Tämä ei ole varsinainen kysymys vaan ensimmäinen provokatiivinen viesti mitä olen tälle palstalle lähettänyt.
Hankin 5 v. sitten karttaplotterin. Nyt keväällä huomasin että tuijotan sitä LCD-näyttöä, maisemat jää kakkoseksi ja jatkuvasti minulla on vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa minne olen menossa (15 tuumaa LCD ei vasta 26 tuumaa litteä paperinäyttöä). Lisäksi kykyni arvioida etäisyyksiä ja tehdä perinteistä navigointia on selvästi huonontunut.
Tuli mieleen, että kohta olen samassa tilanteessa kuin nämä "uusavuttomat" vastaalkaajat navigoinnin suhteen.
Tein tällaisen päätöksen: Plotteria käytän sumussa tai huonossa näkyvyydessä (ei tarkoita pimeää), muuten se saa olla minun puolesta suljettuna.
Onko joku muu sattumalta ajatellut samalla tavalla?
Hankin 5 v. sitten karttaplotterin. Nyt keväällä huomasin että tuijotan sitä LCD-näyttöä, maisemat jää kakkoseksi ja jatkuvasti minulla on vaikeaa muodostaa kokonaiskuvaa minne olen menossa (15 tuumaa LCD ei vasta 26 tuumaa litteä paperinäyttöä). Lisäksi kykyni arvioida etäisyyksiä ja tehdä perinteistä navigointia on selvästi huonontunut.
Tuli mieleen, että kohta olen samassa tilanteessa kuin nämä "uusavuttomat" vastaalkaajat navigoinnin suhteen.
Tein tällaisen päätöksen: Plotteria käytän sumussa tai huonossa näkyvyydessä (ei tarkoita pimeää), muuten se saa olla minun puolesta suljettuna.
Onko joku muu sattumalta ajatellut samalla tavalla?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Viime elokuussa veneeni kiinteä GPS lakkasi toimimasta. Vara-GPS:n patterit löytyivätkin pojan leikkiautosta loppuun kuluneina. Verkkoliitäntäkaapelia minulla ei varavehkeeseen ollut.
Navigointi takaisin kotisatamaan oli kyllä todella stressaavaa, kuten aloittaja kirjoitti. Osaan toki navigoida mutta rutiini oli aika lailla hukassa. Kymmenen vuotta olen tottunut GPS:n käyttöön, viisi vuotta läppärin navigointisoftan käyttöön. Kaiken lisäksi huomasin etten ollut uusinut kompassin eksymätaulukkoa. Onneksi kiikarissa oli suuntimakompassi.
Mutta en veneillessä vaan erään toisen harrastuksen yhteydessä. Pistin viime kesänä gepsit piiloon ja rupesin taas lukemaan karttaa & kompassia ja nauttimaan maisemista. GPS on päällä, varmuuden vuoksi, jos huono näkyvyys yllättää.
Samaa mieltä, kaikenlainen liikkuva kuva on pahasta liikkuvassa veneessä. Huomasin tuijottavani myös kaiun piirtämää käppyrää silloinkin kun sitä ei tosiaankaan tarvittu. Olisi pitänyt mielummin katsella merta, maisemia ja rakkaan silmiä.
Yksi ratkaisu oli kääntää näytöstä pelkkä numeerinen data näkyviin. Se ei ole niin silmiä vangitsevaa. Paperikartta sitloodassa tärkeimpänä apuvälineenä ja vain tarvittaessa voin tarkistella koordinaatteja näytöstä.
Reittipisteitä voi käyttää numeerisella näytöllä kivemmin hyödyksi, kuten aiemmin ei-graafisena aikana jo tehtiin. Saa niitä suuntimia ja etäisyyksiä jotka riittävät yleensä hyvin.
ole ko. rakkineita hankkinutkaan ja hyvin pärjää ja ei pimeä tai sumut haittaa sen enempää kuin 20 vuotta sitten. Hieman tuolloin on tietty jännitystä ilmassa, mutta sehän purjehtimisesta alunperinkin tekee mielenkiintoisen...
...mutta plotteri onkin asennettu sisään navigointitilaan. Ulkona on vanhan gps:n lisänäyttö ja se 26-tuumainen paperin ohut. Toimii hyvin sumussakin, edellinen kokemus siitä viikon takaa. Maisemat tulee siis edelleen katseltua, mutta yksi hyvinkin mielenkiintoinen osa-alue on silti kuihtunut kovin yksinkertaiseksi. Se on vielä kokematta, onko perinteinen menetelmä pakon edessä käyttöönotettuna paljon aikaisempaa stressaavampi, vaiko vain mielenkiinnon palauttamista.
....on se että siinä on tarkka kello. Muuta virkaa sillä ei ole!
No ehkä minulla on huono plotteri, mutta multa sujuu perinteinen navigointi sutjakkaammin, mitä pikkuruiseen näyttöön tuijottaminen kirkkaassa auringonvalossa. Sumussa plotteri tutka ovatkin sensijaan varsin oivia kapistuksia.
