ihastuneilla sellainen tunne, että sydämessä on tosi paljon rakkautta? :)
Olen ollut jonkun aikaa jo sinkkuna ja silti tuntuu, että ei ole niin kuin kovettanut itseään mistä moni puhuu. Toisaalta ei ole sellainen olo, että suhde pitäisi äkkiä aloittaa. Vaan mielummin kunnon suhde ja rauhassa tutustuminen sellaiseen mieheen, jonka kanssa haluaa olla yhdessä.
Elämä on ihanaa usein myös sinkkuna ollessa, mutta kyllä sitä hellyyttä ja yhdessä oloa on välillä tosi ikävä. Ja kaikkea mitä ikinä voisikaan tehdä ;)
Olen ollut jonkun aikaa jo sinkkuna ja silti tuntuu, että ei ole niin kuin kovettanut itseään mistä moni puhuu. Toisaalta ei ole sellainen olo, että suhde pitäisi äkkiä aloittaa. Vaan mielummin kunnon suhde ja rauhassa tutustuminen sellaiseen mieheen, jonka kanssa haluaa olla yhdessä.
Elämä on ihanaa usein myös sinkkuna ollessa, mutta kyllä sitä hellyyttä ja yhdessä oloa on välillä tosi ikävä. Ja kaikkea mitä ikinä voisikaan tehdä ;)
Vastaukset 17
Vanhimmat
ettäkö jakamatonta rakkautta rinnassa, ei siihen ihastunut tarvitse olla..
toi kyllä totta. Mutta eivät välttämättä ole toisiaan poissulkeviakaan asioita? :)
mutta takavasemmalle kaikki ovat poistuneet kun ihastuksesta rakkaudeksi yritetty ollaan..
kyllä sitten kun oikea ihminen osuu kohdalle homma toimii. Sehän siitä toisesta oikeastaan osittain "sen oikean" tekeekin :)
Ei ole ollenkaan ennen kuulumattomasti luettu ja varsinkaan väärin ymmärrätty mun kirjoittamisia, ei niitä aina kuulukaan tajuta, ei se ala-asteen äikkärikään niitä tajunnut vaikka niistä ajoista olenkin skarpannut kiitokseen saakka... Rivejähän nää vaan on muiden joukossa, tasaista tappavaa kirjainta toistensa perään, niin kuin kirjoittajansa.....kunhan höpisen, ei sitä aina yksinkään jaksa puhua..=)
nyt olet ainoa joka noin tuntee.ihan ainukainen,on sulla vahavat tunteet, toista se meillä muilla on...
varmaan muillakin on voimakkaita tuntemuksia..
Toiset tuovat asioita avoimmin esille, ilmaisevat itseään enemmän ja jotkut varoivaisemmin. Ei se siitä ole kiinni kuinka paljon kukakin tuntee. Ja välillä jokainen ihminen tuntee vähemmän ja välillä enemmän :)
no onhan sitä sellaista rakkautta joka pitäisi päästä kohdistamaan toiseen ihmiseen. eikä tämä sinkkuna olo oikeastaan koveta sydäntä, sydämmessä on vain liikaa tavaraa joka tahtoisi ulos sieltä.
ehkä vähän tarkoitinkin juuri :)
Ja lisäksi, kun yleensä kun ihastuu ihminen on aika onnellinen, koska on sellaisia myönteisiä asioita mielessä.
Se on oikeasti aika ihana tunne kun on ihastunut, etenkin jos on vielä sellainen tilanne, että molemmat haluavat olla yhdessä. Ja silloin sydämet kyllä sykkii ja sitä rakkautta tuntuu riittävän vaikka kuinka ;) ja vaikka olisikin ihan ihastunut muutenkin niin on paljon enemmän elämänmyönteinen yleensä.
Ihmiset tarvitsevat ihmisiä.
No yleensä on iloisia ja mukavia asioita mielessä. Mutta joskus sitten taas se ihastuneen mieli on apea, surullinen ja kaipaava. Kun se ihastus on niin lähellä mutta kuitenkin niin kaukana, joskus aika ja paikka eivät ole oikeat parempaan tutustumiseen yms yms.
kyllä tuokin. Mutta silloin pitää luottaa siihen, että kyllä sen ihastumisen onnen aikakin vielä tulee, sitten kun on parempi tilaisuus :)
Siitähän "sen oikean" sitten tunnistaa, että lopulta on yhdessä hänen kanssaan. Vaikka millaisia koukeroita siinä välissä olisikaan.
"joskus aika ja paikka eivät ole oikeat parempaan tutustumiseen yms yms."
Onko sulle käynyt noin ja oletko puhunut ihastuksen kanssa asiasta niin että hänkin tietää syyn olevan ajassa ja paikassa yms yms?
siis tarkoitin että joskus aika ja paikka on semmoinen että ihastuksen kohteen lähentyminen olisi enemmän kuin epäkorrektia.
itse ihastunut vai kyselitkö muuten vaan?
että ehkä olenkin.. ;)
Tosin on erilaisista asioista kiva keskustella muutenkin.. oletko sinä ihastunut? :)
Ehkä olen :)
Muistelin vaan, että kommentoit joskus että miehen pitää tehdä aloite. Mahtoikohan olla oma lehmä ojassa :)
mitenköhän voisinkaan niin toimia, että ihan omat intressit olisivatkaan kyseessä, huh sentään.. ;)
Kyllä se oikeasti vähän niin on kuitenkin ihan yleisesti, että naisena kyllä pidän siitä, että mies tekee varsinaisen aloitteen. Vaikka en tarkoitakaan sitä, että naisten pitäisi ihan aikaansaamattomia olla. Jotenkin kuitenkin perinteinen malli ehkä siinä, eli aloite asiassa tuntuu luontevammalta silloin kun tulee miehen suunnalta. Toisaalta olen kyllä myös tosi ujo ihastumisasioissa, joten ehkä se vähän vaikuttaa ajatteluuni asiassa, jos ihan rehellisiä ollaan..
Ja vähän iltaa viettämään ystävien kanssa.
Pitäkäähän kivaa täällä ja muuaallakin.. :)