Luinpa tuossa jokin aika sitten kahden pyövelin - Britannian valtionpyöveli Albert Pierrepointin sekä Ranskan valtionpyöveli Marcel Chevalierin muistelmia. Mikä saa ihmisen ryhtymään ottamaan puolustuskyvyttömiä lajitovereitaan hengiltä?
Britanniassa perinteinen kuolemantuomion toimeenpanotapa oli hirttäminen, Ranskassa giljotiini.
Molemmille teloittaminen oli kutsumusammatti. Albert Pierrepoint tiesi jo 11-vuotiaana, että hänestä tulee pyöveli, aivan kuten Henry-isästään ja Tom-sedästään (Thomas Pierrepoint oli Britannian valtionpyöveli ennen Albertia ja jäi eläkkeelle 70-vuotiaana). Marcel Chevalierista puolestaan tuli pyövelin apulainen hänen mentyään Ranskan valtionpyöveli Albert Olbrectin veljentyttären Marcellan kanssa naimisiin 19-vuotiaana.
On esitetty, että pyöveleitä on kolmenlaisia. Joko he ovat täysin psykopaattisia ihmisiä, joille ihmisen surmaaminen on rinnastettavissa kärpäsen liiskaamiseen; tai he ovat hyvin autoritaarisia ihmisiä, jotka tottelevat käskyjä vaistomaisesti, mitään miettimättä. Sekä Pierrepoint että Chevalier edustivat kolmatta ihmistyyppiä - sitä, jonka Juice Leskinen kuvaa hyytävän kylmästi laulussaan "Osapäivänatsi".
Pierrepoint piti psyykessään selkeästi erossa Albertin - hellän perheenisän ja puolison, ja pyöveli Pierrepointin, joka oli ylpeä ammattitaidostaan ja joka pyrki teloituksissa täydellisyyteen. Hrttäminen vaatii kaikista teloitustavoista eniten ammattitaitoa: pyövelin täytyy tietää tarkalleen, kuinka paljon köyttä on annettava että toisaalta tuomitun niska murtuu ja kuolema on silmänräpäyksellinen; ja toistaalta ettei tuomitun pää irtoa putouksen voimasta, vaan tuomittu jää roikkumaan. Chevalier puolestaan suunnitteli parannuksia koko ajan giljotiiniin ja sen toimintaan.
Pierrepoint piti niin tarkasti erossa yksityiselämän ja pyövelin työnsä, että hänen vaimolleen selvisi vasta toisen maailmansodan jälkeen, mitä hänen puolisonsa teki niinä yksinäisinä viikonloppuina, jolloin hän lähti vaivihkaa matkoille ja palasi myöhemmin. Pierrepointia tarvittiin Saksassa hirttämässä natsirikollisia. Siviilityönään Pierrepoint piti pubia, ja hänet tunnettiin hilpeänä seuramiehenä.
Chevalier oli samoin tunnontarkka ammattimies ja ylpeä työstään. Keskimäärin giljotiiniteloitus kesti viisi sekuntia sen jälkeen kun tuomittu oli tuotu sellistään teloituskammioon. Ensin tuomittu sidottiin pystyyn nostettuun basculeen, sen jälkeen bascule kipattiin, jolloin tuomitun kaula osui lunetteen, ja tämän jälkeen Chevalier väänsi vipua, jolloin raskaaseen moutoniin kiinnitetty terä putosi kolmen metrin matkan ja leikkasi tuomitun pään irti noin 2/100 sekunnissa. Chevalier kuvasi, että vipua vääntäessään hänelle tuli tunne kaikkivaltiudesta, kuin Jumalasta: hän päätti elämästä ja kuolemasta ja hän tiesi tappavansa ihmisen. Chevalier sai vuonna 1950 "Ranskan parhaan työmiehen" palkinnon.
Pierrepointin ensimmäinen hirtto oli gangsteri Toni Mancini 1941. Hän hirtti monia tunnettuja tapauksia, kuten natsirikolliset Irma Gresen ja Josef Krämerin, happomurhaaja John Haighin, natsien radiohahmon "Lordi Haw-Haw" William Joycen,
Britanniassa perinteinen kuolemantuomion toimeenpanotapa oli hirttäminen, Ranskassa giljotiini.
