Klassinen musiikki vaiko rock/hevirock?

Harrastatteko te musiikkia ja millä tavalla? Musiikin kuluttajia kuuntelijoina vai itse musisoivia ja millä vai sekä ettäkö?

Minä pidän sekä klassisesta että hevistä. Jazz yms. sen tyyppinen musiikki on tosi ihanaa. Kaikenlainen musiikki menee, kunhan ei Kari Tapiota tai Vepsää tai Sillanpäätä... (paitsi joululevyt). Olavi Virran klassikoiksi muodostuneet ovat taas NAM, varsinkin Hopeinen kuu.
13918
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 13

Vanhimmat

... sujuvasti musiikkia - mielellään livenäkin. En itse soita mitään, mutta ostin juuri pojalleni rummut. Hänestä kuulemma tulee hevirumpali :)

Pidän erityisesti klassisesta ja hevimetallista. Lemppareita mm. Bach, Mozart, Chopin, Finntroll, Amorphis ja industrial-lemppari on Rammstein.

Tykkään myös jazzista, varsinkin livenä, jolloin pääsee muusikoiden tunnelmiin paremmin mukaan.

Äänestä

monenlaista musiikkia, mutta ehdottomasti metalli on ykkönen. Bändeistä en tiedä mitään Rammsteinia parempaa, hyvänä kakkosena tulee Godsmack. Kolmosena ehkä kotimainen Swallow The Sun.

Mutta kuuntelen myös klassista, tangoa, rappia... ainoastaan ehkä kotimainen iskelmä joskus tökkii.

Mies on ex-muusikko, joten musiikki näyttelee meidän perheessä aika isoa roolia.

Äänestä
  • ... on tyttöni lemppareita :) Muiden muassa...

    Äänestä

  • gila kirjoitti:

    ... on tyttöni lemppareita :) Muiden muassa...

    Ihan vahingossa "löysin", kun mies oli kuullut jonkun biisin ja hankki sen biisin takia albumin "The Morning Never Came". Mies ei syttynyt bändille, mutta minä kyllä :-)

    Äänestä

gila ja lucius c! :-D

mä olen vasta näin vanhana alkanut tajuta black sabbathin päälle. niiden 5 ekaa levyä on pirun kovia! ennen en voinut sietää mitään heviin viittaavaakaan. kehitystä? :-)

...mun ja siipan musiikkimaut oli aivan erilaiset tavatessa, nyt molempien lemppareihin on hiipinyt toisen vaikutteita. mä en todellakaan tajunnut hevistä enkä iiiihanasta kasarihomopopista mitään (punkista en tosin tajuu vieläkään).
omat suosikkini, uuden ja vanhan rytmimusiikin, olen saanut hälle ujutettua. rocksteady, vanha ska, reggae... entäs vanha funk! ja suomalaiset käännösiskelmät 70-luvulta! ahh! entäs hyvä kitarapop! rakastan musiikkia enkä vois elää ilman sitä :-)
oon tullut kuitenkin niin vanhaksi ja viinattomaksi, että keikoilla käyn nykyään vain tanssimassa... ylivoiman pojat on ylivoimaisia! :-)

Äänestä

Olen aikoinani opiskellut ja soittanut klassista musiikkia yli 12 vuotta. Pääaineenani ollutta soitinta soitin sen 12 vuotta ja sivuaineena ollutta soitinta 6 vuotta ( siihen teoriaopinnot ynm. päälle) Aikaa vakavaa touhua siis... Klassisen musiikin puolelta itse soitettuna tykkään eniten Rahmaninovista, Chopinista, Griegistä ja Bachista. Mozartin ja Beethovenin musiikkia en vaan jostain syystä ymmärrä niin hyvin, että osaisin heidän teoksiaan soittaa, ainakaan hyvin...Kuunneltuna klassisen musiikin puolelta olen kaikkiruokainen.

