Inseminaatiosta

mulle on tehty kaksi kertaa inseminaatio peräkkäisinä kuukausina. Kummassakaan meissä ei ollut mitään vikaa, kyse oli selittämätön lapsettomuus. Kumpikaan hoitokerta ei tuottanut toivottua tulosta. Toimenpiteen pitäisi olla suht kivuton, mutta mulla on niin taaksepäin kallistunut kohtu, että sattui julmetusti ja lääkärin mielestä ei kannattanut siitä syystä niitä jatkaa. Silloin saatiin lähete IVF:n suunnitteluun. No meillä oli onnea, ennenku sinne asti ehdittiin niin olinkin spontaanisti raskaana. Siitä hormoonihoidosta... mulla ei inseminaatioiden takia ollut mitään hormooneja mut clomppareita olen sen neljän kuukauden satsin aikanaan käyttänyt ja oireet oli kun vaihdevuosi-ikäsellä, kuumia aaltoja ja kireyttä.

Hei, toivottavasti viesti tulee perille, kirjoitin jo kerran pitkät litaniat ja viesti hävisi. Minulle on tehty yksi tulokseton inseminaatio ja nyt odottelen ensimmäisen ivf:n tuloksia. Inseminaatiohoitoa suositeltiin 1-2 krt, koska kummassakaan osapuolessa ei ole todettu selittävää syytä lapsettomuuteen. Sperma on hyvää jo ilman pesuakin ja ovulaatio tapahtuu ilman hormonihoitoakin. Inseminaatioajan hormonihoidosta tuli alkuun kaamea päänsärky ja yöhikoilua, mutta siitä selvisin hammasta purren. Nyt koeputkihoidon aikana vältyin lähestulkoon kokonaan päänsärystä. Inseminaatiohoidon onnistumisprosentiksi kerrottiin 10-15, koeputkessa 30 prosentin luokkaa. Joka kerralla on kuitenkin muistutettu, että ensimmäinen yritys on aina koehoito, koska elimistön reagoimista hormoneille ei voi etukäteen tietää. Yllättävän helposti omalla kohdalla kaikki on mennyt, vaikka hoidot ovat siis olleet toistaiseksi tuloksettomia ja tällä hetkellä vaivaa lievä hyperstimulaatio, eli kohtuun kerää nestettä. Munajohtimien aukiolotutkimuksesta, inseminaatiosta ja jopa punktiosta selviää hengissä, eivätkä ne ole omalla kohdalla olleet erityisen kivuliaita. Pahempaa hammaslääkärissä käynti on! Suurin kipu, on henkinen kipu, jos sitä hoitojen aikana yleensä pystyy käsittelemään. Eniten päänvaivaa on aiheuttanut rahallinen meno, koska lääkkeet ovat alkuun kalliita ja yksityisellä puolella hoidot maksavat maltaita. Siltikin, jos lasta haluaa, nämä ovat pieniä asioita.

Meillä on juuri kuvailemasi tilanne: tutkimuksissa minussa ei ole löytynyt mitään "vikaa", miehellä siittiöitä normaalia vähemmän ja osa on huonolaatuisia, mutta pesulla hyvät mahdollisuudet. Olenpa tullut kerran raskaaksi ilman hoitojakin, mutta raskaus päätyi varhaiseen keskenmenoon.

Inseminaatioita on takana 3, joista 2 ilman hormoneja ja 1 hormoneilla. Ensimmäinen tärppäsi, mutta oli kohdun ulkoinen raskaus. Toinen ja kolmas ovat olleet tuloksettomia. Kolmannessa oli käytössä Puregon, Pregnyl ja Lugesteron. Itse koin lääkkeiden käytön vähän inhottavaksi noin "henkisellä puolella" - tuntui tyhmältä pumpata hormoneja (vaikkakin pieniä annoksia), kun mitään häiriötä hormonitoiminnassani ei ole todettu. Pistokset sujuivat ok, vaikkakin neulat inhottavat. En saanut Puregonista mitään sivuoireita. Pregnylistäkin vain pari päivää kipeänä olleen pistoskohdan. Lugesteronien käyttö oli mielestäni epämiellyttävää, olin tosi väsynyt ja alapää ärtyi lääkkeestä.

