Kauneusihanteet muuttuvat aikojen kuluessa. 100-200 vuotta sitten lihavuus merkitsi ihan eri asiaa kuin tänä päivänä. Lihavuus oli merkki vauraudesta, hyvästä toimeentulosta, naisilla se kertoi hedelmällisyydestä. Sama juttu esim. rusketuksen kanssa: ylhäiset, rikkaat ihmiset välttelivät aurinkoa, koska se kertoi ihmisestä, joka joutui tekemään paljon työtä ulkona eli "alempiarvoisesta" rahvaasta. Olette varmaan nähneet elokuvia, joissa naiset pitkissä hienoissa puvuissaan kulkevat päivänvarjo auki.
Ajat muuttuvat, samoin ihanteet. Sen ymmärrän minäkin. Asia, jota en ymmärrä, on se kauhea viha, jota tältäkin palstalta saa lukea lihavista ja lihavuudesta. Se alkaa suorastaan välillä saamaan vainoharhaisia piirteitä. Tutkimukset, joita lihavista on tehty, korostavat vain tätä ihmisten jakoa "hyviin" ja "huonoihin". Lihavat ovat vähemmän koulutettuja, on yksi tutkimus todistanut. Sitä tukee tämän palstan kirjoittajat, suorastaan innokkaasti, ilman epäilyjä.
Toisaalta, en ole kuullut tai lukenut sellaisesta tutkimuksesta, jossa suoraan olisi tutkittu ja todistettu, että norm.painoiset olisivat kaikki koulutettuja, yhteiskunnan tukipilareita. Lihavuustutkimuksesta on ollut helppo vetää johtopäätös, että asia näin olisi.
Se, mikä kaikkein eniten mietityttää, on se suvaitsemattomuus, jota tälläkin palstalla harrastetaan. Miten voidaan tulevaisuuden aikuiset eli lapset opettaa suvaitseviksi, jos aikuiset, vanhemmat, viljelevät näin yksiviivaisia "totuuksia"? Kasvaako lapsista sellaisissa perheissä erilaisuutta hyväsyviä aikuisia? Ei kannata sanoa, että ei me lapsille sillä tavalla puhuta, sillä lapset oppivat kyllä ilman sanojakin. Vai ovatko jo nämä, jotka täällä kirjoittelevat niitä ihmisiä, joiden perheissä suvaitsevaisuus ei ole ollut tärkeä asia opettaa myös lapsille?
Tiesittekö, että ihmisten välisestä kommunikaatiosta noin 5% perustuu puheeseen ja 95% kehonkieleen?
Ajat muuttuvat, samoin ihanteet. Sen ymmärrän minäkin. Asia, jota en ymmärrä, on se kauhea viha, jota tältäkin palstalta saa lukea lihavista ja lihavuudesta. Se alkaa suorastaan välillä saamaan vainoharhaisia piirteitä. Tutkimukset, joita lihavista on tehty, korostavat vain tätä ihmisten jakoa "hyviin" ja "huonoihin". Lihavat ovat vähemmän koulutettuja, on yksi tutkimus todistanut. Sitä tukee tämän palstan kirjoittajat, suorastaan innokkaasti, ilman epäilyjä.
Toisaalta, en ole kuullut tai lukenut sellaisesta tutkimuksesta, jossa suoraan olisi tutkittu ja todistettu, että norm.painoiset olisivat kaikki koulutettuja, yhteiskunnan tukipilareita. Lihavuustutkimuksesta on ollut helppo vetää johtopäätös, että asia näin olisi.
Se, mikä kaikkein eniten mietityttää, on se suvaitsemattomuus, jota tälläkin palstalla harrastetaan. Miten voidaan tulevaisuuden aikuiset eli lapset opettaa suvaitseviksi, jos aikuiset, vanhemmat, viljelevät näin yksiviivaisia "totuuksia"? Kasvaako lapsista sellaisissa perheissä erilaisuutta hyväsyviä aikuisia? Ei kannata sanoa, että ei me lapsille sillä tavalla puhuta, sillä lapset oppivat kyllä ilman sanojakin. Vai ovatko jo nämä, jotka täällä kirjoittelevat niitä ihmisiä, joiden perheissä suvaitsevaisuus ei ole ollut tärkeä asia opettaa myös lapsille?
Tiesittekö, että ihmisten välisestä kommunikaatiosta noin 5% perustuu puheeseen ja 95% kehonkieleen?
Vastaukset 72
Vanhimmat
"Toisaalta, en ole kuullut tai lukenut sellaisesta tutkimuksesta, jossa suoraan olisi tutkittu ja todistettu, että norm.painoiset olisivat kaikki koulutettuja, yhteiskunnan tukipilareita. Lihavuustutkimuksesta on ollut helppo vetää johtopäätös, että asia näin olisi. "
Uskoisin, että aika useat tutkimustulokset, joihin täälläkin vedotaan väitettäessä normaalipainoisten yleisesti olevan tämä yhteiskunnan koulutettu selkäranka, ovat lihavuustutkimusten myötä syntyneet hypoteesit. Mikäli tulokset sanovat, että ylipainoiset ovat huonommin koulutettuja, alemasta sosiaaliluokasta ja useimmin työttöminä, niin hypoteesina syntyy ajatus että he ovat sitä enemmän KUIN normaalipainoiset ja tästä taas syntyy oletus että normaalipainoiset eivät ole edellämainittuja asioita yhtä usein kuin ylipainoiset eli ovat yhteiskunnan selkäranka.
Tämä oli keksitty esimerkki, osaksi keksitystä tutkimuksesta, mutta uskoisin homman toimivan niin. Osaltaan ihmiset lukevat tutkimuksia kuin piru raamattua haluten löytää itselleen sopivia ja omia ajatuksiaan tukevia tuloksia ja toisaalta ei muisteta sitä, että tutkimuksesta syntyvät hypoteesit ovat aina olettamuksia siihen asti kunnes ne on tieteellisesti testattu.
Olet oikeassa siinä, että suvaitsemattomuus kohdistuu usein ihmisiin jotka eivät sovi vallitseviin ihanteisiin. 1950-luvulla naisen piti olla runsasmuotoinen,naisellisen kurvikas, 60-70-luvuilla Twiggytyylisen anorektinen, 90 -luvulta eteenpäin harteikas ja treenettu. Tämä on hyvin pinnallinen tapa arvioida ihmistä, ulkoisten ominaisuuksien tai niiden puuttumisen perusteella. Tulee mieleen 1940-luvulla huseeranneen miehen ajatukset siitä, että kaikkien pitää mahtua samaan muottiin ollakseen herraskansaa.Hmm, kovin moni suomalainen ei muuten olisi siihenkään muottiin mahtunut.
"Toisaalta, en ole kuullut tai lukenut sellaisesta tutkimuksesta, jossa suoraan olisi tutkittu ja todistettu, että norm.painoiset olisivat kaikki koulutettuja, yhteiskunnan tukipilareita. Lihavuustutkimuksesta on ollut helppo vetää johtopäätös, että asia näin olisi. "
Kukaan järkevä ihminen ei tuollaista johtopäätöstä saisi tehdä, kyllähän nyt ihan maalaisjärjellä voi ajatella etteivät KAIKKI normaalipainoiset millään voi olla korkeasti koulutettuja, yhteiskunnan tukipilaireita.
Hypoteesi on muuten ehdotus jonkun ilmiön selitykseksi ja yleensä tutkimustehdään hypoteesin oikeellisuuden todistamiseksi, eikä niin että tutkimuksesta tehdään hypoteeseja.
Mikäli tulokset sanovat, että ylipainoiset ovat huonommin koulutettuja, alemasta sosiaaliluokasta ja useimmin työttöminä, niin tästähän tutkimuksen mukaan automaattisesti seuraa se, että ei-ylipainoiset ovat paremmin koulutettuja, korkeammasta sosiaaliluokasta ja vähemmän työttöminä kuin ylipainoiset. Kyseessä on silloin ihan logiikkaan perustuva oletus. Jos 1 < 2, niin tällöin 2 > 1. Tätä tulkintaa tutkimustuloksesta ei mielestäni voi kiistää, tutkimuksen oikeellisuudesta voidaan sitten olla erimieltä.
Onhan se toisaalta totta, että varsin moni ylipainoinen kuuluu niinsanottuun alempaan kastiin. Alemman koulutuksen käyneet tai ilman koulutusta olevat ovat yleensä matalapalkka-aloilla. Näin ollen he saavat pienempää palkkaa kuin korkeasti koulutetut. Tästä saas seuraa, että he joutuvat ostamaan halvinta eikä välttämättä terveellisintä ruokaa.
Halvin ruoka taas yleensä on melkein sitä moskaa, jota pitäisi välttää: makaronia, perunaa, sikanautajauhelihaa jne jne. Tumma pasta tai riisi, siipikarjan lihat ja jauhelihat ja kala sekä kaikenmaailman pavut ja linssit ovat huomattavasti tyyriimpiä. Siis matalapalkkaisilla ei ole varaa perustaa ruokavaliotaan niiden varaan.
Lisäksi salaatit maksavat nykyään n. euron nippu, siihen päälle ostat kurkut, tomaatit ja mitä muuta haluatkaan syödä. Jos tarkoitus on selvitä ruokakuluissa 4€:lla päivä mukaan lukien kaikki ateriat aamiaisesta iltapalaan niin se ei onnistu. Hedelmienkin syönti maksaa, etenkin jos on kuten minä eli alle euron kilohintaan myytävät omput aiheuttavat pahat allergiset reaktiot.