Molemmille teloittaminen oli kutsumusammatti. Albert Pierrepoint tiesi jo 11-vuotiaana, että hänestä tulee pyöveli, aivan kuten Henry-isästään ja Tom-sedästään (Thomas Pierrepoint oli Britannian valtionpyöveli ennen Albertia ja jäi eläkkeelle 70-vuotiaana). Marcel Chevalierista puolestaan tuli pyövelin apulainen hänen mentyään Ranskan valtionpyöveli Albert Olbrectin veljentyttären Marcellan kanssa naimisiin 19-vuotiaana.
On esitetty, että pyöveleitä on kolmenlaisia. Joko he ovat täysin psykopaattisia ihmisiä, joille ihmisen surmaaminen on rinnastettavissa kärpäsen liiskaamiseen; tai he ovat hyvin autoritaarisia ihmisiä, jotka tottelevat käskyjä vaistomaisesti, mitään miettimättä. Sekä Pierrepoint että Chevalier edustivat kolmatta ihmistyyppiä - sitä, jonka Juice Leskinen kuvaa hyytävän kylmästi laulussaan "Osapäivänatsi".
Pierrepoint piti psyykessään selkeästi erossa Albertin - hellän perheenisän ja puolison, ja pyöveli Pierrepointin, joka oli ylpeä ammattitaidostaan ja joka pyrki teloituksissa täydellisyyteen. Hrttäminen vaatii kaikista teloitustavoista eniten ammattitaitoa: pyövelin täytyy tietää tarkalleen, kuinka paljon köyttä on annettava että toisaalta tuomitun niska murtuu ja kuolema on silmänräpäyksellinen; ja toistaalta ettei tuomitun pää irtoa putouksen voimasta, vaan tuomittu jää roikkumaan. Chevalier puolestaan suunnitteli parannuksia koko ajan giljotiiniin ja sen toimintaan.
Pierrepoint piti niin tarkasti erossa yksityiselämän ja pyövelin työnsä, että hänen vaimolleen selvisi vasta toisen maailmansodan jälkeen, mitä hänen puolisonsa teki niinä yksinäisinä viikonloppuina, jolloin hän lähti vaivihkaa matkoille ja palasi myöhemmin. Pierrepointia tarvittiin Saksassa hirttämässä natsirikollisia. Siviilityönään Pierrepoint piti pubia, ja hänet tunnettiin hilpeänä seuramiehenä.
Chevalier oli samoin tunnontarkka ammattimies ja ylpeä työstään. Keskimäärin giljotiiniteloitus kesti viisi sekuntia sen jälkeen kun tuomittu oli tuotu sellistään teloituskammioon. Ensin tuomittu sidottiin pystyyn nostettuun basculeen, sen jälkeen bascule kipattiin, jolloin tuomitun kaula osui lunetteen, ja tämän jälkeen Chevalier väänsi vipua, jolloin raskaaseen moutoniin kiinnitetty terä putosi kolmen metrin matkan ja leikkasi tuomitun pään irti noin 2/100 sekunnissa. Chevalier kuvasi, että vipua vääntäessään hänelle tuli tunne kaikkivaltiudesta, kuin Jumalasta: hän päätti elämästä ja kuolemasta ja hän tiesi tappavansa ihmisen. Chevalier sai vuonna 1950 "Ranskan parhaan työmiehen" palkinnon.
Pierrepointin ensimmäinen hirtto oli gangsteri Toni Mancini 1941. Hän hirtti monia tunnettuja tapauksia, kuten natsirikolliset Irma Gresen ja Josef Krämerin, happomurhaaja John Haighin, natsien radiohahmon "Lordi Haw-Haw" William Joycen,
Vastaukset 17
Vanhimmat
viimeisen Britanniassa hirtetyn naisen Ruth Ellisin, väärin perustein tuomitun nuorisorikollisen Derek Bentleyn sekä myöhemmin syyttömäksi todetun Timothy Evansin.
Pierrepoint joutui myös hirttämään yhden ystävänsä: James Corbittin 28.11.1950. Corbitt oli hänen pubinsa vakioasiakas, ja he olivat laulaneet duettoa samana päivänä kun Corbitt oli mustasukkaisuudesta yllättänyt vaimonsa rakastajan ja murhannut tämän. Pierrepoint oli tapansa mukaisesti jättänyt Albertin itsestään kotiin, ja teloitus oli tehty prosessin mukaisesti ilman emootioita.
...
