Suomalaiset kehuvat maataan humaanisuuden kehdoksi. Yhteiskunnaksi jossa jokaisella kansalaisella on arvo, että jokaisella meistä kuuluisi olla oikeus ihmisarvoiseen elämään.
Tämä on tietenkin täyttä totta osalla meistä. Suomessa on täysin mahdollista hieman huonommistakin lähtökohdista kovalla työllä saavuttaa hyvä asema yhteiskunnassa, nauttia sen mukanaantuomista eduista, toteuttaa unelmansa ja vieläpä luoda optimaalinen alusta omalle jälkikasvulleen tehdä mahdollisimman vaivattomasti oma työnsä samassa asiassa. Tästä maasta löytyy tuhansia menestystarinoita, tuhansia onnellisia ihmisiä, vaurautta, mahdollisuuksia, kunnianhimoa ja innovaatioita.
Uskallan väittää oman elämänkokemukseni perusteella, että ihan liian usein ihmiset, jotka ovat eläneet elämänsä -tai valtaosan siitä yltäkylläisyyden ja turvallisuuden keskellä, ikäänkuin sokaistuvat ympärillä tapahtuvalta pahalta. Tilalle vyöryy itsekeskeisyys, arvot jotka eivät ota huomioon muita ihmisiä. Muututaan moukiksi joiden pitää olla aina jonon ensimmäisiä, hinnalla millä hyvänsä -ja varsinkaan sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka se takanaoleva olisikin jonottanut jo puolta sinua kauemmin. Kokemus pääkaupunkiseudun aamuruuhkissa avaa viimeistään silmät tähän liittyen. Osalla ihmisistä puuttuu täysin kyky huomioida asioita kokonaisuuksina. On vain minä, minä ja miiinä.
Tässä narsistisessa ja vaurauden täyttämässä maailmankuvassa yhteiskunta nähdään usein kovin hyvänä ja toimivana asiana. Ne surulliset ja räikeätkin epäkohdat mieluummin haudataan maton alle, kuin että ne kohdattaisiin silmästä silmään. Minusta on aika klassista että menestyjät luonnollisesti tukevat valtaapitäviä. Miksi valittaa kun kaikki on hyvin?
Niin harmillista kuin se onkin, kaikilla ei asiat ole näin. Menestyjien hyvinvointi on sidoksissa myös vähäosaisten kärsimyksiin. Yhteiskunnan koneisto sääntöineen generoi itse syrjäytetyt. Näin voidaan nähdä jos asioita ajatellaan kokonaisuuksina.
Kuinka moni teistä voi nähdä kohtuullisena, että miehensä hylkäämän lapsiperheen äiti jää yksin velkatakauksiensa kanssa riutumaan loppuiäkseen toimeentulotuilla, ilman pienintäkään lupausta paremmasta huomisesta?
Kuinka moni teistä voi nähdä kohtuullisena, että yrittäjäperheeltä voidaan viedä koti alta siinä vaiheessa kun iso monikansallinen yritys on syönyt heiltä bisnekset alta, eikä kysyntää enää ole missään?
Kuinka moni teistä voi pitää kohtuullisena, että tapaturmassa vammautunut voi menettää työpaikkansa, -mikä tietenkin tehdään siististi erikoisjärjestelyin niin että henkilö itse irtisanoutuu töistään painostuksen saattelemana?
Kuinka montaa suomalaista ylipäätään hyödyttää se, että yritys se ja se saakin tänä vuonna aikaiseksi 15% paremman tuloksen kuin mitä edellisenä vuonna? Se on oikeasti aika rajallinen sakki joka tänä päivänä sijoittelee rahojaan johonkin. Vastaavasti aika iso joukko jotka elävät suoraan kädestä suuhun.
Raha on valtaa ja valta sanelee yleisen asenneilmapiirin. Media maksaa, varsinkin niiden osien hyödyntäminen jotka tavoittavat valtaosan meistä. Ryhmät jotka hyötyvät nykyisestä järjestelmästä, pitävät yllä tätä kaikkea. Tämän päivän oikean jä väärän sanelevat hyvin pitkälti 40 ja 50-luvun lapset, ihmiset joilla on jo kaikki. Isojen ikäryhmien ylempi keskiluokka, rikkaat ja korkeissa asemissa olevat kansalaiset.