Liikunta on ilmaista, totta. Kaikkia ei kuitenkaan jaksa innostaa kiertää jotain tiettyjä polkuja päivästä toiseen kävellen juosten tai pyöräillen. Uiminen, sali, aerobic jne taas maksaa ja halvempaan hintaan harrastaminen vaatii sitoutumista. Herää taas kysymys miten matalapalkkainen selviää näistä kun maksaa samalla lainoja ja elättää perheen?
Mitä sitten mässäilyyn tulee niin karkkeja ja sipsejä ja muuta mässyä saa nykyään pilkkahintaan. Makeisten hinnat tuntuu vaan tippuvan koko ajan. Siispä matalapalkkaisen ainoa huvi voi olla ostaa litra jäätelöä ja säkki karkkia. Lidlissä kyseisestä ostoksesta selviää parilla eurolla. Sitten hän ottaa ja rentoutuu ja nauttii illastaan ja miettii taas yöllä miten saa rahat riittämään. Kenties hän on riidellyt puolisonsakin kanssa muutaman euron satsaamisesta johonkin joutavaan.
Tämä on arkipäivää monessa perheessä tämän hyvinvointiyhteiskunnan aikana. Olen itse kasvanut perheessä, jossa vanhempani ovat reippaasti ylipainoisia ja kumpikin on ollut huonosti koulutettu. Äitini teki kahta työvuoroa siivousta 2-3 eri paikassa kun olin pieni. Hän ei kestänyt sitä työtä 25 vuotta pitempään ja jäi päälle 40-vuotiaana sairaseläkkeelle. Tulot reilu 500€/kk. Isäni taas siivoaa erään yhdistyksen tiloja minimipalkalla ja saa siitä n. 1000€/kk. Erilaisten verojen jälkeen käteen jäi yhteensä n.1300€/kk ja siitä sitten maksat lainaa, maksat mun silloset lukiokirjat, maksat elämisen, auton kaikki!! Meillä on joskus riidelty tosissaan siitä, että unohdin laittaa rasvan pannukakkuun, jonka takia pannaritarpeet meni hukkaan...
"Hypoteesi on muuten ehdotus jonkun ilmiön selitykseksi ja yleensä tutkimustehdään hypoteesin oikeellisuuden todistamiseksi, eikä niin että tutkimuksesta tehdään hypoteeseja."
Tutkimuksista tehdään aina jatkotutkimusehdotuksia, jotka perustuvat nimenomaan kyseisen tutkimuksen tuloksista syntyneistä johtopäätöksistä, selityksistä, työhypoteeseista. Näistä työhypoteeseista, ennakko-oletuksista muodostetaan jatkoa varten todelliset ja mitattavissa olevat hypoteesit, jotka sitten testataan jatkotutkimuksissa. Näin se tiedemaailmassa etenee, itsekin teen tällähetkellä väitöskirjaani varten jatkotutkimusta aikaisemmasta tutkimuksesta syntyneiden ennakko-oletusten testaamiseksi eli siitä tutkimuksesta syntyneiden hypoteeseja tutkitaan eteenpäin.
"Mikäli tulokset sanovat, että ylipainoiset ovat huonommin koulutettuja, alemasta sosiaaliluokasta ja useimmin työttöminä, niin tästähän tutkimuksen mukaan automaattisesti seuraa se, että ei-ylipainoiset ovat paremmin koulutettuja, korkeammasta sosiaaliluokasta ja vähemmän työttöminä kuin ylipainoiset. Kyseessä on silloin ihan logiikkaan perustuva oletus. Jos 1 < 2, niin tällöin 2 > 1." Myönnetään, mutta esittämäni tutkimus oli fiktiivinen ja mikäli tuloksia voitaisiin tulkita esittämälläsi tavalla olisi tutkimuksen oltava
tutkimusasetelmaltaan ns. kokeellinen eli satunnaistettu kontrolloitu koe, jossa verrokkiryhmänä on nimenomaan ei-ylipainoiset.
Halvin ruoka on terveellistä eikä lihota. Marjat ja sienet odottavat metsässä noutajaansa. Kaurapuuro veteen keitettynä ei maksa juuri mitään. Ruisjauhot samoin ovat varsin edullisia. Peruna, lanttu, kaali ja porkkana on lähes ilmaista, samoin kokonaiset silakat. Syö niitä!
Oletko ajatellut että entisaikaan lihavuus oli tavoiteltua eksoottisuutensa vuoksi, harvalla oli varaa olla lihava. Nykyään asiat ovat päälaellaan ja kellä tahansa on mahdollisuus lihoa.
Laihuus puolestaan on nykyään harvinaista->se on siis ihanne.
Lihavuus tuskin on enää koskaan kauneusihanteena koska länsimaissa kyllä riittää ruokaa ja näin ollen laihuus pysyy ihanteena.
Mielestäni on aivan törkeää arvostella tai leimata ketään fyysisen olomuodon perusteella, mutta itse ylipainoisena harva se päivä olen todennut stereotypioiden olevan tiukassa ja muuttumattomina. Kellä tahansa tuntuu olevan oikeus huutaa kadulla törkeyksiä perääni.
Tyhmä läski.
Sukulaiset ja tuttavat ovat asia erikseen.
"Ei ihme ettei sinulla miestä ole vielkään kun oot isompi kuin yksikään mies!"
"Miten oot taas antanu itses paisua noin! Tiedätkö mitä itsekuri on?"
Muka puolivitsillä ja yst. kehotuksella, eivät tajua tai välitä että saan ilman heitäkin hävetä itseäni aivan tarpeeksi.
Lihavat ovat vapaata riistaa, heille saa nauraa, heitä saa inhoten tujottaa.
Mikä saa ihmisen kohtelemaan toista ihmisistä kuin arvotonta p*askaa?
Nimittäin se et lihaville ei saa mainita mitään heidän painostaan, pitää vaan olla hiljaa ja muistaa ettei puhu ruoasta.
Mutta laihoille saa kyllä huomautella laihuudesta, syökö koskaan ja oletpas kukkakeppi riuku.
Tosin onhan se parempi olla laiha kun sitä ei kuitenkaan tarttee hävetä, jaksaa vaan puolustella että kyllä minä syön ihan päivittäin, juu!!
Voin kertoa sinulle, että minä ainakaan en huomauttele laihoille heidän laihuudestaan. Tiedän, että sekin voi tuntua yhtä pahalta. On nimittäin itselläkin kokemuksia siitä. Kun olin nuorempi, olin hyvin hoikka ja sain kuulla sukulaistädiltä, että "hui, kauheata, sinulla on varmaan anoreksia". Ei ollut.
Miksi yleensäkään kenellekään pitäisi huomautella painosta, oli sitä sitten enemmän kuin omiksi tarpeiksi tai vähemmän? Missä on suvaitsevaisuus, missä on hyväksyntä, missä on erilaisuuden sieto, minne ne ovat hävinneet? Miten voidaan edes ajatella, että joskus maailmassa vallitsisi rauha kaikkien erilaisten ihmisten kesken, kun jo lihavuuspalsta on kuin taistelutanner?
Kohtele toisia niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan, pätee vielä tänäkin päivänä. Yksinkertainen asia, helppo opettaa lapsilleen ja helppo noudattaa, mutta ilmeisesti mahdoton toteuttaa. Tekee minut ainakin surulliseksi, saa toivomaan, että vielä asiat muuttuvat, mutta mahdanko olla väärässä?
Turha toivo. Jos haluaa, että huomauttelu loppuu, kannattaa laihduttaa itsensä sopiviin mittoihin. Itse taistelen jatkuvasti painoni kanssa. Liikun niin paljon, kuin kykenen ja syön vain täysipainoista ravintoa.
PS. Tuo nimimerkkini ei taida ihan pitää paikkaansa. Toive pikemminkin.
Mistä huomauttelusta puhut ? EN ole siihen törmännyt sen enempää, kuin normaalipainoisenakaan. Aina on ihmisiä, joilla on tarve jos mistä onnettomista asioista.
Mistä huomauttelusta puhut ? EN ole siihen törmännyt sen enempää, kuin normaalipainoisenakaan. Aina on ihmisiä, joilla on tarve jos mistä onnettomista asioista.
Lainattu tekstistäsi:
"Miksi yleensäkään kenellekään pitäisi huomautella painosta, oli sitä sitten enemmän kuin omiksi tarpeiksi tai vähemmän?"
Eikö sinun mielestä todellakaan pitäisi puuttua anoreksiaan tai liikalihavuuteen, jotka molemmat ovat epätervellisiä keholle ja mielelle? Kyllä, minä voin väittää, että normaalipainoiset voivat keskimäärin paremmin kuin anorektikot tai ylipainoiset ja että painon ääripäistä ei ole muuta kuin haittaa ihmiselle.
Asia riippuukin siitä, kuka "huomauttelee". On täysin eri asia keskustella asiasta esim. lääkärin tai ravintoterapeutin kanssa kuin lukea ilkeämielisiä kirjoituksia tältä palstalta. Vai oletko sitä mieltä, että kenellä tahansa on oikeus huomautella toisen ihmisen painosta? Silloinhan voidaan hyväksyä esim. koulukiusaaminen lihavuudesta. Sehän on vain "puuttumista asiaan, joka on epäterveellistä keholle ja mielelle", kuten kirjoitit. Mutta kuinka epäterveellistä on joutua syrjityksi ja nimitellyksi painonsa takia, oli sitä sitten vähän tai paljon? Oletko kokenut sellaista?
