Seinä tullu vastaan ja nyt vaan riitti tää. Aseenkantolupaa on näemmä mahdoton saada jos on ollu missään hoidossa. Et onko ideoita että mikä on varmin ja helpoin tapa päättää kaikki?
Varmin tapa
LKM
91551
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
estää sua tekemästä sitä,mutta luuletko,että joku rupee tosiaan oikeen neuvoja kertomaan.ei kuule,ei.se ois niinkun mä tappaisin sut.
Hah! Ihan kuin joku välittäs tollasesta tässä moraalittomas mailmas. Ihmiset nauraa toisten kuolemille ja tuholle. Joten miks ei samantien antaisi vinkkejä. Jotta pääsevät nauramaan lisää.
"Hah!
Kirjoittanut: LKM 4.6.2006 klo 16.43
Joten miks ei samantien antaisi vinkkejä. Jotta pääsevät nauramaan lisää."
En tiedä, nauraako, mutta minä tiedän monta jotka ovat päättäneet päivänsä ja kaikista heistä täysin tuiki-tuntemattomat ulkopuoliset ovat sanoneet, ettei itsemurha ollut ainoa vaihtoehto.
Ja minä sanon että ei.
Minä olin samassa porukassa, vähän yli kaksikymppinen, heidän elämänsä päättyi siihen. He eivät ikinä kokeneet mitä olisi elää minun ikäisekseni. Minä en muuten ikinä olisi arvannut että minä eläisin pisimpään siitä porukasta.
No minäpä kerron: Mitkään ongelmat eivät oikeasti ratkea ja jos ratkeavat, harmittelet etteivät ratkenneet jo vuosia sitten kun olisit voinut perustaa perheen, saada lapsia ja elää jotakuinkin normaalisti. Nyt sinulla on suru menetetystä elämästä.
Jos alkusuoralla elämässä ei onnistu ei kilpailuyhteiskunnassa suoritusta enää kerkiä parantaa kalkkiviivoille jouduttaessa. Häviäjä on koko elämänsä ajan.
Itsemurha oli siis heille ennen kaikkea helppo ja älykäs ratkaisu.
Mutta elämän tarkoitus ei ole se, että on helppoa.
"suru menetetystä elämästä."
Mitä tuohon voi lisätä. Omat asiat olleet lapsesta saakka päin helvettiä ja vaikka ne joskus jonkinlaiseen kuntoon saisi, en tiedä miten jaksan elää sen vaillinaisen elämän kanssa mihin minulla enää on mahdollisuus.
Sama ajatus, sekin pelottaa että osaako sitä sitten elää kun elämän laatu paranee?, vai alkaako kaipaamaan takas tähän mistä on kärsiny 95% elämästään.
Masentunut jättää jälkeensä aika mielenkiintoisen asunnon. Koska koko maailma käpristyy lähelle itseä, siitä tekee mukavan pesän keräämällä kaiken maailmallisen omaisuutensa sinne turvaksi sen sijaan että tilaisi roskalavan.
Nyt minä voisin käytää loppuelämäni siivoamiseen ja parsimiseen. Olisi helpompi tehdä remontti.
Se on vähän sama kuin asunnon muuttaminen eri ikäkausien myötä. Masentuneen asunto ei kasva iän mukana ja nyt pitää muuttaa heti kaikki.
Mistä ne tietää aseenkantolupaa hakiessa, onko ollu hoidossa? Pääseekö ne kaikkien terveystietoja katsomaan? Antaako lääkäri lausunnon mielentilasta?
Vero toimistosta näkee että mihin olet veroja(maksujen mukana) pukannu.
Mukavin tapa. Ruotsissa jopa kärkkyvät sitä itsemurhaa haluavat HIV-potilailta.