Minua on mietityttänyt jo kauan tällainen asia... Olen 16-vuotias lukioon siirtyvä tyttö ja olen hyvä koulussa. Kuuluin yläasteeni "suosituimpiin oppilaisiin", jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Elämä pyyhki hyvin ja flirttailin poikien kanssa minkä vaan kerkesin ja pidin hauskaa kavereiden kanssa Linnanmäellä, kaupungilla jne. Kotonakin oli asiat hyvin, mut on kasvatettu hyväksi tytöksi ja isän ja äidin rakastamaksi lapseksi. Emme ole köyhä perhe tosiaankaan, isällä on loisto työpaikka ja äiti saa jatkuvia ylennyksiä. Sitten mulla on pikkusisko, 12-vuotias. Olemme leikkineet yhdessä barbeilla siitä lähtien kun sisko syntyi. Pakko myöntää...leikimme vieläkin. Meillä on yhteensä 43 barbia, miehiä ja naisia sekä lapsia. Barbeilla leikkiminen on tuntunut niin luonnolliselta koko elämän ajan ja enkä ennen ole ajatellut, onko se normaalia. Olen jo 16 wee, olisiko aika lopettaa? En vain pysty ajattelemaan itseäni huoneessani, huone tyhjänä, ilman barbeja ja niiden taloja. Barbit ovat kuuluneet elämääni aina ja nyt. En tahtoisi luopua niistä. Mitä mieltä olette, olenko jotenkin hullu vai mikä olen? Muuten elämäni on kuin kaikkien muidenkin, mutta leikin vieläkin barbeilla siskoni kanssa. Onko muita näin vanhoja barbeilla leikkijöitä?
Kertokaa mitä ajattelette.Voiko mua pitää outona tyyppinä, itse en koe sitä olevani.
Kertokaa mitä ajattelette.Voiko mua pitää outona tyyppinä, itse en koe sitä olevani.
Vastaukset 19
Vanhimmat
...Leikki-ikä, koko ikä. :D
Leiki niin kauan kuin siltä tuntuu, leiki ja leiki ihan rauhassa! Vaikka kuinka vanhat leikkii. Mummonikin leikkii. Tietysti omalla tavallaan. Sillä tavalla millä haluaa.
jos yhtään osaan kuvitella tätä oikein niin luulisin,että olet siskosi seurassa kaksitoista ja kaverieittesi seurassa kuusitoista... kyllä sen sitten itse huomaat,missä vaiheessa se leikkiminen ei enää kiinnosta..munki parikymppiset kaverit leikkivät aina pikkuautoilla,kun olemme kylässä jossain ,missä sellaisia löytyy...
kyllä jokanen aikuinenkin leikkii jotenkin omalla tavallaan
Epänormaali on normaalia.
normaali olet. ;)
joku väittää jotakin muuta joskus, älä missään nimessä vain usko!
Minä esim rakentelen vieläkin legoilla ja olen 15. Ja en edes kelpuuta mitä tahansa leegoja, vain Belville merkkiset kelpaavat ja usein rakennan pikkusiskolleni, jotta hän saa sitten leikkiä niillä. ;) No Barbeilla on enään varsinaisesti leiki, mutta ompelen ja kudon pikkusiskoni barpeille vaatteita ja teen myös paljon sisarelleni paperinukkeja ja niille vaatteita ja... :P
Ja jokainen on oma persoonansa, ei tarvitse olla normaali, riittää että hyväksyy itsensä sellaisenaan kuin on. :)
Miksi (tällaisten viestien perusteella) normaaliutta pidetään suurimpana hyveenä? Pitääkö välttämättä pyrkiä olemaan mahdollisimman keskinkertainen?
Itsekin leikin vielä tuossa iässä Barbeilla pikkusiskoni kanssa. Se jäi sitten siihen, kun siskoni siirtyi yläasteelle ja muuttui. Olin silloin jo lukiossa.
Olet ihan varmasti normaali.
Onneksi sain näinkin paljon ihan positiivista palautetta... Luulin jo että jokainen viesit sisältää jotain kauheeta haukkumista ja sen semmosta mut onnnex on vielä ihmisiä, jotka ymmärtää toisiaan =)
"Normaalin" himisen määrittäminen on oikeastaan hyvin vaikeata, koska kaikki ovat omia yksilöitä, joten täten, mikä on toisen mielestä epänormaalia, on toisen mielestä normaalia. itsekkin tuon ikäisenä vielä kavereiden kansa rakentelimme lefoista vaikka mitä ja kotikadun neppis(tietenki viritettyjä ja suurennettuja renkaita. Mitä sä kelaat?) turnaus oli joka viikonloppu. jos ei ulkona voinut niin sitten sisällä. Taisin itse rakennella Viimeisen kerran Legoja 18 kesäisenä, jolloin luovutin ne eteen pän pikkuveljelleni.