Mikä saa ihmisen surmaamaan avuttoman lajitoverinsa, täysin ilman mitään estoja ja katumusta ja tunteita? Jo kuuluisaksi tulleessa Stanley Milgramin kokeessa tätä mietittiin. Sekä Pierrepoint että Chevalier olivat täysin kaksijakoisia persoonallisuuksia, joissa ikäänkuin ihminen Albert ja Marcel olivat eri olentoja kuin pyövelit Pierrepoint ja Chevalier. Chevalierissa vielä paradoksaalisinta oli se, että hän ei ollut milläänsäkään nähdessään pään irtoavan ja veren pulppuavan irtileikatusta kaulasta, mutta hän ei voinut sietää nähdä omaa vertaan.
Pyövelit eivät ole ainoita tällaisia "osapäivänatseja" tai kaksijakoisia persoonallisuuksia. Heitä löytyy kaikilta elämänalueilta, ja jokainen intinkäynyt varmasti osaa sanoa eron kapiaisen osalta silloin, kun tämä on univormussa rähisemässä ja silloin, kun tämä siviileissään ajaa illalla taksia. Myös terveydenhoitojärjestelmän puolelta löytyy samanlaisia kaksijakoisia persoonallisuuksia.
Mitä kuolemanrangaistukseen tulee, jos ihminen pitää ehdoin tahdoin surmata, niin amerikkalaiset osaavat tehdä siitäkin hommasta absurdin. Pierrepoint oli kauhistunut USA:n armeijan virallisen pyövelin, ylikersantti John Woodsin ammattitaidottomuudesta - hän käytti vakiopudotusta (viisi jalkaa eli 152 cm), joka yleensä johti siihen, että teloitettavat kiemurtelivat monta minuuttia köyden päässä ja kuolivat hitaasti ja tuskallisesti tukehtumalla. Nurnbergin oikeudenkäyntien jälkeiset teloitukset kämmellettiin kaikki: von Ribbentropp kiemurteli 18 minuuttia ennen kuukahtamistaan ja marsalkka Keitelin kuolinkamppailu puolestaan kesti ennätykselliset 24 minuuttia. Göringin päätös myrkyttäytyä ennen hirttämistä kun teloittaminen ampumalla kiellettiin häneltä, osoittautui oikeaksi - Woods oli lähinnä samanlainen kiduttaja kuin ne miehet, jotka hän hirtti.
Foreign Minister Joachim von Ribbentrop -18 minutes
Field Marshal Wilhelm Keitel - 24 minutes
SS General Ernst Kaltenbrunner - 13 minutes
Minister Afred Rosenberg -10 minutes
Governor General of Poland Hans Frank -10.5 minutes
Minister of the Interior Wilhelm Frick -12 minutes
Anti-semitic newspaperman Julius Streicher - 14 minutes
Slave labour chief Fritz Sauckel - 14 minutes
General Alfred Jodl - 16 minutes
Arthur von Seyss-Inquart, governor of the Netherlands and Austria - no time cited
Sähkötuoli ja kaasukammio kuuluvat lähinnä jonkun barbaariruhtinaan kauhukammioon. Sähkötuolissa tuomittu paistetaan elävältä; kaasukammio taas on kaikista teloitustavoista kaikkein tuskallisin tuomitulle ja vaarallisin sekä todistajille että vankilahenkilökunnalle. Myrkkyruiske puolestaan on The Lancet -lehden tutkimuksen mukaan juuri sellainen "cruel and unusual punisment" minkä USA:n perustuslaki kieltää.
Myrkkyteloituksessa käytetään kaliumkloridia aiheuttamaan sydämenpysähdys. Hyperkalemia aiheuttaa valtavan lihaskouristuksen, jossa koko ruumis kertakaikkiaan kramppaa. Tämän estämiseksi annetaan lihasrelaksanttia samanaikaisesti - joka kuitenkin reagoi helposti kemiallisesti kaliumkloridin kanssa. 1997 Teksasissa tapahtui eräässä sairaalassa onnettomuus, jossa vanha nainen sai tipassa vahingossa ylimäärän kaliumkloridia. Hänen kuolinkamppailunsa kesti viisi minuuttia ja hän huusi kuin palosireeni - hänen kouristuksensa olivat todella tuskallisia ja hän kuvasi "suoniensa olevan tulessa".
