Hei! Minulla on alkanut turpoamaan aamuisin sormet ja polvet. Eikä ne taivu oikein mihinkään suuntaan ja sattuu iha mielettömästi. Monena aamuna on niin kovat tuskat, etten meinaa päästä sängystä edes ylös. Monet lasi kipposet on jo rikkunut kun mikään ei pysy käsissä.
Suvussa on reumaa, ja sitä epäillään nyt minullakin. Ensi vikolla pitäisi lähteä verikokeisiin.
Ja nyt minua kiinnostaa, onko täällä ketään muuta alle 20-vuotiasta reumaa (tai mahd.) sairastavaa nuorta. Itse en omaa ikääni paljasta, mutta se pyörii siinä 13-16 välillä.
Suvussa on reumaa, ja sitä epäillään nyt minullakin. Ensi vikolla pitäisi lähteä verikokeisiin.
Ja nyt minua kiinnostaa, onko täällä ketään muuta alle 20-vuotiasta reumaa (tai mahd.) sairastavaa nuorta. Itse en omaa ikääni paljasta, mutta se pyörii siinä 13-16 välillä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.verkkoklinikka.fi/keskustelut/&c=6687888&f=8540313
itsellä alettiin kans epäillä juuri tänää ja pyörin samassa ikä haarukassa.
vasen reuna,lapset ja nuoret
Tammikuussa 2005 sairastui oma poikani nivelreumaan,
itse olen sairastanut jo 10 vuotta. Nyt molemmat syödään salazopyriniä ja jos nivelkivut lisääntyy, sitten lyhyt kuuri kortisonia tai kortisonipistos kipeään niveleen ja johan olo paranee ja elämä hymyilee. Itse sairastuin pikkuhiljaa ja poikani yhtäkkiä ja rajusti. Parin viikon sairaalajakson päätteeksi pojalle aloitettiin reumalääkitys, joka jatkuu vielä tälläkin hetkellä. Pari kertaa ollaan käyty keskussairaalassa kirurgisella osastolla lonkkaan kortisonipistos hakemassa, nukutuksessa tietty. Pojan kavereille kerroin heti sairaudesta ja he ovatkin poikaa koulussa kovasti tsempanneet. Kipulääkkeitä tietysti joutuu välillä syömään, mutta muuten poika elelee niin kuin muutkin ikäisensä. Rohkeutta tutkimuksiin ja KYSY lääkäreiltä aina kun mietityttää ja etsi tietoa. Asioilla on tapana järjestyä, usko pois.
hei, minullakin oli muutama vuosi sitten samoja oireita, tosin nilkoissa,polvissa ja lonkissa. Kun selvisi että sairastan lasten reumaa, niin aloitettiin heti hoidot, kävin 6-9 paikallishoidoissa ja sitten oli lääkitys muutaman vuoden. Lääkitys lopetettiin vuosi sitten kun oireita ei ollu vähään aikaan, eikä niitä ole ollut siitä eteenpäinkään. (: olen sinänsä mielestäni onnellinen että sairastuin reumaan nuorena, koska siitä on ollut mahdollisuus selvitä paremmin, kuin että jos sairastuu aikuisiässä reumaan. hankalinta minusta kipuaikoina oli se, mitä ihmiset kommentoivat sairauttani. Olen aina ollut sinnikäs ja yritin olla kaikessa, esim.koululiikunnassa mukana vaikka kipuja olikin. ja sitten jos kivut yltyi ja olin sivussa toiminnasta, jotkut vähättelivät kipujani ja väittivät vain että yritän lintsata liikuntatunneilta.. :/ kai se johtui siitä että en halunnut näyttää kipujani ulospäin, mutta inhottavalta ne kommentit tuntui, kun eivät ne muut kuitenkaan voi tietää miltä tuntuu.. no mutta nyt siitä on selvitty, viimeksi kävin tarkastuksessa noin puoli kuukautta sitten ja sovittiin että kontrollikäynnit lopetetaan kokonaan (: tsemppiä sinulle asioiden selvittelyyn :)