Harkitsemme, että kokeilisimme vielä kerran inseminaatiota luomukiertoon - tärppäsihän meillä sellaisesta ekankin kerran. Turhaan ei viitsisi lääkkeitä käyttää. Ja maksaahan lääkeinseminaatio enemmän kuin luomu (olisikohan meillä mennyt Väestöliitolla luomuinssiin n. 200 euroa ja lääkeinssiin kaikkineen n. 500 euroa).

Meillä on yritystä takana hieman yli 2 vuotta. Kotitärppi tuli puolen vuoden yrityksen jälkeen. Ensimmäinen inssi ja tärppi oli 1,5 vuoden yrityksen jälkeen. Keskenmenosta ja ku-raskaudesta toipumiseen on mennyt sen verran aikaa, että hoidot ovat edistyneet hieman hitaasti, vaikka olemmekin Väestöliitolla, jossa pääsee hoitoon heti, kun oma tilanne sen sallii.

Tsemppiä hoitoihin! Kyllä inseminaatiolla tulee tärppejä jos on tullakseen. Me kokeilemme inseminaatiota varmaan vielä 2-3 kertaa, täytyy toivoa, että onnistuu näin. Yleensä kai inseminaatiota yritetään 3-5 kertaa silloin, kun hormonit ovat käytössä. Luomukierron inseminaatiota pyysimme itse, sitä ei erikseen mitenkään mainostettu. Lääkärit sanovat, että lääkkeillä tulokset ovat tilastollisesti paremmat. Mutta olen elävä esimerkki siitä, että luomuinssistäkin voi tärpätä. Kunhan vaan seuraavan kerran pysyisi matkassa ja olisi oikeassa paikassa...

Kaikille, jotka vastasivat kysymyksiini.

Meillä tilanne on siis se, ettei minussa ole minkäänlaista vikaa, miehellä siittiöt ovat kiinni vasta-aineessa. Siemennesteen pesun jälkeen käyttökelpoisia siittiöitä oli kuulemma tarpeeksi (en muista prosentteja) jotta inseminaatiota kannattaa yrittää.
Luomuna raskaus tuskin onnistuu, siitä on 5 vuotta ilman ehkäisyä ja 0 raskautta todisteena.

Minua on hoitanut kaksi eri lääkäriä (toinen oli vakituisen sijainen). Molemmat ovat antaneet ymmärtää, että tulen raskaaksi inseminaatiossa. Vakituinen lääkäri sanoi, että kaksi kertaa kuulemma kokeillaan tällä konstilla. Onko se normaalikäytäntö? Olen lukenut juttuja, joissa inseminaatiota on kokeiltu 4-5 kertaa.
Käytän säännöllisesti lääkettä, jota ei saa ainakaan loppuraskauden aikana enää käyttää. Lääkäri kehoitti lopettamaan lääkkeen, kun en sitä voi enää käyttää KUN tulen raskaaksi. Onko tuollainen onnistumisen vakuuttelu yleistä näissä hoidoissa?

Lääkkeeksi määrättiin Clomifen 50 mg ja Puregon 300 IU.

Vielä en ole noita aloittanut (kuukautiskierto ei ole vielä alussa).

Minäkään en muuten kokenut mitenkään kivuliaana tuota munanjohtimien aukiolotutkimusta. Lääkäri kysyikin, että eikö käy kipeää ja totesi vain sitten, että kyllä testi on onnistunut, vaikkei se tunnukaan kivuliaalta.

Enemmän minua mietityttävät nuo hormoonit ja mahdolliset sivuvaikutukset. Tosin, jos ne eivät ärtymystä kummempia ole, niin eiköhän ne kestä (kumppani myös). Lapsettomuus aiheena on jo pitänyt tietynlaista ärtyneisyyttä yllä, joten se ei ole mitään uutta =)

Meillä kävi hyvin. Minusta ei löytynyt vikaa, sain silti määräyksen pistää mahaan hormoonia vahvistamaan ovulaatiota, ja inseminaation jälkeen lugesteronia. Ensimmäinen inseminaatio onnistui, eikä sattunut yhtään. Meillä on nyt ihan mahtava puolivuotias poika. Ja myös mahtava vauvakuume.