Ongelmani on seuraava: Minun täytyisi suurentaa kaiun ja lokin antureiden reikiä (41mm) saadakseni uusien mittaristojen anturit (51 mm) asennettua. Onko hyviä, koeteltuja ideoita miten vanhaa reikää suurennetaan? Pistosaha ja viila on lähinnä tullut mieleen.
Vanhatkin anturit ehkä käyvät, mutta en tiedä toimiiko Wanha Silvan 2200 loki NMEA 0183 standardin mukaan. Tietääkö kukaan?
Vanhatkin anturit ehkä käyvät, mutta en tiedä toimiiko Wanha Silvan 2200 loki NMEA 0183 standardin mukaan. Tietääkö kukaan?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Käytä apuna esim 6 mm vanerilistan palaa (esim 30*150*6 mm), johon poraat keskelle reikäterän (51 mm) ohjausterän reiän ja kiinnität listan vaikka epoxilla (ruuveilla, jos niitä voi käyttää) keskelle suurennettavaa reikkää ulkopuolle ja sisäpuoleta poraat, niin että ohjain terä meneen porattuun ohjain reikään.
Näin saat suurennettua 41 mm reiän poraamalla 5 mm rinkulan pois.
Ohlsonilta läydät poraan terän ,joka puree hyvin reijän laajennukseen. Tein itse saman tempun äskettäin. kolme senttinen noin reilun sentin halkaisijaltaan oleva metalli lieriö jossa on pieninä pykäliä. Puree hyvin lasikuituun kuin voihin.
saa myös työkaluliikkeistä
Silva 2200 lokista lähtee kyllä data sarjamuodossa ulos, mutta ei NMEA-muodossa. Sarjaväylä on kai RS485 Silvan osien kesken, dataformaatti joku Silvan oma. Uudemmasta Nexus-keskusyksiköst tai vielä uudemmista saa sitten NMEAn ulos.
Reiän avarrus onnistuu aukkoterällä aika heppoisestikin vanhan reiän täyttämällä. Ohjausterällä ei ole enää väliä sen jälkeen kun aukkoterä on tehnyt itselleen alun.
monet ja tässä yksi lisää edellä mainittujen lisäksi. Laajensin lokin mittaria varten reikää lasikuituun jyrsimällä porakoneeseen liitettävällä "kivilaikalla". Sarja eri tyyppisiä teriä ei maksanut paljon, samassa sarjassa oli kartiomuotoinen, pallo jne., yhteensä ehkä 5-6 eri muotoista "terää". Oma laajennustarve sopivan reikäporan puuttuessa oli n. 2 mm ja toimi ihan mukavasti.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Eiköhän noilla reikää saada oikean kokoiseksi. Mutta eräs ongelma vielä on: Edellinen asentaja on vuorannut anturin paksulti jollain valkoisella, jossain määrin elastisella massalla. Silikonia lienee. Milläköhän konstilla sen saisi poistettua, että anturin voi irrottaa? Miten se vanha anturi ylipäätään siitä lähtee pois; Voiko sen vaan "hakata" siitä läpi? Tuli sekin mieleen, että mitä jos sen sahaisi 51 mm reikäsahalla vaan kylmästi ympäriltä pois, silloin joutuisi kyllä poraamaan karalle reiän vanhaan anturiin...
Jos sisäpuolella ei ole kiristysrengasta, kuten on reiskassa, niin ei muutakuin kirveen hamaraa anturin perään.
Varoituksen sana muuten anturin antifouling käsittelystä. Erehdyin käsitelemään anturin erikseen ja sitten kävikin niin että pyörijän herkkyys oli hukassa ja sain jonkin aikaa pyörijää nitkutellla että homma rupesi pelaamaan nyt 20 NM on takana ja vielä perustasosta uupuu noin 1 kn jota kuinkin loki ja GPS-näyttää samaa noin 5 kn vauhdissa kun kerroin on hieman yli 1.5
Käsittely on sinällään aivan turha koska reiskassa on se hyvä puoli että anturin saa otettua pois koska tahansa nostoa, laskua tai vaikka puhdistusta varten.
nykyään enään panostaa turhien läpivientien tekoon vai riittääkö gps?
Kilpailukäytössä on pyörivästä lokista tietysti hyötyä samoin veden virtauksia laskiessa.
