Jos huomenissa palailet vielä tänne niin kysyisin Sinulta avioliitostani. Mielessäni on voimakkaasti tunne, että minua odottaa "oikea" onni jos pystyn päästämään vanhasta irti ja suuntaamaan eteenpäin. Rakastan miestäni mutta en saa suhteesta sitä mitä tarvitsen, perusturvallisuutta lähinnä.
Pelkään päästää irti, ottaa riskejä. Jos jäänkin yksin? Toivon kovasti lasta mutta ymmärrän, että lapsi ei ole tämän avioliiton pelastaja.
Uskallanko ottaa riskin ja erota? Voinko löytää uuden onnen vai kadunko jälkeenpäin tekoani? Tällä hekellä tuntuu, että olen ikävässä patti tilanteessa enkä tiedä mitä tehdä. Osaisitko Sinä auttaa?
Kiitos ja toivottavasti aurinkoisempaa sunnuntaita :o)
Pelkään päästää irti, ottaa riskejä. Jos jäänkin yksin? Toivon kovasti lasta mutta ymmärrän, että lapsi ei ole tämän avioliiton pelastaja.
Uskallanko ottaa riskin ja erota? Voinko löytää uuden onnen vai kadunko jälkeenpäin tekoani? Tällä hekellä tuntuu, että olen ikävässä patti tilanteessa enkä tiedä mitä tehdä. Osaisitko Sinä auttaa?
Kiitos ja toivottavasti aurinkoisempaa sunnuntaita :o)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Gillian,
tällaiset päätökset ovat aina kaikkea muuta kuin yksiselitteisen helppoja, mutta toisaalta näen, että olet vakavasti asiaa pohdittuasi jollain tasolla päätöksesi jo tehnyt.
Jos(-ja kun!) aiot toimia, se on ehdottomasti paras tehdä suhteellisen pikaisesti. Viivyttely kutoo välillenne uusia siteitä ja vähitellen kasvavaa katkeruutta tilanteesta joka ei tee sinua syvimmiltään tyytyväiseksi.
Neuvon sinua kuitenkin pitämään tarkasti erossa nämä kaksi asiaa : vanhan suhteen lopettamisen ja uuden aloittamisen. Liika hätäily, yksinäisyyden ja riskien pelko on vaarassa ajaa sinut liian helposti uuteen, yhtä epätyydyttävään suhteeseen. Uskalla seista hetken omilla jaloillasi nojaamatta
kehenkään, niin tulet saamaan sen mitä tarvitsetkin.
Tee päätöksesi ja pysy siinä. Taaksepäin vilkuileminen ei edistä onneasi.
-Ulema