Totuus maastamme onkin jotain ihan muuta kuin humaani. Missään muussa maassa ei tietääkseni esimerkiksi yksityisiä velallisia kohdella ongelmatilanteissa niin huonosti kuin mitä meillä. Yrittäjistä puhumattakaan. Sanktiona toimii esimerkillinen leimaamisjärjestelmä, joka sekin toimii vain yhteen suuntaan. Vain epäsuotuisat asiat taltioidaan. Tuloksena satojen tuhansien kansalaisten ryhmä, jotka vuodesta toiseen elävät tavallaan yhteiskunnan ulkopuolella, vailla menestymisen avaimia, vailla haaveita paremmasta tulevaisuudesta.
Voiko tämän kaiken keskellä edes ihmetellä syrjäytymisen mekanismeja? Tilanteessa jossa yhteiskunta ainoastaan vaatii, leimaa ja pitää sortuneen ulkona "kunnollisista". Onko niin, että kaikki vastaantuleva paha pitäisi vain ottaa vastaan hymysuin, ja sitten hampaita yhteenpurren vain sietää tukala elämä, sietää oma eriarvoisuutensa ja rajatut mahdollisuudet?
Otin koko asian puheeksi vain sen takia, koska halusin herätellä teitä ajattelemaan asioita syvämmältä. Täällä on pohdittu ääneen sitä, mitkä tekijät ovat päihdeongelmien taustoilla, ilmoitettu ettei ymmärretä, kerrottu kuinka minun verorahoillani ei narkkien elämää makseta, jne, jne... Voiko sieltä norsunluutornista ylipäätään tehdä oikeansuuntaisia analyysejä siitä miten asiat olisi syytä hoitaa?
Niin pitkään kun tämä "minäminä"-ajattelu on trendikästä, niin pitkään on toimivan yhteiskunnan rakentaminen mahdotonta. Niin kauan kun hyväksytään se, että osa ihmisistä saa rypeä kurjuudessa, elää köyhyysrajan alapuolella ja tyytyä kohtaloonsa ilman mahdollisuuksia korjata asioitaan, niin kauan tämä maa pysyy turvattomana ja päihtyneenä.
Yksilön edun kuuluisi muuttua tärkeämmäksi arvoksi, kuin mitä periaate on. Lisäksi tarvittaisiin hieman rohkeutta, riskinottokykyä ja myöskin vilpitöntä halua muuttaa, -parantaa toisten mahdollisuuksia elää ja menestyä.
Ajatelkaa ihmiset. Muitakin kuin itseänne.
Tämä on tietenkin täyttä totta osalla meistä. Suomessa on täysin mahdollista hieman huonommistakin lähtökohdista kovalla työllä saavuttaa hyvä asema yhteiskunnassa, nauttia sen mukanaantuomista eduista, toteuttaa unelmansa ja vieläpä luoda optimaalinen alusta omalle jälkikasvulleen tehdä mahdollisimman vaivattomasti oma työnsä samassa asiassa. Tästä maasta löytyy tuhansia menestystarinoita, tuhansia onnellisia ihmisiä, vaurautta, mahdollisuuksia, kunnianhimoa ja innovaatioita.
Uskallan väittää oman elämänkokemukseni perusteella, että ihan liian usein ihmiset, jotka ovat eläneet elämänsä -tai valtaosan siitä yltäkylläisyyden ja turvallisuuden keskellä, ikäänkuin sokaistuvat ympärillä tapahtuvalta pahalta. Tilalle vyöryy itsekeskeisyys, arvot jotka eivät ota huomioon muita ihmisiä. Muututaan moukiksi joiden pitää olla aina jonon ensimmäisiä, hinnalla millä hyvänsä -ja varsinkaan sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka se takanaoleva olisikin jonottanut jo puolta sinua kauemmin. Kokemus pääkaupunkiseudun aamuruuhkissa avaa viimeistään silmät tähän liittyen. Osalla ihmisistä puuttuu täysin kyky huomioida asioita kokonaisuuksina. On vain minä, minä ja miiinä.
Tässä narsistisessa ja vaurauden täyttämässä maailmankuvassa yhteiskunta nähdään usein kovin hyvänä ja toimivana asiana. Ne surulliset ja räikeätkin epäkohdat mieluummin haudataan maton alle, kuin että ne kohdattaisiin silmästä silmään. Minusta on aika klassista että menestyjät luonnollisesti tukevat valtaapitäviä. Miksi valittaa kun kaikki on hyvin?
