Miten anorektikot urheilee? Onkse raskasta vai häh? Jos alan vähentää syömistä ni miten jaksan sen 8km?
Urheilu?
mä vaan
71946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lopulta et jaksakaan. Anorektikot ei yleensä huomaa edes sitä, että ovat väsyneitä ja heikkoja, kun syövät niin vähän. Itse en ainakaan sitä huomannut tai suostunut myöntämään. Nykyään kun syön kunnolla, niin jaksan paljon paremmin ja ei väsytä tai heikota yhtään.
Kyllähän anorekitikot siis toki urheilee! Itse olin ihan pakkomielteinen, mikä siis on normaalia anorektikolle. Nimittäin kun jokainen syöty kalori (joita siis ei edes ollut paljoa) piti kuluttaa keinolla millä hyvänsä. Mutta kas kummaa loppuvaiheessa, ennen sairaalaan pääsemistäni ja parantumisprosessin alkamista, ei tämä tyttö jaksanut nousta kyykystä omin avuin ylös... Sairasta, NIIN tajuttoman sairasta...
Joo tiedän kyllä et ne urheilee hirveesti mut tarkotin lähinnä kipuja ja muuta mikä liittyy syömättömyyteen ja urheiluun yhdessä.Et onks kipuja urheillessa?
Minua sattui jo istuminen. Sitä voi miettiä sattuuko urheilu.
Lattialla yli 10 min. istuminen: perse ihan paskana. Auts. Onneksi nyt olen saanut jo massaa sen verran takapuoleen, että voin istua lattiallakin.
Ja entäs vatsalihasten teko lattialla? Ei onnistu. Häntäluu murtuu jos edes yrittäisi.
Joo, muistan ton vatsalihasten tekemisen.. tosin ite väänsin niitä silti vaikka sattui ihan v*tusti :/
Se vaa kun on nii sairas ni ei siit kivusta enää välittäny..
Sit kaikki pakolliset pyörälenkit oli iihan pakko tehdä vaikka tuntu ettei edes olis jaksanu kävellä kunnolla..
.. taas vedin juoksulenkit aina. Ei vain voinut jättää silloin väliin. Joskus talvellakin lähdin ennen kahdeksaa ilman aamupalaa pimeään juoksemaan 50 minuutiksi. Heikotti joskus ihan kamalasti ja tuntui, että pökertyy sinne! Hirveää kidutusta ja silti vain vedin koko lenkin, koska olin niin perfektionistinen.
Nykyään ajattelen kauhulla noita aikoja. Itkettää melkein muistellakin..