Mitä tulee muihin musiikin lajeihin, niin kuuntelen kaikkea hyvinkin sujuvasti. En vain osaa "lokeroida" musiikkimakuani? Tykkään esim. Madonnasta, Epuista, Apulannasta, Kwanista, Mariskasta, Three Doors Down, Trio Niskalaukaus,Roxette jne. jne. Sillanpää ja Erikson-linjakin menettelee :) Jazzia en jaksa kuunnella muuten kuin livenä (se live-improvisaatiohan kai onkin sen musiikkityylin idea?)

Äänestä
  • Musiikkia ilman olisi tosi vaikea olla. Sitä pitää saada sekä livenä että muuten. Pyrkin joka kesä käymään ainakin parissa konserteissa ja oopperassa, kaikkeen ei ehdi valitettavasti. Suuria elämyksiä olleet Savonlinna, Kuhmo, Pori sekä pienien paikkauntien erilaiset konsertit, joissa muuten esiintyy uskomaton määrä huippuja eikä maksa paljon...Balettikin on ihan ihanaa katsottavaa, vaikken kovin usein valitettavasti ole päässytkään niihin. Mikkeli kiehtoisi. Kuopioon pitäisi päästä... Kaustisen juhlatkin olisivat ihan OK ja Tuska-festivaali taitaa olla jo must, vaikken mikään "mustiin pukeutunut" olekaan :).

    Lapseni soittaa, käy musiikkiopista ja on aivan ihanaa kuunnella hänen esityksiään ja seurata kehittymistä. Toivon hartaasti, että soittamisesta tulisi hänelle kanava ilmaista tunteitaan.

    Äänestä

  • BiBi kirjoitti:

    Musiikkia ilman olisi tosi vaikea olla. Sitä pitää saada sekä livenä että muuten. Pyrkin joka kesä käymään ainakin parissa konserteissa ja oopperassa, kaikkeen ei ehdi valitettavasti. Suuria elämyksiä olleet Savonlinna, Kuhmo, Pori sekä pienien paikkauntien erilaiset konsertit, joissa muuten esiintyy uskomaton määrä huippuja eikä maksa paljon...Balettikin on ihan ihanaa katsottavaa, vaikken kovin usein valitettavasti ole päässytkään niihin. Mikkeli kiehtoisi. Kuopioon pitäisi päästä... Kaustisen juhlatkin olisivat ihan OK ja Tuska-festivaali taitaa olla jo must, vaikken mikään "mustiin pukeutunut" olekaan :).

    Lapseni soittaa, käy musiikkiopista ja on aivan ihanaa kuunnella hänen esityksiään ja seurata kehittymistä. Toivon hartaasti, että soittamisesta tulisi hänelle kanava ilmaista tunteitaan.

    Minun olisi tosi vaikea olla ja elää ilman musiikkia. Taidan olla musiikin suurkuluttaja, kaikki käy laidasta laitaan :) Sitten välillä löytää semmoisia helmiä ihan jokaisesta musiikin lajista, että niitä jaksaa kuunnella aina uudestaan ja uudestaan. Joistain biiseistä ja teoksista löytyy niin monia eri tasoja, jotka huomaa vasta useamman kuuntelukerran jälkeen.

    Käyn kuuntelemassa livenä sekä klassista että rokimpaa puolta mutta aika ei tosiaankaan riitä kaikkeen, minkä haluaisi livenä kuulla. Mikkelissä olen muuten joskus muinoin käynyt balettia katsomassa :)

    Tuo, kun mainitsit, että toivot soittamisesta lapsellesi kanavaa ilmaista tunteitaan... Itselläni menikin pitkälle niin, että soittaessani tunne-elämykset saattoivat olla hyvinkin voimakkaita. Välillä ihan hämmentyi siitä transsitilasta ja tunteiden sekamelskasta, minkä soittaminen saattoi parhaimmillaan saada aikaan. Vaikea sitä on sanoin kuvailla... Musiikkiopisto on muutenkin hyödyllinen kuin soittamaan oppimisessa. Konserteissa oppii hallitsemaan jännitystä ja stressiä ja siitähän ei ainakaan haittaa ole musiikin ulkopuolistakin elämää ajatellen.

