olen juuri aloittanut kesätyöpaikassa, jossa on muita ikäisiäni nuoria aikuisia. kaikki tulevat keskenään hyvin juttuun, puhuvat opiskeluista, bileistä, kesäsuunnitelmista, kaikesta mahdollisesta. kaikilla on ystäviä ja vapaa-ajan tekemistä.
olen vihdoin opiskeluiden aloittamisen jälkeen "unohtanut" yksinäisyyteni, koska koulu ja työ on vienyt aikani. nyt kaikki taas ahdistaa, koska olisi kiva tehdä kaikenlaisia normaaleja nuorten juttuja, kuten muutkin. olisi kiva käydä kesätapahtumissa, juhlia ym. vaikka mieli kovasti tekisi, ei vain ole ketään, joiden kanssa mennä. ei ole koskaan ollut, vaikka monesti olisi halunnut mennä liikkeelle. tuntuu pahalta kun työkaverit puhuvat jatkuvasti suunnitelmistaan, jollaisia haluaisin itsellänikin olevan...
yritän olla reippaana muiden jutuissa mukana, mutta väkisinkin tulee ulkopuolinen olo. nuorena kuuluisi elää, mennä ja tehdä asioita. ahdistaa jos tulevaisuus on tätä samaa yksinäisyyttä, samaa murehtimista.
ihmettelen miten muut ovat saaneet opiskelupaikoissaan uusia kavereita, joita tapaavat myös vapaa-aikana. tuntuu hullulta kun monilla muualta suomesta muuttaneilla on laaja kaveripiiri helsingissä. minulla ei, vaikka itse olen täältä kotoisin.
tutustuin kyllä opintojen ohessa ihmisiin, mutta se kaveruus rajoittuu koulun sisätiloihin. ei kukaan soittele toisilleen vapaa-aikoina, tapaamisista ja yhteisestä tekemisestä puhumattakaan.
olen vihdoin opiskeluiden aloittamisen jälkeen "unohtanut" yksinäisyyteni, koska koulu ja työ on vienyt aikani. nyt kaikki taas ahdistaa, koska olisi kiva tehdä kaikenlaisia normaaleja nuorten juttuja, kuten muutkin. olisi kiva käydä kesätapahtumissa, juhlia ym. vaikka mieli kovasti tekisi, ei vain ole ketään, joiden kanssa mennä. ei ole koskaan ollut, vaikka monesti olisi halunnut mennä liikkeelle. tuntuu pahalta kun työkaverit puhuvat jatkuvasti suunnitelmistaan, jollaisia haluaisin itsellänikin olevan...
yritän olla reippaana muiden jutuissa mukana, mutta väkisinkin tulee ulkopuolinen olo. nuorena kuuluisi elää, mennä ja tehdä asioita. ahdistaa jos tulevaisuus on tätä samaa yksinäisyyttä, samaa murehtimista.
ihmettelen miten muut ovat saaneet opiskelupaikoissaan uusia kavereita, joita tapaavat myös vapaa-aikana. tuntuu hullulta kun monilla muualta suomesta muuttaneilla on laaja kaveripiiri helsingissä. minulla ei, vaikka itse olen täältä kotoisin.
tutustuin kyllä opintojen ohessa ihmisiin, mutta se kaveruus rajoittuu koulun sisätiloihin. ei kukaan soittele toisilleen vapaa-aikoina, tapaamisista ja yhteisestä tekemisestä puhumattakaan.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sinulla menee paremmin kuin minulla, itselläni on työkavereina vanhoja äijiä. Niillä on vain sellaisia härskejä työmaajuttuja ja vittuilukisoja ruokatunneilla, jotka ovat kylläkin ihan hauskoja.
Elämä tuntuu todella valuvan sormien välistä hukkaan, itse olen 20v ja nyt on kaunis kesäperjantai ilta, ja mitä teen? Istun tietokoneella. Siinä hurja sekä villi nuoruus josta kertoa tarinoita vanhainkodissa.