...näkökulmasta. Katsastusohjeet edellyttävät edelleen erillistä lokia 1- ja 2-luokissa. Toisaalta 3-luokkaa korkeampi on täysin tarpeeton sellaiselle veneilijälle, joka ei harrasta kilpapurjehdusta, joten ilman lokia selviää.
Käyttötarpeen suhteen taas olen itse sitä mieltä, että GPS riittää loistavasti ja on huomattavasti tarkempi ja luotettavampi (lokihan ei mittaa todellista liikkumisnopeutta eli nopeutta pohjan suhteen). Jos haluaa varmistuslaitteen, niin minusta järkevämpää kuin veneenrei'itys on hankkia käsi-GPS. Sillehän löytyy sitten muutakin käyttöä, vaikkapa auton nopeusmittarin tarkistus :)
GPS:n käytännön luotettavuus on niin liki 100%, ettei muusta tarvitse välittää. Teoriassa on tietysti mahdollista, että Pentagon aloittaa jonain päivänä uudelleen häirinnän tai sulkee osan laitteistoa, mutta en pidä sitä uskottavana. Siitä ei enää olisi jenkeille mitään etua ja se haittaisi pahasti heidän omien firmojensa bisnestä... Ja eurooppalaisten oma vastaava systeemi on tulossa.
Minulla on tässä nyt jotenkin täysin pimeä kohta. Miten ihmeessä katsatusluokat ja kilpaileminen liittyvät toisiinsa? Minä kun olen aina luullut ja katsastusohjeista jopa lukenutkin, että katsastusluokka valitaan purjehdusalueen, eikä purjehduksen aiheen mukaan. Kolmosluokka on määritelmän mukaan saaristopurjehdukseen.
Toiseksikaan en ymmärrä, mitä erityistä lisäarvoa varsinkaan täkäläisissä virtaamattomissa vesissä nopeus veden suhteen toisi kilpailijalle. Sen kyllä hyvin ymmärrän ja kokemuksestakin tiedän, että kun vetisissä olosuhteissa GPS-signaali katoaa, se erillinen laite on erittäin hyödyllinen, paljon hyödyllisempi kuin vara GPS, jonka signaali on myös uponnut sateeseen. Herra Bushin ja DODn aiheuttamat häiriöt ovat tässä toissijainen huolenaihe. Miksi yleensä katsastusmääräyksiä pitäisi yrittää kiertää niinkuin ne olisivat jotenkin ihmisten kiusaksi laadittuja?
Katsastusluokista pitää muistaa, että ne eivät ole mitään viranomaismääräyksiä vaan pelkästään veneilyjärjestöjen omaa kehitelmää, kuten koko katsastussysteemikin. Veneen katsastusluokka ei todellisuudessa rajoita millään tavalla sen käyttöaluetta (paitsi, että on syytä tarkistaa omalta vakuutusyhtiöltä, onko katsastusluokalla jotain merkitysä heille vakuutuksen voimassaolon tai korvausten suhteen; kerrotaan, että jotkut yhtiöt saattavat tästä niuhottaa esim. vähentämällä korvauksesta aiemmin myönnettyjä alennuksia; oma yhtiöni on nimenomaan kirjallisesti vahvistanut, että vakuutus on voimassa koko Itämerellä eikä heitä kiinnosta, mikä on veneen katsastusluokka).
Mutta: on olemassa kilpailuja (ainakin Suursaari-race), joissa vaaditaan kakkosluokan katsastus. Eli todellisuudessa katsastusluokka on enemmän sidoksissa purjehdustapaan kuin -alueeseen.
Katsastajat ohjeistetaan itsekin siihen, ettei veneitä tarvitse katsastaa "ylikorkealle" eikä ole mitään tarvetta katsastaa venettä 1- tai 2-luokkaan, vaikka sen rakenne moisen mahdollistaisikin. Omakin veneeni täyttäisi rakenteeltaan 2-luokan vaatimukset, mutta on katsastettu 3-luokkaan eikä se millään tavalla rajoita sillä liikkumista.
