Jos jalkani kantais
yli kukkaisvaahdon
yli sateenkaaren
yli leijameren
siellä pehmeä laakso ois rakkaudelle
puut punaiset hehkeitä
vesi kuin usva
päivän kaari ei polttais
yön polte ei mustais
Sinne rakkauden tahtoisin rakentaa
sinne tunteen tämän kuljettaa
katsomaan ihmettä
kuulemaan kuuta
Tahdon tuntea sielussa soljuvat helmet,
tahdon kiivetä luoksesi kaipuuta pitkin
tahdon kanssasi upota kukkaisvaahtoon
yllä leijameri
päässä kuohuva veri
yli kukkaisvaahdon
yli sateenkaaren
yli leijameren
siellä pehmeä laakso ois rakkaudelle
puut punaiset hehkeitä
vesi kuin usva
päivän kaari ei polttais
yön polte ei mustais
Sinne rakkauden tahtoisin rakentaa
sinne tunteen tämän kuljettaa
katsomaan ihmettä
kuulemaan kuuta
Tahdon tuntea sielussa soljuvat helmet,
tahdon kiivetä luoksesi kaipuuta pitkin
tahdon kanssasi upota kukkaisvaahtoon
yllä leijameri
päässä kuohuva veri
Vastaukset 7
Vanhimmat
kaikkeen tähän tunteeseen. Muistan miltä se tuntui ja olisi hienoa kokea se taas uudelleen. Mistähän se taas löytyis? Onko tullut liikaa realismia ja kyynisyyttä.. Vai tunneköyhyyttä ja pelkoa?
unelmat on unta.:)
voisi muuttua todeksi jos uskaltaisi heittäytyä mukaan?! Maailma on muuttunut mutta ovatko ihmiset? Kyllä me aika samoja tallaajia ollaan kuin vuosisadat sitten. Ja edelleen kaivataan samoja asioita.
Kyllä olis hienoo kun vielä kerran sukat pyöris jalassa!
..unelma,muuttuessaan todeksi,ei ole enää unelma..on hienoa upota unelmaan ja saada unelmansa,mutta sen jälkeen on etsittävä uusi unelma,jotta olisi unelmoitavaa..en tarkoita puhua nyt ihmissuhteista..vaan jotain muuta,kaunista tavoiteltavaa..uneksijat ovat monesti pitäneet toivoa toivottomuudessa.
eräs suomalainen elokuva, missä kaverille oli valehdeltu, että eräs tyttö oli "sellainen".
Kundi haki tanssimaan ja sanoi." Mennään tuonne rannalle naimaan, olemmehan tunneihmisiä kumpikin....rahasta ei ole kiinni."
Viimeisen lauseen kohdalla sankarimme kaivoi rehvakkaasti lompakkoaan esiin:)
estää antautumasta tämän runon ...
tunnelmaan
vähän "magee"... ;//