Oon jo 18 enkä ole seurustellu / harrastanut seksiä kertaakaan. Olen muutenkin täysin hukassa itseni kanssa, sillä vierastan paljon ajatusta siitä että itse olisin homo. En tuo sitä esiin millään lailla ja olen hyvin heteron oloinen, mutta ongelma on se etten kiihotu naisvartaloista enkä juokse tyttöjen perässä. Itseasiassa kiinnostukseni miespuolisiinkin ei aina ole niin itsestään selvää. En kiihotu paljaista miesvartaloistakaan enkä voi kuvitella että hyppäisin sänkyyn ihan kenenkään ventovieraan, "yhden illan jutun" kanssa, sillä kiinnostukseni tuntuu syttyvän vain harvoihin, tietyn näköisiin tai sellasiin jotka olen tuntenut pitkään ja tavallaan oppinut luottamaan niihin. Netistä en edes jaksa yrittää seuranhakua sillä en tunne mitään mielenkiintoa joitakin täysin vieraita kohtaan. Fantasiani silti kohdistuvat kaikki poikiin, mutta itse seksi luultavasti onnistuisi äärimmäisen harvan kanssa. Ne on yleensä jotain tuttuja, tai kavereita, joiden kanssa voisin kuvitella olevani, mutta eipä ole mitään mahdollisuutta noihinkaan. Juuri yhteen kamuun olenkin tällä hetkellä äärimmäisen ihastunut. Se tietää kyllä asian, mutta on varattu eikä siinä mitään kummempaa. En ole oikeastaan vielä täysin valmis suhteeseen, ja pelottaa ajatus siitä että mua ei kohta enää kukaan huolikaan (paitsi joku ruma, yhtä kokematon joka ei ole kelvannu kellekään)
koska mulle ei ole kertynyt minkäänlaista kokemusta näiden asioiden parissa. Eli ns. noidankehä on valmis! :(
Vaikuttaa etten itekään tiedä mitä haluan. Oon täysin hukassa. Muutenkin pelottaa ajatus siitä etten tule ikinä löytämään ketään, saati sitten lähitulevaisuudessa, koska olen näin vaativa ja vaikea tapaus. Miten helvetissä pääsen tästä noidankehästä? Voiko tässä olla enää mitään toivoakaan paremmasta kuten siitä että kiinnostukseni vastakkaista sukupuolta kohtaan heräisi? Onko tämä ihan normaali vaihe nuoruudessa?
koska mulle ei ole kertynyt minkäänlaista kokemusta näiden asioiden parissa. Eli ns. noidankehä on valmis! :(
Vaikuttaa etten itekään tiedä mitä haluan. Oon täysin hukassa. Muutenkin pelottaa ajatus siitä etten tule ikinä löytämään ketään, saati sitten lähitulevaisuudessa, koska olen näin vaativa ja vaikea tapaus. Miten helvetissä pääsen tästä noidankehästä? Voiko tässä olla enää mitään toivoakaan paremmasta kuten siitä että kiinnostukseni vastakkaista sukupuolta kohtaan heräisi? Onko tämä ihan normaali vaihe nuoruudessa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
anteeksi nuo typerät kielioppivirheet. taidan todella olla hajamielinen..
Kuulepas nyt poika! Olet vasta 18 vuotias, ja on täysin normaalia, että vielä etsit seksuaalista identiteettiäsi. Monet ikäisesi ovat samassa tilanteessa. Ajan myötä se tulee sinulle selviytymään. Muistan itsekin, miten ihastuin moniin poikiin peruskoulu- ja lukioikäisenä. Lisäksi kerroit, että kaverisi tietää sinun olevan häneen ihastunut. Sehän on mainiota! Jos hänen mielestään asia on ihan OK, miksi se ei sitten olisi muidenkin kaveriesi mielestä? Ja tuo, että pohdit kelpaatko enää kohta kenellekään on ihan naurettavaa. Olet vielä nuori ja elämä on edessäsi. Minullakin on vielä paljon vientiä, vaikka olen sinua yli 20 vuotta vanhempi!
Ei kannata uskoa tätä seksiporopagandaa, mitä joka paikassa levitetään. Siis että seksiä niin pian ja paljon kuin mahdollista. Itse harrastin seksiä naisen kanssa ekaa kertaa n. 22-vuotiaana pari kertaa lyhyen ajan sisällä. Seuraava kerta olikin vasta 27-vuotiaana!
Pohdin ihan samoja asioita ikäisenäsi kuin sinä nyt, ja oli vaikeata hyväksyä, että olisin mahdollisesti homo. Lopulta kuitenkin myönsin asian itselleni ja menin sänkyyn miehen kanssa. Kun ikää tulee enemmän, moni asia avautuu sinulle paremmin. Nykyään on paljon helpompi olla homo kuin reilut parikymmentä vuotta sitten, jolloin olin ikäisesi. Joten älä pidä itseäsi ”kummajaisena” vaan ihan tavallisena nuorena, joka vielä etsii itseään!
