Araknofobia

Jos sä seuraavan kerran hämähäkin kohdatessasi olisitkin tappamatta sitä, vaan yrittäisit tavalla tai toisella saada sen elävänä ulos.
Varmaan se hämy ei ollut tulossa sun kanssa suihkuun, vaan oli menossa johonkin ihan muualle. Sen ei ollut tarkoitus pelästyttää sua, ei kun se oli menossa ihan omia polkujaan, jonnekin mitä ei kukaan meistä tiedä.

Seuraavan kerran päästäkää hämy ulos kipittämään omille teilleen, ehkä se on jonkun hämyn isä tai äiti,ja on matkalla duunista kotiin perheensä luo. Varmaan niillä on nyt alkanut jo nousta kaikki mahdolliset kauhukuvat mieleen kun ei isä tai äiti alakaan kuulua kotiin. Ehkä ne eivät halua uskoa että hukkunut on kotimatkalla..

Älkää tappako hämähäkkejä, hätistäkää korkeintaan johonkin karkuun, mutta pliis, älkää ottako niiltä henkeä. Ehkä teille itsellennekin jää hieman helpompi olo, kun tiedätte tehneenne hyvin.

Minulla on ihmis pelko, mutta ei vielä ole tullu mieleen (onneksi) niiden tappaminen.

ja tiedän kyllä miltä se sinusta tuntuu mutta suomen hämähäkit tuskin ovat niin vaarallisia.. ja pelosta pääse varmasti samalla mitä minun hoitoon käytetään elikkä minun vaan pitää mennä ihmisten sekaan vaikka kuin olis sydämmen pysäyttävä kokemus.

käy alkuun vaikka lemmikki eläin liikkeessä kattelemassa tarantuleja, ne kun ovat kivasti siel lasi kopissa.. ja voithan sie semmosen itellikkin ostaa ja kun sitten totut ja alat rakastaan niitä niin tuskin enään edes huomaat niitä suomen hämähäkkei.

Minä kärsin myös araknofobiasta. Haluaisin saada siitä tietoa, mutta se on melko mahdotonta juuri niiden kuvien takia. Netissä ja lehdissä olevat artikkelit on yleensä koristeltu kammottavilla kuvilla ja sivun auetessa ainakin minuun iskee hirveä paniikki, enkä pysty lukemaan. En osaa auttaa, mutta kohtalotovereita on paljon.

Ajattele positiiisesti, että hämähäkit eivät ole Suomessa kovinkaan vaarallisia. Ne elävät omaa elämäänsä, syövät kärpäsiä ja pölypunkkeja ja muita pikkuötököitä, jotka ovat mielestäni huomattavai ärsyttävämpiä kuin pienet hämähäkit, jotka tekevät vain palveluksen minulle ollessaan asunnossani ja syödessään taudinaiheuttajia. Toisekseen kerron sellaisen vanhan uskomuksen, että muinaiset esi-isämme uskovat hämähäkin tappajalle tulevan huonoa onnea kuten pelinrikkojallekin. Kolmanneksi, ihmiset ovat mielestäni liian eristäytyneet luonnontarjoamista sympioottisuhteista, jotka olisivat meille eduksi. Helpommin tarraudutaan Raid -purkkiin kuin käytetään luonnon omia ratkaisuja ongelmiin. Sama pätee ylimääräisten lääkkeiden käytössä. Antipiootti otetaan aivan liian herkästi ja täten ollen vastustuskyky jää väistämättä heikoksi.

Suosittelen että yrität vain totuttautua hämähäkkeihin kuin söpöihin kaninpoikasiinkin. Ne kuuluvat erottamattomana osana luontoon ja joudut pelkäämään niitä koko ikäsi. Hae tietoa hämehäkeistä, se ehkä helpottaa pelkotilojen kohtaamista. Ehkä psykologokin voi auttaa...

