Minullako paniikkihäiriö??

oon ollu aina semmonen ihminen joka on rakastanut paljon olla isossa porukassa kavereita ym. Siitä on tullut turvallinen olo. yhtäkkiä tässä kuukauden sisällä on alkanut enimmäkseen kaupoissa, koulussa ja metrossa tulemaan kamalia oireita; pahoinvointia, kylmiä-ja kuumia aaltoja, tärinää.. vaikka olisi kavereita mukana tai paljon ihmisiä. nyt olen alkanut "pelkäämään" muita ihmisiä, jopa kavereitani.. pelkään myös oksentamista kamalasti. En pysty olla kuin oman kotini lähellä tai kotona.. silloin tulee paljon vähemmän oireita. Nyt on kotonakin pahoinvointia ja tärinää, vaikka äitini ja siskoni olisivat kotona. ja nyt kun kirjoitan tätä niin tärisen sekä voin todella pahoin :( kaikki nukkuvat täällä paitsi iso-siskoni jolta pyysin "seuraa ja apua" tähän. hän vain sanoi " mee pois ja parannu ite". minua ei yhtään tueta. kaikki vaan sanoo et "sun syy sun syy". Aina minua syytetään krapulasta vaikka en juo ollenkaan! Tämä ei ole yhtään mukavaa! En edes saa nukuttua kun mahassa pyörii ja on pala kurkussa. Hauan tämän nopeasti ohi.. mitä tehdä. pelottaa!
7863
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

ja unohdin myös sanoa että minun ei tee edes mieli elää kun tämä on niin tuskallista :(

Äänestä
  • Kyllä sulla kuulostaa paniikkihäiriö olevan. Lue netistä siihen liittyvää, esim. kirjoita googleen hakusanoiksi
    paniikkihäiriö ja potilasopas.
    Kerro lääkärille tai terkkarille, he osaavat ohjata sut eteenpäin jos tarvis on. Se on hyvin yleinen vaiva nykypäivänä etenkin nuorilla. Älä jää sen kanssa yksin. itse kun uskalsin vihdoin kertoa joillekin kavereille siitä, sain heti kuulla että yhdellä kaverillanikin on se. Siihen on eri lääkevaihtoehtoja, mutta mitään lääkettä ei ole pakko ottaa. se voi myös mennä ohi kun elämäntilanne muuttuu. Tsemppiä!

    Äänestä

  • sanna1981 kirjoitti:

    Kyllä sulla kuulostaa paniikkihäiriö olevan. Lue netistä siihen liittyvää, esim. kirjoita googleen hakusanoiksi
    paniikkihäiriö ja potilasopas.
    Kerro lääkärille tai terkkarille, he osaavat ohjata sut eteenpäin jos tarvis on. Se on hyvin yleinen vaiva nykypäivänä etenkin nuorilla. Älä jää sen kanssa yksin. itse kun uskalsin vihdoin kertoa joillekin kavereille siitä, sain heti kuulla että yhdellä kaverillanikin on se. Siihen on eri lääkevaihtoehtoja, mutta mitään lääkettä ei ole pakko ottaa. se voi myös mennä ohi kun elämäntilanne muuttuu. Tsemppiä!

    Kiitos todella paljon. ajattelin juuri että maanantaina kertoisin lastenklinikalla oireistani, kun on sinne kerran aika. poikaystäväkin kärsii tästä tilanteesta kun mun mielialatkin vaihtelee, tai siis ku tulee kauhee kohtaus nii sit alan vaa raivoo/itkee kauheesti. Mut toivottavasti tää nyt joku päivä lähtee pois että saan nautittua kesästä kunnolla. Hyvää kesää sulle!

    Äänestä

  • Ninjule kirjoitti:

    Kiitos todella paljon. ajattelin juuri että maanantaina kertoisin lastenklinikalla oireistani, kun on sinne kerran aika. poikaystäväkin kärsii tästä tilanteesta kun mun mielialatkin vaihtelee, tai siis ku tulee kauhee kohtaus nii sit alan vaa raivoo/itkee kauheesti. Mut toivottavasti tää nyt joku päivä lähtee pois että saan nautittua kesästä kunnolla. Hyvää kesää sulle!

    ...siitä ei voi parantua. valitan :( opi elämään sen kanssa.