Jos teloituksen tarkoituksena on "lähettää paskiainen saman tien pikajunalla helvettiin", niin myrkkyteloituksessa kirjaimellisesti pumpataan helvetin tuli suoraan tämän piruparan suoniin. Lancetin artikkelin mukaan noin 40% myrkkyteloituksista tuomittu on ollut täysin tajuissaan kuollessaan, mutta kyvytön ilmaisemaan kipuaan koska lihasrelaksantti on halvaannuttanut hengityselimet.
---
Mietinpä vain, kuinka paljon terveydenhoitojärjestelmän piiriin hakeutuu sellaisia ihmisiä, joiden oma paikka olisi pikemminkin pyövelinä.
Olipas pitkä tarina,
tuli mieleeni
1) mainitsit pitkän litanian nimiä,
kuka heistä oli transu?
2) Lääkärit ovat yliarvostettuja:
Mitä lääkärit ovat ennen lääketieteen opintoja?
Ylioppilaita!
3) Seuraavaksi voitkin perehtyä:
- garrote, espanjalainen teloitusväline
- teilaaminen, tappaminen silpomalla
1) "Transu" on äärimmäisen loukkaava termi, jota käytetään transvestiiteista. Jos tarkoituksesi ei ole loukata, varsinkin loukata transsukupuolisia, käytä oikeita termejä.
Kukaan esseessä esiintyneistä ihmisistä ei tiettävästi ollut transsukupuolinen, mutta tarkoitus olikin tarkastella pyövelin psykologiaa ja osapäivänatsi-ilmiötä. Minulla on vahvoja viitteitä siitä, että monilla transsukupuolisten kanssa tekemisissä olevilla ihmisillä on samanlainen kaksijakoinen persoonallisuus kuin pyöveleillä Pierrepoint ja Chevalier, joilla oli "siviiliminä" ja "pyöveliminä".
Pahimmillaan tämä ilmenee silloin, jos kyseessä on kirurgi; joko sellainen kirurgi, joka tekee sukupuolenkorjausoperaatioita koska hänet määrätään siihen, tai sitten puhtaasti rahasta - eikä välitä asiakkaistaan ihmisinä tippaakaan.
2) Kyllä. Lääkäriksi aikoville ei myöskään ole psykologia testejä, toisin kuin sairaanhoitajille.
3) Molemmat ovat USA:n perustuslain tarkoittamia julmia ja epätavallisia rangaistuksia. Ihmisen kekseliäisyys on rajaton silloin kun pitää tuottaa tuskaa lähimmäiselleen.
Kaasukammio on kielletty tästä syystä. Sähkötuolin ja myrkkyteloituksen laillisuus on parhaillaan tutkittavana. Mikäli the Lancetin artikkeli, jonka mukaan jopa 40% tuomituista on myrkytettäessä ollut täysin tajuissaan ja kykeneviä tuntemaan kipua, myrkyttäminen kaliumkloridilla on käytännössä samaa kuin jos helvetin tuli pumpattaisiin suoraan suoniin.
Entä millaiset testit ja miten perusteellinen koulutus on sosiaalitantoilla?
Minkä takia ne aina liioittelee kaikkea ja miksi ne vihaa miehiä?
Toijalan tapauksessa kohuttiin ulkomaita myöten, kuinka kymmeniä tyttöjä oli raiskattu pikkukaupungissa.
Nyt kun pöly on laskeutunut ja poliisin tutkimukset tehty, niin selviää että yksi mies on harrastanut seksiä kahden tytön kanssa.
Oikeuden päätös kertoo että tytöt oli mukana vapaaehtoisesti.
Nää sosiaalitantat on nyt varmaan ylpeitä itsestään ?
Tiettävästi ei minkäänlaisia, vaan sosiaalityöntekijäksi riittää kun on alan tutkinto. Sosiaalialalle ei myöskään tiettävästi ole minkäänlaisia psykologisia testejä.
Sosiaalityöntekijöiden misoandriaan on monia selityksiä. Yksi profaaneimpia on ns. pikkuihmisen valta. Sosiaalityöntekijät ovat pääsääntöisesti hyvin pienipalkkaisia virkamiehiä, joille mahdollisuus päästä pompottamaan ja pomottamaan on ainoa mahdollisuus todella päästä pätemään. (Näin siis, jos sosiaaliala ei todella ole kutsumus, vaan sille on ajauduttu.) Ja mitä paremmassa yhteiskunnallisessa asemassa tai isotuloisempi tuo pomottamisen kohde on, sitä suuremman henkisen tyydytyksen tuo sosiaalisen väkivallan käyttö tuottaa. Miehet pääsääntöisesti ovat parempipalkkaisia ja paremmissa yhteiskunnallisissa asemissa kuin naiset. Siksi koneiston rattaisiin joutuva mies on kuin häränraato korppikotkille - oikea juhla-ateria.