Mitä GPS:n signaaliin tulee, niin minä en kahdeksan gepiksenkäyttövuoden aikana ole ikinä tavannut tilannetta, jossa laite kadottaisi signaalin merellä. En edes rajussa ukkosmyrskyssä ja siihen liittyvässä vesisateessa, jossa tutka lakkasi olemasta millään tavoin hyödyllinen (kun rain-asetuksen täysille säätämisestä huolimatta ruudulla näkyi vain sadehäiriötä). En siksi ota todellakaan järin vakavasti niiden puheita, jotka pitävät täysin toisentyyppistä varajärjestelmää tarpeellisena (saati ylipäätään pidä lokia hyödyllisenä navigointivälineenä etenkään saaristossa; se on aina aivan liian epätarkka).
Aika luonnollista, että kilpailussa, jossa purjehditaan avomerellä, vaaditaan myös niihin olosuhteisiin ajateltu katsastusluokka. Mitä muuten voisi ajatella kilpailunjärjestäjän vastuuntunnosta. Mutta jos lähden tekemään vastaavanlaisen matkan ilman kilpailua, olisivatko vaatimukset oman veneen turvallisuudesta jotenkin vähäisemmät? Katsastusluokkiin 1 ja 2 katsastetuista veneistä ei kilpaile sen suurempi osuus kuin muistakaan.
Katsastusjärjestelmästä sanomasi viittaa taas ajatukseen, että se olisi vain kaltaistesi kiusaksi rakennettu, etkä olisi halukas sitä noudattamaan, koska se ei ole lakimääräinen. Nyt vain seurallasi sattuu olemaan sellaisia sanktioita venepaikan ym. suhteen, että katsot katsastamisen olevan pienempi paha. Ja menet sitten yli siitä, missä aita on matalin. Luonnollisestikaan et katso, että satunnaisella Suomelahden ylityksellä voisi tulla hankaluuksia vastaan ja tärkein kysymys onkin, korvaako vakuutus siitä huolimatta.
Kokonaisen kahdeksan vuoden aikana ei ole niiden parinsadan liikkeellä vietetyn tunnin aikana sattunut kohdalle niitä GPSn pimentäviä olosuhteita, joten sen täytyy olla pomminvarma menetelmä. Itse siirryin GPS-navigoinnin käyttöön yli 10 v sitten. Merellä on varmasti mennyt sinä aikana hitaammalla nopeudella moninkertainen määrä tunteja, mutta on sattunut myös tunteja kestävä pimentyminenkin, enkä ole ainut. Sateen rankkuus ei ole asialle mitta, pilvikerroksen kattavuus ja sen sisältämä vesimäärä on.
Oma lokisi on ehkä optimoitu toiselle nopeusalueelle, eikä ole tarkka navigointiväline. Olet nyt kuitenkin purjehduspalstalla ja täällä ollaan totuttu tarkempiin välineisiin. Jos muutaman prosentin tarkkuus matkan mittauksessa on liian epätarkka, mikä sitten olisi riittävä?
täällä Itämeren piirissä vedet virtailee.
Solmun virtausnopeudet eivät ole lainkaan harvinaisia ja sen suuruisten virtauksien havainnoinnilla on jo merkitystä kisoissa.
Vara gps:n tulee olla tietysti paristolla toimiva. Lokihan menee myös pimeäksi, jos sähköt häviää (paitsi laahuslki).
luotettavuus ei ole kovin hyvä, mittaustulos riippuu anturin puhtaudesta, veneen kallistumasta, aallokosta ja virtauksista.
Itselläni on kerran hajonnut gps:n antenni ilman mitään ulkoista syytä (toimi yli 10 vuotta täysin moitteettomasti). Kannettava laite siksi aina mukana varalla.
Katsastuksilla sinällään ei ole merkitystä jokainen kippari vastaa veneensä merikelpoisuudesta ja valitsee purjehdusalueensa sen mukaan.
Kilpailujärjestäjien vaatimuksisiin en sinänsä ota kantaa, se on heidän asiansa eikä kosketa mitenkään minua eikä ketään muutakaan sellaista veneilijää, joka ei harrasta kilpapurjehdusta.
Katsastussysteemistä yleensä totean, että en luultavasti viitsisi katsastuttaa venettäni, jos se ei olisi tarpeen a) seurajäsenyyden ja ennenkaikkea siihen motivoivien seikkojen eli mieluisan laituri- ja telakkapaikan sekä saaritukikohtien vuoksi sekä b) tuottaisi säästöä vakuutusmaksuissa. Luotan siihen, että osaan varustaa veneeni riittävän turvalliseksi muutenkin eivätkä katsastusvaatimukset muutenkaan ole mikään lopullisen viisauden sana.