En ole kirjoittanut, että em. asioihin ei saisi puuttua, vaan, että ne, jotka siihen puuttuvat pitäisi olla asiantuntijoita, ei ilkeämielisiä ja syyllistäviä kanssaihmisiä. En myöskään ole kieltänyt sitäkään tosiasiaa, että normaalipainoisena on helpompi ja terveempi elää kuin lihavana tai anorektisena. Tosiasia kuitenkin on, että ylipainoisia, anorektisia, bulimikkoja ym. syömishäiriöisiä, on tänä päivänä todella paljon. Mistä se mahtaa kertoa tässä yhteiskunnassa? Siitäkö, että ihmisillä on hyvä olla vai siitä, että on paha olla?
Syyllistäminen ei ole oikea keino puuttua lihavuuteen tai anoreksiaan. Muutosta on vaikea toteuttaa, ellei ihminen voi ensiksi hyväksyä itseään sellaisena kuin on. Vasta silloin on mahdollista muuttua, kun tuntee kaikesta huolimatta olevansa hyväksytty jäsen tässä yhteiskunnassa.
Omasta mielestäni olen kantanut korteni kekoon tämän yhteiskunnan puolesta. Olen koulutettu, maksan veroja, elän normaalia elämää, enkä esim. juopottele kotona enkä muuallakaan. Liikun sen verran minkä pystyn sairauteni takia. Yritän olla ihminen ihmiselle, oli se sitten alkoholisti, vammainen, lihava, laiha tai mitä tahansa. En luokittele ihmisiä ulkoisten seikkojen perusteella. Jos minulta tulee vaikkapa juoppo pyytämään tulta tupakkiinsa, annan tulta, jos minulla on, tai nuori, jolta puuttuu euro matkalipun hinnasta, annan senkin, vaikka se menisi johonkin muuhun. Ehkä olen nenästä vedettävä hölmö, olen sitä kuitenkin mielummin kuin nenänvartta pitkin katseleva, toisten yläpuolella oleva, joka luulee itsestään liikoja. Tähän asti olen saanut kohteliaan kiitoksen niin alkoholisteilta kuin nuoriltakin, enkä aio muuttaa tapojani.
Se, että on ihminen toiselle, onnistuu lihavaltakin, enkä ole kokenut pahansuopaisuutta tai nimittelyä missään muualla kuin tällä palstalla. Johtuneeko siitä, että nämä täällä kirjoittelevat ovat niitä raukkiksia, jotka tosi tilanteessa pitävät kuitenkin suunsa kiinni, mutta tällä palstalla anonyyminä, on helppo suoltaa tekstiä minkälaista hyvänsä. Se on aika säälittävää ja ehkä niiden henkilöiden olisikin parempi mietiskellä omia ongelmiaan, sillä ne eivät katoa haukkumalla ja nimittelemällä lihavia.
Lihavuutta paljon pahempi sairaus on stressi ja katkeruus. Ne niittävät monin verroin enemmän terveyden tasoa, kuin tämä lihavuus.
Luin viestisi ja huomasin ymmärtäneeni sinut väärin. Anteeksi siitä. Totta, ei toisten ihmisten ilkeyly auta, mutta en alunperinkään ollut sillä kannalla, vaan että asiaan saa/pitää puuttua, mutta se miten siihen puuttuu on sitten tosiaan alan asiantuntioiden ja läheisten käsissä ja lopultahan kaikki on itsestä kiinni. :)
Kerran kun minulle päätään aukoo, sen jälkeen kiertää peninkulman päästä muitakin lihavia, ja häpeää lopun elämäänsä hölmöyttään. Sen verran annan samalla mitalla korkojen kanssa takaisin.
että täällä on helppo olla ilkeä koska pärstää ei tarvi näyttää, kukaan ei tunne sanojaa. Monet sanovat ilkeästi vain herättääkseen pahennusta ja saadakseen aikaan "älämölön". En oikein jaksa uskoa, että heidän kasvatusperiaatteensa ovat kuitenkaan noin kieroja.
Useat kuitenkin halveksivat ja aliarvioivat lihavia ja tämä on oiva paikka purkaa omaa pahaaoloa ja tuoda julkisesti, naamaa näyttämättä, halveksuntansa esille. Ikävää...
Otetaan esiin fakta: lihavuus altistaa monille sairauksille, jotka olisivat estettävissä tai ainakin vähennettävissä ruokavaliota ja liikuntatottumuksia muuttamalla. Nämä sairaudet puolestaan rasittavat kansantaloutta. Koska on taloudellisesti järkevää tehdä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä ylipainon suhteen, tehdään myös sosiaalista tutkimusta, josta saadaan osviittaa "keskivertolihavan" elämästä. Kukaan ylipainoinen ei kuitenkaan ole Tiina tai Timo Tilasto, eli yksikään ylipainoinen ei varmasti ole tutkimusten kuvaama "keskivertolihava". Tutkimuksissa saadaan kuitenkin tietoa siitä, mitkä elämäntapaan ja elämänkulkuun liittyvät asiat vaikuttavat painonnousuun. Kun tietoa kerätään riittävästi, on mahdollista suunnata tietoa entistä tarkemmin niille väestönryhmille, jotka sitä eniten kaipaavat. Myös tiettyihin elämäntilanteisiin liittyvään lihomiseen voidaan puuttua helpommin, jos tiedetään mitkä elämänkulkuun liittyvät tekijät aiheuttavat usein lihomista.
Eivät tutkijat ole varmasti ilkeyttään tutkineet ylipainoisten koulutustasoa. Ja tosiasia on, että menet minkä tahansa IT-firman aulaan, näet myös ylipainoisia työntekijöitä. On kuitenkin totta, että matalasti koulutetuilla esiintyy enemmän ylipainoa. Tutkimalla, mistä tämä johtuu (esim. tiedon puute, raskas työ, väsymys, rahan puute), voidaan yrittää tehdä ratkaisuja, jotka helpottaisivat ongelmaa (tiedon tuottaminen, matalan kynnyksen liikunta, ilmaiset liikuntapalvelut, vihannesten ALV:n poisto...). Tällaisilla menetelmillä voidaan saada hyviä tuloksia ja ne tulevat usein halvemmiksi, kun sairauden hoito.
Mutta hyvää kevättä kaikille, kokoon katsomatta! :=)
Mielestäni älykäs ja hyvin kirjoitettu kommentti.
Ihmettelen taas, kuinka tähän ei ole kukaan vastannut.
Voisit sinäkin pelle-riina jo pikkuhiljaa siirtyä puhumaan lihavuuden sijaan lihavuudesta irti pääsemisestä.
Mistä olet saanut päähäsi, että minä en yritä päästä irti lihavuudesta? Se ei nimittäin pidä paikkansa. Olen tällä palstallakin kertonut omasta painon pudotuksesta, joka on tapahtunut hiljalleen, ilman mitään kuureja, vaan elämäntaparemontin avulla. En nimittäin enää usko mihinkään "kuureihin".
Se, että paasaan suvaitsevaisuudesta, ei tarkoita sitä, ettenkö haluaisi päästä eroon liioista kiloista. Haluan päästä eroon ihmisten suvaitsemattomuudesta, yleistyksistä ja ilkeämielisistä kirjoituksista. Nämä asiat, painon pudottaminen ja suvaitsevaisuuden kannatus, ei sulje toisiaan pois. Vaikka olisin kuinka hoikka, periaatteistani en silti luovu. Yksi niistä on juuri suvaitsevaisuus, muissakin asioissa kuin lihavuudessa.
Jossakin viestissä kerroit, miten mätit jätskiä suuhusi. Litrako meni kerralla? Mitä laihduttamista sellainen on? Opi kieltäytymään ja painu lenkille!
En tiedä edes miksi vaivaudun sinulle vstaamaan, mutta kerrottakoon nyt kuitenkin, että minulla on reuma. Kuljen koirani kanssa lenkillä joka aamu. Sitä vauhtia kuin pystyn. Olen tämän kertonut ennenkin. Minulla on myös tämä paljon negatiivisia tunteita herättävä BED eli ahmimishäiriö, johon saan hoitoa. Viime kesästä olen pudottanut painoa ilman mitään "kuureja" noin 12kg.
Minä olen epätäydellinen ihminen, joka joskus sortuu, syystä tai toisesta, ahmimiseen. Sitäkin selvittelin viime viikolla terapeuttini kanssa, mikä laukaisi ahmimisen. Joten yritän tosissani pudottaa painoa, mutta minulle sopivalla tavalla. Ei mitään kuureja, vaan pitkän tähtäimen suunnitelma, joka toivottavasti kestää elämäni loppuun asti. Syömishäiriöitä ei hoideta hokkus pokkus-konstein. Se on hidasta oppimista ja syiden selvittelyä, mikä on laukaissut syömishäiriön.
ja kertaheitolla! Tyhjennä jääkaappisi ja muut ruokavarastosi kaikesta, mitä olet ahminut, äläkä osa sitä enää koskaan! Hanki pelkkiä kasviksia, kylmäpuristettua ruokaöljyä, hapanta ruisleipää, tai vielä parempi: opettele leipomaan hapanleipää, kirnupiimää, papuja, silakoita ja yrttejä. Noilla pärjää, tulee terveemmäksi ja takuulla laihtuu, koska ei tule syötyä liikaa.