Nyt on minun vuoroni provota. Mielestäni plottereissa näkyy tämä nykyajan meininki: kun ei osata, niin ostetaan joku kikkara, joka korvaa oman puutteellisen purjehdushistorian ja puutteelliset taidot. Suuri osa näistä ihmisistä, jotka ovat tosiaan kovanneet kartan plotterilla, ovat näitä aikuisiällä veneilyn aloittaneita, eli samaa sakkia, jotka telovat muiden veneitä rantautuessaan.
väitteesi perustuu? Onko joku tilasto olemassa, oletko kuullut jostakin, onko omia kokemuksia?
Turha heitellä herjoja ilman perusteita. Kyllä meillä kaikilla on joskus ollut lyhyt purjehdushistoria.
Tosi huono provo.
Ei se aikaisemminkaan helppoa ollut purjeveneilijöillä. Kerran kun kuljin huvikseni alaasteen koulumatkan omalla veneellä niin yksi purjevene huitoi hätämerkeillä. Menin kysymään mikä ongelma?
Olivat eksyksissä. Piti näyttää kartalta missä olivat ja vielä näyttää suunta mihin heidän pitäisi mennä. Heillä oli kylläkin kaikki tarvittavat navigointivempeleet...
Tämä olisi siis ennen gps aikaa, eli kyllä silloinkin jo osattiin merelle mennä ilman taitoja.... Olihan kartat ja kompassit ostettu ja todennäköisesti vielä rannikolaivurin kurssit käyty. Käytännön osaaminen olis kuitenkin hieman hakusessa....
Tuli itsekin asennettua plotteri veneeseen, ja jo nyt parin käyttökerran jälkeen kaduttaa. Ensinnäkin kartta-aineisto on aika "surkeaa", kun on töissä tottunut viralliseen ECDIS-järjestelmään ja S-57 kartta-aineistoon isolla näytöllä. Paras ratkaisu veneisiin on mahdollisuuksien mukaan "Merenkulkulaitoksen" skannattu karttapohja läppärillä. Ja se mikä eniten harmittaa / pelottaa on tosiaan perinteisen (visuaalisen) navigoinnin mahdollinen väheneminen. Se jos mikä on ollut purjehtiessa "haastavaa" ja mielenkiintoista. Kyllä tarkoitus olisi jatkossa pitää plotteri pääsääntöisesti kiinni ja mahdollisesti käyttää vain apuna esim. sumun yllättäessä tai tarkistaessa suuntaa pitemmillä aavoilla legeillä. Ja tähän tarkoitukseen GPS olisi riittänyt aivan hyvin.
"Ja tähän tarkoitukseen GPS olisi riittänyt aivan hyvin. "
Purjehdin aika paljon yksin. Kun hernerokka-sumu yllättää (näkuvyys 10-20m) on mutkailevassa väylässä lähes mahdotonta tallentaa seuraavan kääntöpisteen koordinaatit gps:ssään riittävän nopeasti (kun samanaikaisesti joutuu huolehtimaan purjehduksesta). Pitäisi ottaa tarkat koordinaatit merikortista ja sitten gps:än alkeellisella näppäimmistöllä siirtää ne sinne, vie aikaa samalla kuin vene ryntää eteenpäin.
Tein tämän Dånön väylässä, pelottava kokemus kun napautin koordinaatteja niin että "sormista tuli verta", en suosittele kenellekään. Siksi ostin sen karttaplotterin.
Nyt minulla on kaksi (kolme?) painolastia mistä pitäisi päästä eroon: tupakka, plotteri (ja naiset).
Aloitan plotterista.
em. sumutilanteessa. Eli pääsee rantaan suojaan turvallisemmin. Mutta ei mielellään jatketa matkaa ilman tutkaa hernerokkasumussa, ainakaan laivaväylillä.
veneilijää löytyi, jotka eivät pysty kävelemään
ja syömään purukumia yhtä aikaa, eli lukemaan
plotteria ja seuraamaan maisemia. Tietenkin
plotterin on oltava värinäytöllä ja auringon
paisteessa näkyvä.
Edellisessä veneessäni oli tutka ja pidin sitä
päällä aina uusissa paikoissa hyvällä säällä,
jotta opin tuntemaan, miltä rannat näyttävät
näytöllä. Tarvittaessa tutkalla ajaminen on
taitolaji, mutta kun sen on harjoitellut, niin
voi sylkeä luodoille, tarkoitan ajaa tarkasti.
Kipparikurssit kävin aikaan, jolloin viitta-
järjestelmä meillä muuttui ja jouduin tenttimään
molemmat.
Mitä uusiin plotterikarttoihin tulee, ne ovat
huippua pienine virheineen. Paperikartoista ei
kannata puhua edes samana kesänä. Plotterilta pystyy mittaamaan esim. Sompasaaren laiturien
leveydet.Kaikkialta ei tuota tarkkuutta tietenkään löydy.
Kyllä plotteria kannattaa katsoa sillä silmällä.
liikenteessä,sekä merellä että mahdollisesti maallakin,jos tuijotat jotain ruutua tai esinettä mitä tahansa etkä katsele ympärillesi.
Provona ihan hyvä mutta toivon jos ajelet autolla et katsele yhtämittaa radion näyttöä,nopeusmittaria,tupakansytytintä tms.mikäli katselet tavallista paperimerikorttia koko ajan ethän silloinkaan näe ympäristöä.
Katsele plotteria,Gps laitetta yms. samalla tavoin ja pärjäät,onneksi sinulla ei ole televisiota veneessä,vai onko!!
Tämäkin on provo.