Ne kahdeksan GPS-vuotta (eri asia kuin veneilyvuodet) ovat kerryttäneet ajotunteja toistatuhatta. On siinä sen verran testiaikaa, että uskallan todellakin luottaa GPS:n olevan hyvin lähellä pomminvarmaa ja rohkenen ignoorata merkityksettömänä kaikki väitteesi gepsin pimenemismahdollisuuksista. Se, että joku on saanut gepsinsä pimenemään, todistaa luultavammin asentajan tai käyttäjän osaamattomuudesta.
Mitä virheen suuruuteen tulee, niin "muutama prosentti" merkitsee vaikkapa vain 5 mpk matkalla jo satojen metrien virhettä. Gepsin tyypillinen virhe on nykyisin alle 10 metriä...
Pääosin katsastusmääräykset ovat hyviä mutta kyllä niihin naurettavuuksiakin mahtuu
-sumutorvi (laivat ei kuule)
-isot pelastusliivit (kukaan ei käytä)
-pelasturengas härpattimineet (estävät renkaan nopeaa heittoa hätätilanteessa)
-imutyhjennys (harva käyttää, laiteet rikki, imupumppu rikkoo tankin)
-sammuttimien leimaus
sitten kukaan ei katso veneen sähköjä, voi tulla tulipalo ja naapurinkin vene palaa
...olen samaa mieltä siitä, etteivät kaikki katsastusmääräykset ole ihan 100% tarpeellisia eikä etenkään siinä tiukkuudessa, etteikö 3-luokan vene olisi Itämerelle täysin turvallinen normaalina purjehduskautena, niin hiukan kommentoisin noita heittojasi:
-sumutorvi: ehkä laivat eivät kuule, mutta muihin veneisiin se voi kuulua ja auttaa välttämään törmäystä
-imutyhjennys: no, kaikki minun tuntemani käyttävät aina, kun laitteisto on käytettävissä eikä asiallisesti asennettua tankkia pumppu riko
-sammuttimien leimaus: ei se nyt ainakaan haitaksi ole; parempi vuosittainen tarkistus ja pieni maksu siitä kuin telineessään viisi vuotta koskemattomana jumittuva sammutin, joka ei sitten tosipaikassa toimikaan.
-isot pelastusliivit (siis muut kuin paukkuliivit, kai tarkoitat?): eivät kai ne vaatimus ole, käsittääkseni paukkuliivit kelpaavat kyllä perinteisten sijasta. Meillä on veneessä molempia, tosin vain lapsilla on liivipakko, aikuisilla vain silloin, kun on avomerellä pakko mennä etukannelle eikä sitä pakkoa usein tule.
Ihan tarkkaan sanoja ja sananmuotoja ei voinut tietää, mutta sisältö on niin tarkkaan kuvittelemani, ettei tarkemmin voisi osua.
Luotat siihen, että osaisit itsekin varustaa veneesi oikein. Ilman olemassa olevaa katsastusjärjestelmää olisit täsmälleen omien tietojesi varassa ilman järjestelmän tuomaa kulttuuriympäristöä. Tottahan sinulla riittäisi asiantuntemusta kaikille aloille osataksesi valita varusteet oikein. Silti olisit valmis lähtemään Itämerelle kolmosluokan varustuksella. Jossain viiraa ajatustavassa.
Kahdeksassa vuodessa on melko täsmälleen 70.000 tuntia. Niistä tuhannen kohdalle ei ole sattunut yhtäkään havaitsemaasi GPS-signaalin kadotusta. Pomminvarmaa, jees, siihen voi luottaa. Miljoona suomalaista katsoo lototessaan paljon pienemmänkin todennäköisyyden olevan yrittämisen arvoista ja joku melkein aina onnistuukin. Itse en tunne yhtäkään lottovoittajaa. Selvästi pienemästä veneilevistä tuttujen osajoukosta pimentymisen on kohdannut useampikin, ei toki läheskään kaikki.
Kun GPS antaa sijainnin 10 m tarkkuudella, on 200 m heitto lokilukemassa niin suuri, ettei sitä voi käyttää, sehän on jo 4 mm kartalla. Kuitenkin reilu 10 v sitten ei sen parempaa ollut ja silti niin kilpailujen kääntömerkit kuin tuntemasi keppihelvetin viitatkin löytyivät sumusta tai pimeyden keskeltä. Taikuuttako se oli?
