ROTTWEILER/DOGO ARGENTINO

Kysyä sopii, keskustelu paikkahan tämä on tosikoille ja veitikoille :). Se on rakenteeltaan dogo argentino ja luonteeltaan. Väritykseltään tiikeri raidallinen, paitsi rinnassa ja tassuissa vähän valkoista. Joskus katselin netistä koiraroduista kuvia niin näytti kyllä tosi paljon cane corsolta ihan jo väritykseltään. Vaikka näin itse ja muutkin ovat sanoneet, komea ilmestys, vaikka sekarotuinen onkin.

Ollaan monet ongelman jo voittanut esim. kotiin jääminen yksin oli sille viikkoja tulonsa jälkeen aikamoinen show. Tyhjensi kirjahyllyn ylimmäisiä hyllyjä myöten, joskus tuli kalvettua yhtä ja toista. Jossain vaiheessa sanoin, että saat pakata reppusi ja lähteä, jollei tämä peli lopu :). Koira ei ole tyhmä -> siihen loppui eroahdistus. Ainoa asia on nyt, ettei halua vielä jäädä hetkeksikään yksin autoon, vaikka siellä olisi muita perheenjäseniä, jos minä lähden autosta. Hakkuu ja "hohkaa" perääni. Uskon, että sekin joskus vielä helpottaa. Ja toiseksi sitä yrittää järjestää aina niin menot, ettei tarvitse koiraa jättää autoon.

Sillä on "entisestä elämästään" huonoja kokemuksia vanhemmista miehistä. Jos meille tulee uusi ihminen kylään on aina varauduttava siihen, ettei koira hyväksy. Jotkut ihmiset se katsoo heti, että tuo on kiva ja lyö itsensä selälleen ja on onnellinen, jos saa rapsutuksia, mutta jos ei tykkää on täysin lahjomaton. Tulee viereeni istumaan ja nauliintuu tuijottamaan ihmistä ja, jos tämä erehtyy koskemaan meidän omaan tekee välittömästi hyökkäys liikkeen. Ei kuitenkaan ole muuta tehnyt kuin uhkaillut. Silloin koira on pakko laittaa esim. ulos.

Toinen ongelma on se, että sitä ei ole varmaankaan totutettu pentuna pieniin koiriin, koska vihaa niitä yli kaiken. Kerran kyllä pääsi yhden pikku koiran perään kamalalla raivolla, mutta, kun pääsi koiran viereen ei tehnyt mitään. Oli jotenkin hämmillään. Tosin me huusimme perään. Koira on kyllä hämmästyttävän tottelevainen.

Sitten on vielä sellainen piirre, jos meille tulee vieras ja tämä sanoo koiralle, jonkun kiellon esim. "pois tuolilta", koira ei siedä tätä ihmistä enää. Kieltoja voi antaa vain omat perheenjäsenet pienestä tytöstä lähtien, joka on sille todella tärkeä.

Tämä koira oli tottunut pentuna lapsiin ja on nyt ottanut meidän 3 vuotiaan tytön silmäteräkseen. Jos tyttö menee ulos, koira haluaa mukaan ja päin vastoin. Kukaan ei voisi tehdä koiran ollessa lähellä tytölle mitään pahaa. Tyttö saa koiran maahan, istumaan ja huvittavaa on, kun koira menee tv eteen ja tyttö katsoo lastenohjelmia tyttö sanoo väisty, koira lönkyttää sivuun.

Luonteeltaan tämä koira on kyllä ihan, eikä melkein kuin dogo argentino. Sillä on jopa vahva metsästys vietti. Asutaan maalla ja alakerrassa törmäsin hiireen. Sanoin koiralle huvikseni ota hiiri kiinni. Ymmärsin mitä sanoin, eikä mennyt kauaa, kun siinä illan mittaan hiipi (osaa muuten hiipiä) alakertaan ja kyttäsi hiiren piilopaikalla ja nappasi hiiren. Puri niskasta ja siihen päättyi hiiren taival. Koira oli onnellinen ja katsoi minua, että olenkos hyvä koira. Metsässä lähtee helposti jäljen perään. Ei oikein arvaa laskea vapaaksi, koska syventyy jäljestykseen ihan täysillä.

Se on kivan näköinen. Voin laittaa sulle sähköpostilla viestiä, jos haluat sen antaa. Mitään sivuja minulla ei ole.

Olen kyllä niin tykästynyt tähän koiraan, että jos nyt tulisi tilanne koiran valinnasta ottaisin varmasti dogo argentinon. Se on sopinut meille tosi hyvin.

Mites sinä olet pärjännyt oman koiruutesi kanssa? Onko ollut ongelmia? Entä pentu aika?
Missä päin Suomea asut? Me asumme Länsi-Suomessa.