Yhdellä tutulla oli aina pöydällä liinan alla perunakattila täynnä keitettyjä pottuja ja päällä suolasilakoita. Sen kanssa syötiin leipää ja kirnupiimää. Suuri perhe tuli sillä toimeen ja lapsista tuli terveitä ja vahvoja. Että sillä lailla! Ahmiminen paranee sillä
, kun lopettaa ahmimisen. Ei siinä lääkärit auta. Kyllä näin on jämpti!
Peräät keskustelua lihavuudesta. Mutta eräs asia, jonka olen täällä keskustelupalstalla huomannut on se, että täällä tietyt ihmiset haluavat keskustelua lähinnä omilla ehdoillaan. Tietysti täällä voi törmätä provoihin ja suututtavan loukkaaviin mielipiteisiin lihavista, mutta toisenlaisiakin keskustelijoita on. Silti.. jos ei mielipide edusta tämän palstan valtavirtaa, niin huonompi juttu.
Itse olen ihminen, joka tuntee inhoa lihavia ihmisiä kohtaan. En näytä sitä: en ole koskaan kiusannut lihavia tai muitakaan, en yllytä ketään kiusaamaan, puhun aina kiusaamista vastaan enkä sitä hyväksy. Mutta sille sisäiselle tunteelleni en VOI mitään. En ole omasta mielestäni paha ihminen. Annan rahaa nälkäpäivään ja joskus kerjäävälle pultsarillekin. Maksan veroni. Olen kohtelias ja huomaavainen ihmisille ympärilläni, kokoon, ulkonäköön tms. katsomatta.
Onko siis tämä tunne väärä? Ovatko näin tuntevat pahoja, huonoja ihmisiä, psykopaatteja suorastaan?
Minä minua lihavissa inhottaa? No niin, ensinnäkin se on inhoa, johon on sekoittunut myös sääliä. Ja kiukkua. Ymmärrän erilaisia mielenterveydellisiä häiriöitä, mutta en tajua sitä, kuinka joku VOI haudata hyvän, toimivan ruumiin rasvan alle. Kuinka joku voi haluta sairaaksi ehdoin tahdoin. Eikä kaikilla lihavilla kyse ole kilpirauhasesta tai BED:stä, vaan aika suuri osa yksinkertaisesti arvostaa herkut korkeammalle kuin oman terveyden.
Minusta sekin on tavallaan ookoo.. mitä EN ymmärrä on sitten tämä selittely ja valittelu. Jos rehdisti myöntää, että syöminen on hubaa ja syö, koska NAUTTII siitä, niin on se minusta suoraselkäisempää kuin piiloutua kaikenlaisten tekosyiden taa. "Äiti pakottaa syömään/poikaystävä pakottaa Mäkkärille/koira pakottaa syömään/Jumala käskee syömään/mulla on BED-ABC-DEF.."
Oikeastaan voisin sanoa, että lihava, joka kantaa kilonsa ylpeästi ja katsoo asioita suoraan, ei ole ollenkaan niin vastenmielinen kuin sellainen ruikutusvaihetta elävä.
En myöskään pidä tupakoitsijoista tai liikaa juovista. Mutta pidän tämänkin tunteen sisälläni ja kuten sanottu, saatan hyvinkin antaa kolikoita kerjäävälle puliukolle.
Mitä kauneusihanteisiin tulee, niin en ole vielä yhdessäkään taideteoksessa nähnyt ihannoitavan jotain 200-kiloista lihavuorta! Näyttäkääpä minulle sellainen, jos sellaisen tiedätte. Puhutaan Rubensin malliin olevista naisista - katsokaapa herra R:n töitä, ei niissä esiintyvät naiset ole SAIRAALLOISEN liikapainoisia, vaan näin karkeasti arvioiden painoindeksissä 30-35! Minä en usko, että MINÄÄN aikakautena on ihannoitu ihmistä, joka ei pääse liikkumaan, jonka kanssa ei voi harrastaa seksiäkään, kun lihapoimut tekevät sen mahdottomaksi. Kyllä joo, 90-kiloinen nainen voi näyttää hyvältä, mutta entäs 150 kiloinen?
Tottakai vartalon kauneus riippuu jonkin verran aikakaudesta. Mutta kuten sanottu, ei KOSKAAN ole ollut ihannoinnin kohteena joku BMI 50.. Naisella muotojen erottuminen (rinta-vyötärö-lantio) indikoi hyvää terveydentilaa, hedelmällisyyttä.
Mitä suvaitsevaisuuteen tulee, niin minusta on mahdollista opettaa lapsia ja nuoria ja aikuisia suvaitsevaiseksi siinä mielessä, että KETÄÄN EI SAA KIUSATA. Piste. Mutta kenenkään silmää ei voi väkisin vääntää näkemään lihavia kauniina ja viehättävinä! Toivottavasti käsitätte sen. Minäkään en kiusaa ketään, mutta en vain voi pitää lihavuutta kauniina. Se herättää minussa kielteisiä tunteita. Suuri osa ihmisistä on tällaisia. Suvaitsemme, eli emme sano mitään ääneen. Tarvitaan kuitenkin aikamoinen hitleri vääntämään ihmisten mielet sijoiltaan.
Sinulla on täysi oikeus omiin mielipiteisiisi. Se ei kuitenkaan poista niitä tosiasioita, että tänä päivänä tässä yhteiskunnassa on paljon syömishäiriöisiä. Kaikkia vain ei näe päältä päin. Anorektisen laihan erottaa katukuvasta, BED:stä ei voi olla varma, jos näkee kadulla jonkun lihavan ja bulimikko voi olla normaalipainoinen, koska ahmimisen jälkeen käy oksentamassa.
Ikävä kuulla, että joku tuntee "inhoa" lihavia kohtaan. Sanot, että et näytä sitä, mutta tiedoksi sinullekin, että ihminen kommunikoi 95% kehonkielellä ja vain 5% puheella.
Lihavuus ei ole niin yksinkertainen juttu, että ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Jos olisi, lihaviakaan tuskin olisi. Tuskin kuitenkaan olet psykopaatti, sitä en usko, mutta ilman omaa kokemusta on aika vaikea asettua ihmisen asemaan, joka on lihava. Vielä vaikeampi on ymmärtää syitä, miksi joku on lihava.
Toivottavasti pääset inhostasi eroon ja huomaat, että lihavakin ihminen on ihminen siinä kuin kuka muu tahansa.
*Huokaus* "Lihava ihminen on ihminen siinä kuin kuka muu tahansa." -Olenko muuta sanonutkaan? Olenko sanonut, että lihavat ovat mielestäni ali-ihmisiä, että he ovat eläimiä? Tietääkseni en.
"Toivottavasti pääset inhostasi eroon.." Minä taas en toivo sitä. En usko sen tapahtuvan.
Ja satun uskomaan, että monien kohdalla lihavuus on juuri sellainen juttu, johon auttaa itseään niskasta kiinni ottaminen.
Montako 200-kiloista ihmistä tunnet? Minä en yhtään, en edes 150-kiloista eli normaalia ei ole että ihminen on noin lihava. Kukaan ei varmasti pidä 200-kiloista ihmistä kauniina. Itse en pidä myöskään 90-kiloista naista kauniina. Joku voi olla eri mieltä, mutta minun mielestäni lihava nainen ei voi olla kaunis. Itse on olen juuri tuon painoinen tänäpäivänä ja koen että vasta päästyäni tuonne 60 kilon tuntumaan koen itseni hyvännäköiseksi. Muuten olen tyytyväinen itseeni ja elämääni. En ole koskaan ruikuttanut kilojani ja tai niiden syntyhistoriaa. Olen elänyt samanlaista elämää kuin monet ihmiset, olen vain ollut ylipainoinen. Uskallan väittää että olen elänyt kiloistani huolimatta keskimääräistä aktiivisempaa elämää.
Olen hiukan samoilla linjoilla kanssasi, rasvaton jauheliha!
Itselläni on ylipainoa (jonka tosin voin "selittää" kilpirauhasen vajaatoiminnalla). Maksan myös veroja kuten jokainen meistä ja yrittäjänä myös työllistän itseni. Liikun sopivasti ja syön terveellisesti, veriarvoni ovat ok ja olen muutenkin terve, lukuunottamatta tuota typerää vajaatoimintaa. Lisäksi huolehdin ulkonäöstäni sen mitä pystyn! Siis puhtaus, hiukset, meikki jne.
Ylipainostani ja omista vajavaisista piirteistäni huolimatta tunnen inhoa tietynlaisia ihmisiä kohtaan. Samoin kuin sinä, en esimerkiksi ymmärrä tupakointia alkuunkaan! En käsitä miksi joku haluaa väkisin polttaa syöpää ja muita sairauksia aiheuttavaa käärylettä, altistaa muitakin ihmisiä sen haitoille ja vielä maksaa siitä. Kaikkein pahimpia ovat mielestäni pikkulasten tupakoivat vanhemmat ja odottavat äidit! Jos kehtaisin, sanoisin jotain, mutta kuten sinäkin, minä olen kohtelias ja suljen suuni.