    Äänestä

  • mieltä... kirjoitti:

    Minun olisi tosi vaikea olla ja elää ilman musiikkia. Taidan olla musiikin suurkuluttaja, kaikki käy laidasta laitaan :) Sitten välillä löytää semmoisia helmiä ihan jokaisesta musiikin lajista, että niitä jaksaa kuunnella aina uudestaan ja uudestaan. Joistain biiseistä ja teoksista löytyy niin monia eri tasoja, jotka huomaa vasta useamman kuuntelukerran jälkeen.

    Käyn kuuntelemassa livenä sekä klassista että rokimpaa puolta mutta aika ei tosiaankaan riitä kaikkeen, minkä haluaisi livenä kuulla. Mikkelissä olen muuten joskus muinoin käynyt balettia katsomassa :)

    Tuo, kun mainitsit, että toivot soittamisesta lapsellesi kanavaa ilmaista tunteitaan... Itselläni menikin pitkälle niin, että soittaessani tunne-elämykset saattoivat olla hyvinkin voimakkaita. Välillä ihan hämmentyi siitä transsitilasta ja tunteiden sekamelskasta, minkä soittaminen saattoi parhaimmillaan saada aikaan. Vaikea sitä on sanoin kuvailla... Musiikkiopisto on muutenkin hyödyllinen kuin soittamaan oppimisessa. Konserteissa oppii hallitsemaan jännitystä ja stressiä ja siitähän ei ainakaan haittaa ole musiikin ulkopuolistakin elämää ajatellen.

    Olisihan se hienoa osata soittaa. Minua on aina harmittanut, etten ole lapsena aloittanut sitä. Oletan, että kun on niin pitkälle päässyt, että pystyy tunteensa musiikilla ilmaisemaan, tekniset taidot ovat tosi hyvin hanskassa.

    Meillä junnataan siinä, että käsiä ei saisi katsoa soittaessa, vaan pitäisi katsoa nuotteja. Nuottien lukutaito onnahtelee, koska katse harhailee käsien ja nuotiston välillä. Samoin into harjoitella ei ole sitä luokkaa, että konserttipianistia kehkeytyisi (eikä tarvitsekaan, eikä se tavoitteena ole). Ikuisuuskysymys tuntuu olevan, miten paljon pitäisi patistaa harjoittelemaan. Ihan omaehtoista harjoittelu ei usinkaan ole ja jos ei patistella, saattaa jäädäkin. Miten mahtaa käydä senkin tunteidenilmisemiskanavan...

    Niinpä, esiintymisharjoitusta ei tule liikaa koulussakaan, joten matineat ovat siinäkin suhteessa hyviä. Opettajat tuntuvat hyviltä, sopivan vaativilta, ei liian kunnianhimoisilta kuitenkaan.

    Äänestä

  • BiBi kirjoitti:

    Olisihan se hienoa osata soittaa. Minua on aina harmittanut, etten ole lapsena aloittanut sitä. Oletan, että kun on niin pitkälle päässyt, että pystyy tunteensa musiikilla ilmaisemaan, tekniset taidot ovat tosi hyvin hanskassa.

    Meillä junnataan siinä, että käsiä ei saisi katsoa soittaessa, vaan pitäisi katsoa nuotteja. Nuottien lukutaito onnahtelee, koska katse harhailee käsien ja nuotiston välillä. Samoin into harjoitella ei ole sitä luokkaa, että konserttipianistia kehkeytyisi (eikä tarvitsekaan, eikä se tavoitteena ole). Ikuisuuskysymys tuntuu olevan, miten paljon pitäisi patistaa harjoittelemaan. Ihan omaehtoista harjoittelu ei usinkaan ole ja jos ei patistella, saattaa jäädäkin. Miten mahtaa käydä senkin tunteidenilmisemiskanavan...