Komppaan täysin tuota väitettäsi siitä ettei koulukavereiden kanssa juuri olla tekemisissä, varsinkin jos jää jokaisen koplan ulkopuolelle niin aika yksinäiset opiskeluvuodet on tiedossa kuten allekirjoittaneellakin.
Ei muuta kuin että tsemppiä ja hyvää kesää.
"Ei muuta kuin että tsemppiä ja hyvää kesää."
onko tämä sarkasmia?
toivotaan hyvää kesää ja että henkilö jaksaisi ongelmiensa yli. Jos siinä taas lukisi "haista vittu", niin silloin se tarkoittaisi että haista vittu joka taas on kaukana hyvän kesän toivotuksesta.
Mikset voisi ottaa keskustelun osaa? Kysyä ihan suoraan olisiko mahdollista että pääsisit mukaan näiden sun työkavereiden rientoihin.
No kehtaako sitä nyt muka suoraan kysyä TYÖkavereilta, joilla siis on omat ystävänsä ja joita ei näe muualla kuin töissä, että pääseekö mukaan? En minä ainakaan viitteisi ruveta kyselemään. Muilla ihmisillä on aina ne omat ystävänsä eikä sinne väliin uskalla tuppautua.
aivan. ei ole kovin helppoa myöntää avoimesti, että ei ole ystäviä. joten, ei ole helppoa tyrkyttää itseään muiden mukaan.
olisi voinut olla itseni kirjoittama. Kesä tulossa ja festareita haluttaisi mennä kovasti joka paikkaan ei vaan ole ketään jonka kanssa mennä. Poikaystäväkin jätti juuri vähän aikaa sitten, joten siinä meni kaikki kesäsuunnitelmat. Olen masentunut, joten eipä kai ole ihme, että kukaan ei jaksa minua katsella.
Syksyksi hain opiskelemaan saas nähdä pääsenkö. Tällä hetkellä käyn vain töissä. Illat ja viikonloput olen lähes aina yksin. Se on niin raastavaa. Tuntuu, että elämä menee hukkaan koko ajan. Ei ole mahdollisuuksia tutustua uusiin ihmisiin, kun ei näe ihmisiä missään. Toivon, että pääsisin kouluun siellä sentään ehkä olisi mahdollisuus tavata uusia kasvoja. Pelkään, että en siltikään saa solmituksi uusia ihmissuhteita, vaan jään ulkopuolelle niin kuin aina.
Minä lähden festareille ja vastaaviin paikkoihin yleensä aina yksin. Harmi vain että sinkkumiehiä siellä tuntuu riittävän, mutta sinkkutytöt ovat aika harvassa, kun tytöt ovat useammin tuollaisia, että ei muka voi mennä minnekään jos ei ole seuraa.
Jos olisi tyttöystävä, jonka kanssa voisi olla kesäisin rauhassa kahdestaan, niin ei tarvitsisi väkisin lähteä rasittaville festareille örmyävään väkipaljouteen ja juttelemaan puolitutuille ja täysin tuntemattomillekin.
Minusta festarit ovat juurikin sellainen paikka jonne yksin on hirvittävän ankea lähteä >_< Varsinkin, jos lähtee useammaksi päiväksi jonnekkin kauemmaksi...Oikeastaan minne tahansa on tylsä mennä yksin. Aina mukavampi se olisi jos olisi seuraa.
Se kai vähän riippuu siitäkin, minkälaista seuraa on mukana, mutta mitä laajempi kaveriporukka on mukana, sitä hankalammaksi menee siirtyminen syömään tai toiselle lavalle liikkuminen (varsinkin jos artisti on sellainen josta itse on kiinnostunut mutta ei mukana olevat kaverit).
Myös Etelä-Euroopan festareilla olen käynyt sekä kavereiden mukana tila-autolla, että yksin interreilaamalla, ja kyllä omin päin matkustelu oli paljon vapaampaa ja mukavampaa kun sai mennä aivan oman mielensä mukaan. Ankeaa ei missään tapauksessa, kun varsinkin Euroopan festareilla on niin puheliaita ja ystävällisiä ihmisiä kaikkialla minne käveleekin ja telttanaapureidenkin kanssa tulee automaattisesti juttuun.