Ja ärsyttävyyteen asti minua häiritsee ihmisten asenne omia työpaikkojaan kohtaan! Harva on tyytyväinen oloihinsa, vaikka lähes kaikki saavat ihan hyvää palkkaa, palkallisen vuosiloman, lomaltapaluurahan ja monet muut edut terveydenhuollosta äitiysvapaisiin asti. En valita omia olojani, koska olen itse valinnut oman polkuni, mutta nuo ikuiset kitisijät voisivat joskus kokeilla repiä palkkansa ihan itsenäisesti. Luulenpa, että aika moni palaisi hiljaa takaisin vanhaan työhön.
Ja täytyy myöntää: ärsyttää ne ihmiset, jotka jostain syystä tahallaan eivät pidä huolta kunnostaan eivätkä pyri millään lailla korjaamaan ruokavaliotaan parempaan suuntaan. Olivat ne sitten lihavia tai laihoja... Samat tyypit tulevat aina kaljoineen ja sipseineen lähikaupan ovissa vastaan.
Toki on meitä kilpirauhaspotilaita tai esim. mielenhäiriöisiä, jotka tarvitsevat erilaista hoitoa, mutta iso osa lihavista ei tarvitsisi muuta kuin Olet mitä syöt-tyylisen preppaamisen oikeanlaisesta ravinnosta ja säännöllisistä ruoka-ajoista!
Tuon viimeisen kappaleesi pointti on ihan ymmärrettävä: ei voi pakottaa itseään sellaiseen, jota vastaan alitajunnassaan tappelee! Ymmärrän sen, että minä en ole jonkun mielestä kaunis ja hyväksyn sen ilman muuta. Eihän maailma pyöri meidän ympärillä; se pyörii joka tapauksessa, olimme me täällä tai emme! Pääasia on, että kelpaan itse itselleni ja että myös mieheni tykkää minua katsella!
Ainoa asia,josta minä tunnen inhoa, on ylimielisyys. Luoja varjelkoon minua tulemasta ikinä ylimieliseksi, sillä en ole sen parempi, jos en huonompikaan, ihminen kuin muut. Se, että on erilaisia ihmisiä, ei tee toisista parempia eikä toisista huonompia. Erilaisuus on yksinkertaisesti erilaisuutta, ei parempaa eikä pahempaa.
Monilla ihmisillä on työtä enemmän kuin yhteen työpäivään mahtuu. Monessa työssä on turha haaveilla ruoka- tai kahvitauoista, hyvä, jos kerkiää vessassa käydä. En ihmettele yhtään, että ihmiset alkavat haluta jotain muuta, vaikka pitäisi olla iloinen, että on vakituinen työpaikka. Palkka ei ole ainoa ratkaiseva tekijä työssä. Ihmisillä on myös unelmia siitä, mitä haluaisi tehdä, jos se vain olisi mahdollista. Olen siinä onnellisessa asemassa, että oma unelmani on toteutumassa ja saa nähdä, mihin se minut vie.
Kaikki ihmiset eivät voi kuntoilla samalla lailla ja syynä voi olla esim. rajoittava sairaus, ei pelkkä ylipaino. Minä en ainakaan ole tullut sinua vastaan sipsien ja kaljojen kanssa, vaikka liikuntaa en voi harrastaa kovimmasta päästä. Minulla on myös kilpirauhasen vajaatoiminta, mutta lääkityksellä ihan hyvin toimii, joten turha vetää aina kilpirauhasta mukaan lihavuuskeskusteluun.
En tarkoittanutkaan kommenttiani Sinua vastaan, enkä tarkoittanut niin, että jokainen lihava kantaisi sipsejä ja olutta kaupasta tai polttaisi kuin korsteeni. Mutta tiedän joitakin ihmisiä, jotka tekevät niin, välittämättä terveydestään ja kunnostaan. Ja niitä ihmisiä on sekä lihavissa ETTÄ laihoissa, siitä ei päästä yli eikä ympäri.
Tiedän kyllä, että terveystietoisia ja hyväkuntoisiakin ylipainoisia on, koska olen itsekin sellainen. Mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että monet lihavat voisivat omalla päätöksellään ja elämäntapojaan muuttamalla saada terveellisemmän elämän.
Mielestäni "rasvaton jauheliha" on siinä mielessä oikeassa, että me emme voi tykätä kaikista vaikka kuinka yrittäisimme. Sen takia kerroin omia esimerkkejä OMISTA ärsyttävistä ja pinttyneistä ajatuksistani, kun en käsitä esimerkiksi tupakointia tai valittamista työstä, jota kerran joillakin on.
Unelmienkin eteen on joskus tehtävä töitä ja pirusti, ei kaikkea voi saada sormea napsauttamalla. Mutta se ei auta, että kahvihuoneessa, kotona ja kavereiden luona haukutaan pomoa ja paskaa palkkaa vuodesta toiseen, vaan sitten on lähdettävä ja tehtävä jotain itse unelmansa eteen!
Sen takia tällaiset keskustelut ovatkin ihan hyviä, että voisimme vertailla mielipiteitämme ilman, että heti saa kuulla olevansa ylimielinen tai ahdistava ihminen. Joskus hyvään keskustelutaitoon kuuluu myös se, että näkee hyviä puolia toisten mielipiteissä, vaikka ei itse ihan kaikesta samaa mieltä olisikaan.
Joo, oikeassa olet, että unelmien eteen on tehtävä paljon työtä. Kun sitten huomaa, että tästä tosiaan tulee jotain, on se kaiken sen vaivan arvoista. Siinä ei enää laske tunteja paljonko on mennyt aikaa, vaan on puhtaasti onnensa kukkuloilla. Siitä voi aueta uusi maailma ja uusi "ammatti", vaikka se ei olekaan pääasia.
ohjelmassa kaikkien ylipainoisten jääkaapit pursunneet epäterveellistä sapuskaa?!
Ja eiköhän se ole suurin syy ylipanoon yleensäkin, turha vedota mihinkään sairauksiin!!
Syöt ja liikut, pysyt terveenä, ei sen kummempaa!!
Yksiviivaisen yksinkertaisesti sanottu. Taidatkos sen yksinkertaisemmin sanoa? Yksinkertainen neuvo yksinkertaisille ihmisille. Kummat tässä nyt on yksinkertaisia, lihavat vai neuvonantaja? Olenpa yksinkertainen, kun en ymmärrä edes yksinkertaisesti selostettuja yksinkertaisia juttuja! Neuvosi on ehkä liiankin yksinkertainen, koska asia josta kirjoitat ei ole ihan noin yksinkertainen!
kirjainyhdistelmiä selittelemään lihavuutta!!
On tässä itellekin tullut vararengas vatsan ympärille kun olen syönyt vaikka mitä herkkuja enkä sit ole talven aikana hirveesti liikkunut!
Nyt yritän saada vyötäröä hoikemmaksi, mut vaikeeta on kun tykkään sipseistä ja jätskistä ja kaikesta rasvaisesta ruoasta!
Jos tarkoitat kirjainyhdistelmillä BED:tä, niin sinun ei tarvitse kuin laittaa se kirjainyhdistelmä googleen ja saat asiasta tietoa. Hyvä, jos itselläsi ei ole BED:tä, vaan olet herkkusuu, niin on paljon helpompi päästä eroon ylimääräisistä kiloista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että jos juuri sinulla ei ole tuota BED:tä, ei sitä ole muillakaan.
Myöskin muistettava, että jos jollain lihavalla on BED, niin se ei tarkoita sitä, että kaikilla olisi.
Jos luit viestini oikein, en väittänytkään, että kaikilla lihavilla on BED. Miksi tarttua epäolennaisuuksiin, kun viesti ei edes sisällä väitettä, että kaikilla lihavilla on BED. En ymmärrä tuollaista saivartelua vain saivartelun vuoksi.
Ylipainoiset kehittelevät mitä erilaisimpia "syitä" liikalihavuuteensa, mutta en ole ennen törmännyt tuohon, jonka laitoit viestisi loppuun. Eli koska ihmisten välisestä kommunikaatiosta 95% perustuu kehonkieleen, niin on syytä varmaistaa viestin perille meno rakentamalla keho niin isoksi, että varmasti huomataan?
Kyllähän lihava ihminen lähettää olemuksellaan selvän signaalin ympäristöönsä, mutta se ei ole minusta kunniaksi lähettäjälleen. Kertoo mm. piittaamattomuudesta, lyhytnäköisyydestä ja itsekurin puutteesta.
Lukekaa muutakin kuin juorulehtiä, niin huomaatte, että maailmassa on paljon asioita, joista ette tiedä! Puhuttu kieli on 5% ja kehonkieli 95% kommunikaatiosta, olipa kysessä lihava tai laiha tai jotain siltä väliltä.
Lihavia täällä väitetään tyhmiksi, mutta kyllä nyt kehottaisin ottamaan sen peilin omaan käteen ja katsomaan kuka on tyhmä. Miten te voitte vääntää joka asiasta p!"kaa, vaikka ette tunnu edes asiasta mitään tietävän. Ymmärrättekö ollenkaan mitä em. asia tarkoittaa? Sillä ei siis ole mitään tekemistä painon kanssa!