    Niinpä, esiintymisharjoitusta ei tule liikaa koulussakaan, joten matineat ovat siinäkin suhteessa hyviä. Opettajat tuntuvat hyviltä, sopivan vaativilta, ei liian kunnianhimoisilta kuitenkaan.

    Onhan se niinkin, että jonkinlaiset tekniset taidot täytyy olla, että pystyy musiikillisesti itseään ilmaisemaan. On olemassa myös melodisia pikkukappaleita, joissa pystyy itseään ilmaisemaan myös aivan vasta-alkajat. Eri asia sitten on, puhutaanko 6-vuotiaan ilmaisusta vai 16-vuotiaan ilmaisusta.Musiikillinen ilmaisukykykin kun kehittyy iän ja "kypsyyden" mukana.

    Se,miten paljon pitäisi patistaa harjoittelemaan on tosiaan ikuisuuskysymys. Liika painostus kun saattaa saada hyvin alkaneen innostuksen soittamiseen lopahtamaan kokonaan. Riippuu myös vähän lapsen iästä, miten paljon vanhemman tulee ohjailla soittimen ääreen. Tosiasia on, että ala-asteikäisistä juuri kukaan ei muista harjoitella,jos ei muistuteta ja "pakoteta." Murkkuikäisen taas pitäisi pystyä itse harjoittelustaan huolehtimaan pääosin oman innostuksen voimalla. Oma innostukseni soittamiseen syttyikin oikein toden teolla vasta 13-vuotiaana ja siitä alkoikin nopea kehitys. Ei minustakaan esiintyvää taiteilijaa kehkeytynyt mutta en silti koe harrastaneeni soittamista turhaan :)

    Mitä tuohon junnaamiseen tulee, niin niistä pääsee aina ajan kanssa yli, kun jaksaa vaan harjoitella... Sitten jo kohta onkin taas joku uusi tekninen asia opittavana, johon jäädään junnaamaan taas joksikin aikaa :D Soittaminen onkin suurimmaksi osaksi ihan vaan raakaa työtä ja sinnikkyyttä, lahjakkuus näyttelee hyvin pientä osaa soittamaan oppimisessa :)

    Äänestä

Minä kuuntelen myös klassista musiikkia,
käyn taidenäyttelyissä, balettia katsomassa, jne
mutta en tunne yliopiston proffia.

Äänestä

...muutamia hyviä bändejä joita kuuntelen: Tool, Opeth, Nirvana, Depeche Mode. Vauhdikas, raskaampi "rock" menee, mutta myös rauhallisempi. Tärkeintä on hyvä meininki ja aitous.

Äänestä

Itse kuuntelen sellasta pop-rockia..kuten esimerkiksi Coldplayta,The Curea,Poets of The Fallia ja sen sellasta.Miespainotteista musiikkia.Eli siis en pidä noista nais-pop-bändeistä oikeestaan lainkaan.Mitään instrumenttia en itse soita.Kitaraa olisin joskus halunnut oppia soittamaan mutta ei siitäkään oikeen sitten ole mitään tullut.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


BiBi kirjoitti:

Harrastatteko te musiikkia ja millä tavalla? Musiikin kuluttajia kuuntelijoina vai itse musisoivia ja millä vai sekä ettäkö?

Minä pidän sekä klassisesta että hevistä. Jazz yms. sen tyyppinen musiikki on tosi ihanaa. Kaikenlainen musiikki menee, kunhan ei Kari Tapiota tai Vepsää tai Sillanpäätä... (paitsi joululevyt). Olavi Virran klassikoiksi muodostuneet ovat taas NAM, varsinkin Hopeinen kuu.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu