Inhoon kulkea kaupoissa ja yleisillä paikoilla kun naama on mitä on. Ja se että itse tiedostaa sen koko ajan ja koittaa peitellä ja olla huomaamaton ei tunnu toimivan. Kaikki kyylää huonoa ihoa. :(
Olen alkanut rajoittaa normaaleja asioita elämässä ja olen enimmäkseen yksin kämpässä.
Onko muilla ollut samaa?
Olen alkanut rajoittaa normaaleja asioita elämässä ja olen enimmäkseen yksin kämpässä.
Onko muilla ollut samaa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Rajoittaa sosiaalista kanssakäymistä, ei kivaa :( Ois kiva jos ois täydellinen iho, eikä tarttis meikata ja peittää kasvoja, jollon naama vaan entistä pahemman näkönen.. Ootan syksyä et tulis pimeys.
Olin kaupassa tossa yks päivä ja katsahdin siellä olevaan peiliin niin valaistus teki hurjat varjot jokaiset epäkohdan ympärille. Näytin suunnilleen Lordilta. :( Lapsetkin pysähtyy ihmettelemään. Rankkaa. Meikkikerrokset ei auta peittämään mitään...
Mietin joskus teininä että näpyt ois ohimenevää mutta ei tunnu olevan. Pian on kolmenkympinkriisi ovella.
koko nuoruus menny pilalle.
Oon 27v ja tosiaan on jääny tää elämä näiden paiseiden takia aika köyhäksi. Nykyään käyn kerran viikossa kaupassa ja kirjastossa ihan vaan sen takii ettei tarvi ihmisiä nähä. Auton käybn tankkaamassa illan kähmässä kun on suurempi tödennäköisyys olla tapaamatta kanssa tankkaajia illalla/yöllä kuin päivällä. Töissä on pakko käydä, ja jostain syystä olen ajautunut asiakaspalveliu ammattiin. No, toimin unelma-ammatissani mutta tää naama vie työstä kaiken ilon. Koko ajan naama vaan mielessä... Siis hirveen masentavaa.
Kuvittelet että kaikki katsoo ihoasi. Eivät katso. Eivätkä ajattele että olet inhottava. 99 prosenttisesti kidutat itseäsi.
No se on loppujen lopuks aivan sama että kuka katsoo ja kuka ei. Se tunne mikä itsellä on on aivan kauhea. Vuosi vuodelta jotenkin pahentunut.
Kesällä on ahdistavinta. Kuumassa meikit naamalla hikoileminen on kauheaa ja sitten kun on päivä kausia kämpässä, niin tuntuu, että ois vankina. Muut elää elämäänsä ilman ihohuolia ja itse joutuu passaamaan kaiken siksi, että ei halua mennä ihmeteltäväksi.
Kyllä isot mätäpaiseet ja todella epätasainen iho herättää kaikkien huomion. Jos esim istut kahvikupin ääressä ystäviesi kanssa baarissa. Näky ja tunne on joskus niin paha, ettei tälläisen ihon kanssa kehtaisi olla eses yksikseen pimeässä komerossa.
mitään apua vai eikö mistään ole ollut apua? Itse olen kuurin syönyt ja pahimmat ajat ovat takanapäin mutta arpinenkaan iho ei ole kaikkein kaunein sen tosin saa peitettyä paremmin. Sitä jämähtää oikeasti elämään peilikuvansa kanssa ja sitä ei "oikeasti" ymmärrä kuin toinen jolla sama ongelma. Itse kuljin ilman silmälaseja ulkosalla likkuessa ja tuntui että kellään ei ole finnejä (murkkuikäisiä lukuunottamatta)ja rillit päässä kulkiessa olen nyt huomannut että ne jolla onkin hyvä iho ovat poikkeus heitä on huomattavasti vähemmän..se oli ihanaa huomata! Itse saatan katsella vastantulijoita "finninaamoja" sillä silmällä että tuokin pitää varmaan ihoaan tosi huonona mutta pokkana liikkuu vaan ilman peiteväriä,ihailen moista rohkeutta. Totuushan on että vastaantulija ohittaa sinut hetkessä ja moniko tässä maailmassa jaksaa jäädä vatvomaan ongelmaasi sinut ohitettuaan, mutta se on se kaamea tunne Ymmärrän täysin!