Niin harmillista kuin se onkin, kaikilla ei asiat ole näin. Menestyjien hyvinvointi on sidoksissa myös vähäosaisten kärsimyksiin. Yhteiskunnan koneisto sääntöineen generoi itse syrjäytetyt. Näin voidaan nähdä jos asioita ajatellaan kokonaisuuksina.
Kuinka moni teistä voi nähdä kohtuullisena, että miehensä hylkäämän lapsiperheen äiti jää yksin velkatakauksiensa kanssa riutumaan loppuiäkseen toimeentulotuilla, ilman pienintäkään lupausta paremmasta huomisesta?
Kuinka moni teistä voi nähdä kohtuullisena, että yrittäjäperheeltä voidaan viedä koti alta siinä vaiheessa kun iso monikansallinen yritys on syönyt heiltä bisnekset alta, eikä kysyntää enää ole missään?
Kuinka moni teistä voi pitää kohtuullisena, että tapaturmassa vammautunut voi menettää työpaikkansa, -mikä tietenkin tehdään siististi erikoisjärjestelyin niin että henkilö itse irtisanoutuu töistään painostuksen saattelemana?
Kuinka montaa suomalaista ylipäätään hyödyttää se, että yritys se ja se saakin tänä vuonna aikaiseksi 15% paremman tuloksen kuin mitä edellisenä vuonna? Se on oikeasti aika rajallinen sakki joka tänä päivänä sijoittelee rahojaan johonkin. Vastaavasti aika iso joukko jotka elävät suoraan kädestä suuhun.
Raha on valtaa ja valta sanelee yleisen asenneilmapiirin. Media maksaa, varsinkin niiden osien hyödyntäminen jotka tavoittavat valtaosan meistä. Ryhmät jotka hyötyvät nykyisestä järjestelmästä, pitävät yllä tätä kaikkea. Tämän päivän oikean jä väärän sanelevat hyvin pitkälti 40 ja 50-luvun lapset, ihmiset joilla on jo kaikki. Isojen ikäryhmien ylempi keskiluokka, rikkaat ja korkeissa asemissa olevat kansalaiset.
Totuus maastamme onkin jotain ihan muuta kuin humaani. Missään muussa maassa ei tietääkseni esimerkiksi yksityisiä velallisia kohdella ongelmatilanteissa niin huonosti kuin mitä meillä. Yrittäjistä puhumattakaan. Sanktiona toimii esimerkillinen leimaamisjärjestelmä, joka sekin toimii vain yhteen suuntaan. Vain epäsuotuisat asiat taltioidaan. Tuloksena satojen tuhansien kansalaisten ryhmä, jotka vuodesta toiseen elävät tavallaan yhteiskunnan ulkopuolella, vailla menestymisen avaimia, vailla haaveita paremmasta tulevaisuudesta.
Voiko tämän kaiken keskellä edes ihmetellä syrjäytymisen mekanismeja? Tilanteessa jossa yhteiskunta ainoastaan vaatii, leimaa ja pitää sortuneen ulkona "kunnollisista". Onko niin, että kaikki vastaantuleva paha pitäisi vain ottaa vastaan hymysuin, ja sitten hampaita yhteenpurren vain sietää tukala elämä, sietää oma eriarvoisuutensa ja rajatut mahdollisuudet?
Otin koko asian puheeksi vain sen takia, koska halusin herätellä teitä ajattelemaan asioita syvämmältä. Täällä on pohdittu ääneen sitä, mitkä tekijät ovat päihdeongelmien taustoilla, ilmoitettu ettei ymmärretä, kerrottu kuinka minun verorahoillani ei narkkien elämää makseta, jne, jne... Voiko sieltä norsunluutornista ylipäätään tehdä oikeansuuntaisia analyysejä siitä miten asiat olisi syytä hoitaa?
Niin pitkään kun tämä "minäminä"-ajattelu on trendikästä, niin pitkään on toimivan yhteiskunnan rakentaminen mahdotonta. Niin kauan kun hyväksytään se, että osa ihmisistä saa rypeä kurjuudessa, elää köyhyysrajan alapuolella ja tyytyä kohtaloonsa ilman mahdollisuuksia korjata asioitaan, niin kauan tämä maa pysyy turvattomana ja päihtyneenä.
Yksilön edun kuuluisi muuttua tärkeämmäksi arvoksi, kuin mitä periaate on. Lisäksi tarvittaisiin hieman rohkeutta, riskinottokykyä ja myöskin vilpitöntä halua muuttaa, -parantaa toisten mahdollisuuksia elää ja menestyä.
