tahtoisin kuulla kokemuksia vammaistyöstä. Minkälaisessa paikassa olette töissä ja plussat ja miinukset ja muutakin tietoa.
Harkitsen suuntautuvani vammaistyöhön.
Kaikki tiedot on tervetullutta.
Harkitsen suuntautuvani vammaistyöhön.
Kaikki tiedot on tervetullutta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Turva-osastolla, eli "suljetulla" 1 1/2 kuukautta hoito-apulaisena. Työ oli autististen kehitysvammaisen ohjaamista. heillä on tarkat päivärutiinit, mutta päivät ovat hyvin "rentoja". suurimman osan päivästä vaan ollaan, katsellaan tv:tä, tai otetaan aurinkoa terassilla ja annetaan heille kahvia ja pullaa. Mutta sitten taas ´joutuu laittamaan heitä maahan. Koska heissä on "väkivaltaisesti" käyttäytyviä. Jos vaikka eivät saa heti kahvia tms. Voivat läpsäyttää. Päällä on "liivit2 , etttä ei ysty muuta kuin "läpsyttämään". Tällä pyritään "ohjaavaan" kuntoutukseen. Itse tykkäsin suljetusta todella paljon.! Oli rentoa ja mukavaa työtä. Sitten olin myös ns. terveydenhuolto ja kuntoutus tutkimusosastolla muutaman viikon. toisella osastolla iltapäivät vain juotiin kahvia. ja aamupäivät vaihdeltiin vaippoja, käytiin vessöissa petattiin sänkyjä yms. Varsinaisella sairaalaosastolla oli sellainen "tätimeininki". Että en tykännyt ollenkaan .Siellä oli lapsia joita syötettiin letkun avulla yms. Siinä ei ollut mitään. Mutta lapset olivat todella "raskaita". Vaikka juuri heidän takiaan sinne pyrin. olis sellaisia jotka kiljui koko ajan jos ei ollut jatkuvasti menossa sen kanssa jossakin. Ja saaattoi "pällyttää" yms. Mutta olen oikeasti sitä mieltä että paljon "ryhmähengestä" riippuu miltä työ tuntuu. Sillä ekalla suljetulla osastolla oli paljon nuorta porukkaa ja miehiä ja naisia sekaisin .niin työfiilis oli tosi kiva, ja "rento" . Sillä sairaalaosastolla taas oli sellaisia tiukkapipoisia vanhoja hoitotätejä joista osa murjotti ja koko ajan piti "väkisin" touhuta jotakin. Se ei ollut kivaa. Mutta kai tämä ala ohan o.k on. Ensi viikolla olen taas menossa suljetulla. Ja jos ei hireästi tykkää hoitotyöstä.. Niin nämä osastot ovat hyivä opaikkoja. niissä on enimmäkseen "autistisa" kehitysvammaisia" jotaka kaipaavat siis ohjausta. Ja heitä pitää välillä laittaa maahan, kun käyvät kiinni. Mutta itse tykkäsin suljetusta enemmän. Mene kokeilemaan! Kyllä se siitä
Kuulostaa pahalta.Annat aika suppean kuvan vammaistyöstä...
Se ei ole oleellista joutuuko haastavaa käyttäytymistä estämään vai ei. Haastava käytös ei kerro mitään asiakkaasta (jollei mielenterveyden ongelma) vaan yhteisestä kommunikaatio-ongelmasta. Laitoksia luojan kiitos lakkautetaan ettei tuommonen päivärytmi enää ole monenkaan elämässä. Struktuuri on tärkeä, mutta se ei ole kahvia ja pullaa sekä töllön katsomista päivät pitkät.
Autisteille, kehitysvammaisille ja kehitysvammaisille autisteille on ryhmäkoteja, joista käydään talon ulkopuolisessa päivätoiminnassa tai koulussa. Jollei viriketoimintaa järjestä kolmas sektori niin sitten ryhmäkotien henkilökunta. Kuntouttavat tahot huolehtivat kuntoutuspalveluista joita asiakkaalle on myönnetty ja kuljetuspalvelut vievät asiakkaan asioille avustajineen. Vaihtelevastihan tämä eri kunnissa toimii mutta pääasiassa näin.
Vammaisen elämä on täyttä elämää ja ohjaajilla on oma osansa sen periaatteen toteutumisessa! Ja henkilökunta saa osansa hyvistä ja huonoista hetkistä. Työ on monipuolista, rikasta ja koko ajan kehittyvää. Pelkällä kahvin keiton ja kiinni pitämisen taidolla ei pärjää! On turha aliarvioida työn vaativuutta, silloin aliarvioi myös työn tekijää. Tämän niin kuin monen muunkin työn, voi tehdä hyvin tai hyvin huonosti. "Palkka" saattaa olla myös välitön...
alalle tarvitaan uusia, ammattitaitoisia, motivoituneita ja ammatti-identiteettinsä tunnistavia työntekijöitä, jotka eivät ruoki asiakkaan opittua avuttomuutta ja normalisaatiosta poikkevaa arkea.
Paska palkka, mutta rakentava työ. Ei missään nimessä helppo! Kannattaa harkita vakavasti, mutta mikään suojatyö tämä ei ole. Vaatii tekijältään monenlaisia ihmissuhdetaitoja ja tieto-teoriapohjaa alasta ja ohjaamisesta.
Nimimerkki:
Useasti itsekin autisiselta köniinsä ottanut ohjaaja
Itse oli päivätoiminta paikassa (autistisen aikuiset)muutaman kuukauden töissä. Minulle sanoittiin, että tämä on raskasta työtä ja edistystä tapahtuu hitaasti jne.
Löysin itsestäni hyvin paljon kärsivällisyyttä ja optimismia. Pidin näistä ihmisistä (asiakkaista)ja yritin tutkia mitä he tarvitsisivat ja haluaisivat ja tarjota sitä niissä puitteissa. Henkilökunta ei pitänyt tästä! Olin kai liian intensiivisesti hommassa mukana ja tyylini oli toisenlainen kuin heillä.
Täytyy sanoa, että henkisesti raskainta oli paikan henkilökunta! Pari asiakasta oli väkivaltaisia, mutta minua ei koskaan lyöty. Sain muutamaan asiakkaaseen kontaktin ja se on todellinen palkka! Ja oli se mukavaa, kun kaikki (muut työntekijät) vielä olivat todistamassa sitä miten sain kontaktia!
Vaikka siis henkilökunta ei pitänyt toiminnastani (osoittivat sen kaikin mahdollisin tavoin!savustivat minua ulos, vittuilivat!) niin asiakkailta sain kyllä aivan erilaisen palautteen!Ja tiesin, että olin saavuttanut jotain joka oli itselleni merkityksellistä ja vaikutin myös asiakkaiden elämään positiivisesti!
Eli kannattaa varautua myös siihen, että henkilökunta saattaa olla hunostipalkattuja toisiaan nokkivia kanoja! siis ei vain tällä vaimmaispuolella vaan sosiaalialalla yleensäkin!