Olen huomannut että varsin moni täällä on ihastunut työkaveriinsa.
Ja nyt tiedustelenkin että kuinka moni ja miten siitä selviää, siis siitä että näkee ihastustaan päivittäin? Vai selviääkö? Vai onko edes tarvis?
Ja nyt tiedustelenkin että kuinka moni ja miten siitä selviää, siis siitä että näkee ihastustaan päivittäin? Vai selviääkö? Vai onko edes tarvis?
Vastaukset 30
Vanhimmat
selvitä mokomasta asiasta, kivahan HÄNTÄ on nähdä joka päivä!
...ollut ihastunut, mutta ihastukseni kohde on semmoinen tuittuilija välillä, että taitaa onneksi ihan itsestään tunteet karista. En vaan ymmärrä yhtään hänen käytöstään.
olen ollut sitä kohta jo puoli vuotta..työskennellään välillä samassa työpisteessä,ja silloin ne viikot on onnen aikaa.Huumorimme pelaa hyvin yhteen ja muutenkin haluisin vietää enemmän yhdessä aikaa,mikä on mahdotonta,koska olemme molemmat perheellisiä.viikonloput on yhtä ikävää ja tuskaa=((
että ihastuin naispuoliseen työkaveriin.en vieläkään tiedä miten siinä niin saattoi käydä.samalla osastolla töissä oltiin satunnaisesti ja toisinaan juteltiinkin aika paljon töissä.siinä kaikki.kerran sitten vaan kysäisin häntä seuraksi yhteen tilaisuuteen, ja silloin se sitten tapahtui.muistan vieläkin sen kun hän käveli minua vastaan ja se hymy..oi voi! koskaan en hänelle ole siitä voinut kertoa, ja siksi välillä tuottaakin hieman tuskaa kun nähdään.nykyään kun ollaan työn ulkopuolella enempi tekemisissä. tuskaa siksi, että ei voi kertoa mitä hänestä ajattelen jne. jos sen tekisin, tiedän että ystävyys olisi mennyttä ja se taas on liian arvokasta hukattavaksi.päivääkään ei mene ettenkö häntä ajattelisi.. eli itse en ole tästä yli enkä ympäri päässyt.pahinta ovat päivät kun ei nähdä.mutta silti tunne on aivan mahtava..
Täällä myös ihastuttu työkaveriin. Tunteet ollu taustalla varmaan pitkän aikaa, mutta lähiaikoina vasta tuli myönnettyä ne. Yksi ilta sitten vapaa-ajalla tapahtui. Ja tunteet oli molemminpuolisia. Asiat ei oo helppoja nykyään, mutta isoja tunteita, ihania hetkiä, kun voidaan.. Aika näyttää tuleeko meistä jotain. Ainakin uusi työpaikka voisi olla hyvä juttu :-)
opeeni olen ihastunut
hmm...oletko kenties oppilaani?
alan opettaja olet?
Itse opiskelen sosiaali- ja terveysalaa
vaan, mitä alaa opetat. ;)
valitettavasti opetan vähän eri alaa (kuin tuo sos. ja terv.), enpä kuitenkaan taida tarkemmin uskaltaa enempiä paljastaa ;-)
sit tääl kyselet?
paljastanutkaan yhtään mitään. Opetatko kovin nuoria ihmisiä, vai mitä pelkäät? Kaidalla polulla sinä kuitenkin olet, ja ilmeisesti toivoit jotain, kun ensimmäisen viestisi laitoit... kyllä sinä sait minutkin ihmettelemään, mitä oikein haluat.
kait täällä kysellä ja ihmetellä saa, ilman että takana olisi jotain suuria suunnitelmia ja aikeita? :)
tuli vain mieleeni tuosta viestistä. kaikenlaisia kokemuksia on eteen tullut. siksi tartuin. saan piiloutua juuri niin näkymättömäksi kuin haluan.
pärjäilkää! :)
Kovin kaunista vaan, kun kannustit oppilasta avautumaan, niinkuin hän tekikin, mutta itse pysyttelet turvassa. Hän on ihastunut, sinä "muutenvaan utelias", tunteettomasti.
yliopiston naiset ne todella kääntää mun pään.....
Minä siirryn kauppislaisiin.
Jotakin hauskaa tähänkin aamuun! Yksi kappale yliopiston naisia saa minut tuntemaan kummaa leiskuntaa, mutta toimintaa en minäkään suunnittele.
Sinulla on asiat paremmin mallillaan, kun et ole jämähtänyt yhteen...
teitä sit sykähdyttäisi niin paljon, että ryhtyisitte toimintaan???? t: yks onneton yo:n nainen, joka kääntää eräänkin pään, muttei saa sitä puhumaan.
jos mitään olisi tehtävissä, tai jotain hyvää voisin tarjota.
Päivänsäde ansaitsee parempaa.
joka antaa selkeitä merkkejä... heh kolmelta sainkin,mut ne olikin sit heteroita.
yo väki käy setassa.
Onko kellään muuten kokemusta Sappho listasta? Mistä siellä puhutaan, kannattaako liittyä?
Voimia sinulle! Täällä ei mene yhtään paremmin. Ihastuinrakastuin yllättäen, on molemminpuolista, mutta tunteilla ei tunnu olevan kellekään mitään arvoa.
Itsetuntoni ei koskaan ole ollut kummoinen, mutta nyt syytän itseäni muun lisäksi vielä siitä, kun en ole Hänen rakkautensa arvoinen.
Kaipaan Häntä kuitenkin vaaaltavasti, ja tuntuu kuin mielenterveyskin alkaisi järkkyä, itken jatkuvasti ja pelkään Hänen näkemistä. Tiedän ettei minun pitäisi täällä nyyhkiä, mutta jonkin ilmaisukeinon minäkin tarvitsen, mitään muuta ei ole.