    Äänestä

  • Mutta... kirjoitti:

    ...siitä ei voi parantua. valitan :( opi elämään sen kanssa.

    Sellainen ei paranekaan, joka ajattelee tulevaisuuttaan negatiivisesti.

    Paniikissa kaiken a ja o on opetella ajattelemaan jälleen positiivisesti katastrofiajattelun sijaan. Se on vaikeaa, mutta täysin mahdollista.

    Äänestä

Hei. Mä tiedän miten inhottavaa se on, kun oksettaa aina ja joka paikassa. Kaupat ja muut yleiset tilat on pahoja, samoiten ruokailu muiden kanssa. Esim. sukulaisissa ja koulussa se on hyvinkin vaikeeta. Koko ajan on olo että oksennus tulee justiin. Myös juhlat on tosi pahoja. Justiin oli valmistumisjuhlat ja jouduin istumaan pari tuntia penkkirivin keskellä kaikkien ihmisten ympäröimänä. Oli hieman huono olo. Samoten siskon kevätjuhlassa. Voi luoja.. Mihinkään ei tohi lähteä ilman että on oksennuspussi varulta mukana. Ja pitää aina ekana tsekata lähin ulosmenotie ja vessa.. Mut ei kai täs auta.

Äänestä

Itse olen 30v mies ja oireet on ihan samat. Menin vuosi sitten lääkärille/psykiatrille ja hän kirjoitti minulle 20mg Sepram lääkettä. 2 viikon - kuukauden jälkeen lääkket alkoivat vaikuttaa, olo parani. Ja parani koko ajan. Joulun jälkeen aloin puolittamaan annosta ja lopulta helmikuussa lopetin lääkkeet. Sitä ennen oli paha olla töissä ja piti lähteä kotiinkin kesken päivän pari kertaa kun tuli niin etova ja vapisuttava olo.

Stressi on pahinta. Vieläkin tuntuu välillä kuvottava olo, mutta paremmalta kuin vuosi sitten.

Annan yhden vinkin: odota että kohtaus tulee turvallisessa paikassa. Kuten kotona just nyt. Anna kohtauksen tulla, tutki sitä ja analysoi mitä sisälläsi tapahtuu. Kirjoita se vaikka ylös. Ja sitten huomenna luet että mitä ajattelit ja miltä tuntui. Opit tunnistamaan kohtauksen tulemisen ja ennakoimaan sitä esim. kaupungilla. Helpottaa huomattavasti kun pari kertaa selviät tilanteesta. Tulee olo ettei tähän lopulta kuolekaan.

Ja muista faktat:
- et ole koskaan yrjönnyt kohtauksen aikana
- et ole ikinä pyörtynyt
- et ole flipannut
- mitään pahaa ei ole ikinä tapahtunut

Mieti noita juttuja kohtauksen aikana.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Ninjule kirjoitti:

oon ollu aina semmonen ihminen joka on rakastanut paljon olla isossa porukassa kavereita ym. Siitä on tullut turvallinen olo. yhtäkkiä tässä kuukauden sisällä on alkanut enimmäkseen kaupoissa, koulussa ja metrossa tulemaan kamalia oireita; pahoinvointia, kylmiä-ja kuumia aaltoja, tärinää.. vaikka olisi kavereita mukana tai paljon ihmisiä. nyt olen alkanut "pelkäämään" muita ihmisiä, jopa kavereitani.. pelkään myös oksentamista kamalasti. En pysty olla kuin oman kotini lähellä tai kotona.. silloin tulee paljon vähemmän oireita. Nyt on kotonakin pahoinvointia ja tärinää, vaikka äitini ja siskoni olisivat kotona. ja nyt kun kirjoitan tätä niin tärisen sekä voin todella pahoin :( kaikki nukkuvat täällä paitsi iso-siskoni jolta pyysin "seuraa ja apua" tähän. hän vain sanoi " mee pois ja parannu ite". minua ei yhtään tueta. kaikki vaan sanoo et "sun syy sun syy". Aina minua syytetään krapulasta vaikka en juo ollenkaan! Tämä ei ole yhtään mukavaa! En edes saa nukuttua kun mahassa pyörii ja on pala kurkussa. Hauan tämän nopeasti ohi.. mitä tehdä. pelottaa!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu