Olen yksinäinen.
En osaa seurustella. Aina jutun mennessä vakavammaksi työnnän miehen pois, enkä uskalla tavata enää. Sisälläni raivoaa ahdistus ja levottomuus. Kadun näitä menetettyjä tilaisuuksia, sillä olisin voinut olla onnellinen, mutta en antanut tilaisuutta. En uskalla.
Pelkään läheisyyttä. Pelkään sitä, että joku toinen tuntisi minut perinpohjin. Pelkään rakastaa. Pelkään sitä, että toinen satuttaa minua.
En haluaisi olla enää yksin. Haluaisin helpotusta pelkoihini. Haluaisin jakaa elämäni, rakentaa yhteisen kodin miehen kanssa ja tehdä lapsia rakkaudesta.
En osaa seurustella. Aina jutun mennessä vakavammaksi työnnän miehen pois, enkä uskalla tavata enää. Sisälläni raivoaa ahdistus ja levottomuus. Kadun näitä menetettyjä tilaisuuksia, sillä olisin voinut olla onnellinen, mutta en antanut tilaisuutta. En uskalla.
Pelkään läheisyyttä. Pelkään sitä, että joku toinen tuntisi minut perinpohjin. Pelkään rakastaa. Pelkään sitä, että toinen satuttaa minua.
En haluaisi olla enää yksin. Haluaisin helpotusta pelkoihini. Haluaisin jakaa elämäni, rakentaa yhteisen kodin miehen kanssa ja tehdä lapsia rakkaudesta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Sama vika.
En osaa edes alottaa seurustelua tai tehdä alotetta, aina kun tulee tilanne että saattaisi alkaa tapahtuun jotain niin peräännyn koska saan mielettömät suoritus paineet, ennen ensimäistä sanan vaihtoa tiedän jo etu käteen ettei se tule toimimaan.
pelkään myös läheisyyttä, pelkään sitä että joku toinen näkee suoraan heikkouteni taikka onnistuu kysymään vaikeista asioista.. eniiten pelkään että ottaa puheenaiheeksi semmosen asian mikä saa minut (Miehenä) punastumaan.
minäkään en haluaisi olla yksin (niinkuin olen koko ikäni ollu).. btw Kuinka vanha olet?, ja mistä päin suomea...
:)
Sama täällä. Suunnaton ahdistus iskee.
Usein myös muutun eri henkilöksi. Liioittelen hauskanpitoani, naureskelen vaikka sisälläni on kunnon tunnemyrsky.
Ehkä tällaisella muuttumis-prosessilla peitän heikkouteni? En voi mitään ahdistukselleni, vaikka kuinka haluaisin tutustua johonkin oikein mukavaan tyyppiin (sattunut eteen) , ja minulla on aina jotain ennakkoluuloja ihmisiä kohtaan. Pelkään heidän olevan pahoja, pelkään heidän satuttavan minua syvästi.
mulle, että kerrankin törmään johonkin ihmiseen johon uskaltaa luottaa ja turvautua levottomien "pako-vuosieni" jälkeen, ja tää ihminen osoittautuukin sitoutumispelkoiseksi. Niin ironista...
Mutta havaitsin kuitenkin, että en ole niin menetetty tapaus kuin luulin. Kuvittelin ennen, että en koskaan uskalla sitoutua, mutta tämän ihmisen takia olisin sen tehnyt. Harmi vain, että emme olleet samalla aaltopituudella. Olen kuitenkin jotenkin varmempi itsestäni tämän kokemuksen myötä, enkä enää pelkää läheisyyttä.
ollut kauan sinkku? Voi olla vain epävarmuutta omasta itsestä ...?
Ettehän te muuta voi kuin ottaa sen riskin. Suurin osahan suhteista päättyy joskus. Mutta ennen sitä olette saaneet nauttia. Ottakaa ihan rennosti vain. Eihän parisuhde ole oikeastaan muuta kuin hyvää ystävyyttä bonuksin. Toiset kestää, toiset ei. Mutta jos pelkää liikaa, niin ei tule koskaan mitään kokemaan ja saamaankaan. Oma on päätöksenne.
Rennostihan suhteet pitäisi aina ottaa. Yleensä ne ei kestä kuitenkaan aikaansa enempää. Siinä vaiheessa kun huomaa, että laastarin laastarin laastari on oikeastaan ihan mukava tyyppi, huomaa ottavansa kyllin rennosti.
itse törmään aina näihin "rennosti" asiat ottaviin kun haluaisin jo vakavampaa. Alan olla perheen perustamisiässä ja haluaisin sitoutua, mutta en uskalla, koska nykyään tuntuu olevan niin paljon näitä rennosti ottavia ihmisiä, jotka sitten jossakin vaiheessa kyllästyvät ja ottavat ja lähtevät. Ajatellaan, että suhde kestää aikansa ja sitten loppuu, mutta mitäs lapsien hankinta tms. ei sitä voi venyttää ikuisuuteenkaan???
Olisikohan viisautta hakea ensin tasapaino omaan sielunelämään? Se, että mahdolliset pariutumisyritykset kariutuvat pelkoihin, on mielestäni merkki jonkin traumaattisen kokemuksen käsittelyn keskeneräisyydestä.
Löin itse pitkään päätäni seinään tällä saralla, eli satutin ja tulin satutetuksi. Viisain tekoni pitkään oli pysähtyä, ja kuunnella sisinäni. Haavoja sielussa on, mutta ei enää niin pahasti vuotavia. En etsi toisesta ihmisestä tunne-elämän laastaria, vaan jotain aivan muuta.
Myötätuulta elämäänne, ja rohkeutta kohdata itsenne
En mä nyt sitä rennosti ottamisella tarkoittanut. Älkää olko niin jännittyneitä. Nauttikaa siitä mitä saatte ja mitä teillä on. Olkaa rennosti toistenne kanssa. Ei se mitään lapsia tarvitse. Mitä sitä huonoja geenejä levittämään, kun lapsia on muutenkin liikaa.