Joo, mulla on kanssa kauhee hämähäkkikammo. Mun ei tarvitse kuin nähdä hämähäkki lattialla niin tulee jo tippa linssiin ja mun on aivan pakko seurata sitä hämähäkkiä, ettei se vaan pääse yllättämään.
Joskus jopa nämä inhotuksen tunkeutuvat mun uniin, herään sitten aivan kauhuissani yöllä enkä pysty nukkumaan.
tossa muutama vuosi sitten muutettiin uuteen taloon ja näin siellä mun tulevan huoneen lattialla hämähäkin, voitte kuvitella kuinka raskasta tuli ensimmäinen kuukausi olemaan, en pystynyt nukkumaan ollenkaan kun silmäni vaelsivat pitkin huoneen seiniä ja lattioita.
Ja ongelmaa tuottaa tällä hetkellä se, että asun yksin, eipä ole ketään joka aina tappaisi tuon kammottavan, kylmiä väreita ja suuria pelkoja tuottavan kahdeksan jalkaisen otuksen.
ja tuntuu, että kun pelkää hämähäkkejä,niin niitä olisi joka paikassa.
Toivoisin kyllä kovasti että pääsisin yli tästä kammosta, tai ainakin edes lievittäisi...

Hei hämähäkkipelosta kärsivä... täällä toinen. Olen kokenu kauhunhetkiä niin pienten kun isojenki hämähäkkien kanssa ja voisin hyvin elää iman niitä.

Niin hullulta kun se kuulostaakin niiden jalat saavat minut voimaan pahoin. Oireisiini kuuluu kirkumista, henkgenahdistusta ja lopuksi vollotus jota ei voi hallita. Kuulostaa varmaan tutulta?

Et siis ole yksin. =)

Olen isokokoinen, keski-ikäinen mies ja poden samaa vaivaa. Tuon eläimen perusmuoto, jalat ja kaikki aiheuttavat kammottavan ja ahdistavan pelkoreaktion - ja pelkkä kuva riittää. Kun näen sellaisen, tuskastun heti myös siitä, että tiedän ajattelevani asiaa pitkään ja tähyileväni mahdollisia kammotuksia joka paikasta. Mitkään selitykset niiden vaarattomudesta tms. eivät auta, sillä eihän tällä järjen kanssa ole mitään tekemistä. Onneksi vaimo on huumorintajuinen ja ymmärtäväinen... auttaa kiperissä tilanteissa. Tiedän kyllä, kuinka naurettavalta tämä kuulostaa sellaisesta, jolla ei itsellään ole mitään vastaavia pelkoja. Teille toisille lähetän myötätuntoiset terveiset.

Heippa, olen potenut hämiskammoa lapsesta saakka, lähes 30 vuotta siis. Ko. kammohan voi tulla ja tuleekin ilmeisesti jonkun henkisen trauman tai ongelman yhteydessä. Mulle tuli kun perhe-elämä lapsena oli vaikeaa. Halpottui jossain vaiheessa aikuistuttuani mutta paheni valtavasti tässä muutama vuosi sitten. Kesäaikaan kulkiessani tarkkailin koko ajan ympärilleni etsien hämiksiä ja sain sätkyjä ja pahoinvointia nähdessäni. Joku aika sitten tein elämässäni remontin, olin surkeassa ihmissuhteessa ja irrottauduin siitä isrti, oloni parani ja tänä kesänä huomasin ettei hämiskammo ole lähelläkään sitä mitä ennen. En edelleenkään niistä pidä mutta pystyn katsomaan jo panikoitumatta eikä parvekkeella tarvi jokaista mustaa ötökkää suihkuttaa myrkyillä.
Jos pelko on oikein paha, ja on mahdollisuus niin kannattaa hoidattaa itseänsä vaikka psykiatrilla! Jälkeenpäin olen itse sen oivaltanut.
Pahinta mitä tiedän on toisten ihmisten typerä käytös pelkäävää kohtaan! Muistakaamme me tämä, jos toisten pelot tms ihmetyttää.
Hyvää kesää kaikille!