis huomioon, että asenne ja ihminen ovat kaksi eri asiaa. On toki totta, että asenne on osa ihmistä, mutta siinä ei ole vielä kaikki, mitä ihmisessä on. Sinussa voi olla PALJON sellaista mitä hänessä ei ehkä ikinä tule olemaan, mutta kukaan ei huomaa sitä, jos olet jo tässä vaiheessa katkeroitunut. Arvosta itseäsi sellaisena kuin olet äläkä vertaa itseäsi muihin. Hän ei korvaa sinua, vaikka hänellä olisi tuhat kaveria, viisisataa naisystävää ja Bill Gatesin omaisuus. Se johtuu puhtaasti siitä, että hän ei voi olla samanlainen kuin sinä, koska kahta samanlaista ihmistä ei ole maailmassa (edes identtiset kaksoset eivät ole täysin samanlaisia!). Joten miksi sinä ainutlaatuinen ihminen vertaat itseäsi johonkin muuhun?? Mikä siinä on ideana? Ei kukaan sinua korvaa, ymmärrä se. Mutta ei sinua kukaan tosin arvosta, jos et ensin arvosta itse itseäsi. Ryhdistäydy siis. Voihan olla, että kukaan ei edes tiedä näistä ajatuksistasi, mutta ihan itsesi tähden, tuhoa nämä ajatukset! Ei näissä ole järjen hiventäkään.. Et voi kuitenkaan varmuudella tietää, miksi ihmiset hakeutuvat hänen seuraansa. Esim. onko se ollut joidenkin kohdalla pelkkää sattumaa vai sitä, että heitä viehättää hänen omaisuutensa vai sitä, että he hänen kauttaan jotkut haluaisivat tutustua johonkin aivan toiseen ihmiseen jne. Ei sitä voi tietää. Ihmiset yleensä kulkevat helpointa kautta eivätkä juurta jaksaen katso, minkälaisen ihmisen kanssa ovat tekemisissä. Jälleen kerran toistan: hänessä ei tarvitse olla yhtään mitään.
Jaksamisia! Itse en ainakaan haluaisi olla mistään kovin varakkaasta perheestä, koska silloin en enää pystyisi erottamaan, pitävätkö ihmiset minusta minun itseni tähden. Nyt kun olen tavanomaisen perheen tytär, ei minulla ole tuota ongelmaa.