KOskahan on mun vuoro?

Vaikka kihloihin menisittekin, niin ei se arkielämä miksikään muutu, eikä siitä miehestä tule koskaan unelmiesi romanttista prinssiä.

Mutta jos oikeasti haluat kihloihin, niin kysy mieheltä, että sopiiko sille se ja se ajankohta, silloin mennään sormuskaupoille. Ja sitten menette ja ostatte ne rinkulat. Meillä mies mies maksoi mun sormuksen ja minä miehen.

Onhan sitä kiva kokeilla kerran elämässä, miltä kihloissa olo tuntuu.

Onneksi olkoon, tehän olette jo kihloissa! Kun sinä kysyt: "Mennäänkö kihloihin", ja mies vastaa: "Joo, mennään vaan", te kihlaudutte sillä sekunnilla. Kihlaus ei edellytä päivän sopimista, sormusten hakemista tai muutakaan. Se on avioliittolupaus. Sinä kosit miestäsi (kysymys olisi voinut olla selvempikin, mutta kosintahan tuokin oli) ja miehesi vastasi myöntävästi.

Te siis olette kihloissa. Seuraavaksi kannattaakin varata kirkko. Varsinkin suositut voivat olla varattuja pari vuotta eteenpäin.

Tuo kirjoituksesi sai kyllä miettimään oletko nyt ihan vaan kosintaa vailla?

Jos sinusta nyt jo tuntuu kodinkoneelta, niin miten sitten myöhemmin. Luuletko, että sormus saa sinut passaamaan ilolla?

Nyt ei ymmärrä....???

Tottahan nämä kaikki puhuvat. Teknisesti olette kihloissa, koska kysyit ja miehesi vastasi myöntävästi. Sormukset ovat symboleja, tärkeitä sellaisia kylläkin, mutta ne ehtii sitten hankkimaan. Kannattaa kysyä mieheltä mikä päivä sopisi ja sitten menette yhdessä valitsemaan teille sopivat sormukset. Mutta jos nyt tuntuu, että olet vain passaaja ja kodinhoitaja niin miksi se siitä muuttuu? Ei se sormus, kihlaus ja avioliitto asiaa muuta miksikään. Ihmiset pysyvät, yleensä, melko samoina kihlautumisen jälkeenkin. Eli ei se ukkosi siitä miksikään muutu. Ehkä kannattaisi miettiä mitä todella haluat, onko tämä sitä ja kuinka paljon rakkautta ja kunnioitusta suhteestanne löytyy jos mies vain pitää sinua taloudenhoitajana..