Olen mennyt yksinäni ja yleensä päädyn yksikseni koko ajaksi tai sitten aivan vääränlaisten ihmisten seuraan. Kyllä se niin paljon mukavampaa on, kun olisi joku jonka kanssa mennä.
Tuo on kyllä totta, että yksin mennessä on vapaampaa. Saa mennä miten haluaa eikä tarvitse roikkua muiden perässä. Kyllä minä yksikseni tykkään jossakin käydä, mutta vieraisiin paikkoihin ei ole ollenkaan kiva mennä yksin.
Ei aivan vääränlaisessa seurassa tarvitse olla, ihan hyvin voi lähteä kävelemään ja mennä vaikka juttelemaan sellaisille jotka eivät aivan vääränlaisilta näytä.
Onko sinulla tapana festareilla ikinä itse mennä juttelemaan muille, vai kökötätkö aina yksin kunnes joku viinanhajuinen deeku tulee juttelemaan (ja näin siis joudut vääränlaiseen seuraan)?
No juurikin näin.
Olen melko hiljainen enkä tosta noin vaan osaa mennä juttelemaan vieraille ihmisille.
Jos ei uskalla mennä juttelemaan vieraille ihmisille, niin sitten on hankaluuksia löytää kavereita tai ystäviä missä tahansa. Minäkin olin muutamia vuosia sitten opiskeluaikana tuolla tavalla ujo, joten korkeakoulusta ei löytynyt ketään opiskelukavereita.
Tuohon juttelun aloittamiseen tuntemattomien kanssa kaiken lisäksi tottuu varsin helposti. Eli kun on muutaman ensimmäisen (ja hankalimman) kerran vähän rohkaissut itseään ja mennyt juttelemaan, sen jälkeen sellainen ei enää juurikaan jännitä ja tuntemattomille on aika helppo mennä juttelemaan esim. baareissa ja festareilla jne.
Olen koko ikäni kärsinyt yksinäisyydestä, johtuen, että pienempänä oli erittäin paha sosiaalistentilanteiden pelko. Sen vuoksi myös sairastuin masennukseen. Pidän itseäni aina huonompana enkä täten uskalla mennä puhumaan kellekkään. Se ei vain kaikille ole niin helppoa.
Minä olin pienenä koulukiusattu ja sen takia oli hankala sosiaalinen fobia ja masennuskin (joka todettiin ainakin 10 vuotta sitten, mutta ei se edelleenkään ole minnekään parantunut, kun kävin pari viikkoa sitten psykologin testeissä) ja täysin yksinkin varsinkin opiskelupaikkakunnalle muuttamisen jälkeen. Sinulla on ainakin poikakaveri ollut, joten ei ole joutunut olemaan täysin yksin ja ilman minkäänlaisia juttelukavereita tms.
Ainakin vertaistukiryhmät ovat jonkin verran auttaneet (vaikka niihin olikin alussa hirmu pelottavaa mennä), ne toimivat ainakin jonkinlaisena siedätyshoitona, kun nettipalstoistahan ei ole mitään hyötyä. Kannattaa käydä vertaistukiryhmissä, ja osallistua kaikenlaisiin foorumimiitteihinkin ym. ahkerasti.
Myös alkoholinkäytöstä on selvästi jotain apua, paljon paremmin uskaltaa muille mennä juttelemaan jos on juonut riittävästi, mutta totuttelun jälkeen alkoholiakaan ei välttämättä tarvita.
Ujoudesta pääsee eroon samalla tavoin kuin esim. tottuu vahvoihin chilipaprikoihin, alussa on niin herkkä että pelkkä tuoksukin kirvelee silmiä, mutta kun niitä on jonkin aikaa syönyt säännöllisesti, niihin tulee nopeasti immuniteetti eivätkä ne maistu kovin vahvoilta.
Toisaalta, ystäviä ei kovin helposti mistään löydä, vaikka menisi oma-aloitteisesti juttelemaan tuhannelle satunnaiselle vastaantulijalle...