En usko että nuo kirjoittajat noin auliisti olisivat paljastaneet junttiuttaan, joten eiköhän kyseessä ollut (epäonnistunut) yritys heittää vitsiä tekstistäsi. Turha nostattaa verenpainetta moisilla viesteillä. Jäävät omaan arvoonsa ainakin tämän koneen ääressä.
Mitä, jos ne, joilla on BED, menisivät keskustelemaan syömishäiriöt-palstalle niistä asioista. Täällä sitä ei oikein ymmärretä. Voisi sitten täällä keskustella arkisemmista asioista.
Minun mielestäni lähes kaikilla ylipainoisilla on syömishäiriö. Jos jatkuvasti käyttäytyy tavalla jonka tietää vahingolliseksi itselleen ja terveydelleen, sairastaa jonkinlaista syömishäiriötä. En usko että paljonkaan on niitä ylipainoisia, jotka vain rakastavat hyvää ruokaa ja vihaavat liikuntaa. Vaikuttaa ainakin siltä näitä keskusteluja lukiessa, että lähes kaikki ylipainoiset haluaisivat muutosta käyttätymiseensä mutta eivät pysty. Mielestäni silloin voidaan puhua syömishäiriöstä.
Toinen asia on sitten se, että läheskään kaikki ylipainoiset eivät tiedosta miksi ovat lihoneet ja siksi pysyvä painonpudotus ei onnistu. Luulisin että jos ylipaino on syntynyt "iloisissa illanistujaisissa", se on myös mahdollista pudottaa kun vain ottaa itseään niskasta kiinni. Miksi sitten niin harva tekee niin vaikka haluaisi laihtua ja tietää että oikotietä siihen ei ole. Ihminen on monimutkaisempi olento kuin monet ajattelevat ja syyt lihomiseen voivat olla syvällä. Mielestäni juuri se, että tällä palstalla kirjoittavat ne, jotka jo ovat askelen pidemmällä itsensä ja tunteidensa tulkitsemisessa, voi auttaa niitä jotka pyörivät "pitäis laihtua"- ajatuksen ympärillä. Minä aloin laihtua sitten kun lopetin laihdutuksen. Sillä ajatus siitä että pitäisi alkaa laihduttaa, sai vain aikaa mässäilysessioita kun ajatteli että kohta tästä "lystistä" pitää luopua. Mistään ei tarvitse luopua, mutta kun kaikki loksahtaa kohdalleen ei tee mieli kerätä hirvittävää määrää kaloreita jo muutamasta suupalasta. Ennen oli tavoitteena se että kesäksi pitäisi päästä kuntoon. Nyt ymmärrän sen, että riittää että kesällä on edes jonkun verran helpompi olla kuin ennen ja että painon suunta on koko ajan alaspäin, vaikka hitaastikin. Tulee vielä kesiä, jolloin voi nauttia helteestä ja auringosta pikku vaatetuksessa ihmisten ilmoillakin.
Eiköhän me syömishäiriöisetkin "mahduta" tänne lihavuuspalstalle. Otaksun, että sinua ei estä mikään kirjoittamasta niistä arkisemmista asioista, jos ne ylipainoon liittyvät. Olimmepa me sitten syömishäiriöstä johtuen lihavia tai jostain muusta syystä, yhteistä meille on halu saada kiloja pois. Joten saman asian kanssa tässä painiskellaan, kuka mistäkin syystä.
"Minun mielestäni lähes kaikilla ylipainoisilla on syömishäiriö"
Voisitko perustella tuon väitteen vähän paremmin. Moni lihoo salakavalasti vuosien varrella, esim. jos päivittäin nauttii keskimäärin 100 Kcal ylimääräistä, niin siitä tulee jo yli 5 kg rasvaa per vuosi lisää vartaloon. Eikä tuohon energiamäärän tarvita kuin puolikas suklaapatukka.
Laihduttaminen, niin kuin moni muukin asia, vaatii ponnisteluja. Kaikilla ihmisillä ei ole motivaatiota ja itsekuria toteuttaa tiukkaa kuntoiluohjelmaa / ruokavaliota. Itsekin yritin monasti, mutta aina jossain vaiheessa lipsuin. Nyt olen ollut puolitoista vuotta oikeillä jäljillä ja olen saavuttamassa tuloksia. Enkä itse lihonnut minkää sairauden takia, vaan liikuin liian vähän ja söin liian paljon.
Mutta MIKSI on oltava lihava? Minua ainakin rasittaa bontsot, jotka vievät kaksi paikkaa junassa ja bussissa ja valtaavat kadut. Sorry vaan, mutta itsestään on pidettävä huolta!
Lihavuus on riski sekä ongelma, jhon uppoaa paljon rahaa. Muiltakin kuin lihavilta, kun heitä lääkärissä hoidetaan.
Jos vika on geneettinen (hyvin harvoin näin on) ymmärrän sen. Ja kyllä, minullakin on joskus vaikeaa pysyä mitoissa, mutta kyllä se onnistuu keltä vain joka haluaa.
Miksikö on oltava lihava? Eli miksi ruokaa on lapettu kitusiin enemmän kuin kuluttaa?
Tässäpä pikku mutu-analyysi: Jaan lihavat kolmeen ryhmään, 1) Elintapalihavat, ylipainoa n. 1 - 20 kg, 2) Syömishäiriö-mielenterveys -lihavat, ylipainoa > 20 kg ja 3) Sairauslihavat, ylipainoa 1 - n kg.
Elintapalihavat ovat hyvän ruuan ja juoman ystäviä, kevyessä työssä ja vapaa-ajan liikunta on minimaalista. Ja he ovat lihavien suurin ryhmä, jolla on kuitenkin vähiten kiloja karistettavana (edustavat noin 80 - 90 % suomalaisista ylipainoisista). Heille myös laihdutus on helpointa näistä kolmesta ryhmästä, se vaatii vain periaatteessa kerman vaihtamista kevytkermaan ja pientä liikunnan lisäämistä.
Syömishäiriö - mielenterveys -lihavat kattavat noin 2 - 18 % suomalaisista lihavista. Heille lihavuus on pakkoneuroottisen käyttäytymisen lopputulos eli ruokaan on sairaalloinen riippuvuussuhde, jolla hoidetaan mielialan heilahduksia. Heille myös laihduttaminen on hyvin hankalaa, koska se vaatii pitkällisen itsetutkiskelun analysoiden syitä, miksi ruokaa ei syödä fyysiseen nälkään vaan psyykkiseen pahoinvointiin. Heitä on myös turha kehottaa ottamaan itseä niskasta kiinni, koska syömisen laukaisevat mekanismit ovat täysin erit kuin ns. normaali-ihmisellä.
Viimeisenä näistä ryhmistä on sairauslihavat, joilla lihominen johtuu mistä tahansa fyysisestä viasta, kuten kilpirauhasesta. He ovat pienin ryhmä, < 2 % suomalaisista lihavista. Myös heille on laihdutus hankalaa ellei mahdotonta, jo johtuen epänormaalista aineenvaihdunnasta/kehon toiminnasta.
Joo, on totta että lihavuus maksaa yhteiskunnalle. On myös totta, että lihavatkin ovat veronmaksaja eivätkä pelkkiä verovarojen nettosaajia.
Lopuksi muistutan, että jo pelkkä 5 - 10 % painonpudotus parantaa merkittävästi terveyttä. Unohtakaa siis missivartalot ja ajatelkaa terveyttä, jota voi edistää pienilläkin teoilla. Terveys ja laihuus ovat eri asioita.
Kiitos hyvästä vastineesta.
Itse edustan ryhmää, joka on sairastunut alle kouluikäisenä vaikeaan liikuntakykyä kaltoin tuhoavaan sairauteen, jota vastaan jaksoin taistella yli 30 vuotta, ja sitten sain toisen vakavan sairauden, jota hoidettiin mm. tolkuttomilla määrillä kortisoniannoksia 10 vuotta. Tänä 10 vuoden aikana sain painoa itseni tuplatusti.
Ja tähän iän ikuiseen liikumiseen sanoisin, että alle kouluiästä alkaen on sairauteni aiheuttanut jalkoihin suunnatonta kipua. Jossain on kivun siteokykyraja. Minä en ole jaksanut enää viimeisen 10 vuoden aikana ylittää kohtuutonta luustoon (myös kädet vaikka eivät olekkaan rasitukselle alttiina) ja jalkoihin kohdistunutta kivun määrää, että olisin pystynyt liikkumaan niinkuin te muut ihmiset.
Ja se liikkumismäärä ei vaikuttaisi juurikaan mitään tähän, miten pahoin sekoittui aineenvaihdunta ja hormonaalinen toiminta noiden kortisoonijättiannosten seurauksesta.
Mutta kun liikun tuolla, ei kukaan koskaan kykene erottelemaan, mikä on ylipainoni tausta. Eipä asennevammaisella ole siihen edes kykyäkään eikä halua miettiä.
Minä olen heille kautta linjan tolkuton herkuttelija, syöppö, laiskimus ja näiden asennevammaisten vihan kohde.
Siitäkin huolimatta, että elämän päivänäni en ole tykännyt makeista, en syönyt karamellejä en sipsejä enkä mitään tällaisia naposteltavia herkkuja. Ravintoterapeutin näkökulmasta järjestelmäni on niin sekaisin, että kaloriteoria on täyttä utopiaa, se ei toimi alkuunkaan minun kehossani.