kuinka muilla on täydellinen iho ja helppo elämä. Kyllä jokasella on omat murheensa ihan varmasti, ja joku toinen kadehtii ehkä sun helppoa elämää. Kaikkien ongelmat ei vaan näy niin selvästi. Paljon riippuu siitä, millasena ite pidät itteäs. Mulla on keskivaikea akne, mut en kauheesti mieti sitä. Ku nään jonku ihmisen, en ensimmäisenä aattele, et toi kattoo mun ihoa.
mulla on jatkunu tätä jo 5v,käyn enää töissä,välillä en sielläkään. mietin mistä aurinko paistaa ja en ulkoile IKINÄ jollei ole pakko. voi arvatkaan vaan monet menot on jääneet väliin ihoni takia.ei sitä tuskaa todellakaan voi mutt ymmärtää jos ei ole itse kokenut!
ei mikään auta,olen ihan neuvoton,mutta toistaiseksi hengissä kuitenkin..
Ollaan täysin samassa veneessä.
Mietin myös auringonvaloa ja sisätiloissa aina milloin mistäkin valo tulee. Kahvioissa haluan mennä pimeisiin nurkkiin, enkä ikkunan viereen, josta tulvii päivänvalo.
Ulkoilun hoidan myöhään illalla, jolloin muita ei ole liikkeellä.
En usko että monikaan ihastelee mun elämää. Kaikki asiat monimutkaistuu häpeän ja nappylöistä johtuvan mielialan laskemisen takia. Työt/opiskelut kärsii jne.
Mulla näppyjä jo reilut 10 vuotta. Tällästä erittäin huonoa tilannetta mikä nyt on ollut on kestänyt ehkä jotain 3 vuotta.
Ei ole ihmismäinen olo, kun naama on täynnä paiseita, joihin sattuu koko ajan, ja joiden takia tuntuu että naama olisi turvoksissa. Joskus poskilla on nappyjen lisäksi myös kyyneliä, mutta ei kovin paljoa enää. Tuntuu että itkutkin on jo itketty eikä ne mihinkään auttaneet.
Ihan kun mun suusta,sut mä haluisin kyllä tavata!
en tiennyt että on muita samoin ajattelevia.
voitais yhdessä mennä pimeellä kävelylle ja jos kerätään voimia niin säikyttelemään ihmisiä päivänvalossa yhteisvoimin =)
täälä kans yksi joka on kärsinyt aknesta 15 vuotta!! samat tuntemukset on kun teilläkin antaisin mitä vaan jos voisin kulkea päivän valossa ilman meikkiä ja nauttia kesästä. aina tarvitsee miettiä just minkälainen valaistus tai onko meikit valahtanut pois naamalta miltä naama näyttää!! kaikkea on kokeiltu välillä on parempi mut sitten on arvet jotka tarvii peittää. jaksamista kaikille kohtalotovereille kyllä aurinko joskus paistaa risukasaanki.........
Joo. Huonoihoisen ihmisen elämään liittyy niin paljon tollasia asioita, jotka on itelleen jo normaaleja sillai ettei osaa ees ajatella millasta elämä olis jos vois esim käydä kaupassa meikkaamatta tai paistatella päivää terassilla muitten ihmisten seassa.
