Mikä kumma siinä on, että lääkärit ovat niin nihkeitä määräämään esim. magneettikuvia? Olen käsittänyt, että monella diagnoosin saaneella on kestänyt vuosia ennenkuin on päässyt edes tutkimuksiin. Ymmärrän, että kunnallisella puolella säästetään, mutta mitä yksityislääkäri menettää jatkotutkimusten määräämisessä? Omasta neurologikäynnistäni on jo muutama viikko, mutta tämä asia vaivaa edelleen. Oireeni ovat neurologin mielestä liian moninaisia, mutta lukemani perusteella kaikki voivat viitata ms-tautiin. Tietysti kyse voi olla jostain muustakin, mutta suututtaa etten pitänyt puoliani ja vaatinut jatkotutkimuksia. Kun ihminen ei kerta ole kunnossa, miksei häntä tutkita? Onko kyse siitä, ettei nuorta oteta vakavasti (itse olen 20v.)?
Ihmettelen vaan
lääkäreiden aivoituksia
5771
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
..on pelkkä tilastollinen todennäköisyys. Loppujen lopuksi ms ei ole kovin yleinen sairaus joten sitä nahdollisuutta ei oteta kovin vakavasti huomioon ainakaan sairauden ensi vaiheessa. On paljon helpompi tehdä lähete psykiatrille.
psykiatrille on myös oikea toimenpide! Näitä Ms-tautipelkoisia ja itselleen diagnoosin tehneitä alkaa olla huolestuttavan paljon. Todellakin kyseessä kohtalaisen harvinainen sairaus (6000 - 7000 sairastunutta), joten suurin osa pelkääjistä/itselleen diagnoosin tehneistä jäävät ilman diagnoosia tai saavat jonkun muun diagnoosin.
Millasia oireita sulla on ollu? Kuin pitkään ym?
Oireet alkoivat ihan tyhjästä vajaa kolme kuukautta sitten. On ollut raajojen ja kasvojen puutumista ja kihelmöintiä vähän siellä täällä, huimausta makuulla ollessa, pahoinvointia, kovia päänsärkyjä, silmäsärkyä, yleistä heikotusta ja vapinaa sekä reisilihasten heikotusta.
En siis ole tehnyt itselleni mitään diagnoosia, mutta MS-tautiin törmäsin näitä oireitani googlettamalla. Kaikki aineenvaihdunnalliset labrakokeet olivat normaalit.
Viime viikot olen tosin voinut hieman paremmin, liikuntakin on taas maistunut ja turhista peloista olen yrittänyt päästä eroon. Tietysti olen huojentunut, ettei neurologi epäillyt MS-tautia, mutta välillä takaraivossa jyskyttää huoli siitä, että kyseessä on kuitenkin jotain vakavaa.
Yritän kuitenkin nauttia normaalista elämästä kun siihen kerta suht hyvin pystyn. :)
alkoi kunnolla tasapaino ongelmilla ja kaksoiskuvilla ja lopuksi pääsin heti tutkimuksiin kun kasvot puutui puoliksi ja suu meni vinoon..sitä myöten puhekin meni puuroksi.Tutkimuksiin juoduttuani mielikuvitukseni laukkas vaik mis sairauksissa ja kun kuulin et sairastan mässää niin olin helpottunut.Olen nyt vuoden tienny sairastavani ja 2 pahenemisvaihetta kokenut..ei tämän sairauden kanssa varmaan koskaan ns opi elämään tämä jokaisella vähän erilainen.Parhaaksi lääkkeeksi olen todennut liikunnan.Älä liikaa ala pohtimaan et mitä oireesi olisi kyllä ne selviää..ja tunnen muutaman itseäni nuoremman ja kauemmin sairastaneen mässäläisen ja ovat ihan kunnossa ja pitävät positiivista asennetta yllä..se olis itse kullekin tärkeää.Voimia !! ja aurinkoista kesän jatkoa.