Mutta, Summa sumarum: Niin kauan kun et itse koe olevasi epänormaali tai muista poikkeava, et sitä ole.
Normaali on tilastollinen keskiverto. Ei siis kukaan ihminen, vaan ihmisjoukon otoksen keskiarvo.
Kun olin pieni poika niin isäni sanoi ettei pienet pojat leiki nukeilla. Isä oli oikeassa, nyt kun olen 35 v. niin nukella leikkiminen onkin paljon kivempaa!
Älä huolehdi! Tuo on ihan normaalia.Nykyään sitä vain pidetään "outona".En tiedä miksi,mutta esim.oma äitini leikki pienenä paperinukeilla ja barbeilla 18 vuotiaaksi aivan innoissaan.Sitten se ei kuulemma enää kiinnostanut häntä ollenkaan.
Useimmilla se leikkimisinto lopahtaa aivan itsestään,mutta se riippuu kokonaan henkilöstä.Jos sinulla on mielikuvitusta ja haluat toteuttaa sitä,voit leikkiä barbeilla vaikka koko loppuikäsi,ei siinä ole mitään pahaa.Leiki niin kauan kuin siltä tuntuu! :D
Nykyään on ilmeisesti suurelta osalta ympäristön vika,että lapset eivät enää leiki...16 v on vielä lapsi.Monet ikäisesi HALUAISIVAT leikkiä,mutta eivät kehtaa koska luulevat että se on lapsellista tai noloa,mitä se ei edes ole :D Kuitenkaan kaikkia leikkiminen ei vaan kiinnosta.Itse voisin hyvin vielä leikkiä (olen 13) mutta intoni lopahti jo kauan sitten,eikä se johdu siitä että minua nolottaisi leikkiä!
Nykyään "pitää" aikuistua liian aikaisin,muutenkin :( Leikkiminen on ok,jatka sitä niin kauan kuin se kiinnostaa :D
Miultakin vietiin mun Disney-Lamppu poijes 10 vuotiaana vieläkin vuodatan katkeria kyyneliä siitä :D
Kiinnosti.
eihä siinä ole mitää pahaa. kyllähän äiditkin leikkii lastensa kanssa, miksei sitten iso sisko siskonsa kanssa? on normaalia, leiki nii kauan kun se tuntuu oikealta ja mukavalta :)
Monestihan se on niin, että ku siirrytään "lapsuudesta" "nuoruuteen", leikkeihin tulee vain enemmän sääntöjä. Leikit muuttuvat lauta- ja tietokonepeleiksi.
Hyvin harva myöntää leikkivänsä, vaikka todella moni leikkii. Oikeastaan juuri "leikki-iästä" päässeet yläastelaiset ovat ainoita, jotka eivät leiki, sillä he yrittävät todistaa sillä olevansa aikuisia.
Itse lopetin leikkimisen jo hieman ennen yläastetta. Jo viidennellä tai neljännellä luokalla lakkasin julkisesti leikkimästä. Yksikseni tai uskotun ystäväni kanssa leikin vielä kutosella. Sitten se vain alkoi tuntua siltä, että leikki ei enää riitä, että haluan oikean elämän.
Monet aikuiset ihmiset leikkivät lasten kanssa paljonkin. Se on hyvä. Mitään oikeaa leikeistä irrottautumisikää ei ole. Muistan miten kamalalta tuntui, kun sisareni ei enää suostunut leikkimään barbeilla kanssani siirryttyään yläasteelle. Tai kun äitini heitti pois lelukoiran, joka oli erittäin rikki. Ja nykyään, vaikka en enää leiki lapsen iloisella mielellä, nuo asiat kaihertavat.
Ja vieläkin vuodenaikojen mukaan minulla on tapana pukea leikkimökissämme asuva ikivanha nukke nätisti vanhoihin lapsenvaatteisiin. Ja jos jokin barbi tai muu nukke menee kirpputorille tai varastoon, puen sen kauniisti ja sidon hiukset.
Ja minullakin menee elämässäni oikein hyvin. Ei tarvitse olla lapsi leikkiäkseen, minä kyllä rohkenen leikkiä pikkulasten kanssa vaikka heppaa, tai sitten barbeilla.