Jaksamisia jaksamisia! Joskus kun masentaa enemmän niin vaan tuntuu, ettei jaksais. Mutta on se jaksettava.
mieleen että paistetta tähän risukasaan on myös välteltävä koska kuinka ollakaan se lisää vaan finnejä..hitaasti mutta varmasti viiveellä juuri kun tuudittaudut siihen luuloon että nyt tilanne on parempi silloin ne iskevät joukolla ja taas ollaan alkutekijöissä ja arvet taas kestävät ikuisuuden..jatkuva kierre! Mutta voimia meille näppynaamat.. :)
koska itse olen ollut monen monta kertaa ja vuotta aivan samassa tilanteessa. Se on sitä kun itseluottamus kärsii ja sosiaaliset tilanteet ja suhteet häviävät.
Suosittelen omia vinkkejäni, kokeilkaa sitä Roaccutania ja syökää tasan lääkärin ohjeiden mukaan. Jos ei auta akneen lopullisesti, niin harkitkaa sitten diane nova e-pillereiden ottamista... Itselläni kk:den kuurin aikana jo rasvoittuminen vähentynyt, samoin epäpuhtaudet. Ihoni on melko hyvä ja melko terveenvärinen. Tosin olen samalla miedolla tetrasykliinikuurilla ollut reilut 3 kk, mutta vasta tämän diane novan huomaisin tuoneen rasvoittumiseen ynnä muuhun apua.
Hankkikaa 3,5 pH:n hapan kasvojen ja vartalon pesuneste apteekista ja sillä sitten aamuin illoin pesu. Kosteudeksi esim. Avenen sarjasta couperosa iholle tarkoitettua vihertävää voidetta, joka rauhoittaa punoitusta ja käytännössä aika hyvin poistaa sen kokonaan, jollei ole pahaa punoitusta / tulehdusta. Humektan voidekin sopii, sitä saa apteekista myös. Itse olen käyttänyt kosmetologilta saatavaa Biodroga 24h fluidia illoin ja aamuisin sitten laittanut suihkussa käynnin jälkeen ennen töihin lähtöä tätä Avenen voidetta. Kasvoveden asemasta kannattaa käyttää Avenen lähdevesisuihketta - muita kasvovesiä en enää käytä.
Niin koskettaa minuakin,koska kärsin jo kymmenettä vuotta tästä ongelmasta. Tai lähinnä enää arvista jotka peittävät miltein koko kasvoni.
Olen ihan toivoton kun tuntuu että KAIKKI mahdolliset hoidot olen kokeillut.
En tiedä mitä enää voisin tehdä ;(´
eikö ole ärsyttävää kun jokin sellainen kuin iho voi kahlita niin ja kuristaa mieltä. Aknen vaikutus varsinkin jo valmiiksi huonosta itsetunnosta kärsivälle voi olla musertava, mikä sekin vielä lisää tuskaa, että tuntuu niin hävettävältä mennä niin kipsiin tuollaisesta. Minä ainakaan en kehtaa sanoa mitään ystävilleni, sillä ulkonäköön tuijottaminen tuntuu niin pinnalliselta.
Mulla on itelläni isoja kivuliaita paiseita, jotka lähtee kyllä hetkellisesti kuurien aikana, mutta palaavat taas takaisin vieden kaiken omanarvontunnon saman tien. Tosi monillahan näppylöitä on, mutta kaikki ei niistä tee samanlaista ongelmaa, liittyy siis muuhunkin psyykeessä. En kanssa kestä katsoa itseäni peileistä julkisilla paikoilla, enkä kotonakaan lasit päässä kun on naama punaisena. Saatan kierrellä keskustaa kauempaa reissullani kirjastoon ym., jätän menemättä pippaloihin ja muihin ja jopa luennoille. Aina saa jännittää, sattuuko johonkin tärkeään tilaisuuteen patit, kun tietää miten se vaikuttaa omaan olemiseen.
Naama rajoittaa taas menoa. Saas nähä meneekö viikonloppukin sisällä istumiseen, vai salliiko naama ulos lähtemisen. (Jos vetää tarpeeks pohjia, niin kehtaa lähtee yön pimeyteen... vaikka kesällä yöt ei tarpeeks pimeitä ole.) Heh.. :/ Onhan tää aivan älytöntä enkä toivois kenellekkään tällästä "elämää".