...löytyivät, joskus eivät. Yleensä useammin eivät, mutta niistä ovat eksyneet mieluiten vaiti. Sumussa on pelkkää tuuria, jos 200 m virhemarginaalilla osuu viitan kohdalle.
Mitä kolmosluokan varustukseen tulee, niin kyllä se riittää Itämeren purjehduskauden normaaliolosuhteisiin loistavasti. Ylivarustelijoilta on unohtunut se tosiasia, ettei Itämerelle lähtö ole mikään 1700-luvun Atlantin ylitys. No, vaikka puhun ylivarustelijoista, en toki halua kieltää keneltäkään yhtään varustetta, jolla hän kokee hyväksi veneensä varustaa, mutta en myöskään näe tarvetta liioitella.
Se, että sinä ja jotkut purjehtijakaverisi ette osaa käyttää ja asentaa gepistä vaan saatte sen peräti pimenemään, todistaa lähinnä teidän osaamattomuudestanne.
Normaaliolosuhteisiin ei tarvita edes kolmosluokan varustusta, puolellakin siitä selviää. Miksi sellaisella varustuksella ei pitäisi lähteä Itämerta ylittämään, ei pitäisi olla kenellekään kovin epäselvää.
GPS-signaalin pimentymisen laittaminen käyttäjän tai edes asentajan syyksi on aika tavallista JR:ää. Ilmeisesti olet siinäkin asiassa pätevämpi kuin alan ammattilaiset. Et kai luule, että vitsi jaksaisi naurattaa.
...aletaan esittää argumentteja "ei pitäisi olla kenellekään selvää" tai "kaikki tietävät" jne, on se tyypillisesti merkki siitä, että todellisia argumentteja ei ole. Toisin sanoen, väittäjällä on kenties lujakin usko, että "väite A on tosi", mutta ei mitään hajua siitä, miksi niin ehkä olisi.
Mitä väitteisiin signaalinen pimenemisestä tulee, niin todisteita on ohuenpuoleisesti ja todennettuja sääolosuhteista johtuvia vielä vähemmän. Erityisesti rohkenen todeta, ettei tiettävästi ainuttakaan vesillä tapahtunutta onnettomuutta ole kyetty osoittamaan tällaisen ilmiön syyksi; käyttäjien osaamattomuuden syyksi taas useitakin, samoin perinteisten menetelmien toimimattomuuden (esim. kompassihäiriöt) tiliin on maailmalla mennyt lukuisia onnettomuuksia vuosisatojen kuluessa.
Jos pitää esittää argumentteja siitä, miksi Itämerta ylittämään lähtiessä pitäisi varustautua avomeriolosuhteisiin, eikä saaristopurjehdukseen, olen toivottoman tehtävän edessä, myönnän tappioni. Tätähän suosittelit täysin hyväksyttävänä käytäntönä. Silti toivon, että edes etsintäkulut perittäisiin pois perikunnalta.
Omaa argumentoitiasikin voisit hieman tarkistaa. Vertaat nyt koko merenkulun historian haverien määrää GPS-ajalla ja sitä ennen. Mahtaakohan olla miltään osin käyttökelppoinen vertailu?
Minä en tunne yhtäkään purjehtijaa, joka olisi joutunut turvautumaan jauhesammuttimeen, vaikka sellaisia tapauksiakin tiedän olleen. Tästä päätellen voisi kyseenalaistaa sammuttimien tarpeellisuuden, vähintään niiden vuosittaisen tarkastuksen. Kuitenkin tätä käytäntöä kannatat, millä ihmeen logiikalla? Kivelle ajo on helposti yhtä iso riski kuin tulipalokin. Jottei epäselvää jäisi, itselleni niin sammuttimen hankinta kuin sen tarkastuttaminenkin ovat itsestään selviä asioita.
Olisiko todennettu tapaus muuten olla sellainen, että muutkin samaan aikaan merellä olleet olisivat kokeneet saman, vai kaikkiko he vain tumpuloivat? Kokeilepa joka tapaukessa sen varalaitteesi kanssa ohuehkon puun lehvistön varjossa. Voisit saada parempaa käsitystä signaalin voimakkuudesta.