Olen sinua muutaman vuoden vanhempi. Kun olin ikäisesi asiat olivat kohdallani aivan samanlailla. Nykyään erona on vain se, että olen harrastanut seksiä miesten kanssa ja olen hyväksynyt homoseksuaalisuuteni.
Jostain syystä minäkään en saa kummoisiakaan kiksejä irtosuhteista ventovieraiden kanssa. Ei vain tunnu juuri miltään seksi sellaisen ihmisen kanssa, josta ei yhtään välitä. Pakkopullaa vain.
Ja olen myös hyvin kranttu miesten suhteen. Vain hyvin harva kääntää katseeni ja saa minut syttymään. En kyllä oikein osaa kuvailla piirteitä, jotka viehättävät minua miehessä. Ja kun on kyse luonteesta, tilanne tulee vielä vaikemmaksi. Keksin aina jokaisesta jonkin vian tai epäsopivuuden itseni kanssa. Kavereihin rakastumisesta olen onneksi päässyt yli eikä sellaista enää tapahdu, hyvä asia, sillä kaverini ovat heteroita.
Luulenpa, että 18-vuotiaana on enää turha kuvitella muuttuvansa heteroksi, jos ei ole koskaan kiinnostunut tytöistä. Hyväksy itsesi, se on ainoa asia, jolla voit helpottaa oloasi.
Sitä, että löydätkö koskaan ketään en voi luvata, mutta muista, että meitä yksinäisiä homoja on Suomi täynnä. Ehkä joskus aivan sattumalta törmäät siihen elämäsi rakkauteen. Olet vielä nuori, odottele pari vuotta ja katsele rauhassa elämää, ei sinne sänkyyn ole kiire.
Pitääpä nyt toppuutella: aivan mahdollista on vielä sekin, että "muuttuu heteroksi" eli kyseessä saattaa ollakin bi-seksuaalisuus. Elämän eri vaiheissa ihminen voi olla kiinnostunut miehistä tai naisista. Itse olen siitä elävä todistus: olin ihan hetero aikuiseksi saakka, siis lähes keski-ikäiseksi aikuiseksi saakka; ei mitään unelmiakaan samasta sukupuolesta - kunnes rakastuin samaa sukupuolta olevaan. Huh huh.
Niin, ihan samaa mieltä olen noiden kahden edellisen vastaajan kanssa, että sinulla ei ole kiirettä. Tämä nykyaika se vaan teettää tepposiaan: lapsuuden ja aikuisuuden väliin jäävää tosi tärkeää kehitysvaihetta, sitä nuoruutta ei malteta elää, vaan lapsuudesta hypitään aikuisuuteen suoraan (seksiin jne.) Olet aivan tavallinen nuori, joka elää sitä tärkeää nuoruusvaihetta, joka ei enää ole lapsuutta eikä oikein täyttä aikuisuuttakaan. Murrosiän jälkeenhän sitä sanotaan seksuaalisen suuntautuneisuuden kääntyvän johonkin suuntaan - joten olet aivan ajallaan miettimässä niitä asioita ja tunnustelemassa itseäsi, "mikä olet". Anna vaan itsellesi aikaa, aikaa kohdata se ihminen, joka saa tunteesi heräämään. Kun rakastut, rakastut ihmiseen, et sukupuoleen. Se saattaa sinun tapauksessasi olla mies tai sitten nainen. Kulka vielä tietää.
Minäkään en ole ikinä ns. katsellut sen kummemmin miehiä kuin naisiakaan. Aina on käynyt niin, että ensin olen kohdannut ihmisen ja se ihminen on tehnyt sitten vaikutuksen - ja hups, olen rakastunut. Kuten sanoin, elämäni alussa miehiin ja sitten kerran toiseen naiseen. Ällistyttävää! Kyllä niitä ihastuttavia ihmisiä eteen tulee - eikä nitä tarvitsekaan tulla laumoissa, kunhan nyt jokukin joskus.
joka on kirjoitellut ihan samansisältöisiä aineita jo monta kertaa aikaisemminkin, nyt hän taisi aloittaa koulun kesäloman kirjoitusharjoituksella ...
Hei!
Et ole tosiaankaan yksin hukassa seksuaalisuutesi kanssa, meitä "kummajaisia" on paljonkin.
Löytyisiköhän ao. linkissä vastauksia kysymyksiisi?
"Vaikuttaa etten itekään tiedä mitä haluan. Oon täysin hukassa."
"Voiko tässä olla enää mitään toivoakaan paremmasta kuten siitä että kiinnostukseni vastakkaista sukupuolta kohtaan heräisi? Onko tämä ihan normaali vaihe nuoruudessa?"
http://www.freetobeme.com/
http://exodusyouth.net/youth/index.html