Se on todettu sairaalan tutkimuksissa, että laihdutuskalorit (1500 kcal - 1200 kcla) riittävät lihottamaan minua koko ajan.
Henkisesti katson olevani paljon näiden asennevammaisten yläpuolella. He eivät saa minua jäämään mistään tilaisuudesta, tai tapahtumasta pois pelkästään heidän inhontunteittensa ja mielen osoittelun vuoksi.
Ja vieläpä minä imen ystävyyssuhteita, olen pidetty ja tapahtumiin ja tilaisuuksiin aktiivisesti kutsuttu henkilö.
Vaikka kirjoititkin, että analyysisi on mutu-analyysi, niin uskon, että siinä on paljon totta. Asiasta kannattaisi tehdä tieteellinen tutkimus, niin saataisiin oikeaa tietoa niillekin, joille lihavuus on ainoastaan "ota-itseäsi-niskasta-kiinni-juttu"
Itseni laskisin sekä ryhmään 2 että 3. Syystä, että minulla on syömishäiriö, johon saan hoitoa, ja minulla on myös reuma, johon olen joutunut käyttämään muiden reumalääkkeiden lisäksi kortisonia. Ei kortisonista sen enempää, sitä on jauhettu täällä niin moneen kertaan, ettei se selittelyjä kaipaa.
Määrätkin vaikuttavat ratkaisevasti. On eri asia 5 mg päivässä ja 40 mg päivässä toistuvasti nostettuna ja taas hitaasti laskien.
Minulla aloitettiin 40mg:lla kaksi ja puoli vuotta sitten. Hitaasti laskettiin määrää ja aina, kun päästiin 10mg:aan, piti nostaa kipujen palatessa. Nyt kortisoni lopetettiin pikku hiljaa juuri niiden sivuvaikutuksien takia ja siirryttiin sytostaattihoitoon, jota myös reumassa käytetään. Pahoinvointi on melkoista ja särkyjäkin enemmän, mutta mitäpä sitä valittamaan, ei sille mitään voi. Elämä on otettava sellaisena kuin se tulee ja yritettävä löytää positiivisuutta, eikä jäädä itsesäälin valtaan, kun ei se mitään auta.
Mystistä lihavuutta on.
Sekä minulle että liikuntaa harrastavalle serkulle on käynyt niin, että allergisoiduimme pahasti ruoka-aineille noin 20-vuotiaana. Siitä alkoi selittämätön lihominen. Myös serkkuni lihosi, vaikka pelasi SM-tasolla salibandya ja harjoitteli tunteja päivässä. Sitten hän yllättäen lopetti salibandyn, kun polvet eivät kestäneet ylipainoisena juoksemista. Kyllähän sitä sanotaan, että ruoka-aineallergiat lihottavat ja allergialääkkeet myös mutta missään ei sanota, että miten. Nämä pari lausetta ovat joskus jossain ihan muussa asiayhteydessä tekstin seassa.
Siis kyllä minäkin kuulun siihen ryhmään, että ravitsemusterapeutti on sanonut minun syövän vähän todennut, että ruokavaliossani ei ole mitään vikaan. Mainitsi vain, että rasvaa on vähemmän kuin suositusten mukaan pitäisi saada. Viime sitten ajattelin, että helskutti, jos sitä rasvaa on kerran vähän, lisätään sitä. Vaihdoin margariinin voihin ja keksit suklaaseen, laihtuminen alkoi itsestään. Painonvartijoiden pisteet eivät laihduta minua, vain vähähiilihydraattisilla tapahtuu jotain mutta ei niin nopeaa vauhtia kuin pitäisi. Että se siitä kaloriteorian toimivuudesta kohdallani.
Kirjoituksestasi saa sellaisen käsityksen, että lihoitte tavanomaista runsaammasta liikunnasta ja jopa tavallista vähäkalorisemmasta ravinnosta huolimatta. Tuossa on jotain hämärää. Tavallisin syy on se perinteinen eli itsepetos. Yliarvioidaan oman liikunnan määrä (Esim. "Teen joka päivä kymmenien kilometrien lenkkejä koirani kanssa" = "Käyn kusettamassa puudelini kaksi kertaa päivässä naapurin postilaatikolla") ja aliarvioidaan ruuan määrä ("Otan aamulla vain kupin kahvia, tomaatin ja näkkileivän. Lounaalla syön salaatin, päivällisellä teflonpannussa paistetun kanan rintapalan ja lusikallisen kokojyväriisiä. Illalla juon vettä" = "Näiden lisäksi napostelen koko työpäivän ajan suklaata ja keksejä. Töistä tullessani menen Mäkkärin kautta ja syön tuplamega-aterian nelinkertaisilla ranskiksilla ja kahdella jälkiruualla. Illalla menee TV:tä katsellessa pari pussia sipsejä, kilo karkkeja, HK:n sininen ja neljä kaljaa").
Tai sitten olette näitä valoravintojoogaajia.
Ikävää, että olet noin asennevammainen ja tietävämpi, kuin alan ihmiset. Oletkin sitten varmaan vähintään yliravintoterapeutti ?
Miten ihmeessä Sinä voit noilla ennakkoluuloillasi yleistää muita kirjoituksia koskemaan sairasta mielikuvitustasi ?
Kyllä itsekin vähän suhtaudun skeptisesti siihen, että joku lihoo niin, että nauttii vähemmän kaloreita kuin kuluttaa. Kyseenalaistaisin ensin ko. kirjoituksen sisällön, kuin alkaisin heti uskomaan luonnonlakien vastaiseen tapahtumaan.
Itseasiassa jenkeissäkin oli tutkittu ylipainoisia ihmisiä ja todettu, että suurinosa heistä syö rasvattomia tai vähärasvaisia tuotteita.
Rasvan syönnissä ja laihtumisessa on mm. sellainen vinkeä pointti, että rasvainen ruoka tuo kylläisyyden tunteen montakertaa nopeammin kuin rasvaton ruoka, eli ihminen joka luottaa kylläisyyskeskukseensa ja mättää rasvatonta ruokaa kaksin käsin syö itsensä helpommin turpeaksi kun taas rasvaisen pihvin syöjä tulee siitä yhdestä pihvistä ja salaatistansa niin täyteen, ettei uppoa enää jälkiruokakaan.
Pitkällä tähtäimellä nautitut kalorimäärät siis saattavat rasvaista ruokaa syövällä jäädä pienmmiksi kuin rasvatonta syövillä.
Tutkijat ovat itsekin todella äimänkäkenä toistuvista tutkimustuloksista, joissa rasvaista ja kaloripitoisempaa ruokaa syövät laihtuvat nopeammin kun taas tiettyä kalorimäärää ja rasvatonta syövä verrokkiryhmä laihtui hitaammin. Mystistä -kenties, mutta tutkittua ja siten ihan faktaa.
"Rasvan syönnissä ja laihtumisessa on mm. sellainen vinkeä pointti, että rasvainen ruoka tuo kylläisyyden tunteen montakertaa nopeammin kuin rasvaton ruoka,"
Hehee..itse muistan katsoneeni aikoinaan dokumentin juuri tästä Atkinsonin dietistä. Siinä testattiin kahdella ryhmällä, sitä kumpi tyynnytti nälän tunteen paremmin, rasvainen vai rasvoton ruoka. Siinä kahdelle kahdelle ryhmälle valmistettiin samaa ruokaa, toisessa vain enemmän rasvaa, ja lopputuloksena oli se, että rasvaisempaa ruokaa nauttinut ryhmä tarvitsi enemmän ruokaa tyydyttääkseen nälkänsä.
Kyllä noita tutkimuksia aina riittää, jos oikein penkoo =) Luotettavan tutkimuksen löytäminen voi olla sitten astetta vaikeampaa.
Määrittelepäs luotettava tutkimus. Millainen tutkimus on luotettava? Onko siihen joitakin universaaleja kriteerejä vai onko kriteeri se, että sen tulos miellyttää sinua?
En kyllä väittänyt, että tuo tutkimus, mistä kerroin, olisi sen enempää luotettavampi, kuin se, mitä minä kommentoin.
Kukin voi omalla tahollaan miettiä, onko tutkimus luotettava vai ei. Esimerkiksi aikoinaan Gilette oli tehnyt tutkimuksen, minkä mukaan naiset pitävät parrattomista miehistä enemmän ;) Tuossa voi sitten vähän itse jokainen miettiä, kuinka luotettava tutkimus on.
Kalorittomat tuotteet ne vasta lihottavatkin. Yleensä diettilimsankin näkee vain ylipainoisen kädessä. MOT
Tiesitkö, että hiilihydraatti muuttuu häiriötiloissa puhtaaksi rasvaksi, vaikka ruokavaliosi ei rasvaa sisällääkkään ? Keho kärsii hyvien rasvojen puutteesta, mutta hiilihydraatti muuttuu elimistöön kertyväksi rasvaksi. Mitä outoa tässä muka on ?
Tuo ohjelma oli ainakin silmäänsahaus. Kaikkeen se sinäkin uskot.
Taisitpa erehtyä käsitteissä.
Ei se ole mikään häiriötila. Kun tarpeeksi syö hiilihydraattipitoista ruokaa, muuttuu siitäkin kemiallisen prosessin kautta elimistössä osa rasvaksi. Luonnollinen kiertokulku, ei häiriötila.