Ongelmansa kirjoitti:

Ollaan monet ongelman jo voittanut esim. kotiin jääminen yksin oli sille viikkoja tulonsa jälkeen aikamoinen show. Tyhjensi kirjahyllyn ylimmäisiä hyllyjä myöten, joskus tuli kalvettua yhtä ja toista. Jossain vaiheessa sanoin, että saat pakata reppusi ja lähteä, jollei tämä peli lopu :). Koira ei ole tyhmä -> siihen loppui eroahdistus. Ainoa asia on nyt, ettei halua vielä jäädä hetkeksikään yksin autoon, vaikka siellä olisi muita perheenjäseniä, jos minä lähden autosta. Hakkuu ja "hohkaa" perääni. Uskon, että sekin joskus vielä helpottaa. Ja toiseksi sitä yrittää järjestää aina niin menot, ettei tarvitse koiraa jättää autoon.

Sillä on "entisestä elämästään" huonoja kokemuksia vanhemmista miehistä. Jos meille tulee uusi ihminen kylään on aina varauduttava siihen, ettei koira hyväksy. Jotkut ihmiset se katsoo heti, että tuo on kiva ja lyö itsensä selälleen ja on onnellinen, jos saa rapsutuksia, mutta jos ei tykkää on täysin lahjomaton. Tulee viereeni istumaan ja nauliintuu tuijottamaan ihmistä ja, jos tämä erehtyy koskemaan meidän omaan tekee välittömästi hyökkäys liikkeen. Ei kuitenkaan ole muuta tehnyt kuin uhkaillut. Silloin koira on pakko laittaa esim. ulos.

Toinen ongelma on se, että sitä ei ole varmaankaan totutettu pentuna pieniin koiriin, koska vihaa niitä yli kaiken. Kerran kyllä pääsi yhden pikku koiran perään kamalalla raivolla, mutta, kun pääsi koiran viereen ei tehnyt mitään. Oli jotenkin hämmillään. Tosin me huusimme perään. Koira on kyllä hämmästyttävän tottelevainen.

Sitten on vielä sellainen piirre, jos meille tulee vieras ja tämä sanoo koiralle, jonkun kiellon esim. "pois tuolilta", koira ei siedä tätä ihmistä enää. Kieltoja voi antaa vain omat perheenjäsenet pienestä tytöstä lähtien, joka on sille todella tärkeä.

Tämä koira oli tottunut pentuna lapsiin ja on nyt ottanut meidän 3 vuotiaan tytön silmäteräkseen. Jos tyttö menee ulos, koira haluaa mukaan ja päin vastoin. Kukaan ei voisi tehdä koiran ollessa lähellä tytölle mitään pahaa. Tyttö saa koiran maahan, istumaan ja huvittavaa on, kun koira menee tv eteen ja tyttö katsoo lastenohjelmia tyttö sanoo väisty, koira lönkyttää sivuun.

Luonteeltaan tämä koira on kyllä ihan, eikä melkein kuin dogo argentino. Sillä on jopa vahva metsästys vietti. Asutaan maalla ja alakerrassa törmäsin hiireen. Sanoin koiralle huvikseni ota hiiri kiinni. Ymmärsin mitä sanoin, eikä mennyt kauaa, kun siinä illan mittaan hiipi (osaa muuten hiipiä) alakertaan ja kyttäsi hiiren piilopaikalla ja nappasi hiiren. Puri niskasta ja siihen päättyi hiiren taival. Koira oli onnellinen ja katsoi minua, että olenkos hyvä koira. Metsässä lähtee helposti jäljen perään. Ei oikein arvaa laskea vapaaksi, koska syventyy jäljestykseen ihan täysillä.

Se on kivan näköinen. Voin laittaa sulle sähköpostilla viestiä, jos haluat sen antaa. Mitään sivuja minulla ei ole.

Olen kyllä niin tykästynyt tähän koiraan, että jos nyt tulisi tilanne koiran valinnasta ottaisin varmasti dogo argentinon. Se on sopinut meille tosi hyvin.

Mites sinä olet pärjännyt oman koiruutesi kanssa? Onko ollut ongelmia? Entä pentu aika?
Missä päin Suomea asut? Me asumme Länsi-Suomessa.

Lue lisää

moro. meillä on myös dogo ja rotikan sekoitus.. :D uros. ikää on kohta 9kk. ois kiva saaada kuva sun koitulista: [email protected]

Moro!Missäpäin pentu elelee? Yksi pennuista on meillä itsellä, muut saivat uudet kodit. Me asustellaan Järvenpäässä. Zeus (meidän "pikkuinen" harlekiinipoika) on nyt n.60 cm korkea ja n.40 kg. Vielä varmaan ainakin kymmenen senttiä korkeutta tulossa ja painoa parisenkymmentä kiloa. On ollut mahtavaa seurata, kuinka isukki ja äiti ovat kouluttaneet pentuansa välillä hurjinkin ottein. Kaikenlaista tuhoa kyllä on myös tullut, kenkiä, lehtiä yms..ja erityisesti nikotiinipurkkaa ei saa jättää näkyville, terminaattori löytää ne heti. Ulkoillessa ollaan käytetty viimeajat vedonestokuonopantaa, kun emäntä kyllästyi löytämään itsensä ojasta joka lenkillä..
Tässä ne nytkin rötköttävät isänsä kanssa sohvalla (!!!) jalkani juuressa. Kiva olisi kuulla, laittele s-postia: [email protected]
T:Hanna ja Jarkko