Ajatelkaa ihmiset. Muitakin kuin itseänne.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomi on pääosin pahoinvointiyhteiskunta. Monet työssäkäyvät ovat jatkuvan hiillostuksen ja painostuksen kohteena. Tehokas olla pitää. Mutta sitä pakotettua tehokkuutta ei jaksa loputtomiin. Kun tapahtuu henkinen kriisi töiden takia, lopputili järjestetään peitellyin syin, ja ihminen heitetään nurkkaan hyödyttömänä.
Peruspäivärahalla olevat työttömät saavat n. 370 euroa puhtaana kuukaudessa. Aika vaikea elää. Toimeentulotukea voi hakea, mutta sitten onkin toimitettava kuukausittain kuitit sosiaalitoimistoon, jossa usein asiakasta käsitellään hylkiönä, ja tukea tulee juuri sen verran, että hengissä pysyy, mutta esim. edes uusia vaatteita, tai kenkiä ei ostella.
Jos onnistuu saamaan kutsun työpaikkahaastatteluun johonkin kauemmas, niin ongelma on valmis, kun rahat eivät riitä edes matkustamaan ko. paikkakunnalle, ja työvoimatoimisto korvaa matkakulut vain jälkeenpäin.
Ylivelkaatuneiden asema on kurja. 90-luvun taitteessa tuolloisen valtiojohdon aiheuttamassa ylikuumenneessa taloudessa pankit suorastaan tyrkyttivät lainaa. Ja sitä ihmiset myös ottivat, ja sitten talous romahti. Kymmenet tuhannet roikkuvat edelleen löysässä hirressä, ja töihin ei voi mennä, kun pankkien mieletön viivästyskorko on kasvattanut velkapääoman jo moninkertaiseksi. Töissä käyden monien pitäisi elää useampi elämä maksaakseen lainan pois. Pankit kuittasivat kylmästi saatavansa valtion pankkituista, eli veronmaksajilta, ja myivät lainat perintätoimistoille, jotka sitten vuorostaan ahdistelevat ihmisiä. Pankeilla ei noilta vuosilta ole enää mitään perittävää. Tuhannet tuolloin velkaantuneet eivät jaksaneet, ja tekivät itsemurhan.
Voisi vielä kirjoittaa vanhusten, sairaiden, ja opiskelijoiden asemasta, mutta kuvani Suomesta tuli selväksi kai jo edellä.
Suomi on raaka, markkinavoimien hallinnoima maa, jossa saa mitä vain, kun on rahaa, ja jos sitä ei ole, olet ei mikään.
Totta turiset.
90-alun sortujista ei nykyisin puhuta medioissa enää lainkaan. Iso kansanosa työnnettiin syrjään, ja jätettiin heitteille kahden maailman väliin. Ei siinä ole mitään logiikkaa, että työkykyinen -ja haluinen ihminen ei voi töitä tehdä, koska näin tapahtuessa elintaso laskisi alle köyhyysrajan. Sosiaalitoimi on hyvin tarkka siitä, millaisia menoja se hyväksyy "oikeiksi menoiksi" ja mitä ei. Lainaat rahaa kuukausilippuun kaveriltasi jotta voit käydä työhaastatteluissa, olet sen kuukausilipun hinnan verran köyhempi. Samalla kellonlyömällä toisella päätteellä myönnetään harkinnanvaraista pahoin hapantuneelle kapakkaruusulle, jotta jo toistamiseen myönnetyt ja juodut vuokrarahat saataisiin vuokranantajan tilille ennen häätöä.
Jos puku-bemari-pelleksi elämänsä aikana nousee kymmenen kaveria tuhannesta, ei ainakaan minun oikeustajuuni mahdu miksi näiden saavuttamia optioita, pääomatuloja ja omaisuutta pitäisi jotenkin erityisesti suojella niiden loppujen 990:n kustannuksella. Se että 80.000€ vuodessa ansaitseva perhe tienaisi vuodessa nettona vaikka 5 tonnia vähemmän, ei se juurikaan hetkauttaisi näiden elämää millään tavalla.
Työtön TTT perhe saattaa saada kasaan sen 5000 euroa elämiseensä sen vuoden ajaksi.