Tarjosin hänelle ystävyyttänikin, muttei hän sitä huolinut. Ilmeisesti hän on elämässään niin onnellinen, ettei tarvitse minua vaivoikseen, vaikka väittikin tunteidemme olevan molemminpuoliset. En jaksa, enkä tiedä mitä tehdä.
ystävä hyvä. Anna ajan kulua ja ystäväsi miettiä asioita rauhassa.Sitä ei kuule vielä tiedä kuinka asiat järjestyvät.Haleja sulle ;)
Juu, olin eilen aikalailla poissa tolaltani, kun olin taas nähnyt hänet vilaukselta. Ja purkauduin sitten täällä, kun olin aiemmin huomannut, että ketjussa puhutaan, hmm...vähän ahdistukseni aiheesta (todella, mitään muuta keinoa ei olekaan, sori vaan Hän, jos luulet tunnistavasi tapauksen ja kurtistelet kulmiasi, kun olen näin varomaton).
Turhaan kyllä kiusaan itseäni, jos yhtään elän toivossa... tässä on nimittäin jo kuukausia ja kuukausia kulunut, emmekä enää edes tapaa toisiamme kuin ohimennen. Hän kyllä tietää, miten raskas talvi minulla on ollut, joten jos hän yhtään välittäisi, niin käyttäytyisi toisin. Toisaalta hänellä on myös erittäin hyvät syyt kaihtaa minua, joten en todellakaan moiti häntä!!
Kunhan valitan omaa typerää surkeuttani.
Mä ihastuin työkaveriini.. Ja hän minuun.. Hän vaan on naimisissa.. Mutta työpäivät on kivoja kun on pilkettä silmäkulmassa..
Ihastuin opiskelukaveriini ja lopulta kerroinkin sen hänelle. Tunne ei ilmeisesti ollut molemminpuolinen ja sekös harmittaa. Asiasta on keskusteltu hänen kanssaan ja ihan hyvää se on minulle tehnyt. Sydämen kirvely on jo hieman laimentunut, mutta en voi väittää ettenkö odottaisi hänen sähköpostiaan tai soittoaan tavanomaista enemmän. Olemme hänen toiveestaan edelleen ystäviä, joka tuntuu joiltakin osin hieman julmalta tai kylmältä. Siitä päättelenkin, etten merkitse hänelle oikeastaan mitään, koska hän ei näe tässä "kuviossa" ongelmaa. Olen nyt ottanut asiaan etäisyyttä ja koen, että kyllä tästä vielä selviää, mutta kestää aikansa että pääsen ajatuksesta - josko sittenkin.
ihastuin työn puitteissa erääsen naiseen,Erään kerran vaan aloin ihmetellä mielessäni kun näin että sieltä hän oli taas tulossas miksi minun oli vaikea puhua, sekoilin sanoissa ja huoneessa oli mielestäni patterit täysillä sen verta posket punoittivat.
Sitähän se oli, en ilmaissut millään tavalla tuntevani enempi häntä kohtaan ja mitä kuulin niin hän kyllä seurusteli, sormusta en onnistunut näkemään kylläkään.
Sitten työkuviot vaihtuivat enkä enää kuullut tai nähnyt häntä.
näin kävi. Ihastuin todella tulisesti n. saman ikäiseen naiseen. Aika läheisesti työskentelimme ja ajan myötä se meni hankalemmaksi tunteideni takia. Niinpä sitten kerroin hänelle olevani ihastunut- tekstarilla... Nolottaa vieläkin! Ja yksipuolistahan se taisi olla- tosin jotenkin sekavasti hän minulle vastasi ja tiesin hänen kyllä olevan myös bi.
Sattumalta jouduin vaihtamaan työpaikkaa ja siihenpä se yhteydenpitokin jäi. Mutta meni vielä pitkä aika, että häntä mietin ja kaipasin. Molemmilla taisi olla nolo olo emmekä koskaan saaneet asiasta kunnolla puhuttua.
Mutta koettu on, ja tiedän varsin hyvin, miten työpäivät saavat kummasti jännää ja energisempää sisältöä, kun siellä on joku joka saa perhoset vatsaan ja sydämen hyppimään hullun lailla.
Hienoahan se on töissä käydä, kun näkee sen ihanaisen siellä :) ...mutta on se välillä raastavaakin, kun haluaisi paljon enemmän. Mä olen ihan toivottoman ihastunut 20 vuotta vanhempaan työkaveriini. Sanonpahan vaan, että takuulla hän huomaa sen. En vaan voi olla niin kuin en oliskaan, silloin kun hän on läsnä. En kuitenkaan uskalla ottaa tuota riskiä, minkä sinä otit ja kertoa. En halua menettää sitä käsittämätöntä yhteyttä joka välillämme vallitsee. Jos oikeen järjellä ajattelee, niin sellainen voi syntyä myös ystävien välille (eli siinä ei välttämättä hänen puoleltaan ole sen kummempia tunteita). Luulen, että minun tapauksessani, tuo toinen on hetero vaikka välillä eleistä voisi ajatella kiinnostuksen olevan molemminpuolista. Ehkä vuoden kuluttua, kun minun on aika siirtyä muualle, pistän kaikki peliin ja pelaan "upporikasta ja rutiköyhää". Sitten ei ainakaan tarvitse nolostella päivittäin. Nyt nautin niistä pienistä tähtihetkistä ja jatkan tilanteista päiväunissani :) *huoh*
Aikaisemmissa työpaikoissa on ollu useempiakin henkilöitä, joihin oon onnistunu ihastuu. En ole kertonu asiasta, eli en usko että kukaan ihastuksistani ees tietää/on tienny.