Marcel Chevalier kertoi tunteneensa Jumalan kaikkivaltiutta käynnistäessään giljotiinin. Ilmeisesti monille sosiaalityöntekijöille tuo pikkuihmisen valta tuottaa samanlaista tyydytystä.
Oletan ko. ihmisten todella olevan ylpeitä itsestään aivan aidosti, ja selittävän tapahtuneen itselleen että "ainakin yritimme löytää totuuden".
Lukaiskaapa vaikka vaan huvin vuoksi Martti Lindqvistin Auttajan varjo... Käsittelee tätä samaista aihetta. Minä opiskelen sosiaalialaa -en tosin sosiaalityöntekijäksi - ja me saimme tehtäväksi lukea tuon kyseisen kirjan ja mennä itseemme ja pohtia asioita. Toiset eivät tykänneet kirjasta, koska se oli jotenkin niin synkkä, toiset se todellakin sai ajattelemaan.
Niin, ja minä olen ollut psykologisissa kokeissa omalle alalleni hakiessani... ;)
Hesarin uutisessa (http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Toijalan hyväksikäyttöjutussa ehdolliset vankeustuomiot/1135220124857) kerrotaan:
"23-vuotias oli seurustellut vuosina 2004 ja 2005 kolmen tytön kanssa, joista nuorin oli ollut 12-vuotias. 22-vuotiaan kumppanina oli vuonna 2005 yksi 14-vuotias tyttö."
12-vuotias lapsi voi suostua kaikenlaiseen "vapaaehtoisesti" omaa tyhmyyttään, yksinäisyyttään tai uteliaisuuttaan, mutta kyllä aikuisen pitäisi tietää, että lapsi on lapsi, vaikka olisi kuinka seksikästä olevinaan.
Tyhmyyttä, lapsellisuutta tai uteliaisuutta, mutta moni 12-vuotias tyttö on jo täysi nainen ja ymmärtää, mitä ns. sakkolihan valta tarkoittaa.
Varhaisteini-ikäisellä tytöllä on uskomaton valta sekä itseensä että varsinkin miehiin. Hän tietää olevansa uskomattoman haluttu, hän tietää että hän voi hankkia kaikki makuuhuoneessa tarvittavat taidot vanhempien miesten kanssa ja hyötyä siitä milloin itse vain haluaa, ja hän tietää myös, että hän voi koska tahansa lähettää tuon vanhemman miehen vankilaan, jos hän vain haluaa.
Lapsien kypsyyttä ja älykkyyttä ei pidä mennä aliarvioimaan. Tytöt varsinkin ovat uskomattoman taitavia kietomaan paljon itseään vanhempia miehiä pikkusormensa ympärille.
Siinä, missä 12-vuotiaat pojat ovat pääsääntöisesti täysiä kakaroita, 12-vuotiaat tytöt osoittavat usein sellaista kypsyyttä ja aikuisuutta, mitä saa monista aikamiehistä etsiä.
Höpö höpö! 12-vuotias tyttö ei ole nainen, vaikka hänellä olisi rinnat ja seksikkäät vaatteet. Aikuinen on vastuussa teoistaan - turha sysätä vastuuta lapsen niskoille. Viettelys on pedofiilin silmässä ja tulkinnassa eikä lapsessa.
Totta on, että moni mies on epäkypsä (= vaurioitunut itse), mutta ei se ole mikään puolustus.
Nykymaailma on seksualisoitunut eivätkä lapset halua olla lapsia. Lapset kokeilevat, mutta vaurioituvat, jos joku heidän lapsellista seksuaalisuuttaan käyttää hyväkseen.
itseäsi, millainen olit 12-vuotiaana. Kun hormonit hyrräävät ja kun älykkyyttä on, muttei välttämättä viisautta, ja kun on aikuisen elkeet mutta lapsen elämänkokemus, siinä on hyvät tsargat joutua todella ikävyyksiin, jos lähtee käyttämään tuota sakkolihan valtaa.
Viettelys ei aina ole pedofiilin silmässä. Lolitoja on ollut maailman sivu - valitettavasti. Toki vastuu on aikuisella, mutta tytöllekin voi todeta, että tyhmyydestä sakotetaan silti. Tulella ei kannata leikkiä, siinä voi polttaa itsensä.