"Tutkijat ovat itsekin todella äimänkäkenä toistuvista tutkimustuloksista, joissa rasvaista ja kaloripitoisempaa ruokaa syövät laihtuvat nopeammin kun taas tiettyä kalorimäärää ja rasvatonta syövä verrokkiryhmä laihtui hitaammin. Mystistä -kenties, mutta tutkittua ja siten ihan faktaa."
Rasva- ja proteiinipainotteinen dieetti tuottaa parempia tuloksia n. 6kk seurantajaksolla, tämän jälkeen verrokkiryhmät ovat saaneet laihdutuksessa tämän ryhmän kiinni. Pitkällä tähtäimellä siis kaikki voittavat, jotka alkavat ylipäätään rajoittaa ruoan saantia.
Kävikö se ravintoterapeutti ihan kotona seuraamassa, mitä syöt? Tottakai hoitaja - lääkäri, ravintoterapeutti, päälääkäri - on potilaan kanssa "samaa mieltä" asioista. Eipä tulisi mieleen alkaa nimittelemään potilasta valehtelijaksi. Olkoonkin, että viikon ruokailut eivät välttämättä kerro koko totuutta, koska aika äkkiä irtokarkit ja palaveripullat jäävät päiväkirjoista pois.
On fyysisesti mahdotonta, että olisit syönyt ennen aiemmin kuin nyt, jos olet laihtunut nyt. PAITSI JOS olet syönyt todella vähän rasvoja, jolloin rasva-aineenvaihduntasi on todella voinut olla jumissa.
Olen usein mietttinyt ylipainoa ja sen syitä, sitä itsekin kohtalaisen paljon (49kg) omaavana. Onhan se totta että osalla on lääketieteellinen diagnoosi (10%) joka selittää jonkun verran ylipainoa. Useimmiten diagnoosia käytetään kuitenkin ennen kaikkea puolustuksena liikapainolle sekä syynä ja selityksena sille miksi ei voi mitään asialle. Mikään BED tai lapsuuden trauma ei selitä sitä miksi syömishäiriöisenä pidät kotonasi saatavilla epäterveellista shaibaa jota lapat kaksin käsin suuhusi häiriökohtauksen yllättäessä. On ihan ymmärrettävää että ahmit jos sinulla BED mutta en ymmärrä miksi luulet että sinulla ei olisi velvollisuus (itseäsi kohtaan) jo hoidon aikana vaihtaa ahmittavaa ruokaasi enemmän terveelliseen suuntaan. Itse myönnän että en vaadi itseltäni riittästi. Minulla oli vakava sairaus (massiivinen keuhkoveritulppa) vähän aikaa sitten ja käytin sitä useita kuukausia tekosyynä joka mahdollisti runsaan syömisen (palkinto kun jäin henkiin enkä kuollut) ja olemattoman liikunnan (jalassa löytyi 3 cm tukos vielä liuotuksen jälkeen). Oman selitykseni ansioista hain lisää rasvaa ympärilleni noin 10 kiloa vajaassa puolessa vuodessa. Onhan noita syitä. Mikään sairaus ei selitä sitä miksi syön enemmän kuin kulutan. Monet sairaudet ja niiden oireet helpottuvat merkittävästi liaallisen ylipainon poistuttua. Näitä ovat nimenomaan reuma, sokeritauti ja kaikki aineenvaihdunnan häiriöt sydän ja verisuonisairaudet. Tiedän kokemuksesta kuinka kipeää tekee katsoa itseänsä peilin, kuinka kurkkua kuristaa myöntää että tein tämän itse itselleni, kuinka paljon helpompaa, jo itsetunnonkin tähden, olisi jos kuvastuksen selittäisi joku sairaus tai trauma. On äärettömän kauheaa etä sinua on uhannut seksuaalinen hyväksikäyttö lapsena. Mutta se ei oikeuta sinua tekemään itsellesi pahaa tänään. Me emme saisi mennä menneisyyden kilven taakse selittääksemme sitä miten kohtelemme itseämme tänään. Katso itseäsi peiliin ja näe siellä se lapsi jota kohdeltiin kaltoin, sano kuvallesi että olet pahoillasi ja surullinen sisälläsi olevan loukatun lapsen vuoksi ja sano että juuri sen tähden haluat antaa sille lapselle kauniin ja hienon sekä ennen kaikkea eheän aikuisuuden: Voit todeta että vaikka tunnet että ruumiisi ei lapsena ollut joidenkin aikuisten silmissä suojelemisen arvoinen on se sitä kuitenkin ennen kaikkea nyt aikuisuudessa. Tee se mihin muut eivät kyenneet- suojele itseäsi!! Käy terapiassa selvittämässä syitä toimintaasi edelleen, ota rinnalle ravitsemusterapeutti. RAkasta itseäsi ja hävitä rasva ympäriltäsi. Se ei - toisin kun luulet - suojele sinua toisilta ihmisiltä ja mahdolliseltä hyväksikäytöltä - vaan estää sinua todella kohtaamasta itseäsi!!! Toivon sinulle Pelleriina, ja kaikille muillekin ylipainon kanssa kamppaileville, rohkeutta rehellisyyteen ja voimia jatkoon. Oma taisteluni jatkuu edelleen. Monien kyynelten sävyttämänä, mutta kuintenkin varmasti!
Emme menneisyydellemme ja sen mahdollisille haamuille voi mitään, mutta voimme koittaa häätää ne saatuamme riittävästi voimia ja rohkeutta. Rohkeutta nimenomaan tarvitaan että pystyy katsomaan totuutta silmiin ja lakkaa tuhoamasta itseään syömällä. Kaikella on kuitenkin aikansa, tietty henkinen kypsyys tarvitaan ja oma motivaatio siihen, että menneisyydestään ja ongelmistaan huolimatta kykenee vaatimaan itselleen onnellista tulevaisuutta. Mutta juuri tuollaisista omakohtaisista kokemuksista ja tarinoista me muut saamme voimia ja tsemppiä. Kiitos sinulle!
Kirjoitat vaikeasta asiasta kauniisti. Oikein mietin sitä pientä tyttöä, joka minussakin on huutanut huomiota vuosia, mutta jonka äänen olen vaientanut syömällä. Piilottanut rasvakerroksien alle "turvaan". Mutta minkäs teet, kun se lapsi ei hiljene, vaan vaatii huomiota. Olo vain pahenee koko ajan, jos yrittää olla sitä huomaamatta.
Jos en olisi kaksi vuotta sitten hakeutunut ammattiauttajan pakeille, en tiedä minkälainen olisin tänään. Vieläkin on matkaa eheytymiseen, mutta olo on ihan erilainen kuin silloin, kaksi vuotta sitten. Vai olisinko minkäänlainen? Nyt kuitenkin olen aikuinen ja itse vastuussa elämästäni, joten itse on käytävä vaikeat asiat läpi, vaikka se tekisi kuinka kipeää. Minulla on ollut onni saada apua ja hyvä terapeutti, jonka avulla minustakin vielä tulee se, mikä oikeasti olen. Alan jo löytämään oikeaa itseäni ja täytyy sanoa, että ei ollenkaan hullumpi tyyppi :)
Totta puhut siitäkin, että miksi niitä ahmimisruokia hankitaan kotiin, kun jo ostaessa tietää mihin se vie. Välillä tulee vieläkin sellaisia asioita vastaan, että haluaa hiljentää itsensä ahmimalla, mutta onneksi harvoin. Tulin juuri kaupasta ja tällä kertaa en mennyt lähikauppaa pitemmälle, sillä se on pieni puoti, jossa valinnanvaraa ei ole kuten marketeissa. Sain kaiken tarpeellisen viikonloppua varten ja halvemmalla, koska olin päättänyt, että en osta mitään ahmimisruokaa (jäätelö) enkä mitään "vieraiden varalle". Taitaa olla vähän sama asia kuin alkoholistilla, joka juo itseltäkin salaa tai ainakin muilta.
Kiitos viisaista ajatuksistasi. Minä toivon myös sinulle voimia jatkaa taistelua. Rakastetaan myös itseämme, muuten emme pysty oikeasti rakastamaan toisiakaan.
Kiitos sinulle Pelleriina ja Clarissa jotka vastasitte viestiini, tai kommentoitte sitä kummin vaan. Hienosti vastattu vaikka sanoin koviakin asioita ja vaikeita juttuja! Toivon voimaa kohdata tuleva ja kykyä ja tahtoa rakastaa itseä! Olet oikeassa Pelleriina, vain rakkaus itseä kohtaan mahdollistaa kyvyn rakastaa toista! Siis Simo Silmua lainaten " Minä toivon kaikkea hyvää.." Pelleriinalle, Clarissalle ja kaikille oman ruumiinsa ja sisäisen lapsen kanssa matkaaville!!
Minä sain vuodessa yli 20kg lisää masennuksen vuoksi.Sitä vain tahtoi aina peittää pahan olon ruokaan..ja oikeasti se auttoi sen hetken. Se antoi hyvää oloa,sitä tunsi olevansa rakastettava.
Nyt kun masennus on parantunut olen laihtunut 25kg. (lokakuusta)
Joten haluan vain tuoda tässä esille oman tilanteeni. Lihavuuteen on miljoonia ei syitä. Mutta syyllistäminen on AINA turhaa. Sillä tavalla ei auteta ketään.
Paljon lämpimiä halauksia kaikille.