Tuskinpa oikea ratkaisu on suojaikärajan laskeminen 12 vuoteen - tai avioliittoiän laskeminen 12 vuoteen kuten islamilaisissa maissa. Kun hädintuskin teini-ikäinen tyttö janoaa seksikokemuksia ja toisella puolen on epäkypsä isoksi muttei aikuiseksi kasvanut poika, soppa on sitämyöten selvä. Mutta tytöt ovat kautta aikojen käyttäneet vanhempien miesten himoja hyväkseen hankkiakseen ne taidot, joilla pärjätään makuuhuoneen puolella siinä missä samanikäiset pojat ovat joutuneet turvautumaan nyrkki-Kyllikkiin.
Mielestäni tällä asialla on turha moralisoida. Kaari Utrio kirjoitti pari vuotta sitten asiasta todella hyvin, ja siitä, mihin lolitan leikkiminen sitten lopulta johtaa.
Nää kaks jannua kuiteski tuomittiin.
Laki on yksiselitteinen: aikuiset ei saa harrastaa seksiä lasten kanssa,
ei edes silloin kun se on tai väitetään olevan vapaaehtoista.
Eikös tässäkin tapauksessa ollut niinpäin, että aikuiset miehet jahtas alaikäisiä tietoisesti, kunnes joku suostu.
Millaiset vanhemmat antaa 12-vuotiaan seukata 20-v kanssa?
"Millaiset vanhemmat antaa 12-vuotiaan seukata 20-v kanssa?"
Aika moni nykypäivän vanhemmista ei edes tiedä mitä lapset touhuaa vapaa-aikanaan. En usko että 12-v. tyttö tuo 20-v. poikakaveria näytille vanhemmille. Eikä missään nimessä puhuta, koska tietää sen huudon joka siitä syntyy.
Tavat on muuttuneet vuosien mittaan. Minun nuoruudessani tytöt eivät päässeet edes tansseihin ennen rippikoulun käymistä ja vielä silloinkin olivat sakkolihaa.
Laki on laki ja sitä pitää noudattaa, vaikka hormonit sekoittavat päätä kuinka tehokkaasti.
12-vuotiaalla voivat tosiaa hormonit hyrrätä aika lailla. Kyllä sen muistan omasta lapsuudesta. Seksuaalisuuden herääminen on useimmille aika hämmentävä juttu. Varsinkin nykyaikana, jolloin seksi tunkee joka mediasta silmille. Monilla nuorilla on luulo, että kun halu herää, on valmis seksisuhteisiin. Painostuskin voi olla aikamoista. Kuka nyt haluaisi neitsyt olla?
Minun lapsuudessani ei puhuttu pedofiliasta. Kun olin 11-vuotias ja muotoja alkoi pukata, alkoivat rasvaiset vanhat äijät taputella takapuolelle ja jopa ehdotella kaikenlaista. Onnekseni minulla ei ollut tarvetta todistella olevani nainen.
Laki on laadittu lasten suojelemiseksi. Sellaisia aikuisia, varsinkin miehiä, tuntuu riittävän, jotka eivät tajua antaa lasten olla rauhassa.
eniten pedofiliasta tuomittuja on homoseksuaali miehissä. Tää tarkoittaa törkeitä seksuaalirikoksia eli hyväksi käyttöä ja raiskauksia.
antaa tuosta muuta dokumenttia kuin mutua?
Väitän itse, että eniten pedofiliasta tuomittuja on heteromiehissä. Isäpuolet ovat kaikkein altteimpia syyllistymään insestiin alaikäisten kanssa. Seuraavaksi altteimpia ovat alaikäisten kanssa tekemisissä olevat, kuten urheiluvalmentajat, nuoriso-ohjaajat, opettajat jne. Tilaisuus tekee varkaan.
Isät harvemmin bylsivät tyttäriään, mutta isäpuolilla ei ole mitään estoja muuta kuin laki.
miehet ovat pedofiileja ja pyöveleitä ja joku vielä kysyy, miksi sosiaalitantat vihaavat miehiä.... huvittavaa. oletko ajatellut, että nimitys "sosiaalitantta" on ehkä ihan samaa sarjaa kuin "transsu".
on kijoittanut aiheesta kirjaassa Tarkkailla ja Rangaista.