Itse en edes odota, että näitä epäkohtia koskaan alettaisiin korjata, Suomihan on kuitenkin Suomi. Mutta siihen uskon, että siihen millaisia mahdollisuuksia ihmisillä on päättää itsestään, siihen tulee tulee tulevaisuudessa parannuksia. Yksi niistä on hampun pienimuotoisen kotikasvatuksen salliminen.
Voi paska, sanon minä. Suomessa on niin paljon vakavampia ja kiireellisimpiä ongelmia kuin hampun vapauttaminen. Ei hamppua pidä vapauttaa, huolehditaan sen sijaan omat ja maailman ongelmat kuntoon.
Tuokaan ei ole täysin totta ja esimerkkinä nyt hampun laittomuus ja siihen kielteinen suhtautuminen heijastavat suomalaisten tosiolemusta ja tietämättömyyttä. Se kertoo jo paljon, ettei olla valmiita tutkimaan asiaa loppun asti tai kuulemaan vastapuolta. Huono kuuntelija on myös huono ihminen.
Suomesta on rakennettu arjalainen paratiisi suurilla, näkymättömillä rajoituksilla, jotka pakoitetaan sisäistämään viimeistään peruskoulussa.
Tämä paratiisi näyttää pinnallisin puolin toimivan hyvin, mutta harva on valmis miettimään ongelman juuria ja lähteitä, sillä ne osoittavat tavalliseen tallaajaan.
Suomi on hyvä maa asua jos punainen talo, perunamaa ja uusi 25 000 euron auto ovat sinulle mittapuu menestymisestä ja hyvinvoinnista.
Suomi on huono maa asua jos kaipaat avoimuutta, suvaitsevaisuutta, haluat menestyä ja olla oma itsesi ilman rajoitteita.
Suomi on maa jossa kaiken täytyisi olla samanlaista, paitsi tietenkin päättäjät ja isoimmat pomot joille on omat säännöt.
Ja nämä vastavirtaan kulkevat tapaukset, mm. työttömät, alkoholistit, hampun polttelijat jne. Heitä sorsitaan vielä pahemmin.
Oikeinko psykologian MD? Voe, voe, otan osaa... "Huono kuuntelija on myös huono ihminen." => tuolla mielipiteellä tuomitset itsesi.
"Suomesta on rakennettu arjalaisten paratiisi suurilla, näkymättömillä..." Ihanko totta? Parempi kuitenki arjalaisten paratiisi kuin maanpäällinen helvetti...
Minusta 25.000 euron auto on liian halpa - se ei edusta mittapuuta menestyksestä ja hyvinvoinnista. Pikemmin osoitus huonosta mausta ja köyhyydestä.
Ei tämä maa muuttuisi normaalille ihmiselle yhtään paremmaksi vaikka hamppu sallittaisiin, pikemminkin päinvastoin. Mielestäni meidän tulee ratkaista todelliset ongelmat maassamme ja maailmalla, sen sijaan, että näperreltäisiin hampun tapaisten joutavuuksien tasolla.
Haluan rauhaa, suvaitsevaisuutta ja keskinäistä veljeyttä maailmaan. Meidän tulisi vähentää aseistusta ja väkivaltaa maailmasta, paremmat olosuhteet köyhille, lapsille ja vanhuksille. Nämä ovat todella tärkeitä asioita, hampun sallimisen puolesta kamppailu on ajan haaskausta.
Huomenta sinullekin, pakko vastata vaikken vastauksesi kohde olekaan.
Ei ole olemassa sellaista yhteiskunnallista mallia joka saisi koko kansan suosion. Eikä yhteiskunnallisia ratkaisuita eikä linjanvetoja jotka perustuisivat 100% konsensukseen.
Olen samaa mieltä sinulle vastanneen kirjoittajan kanssa tästä "Arjalaisesta paratiisista". Sinun kanssasi eri mieltä siitä mikä on maanpäällinen helvetti.
Pohdippas hetkinen analogiaa, joka perustuu siihen, että jo valmiiksi ylikallis ja alimiehitetty virkamieskoneisto laitetaan valvomaan kansalaisten yksityisasioita. Ja vielä päälle jaellaan sakkoja ja tuomioitakin asioista, joihin ei liity minkäänmuotoista kärsimystä.
Asettaudu hetkeksi vaikka sellaisen ihmisen rooliin, joka ei ole saanut terveydenhuollosta tehokasta hoitoa -nyt vaikka kroonisiin kipuihin. Ja sitten pohdi itsesi käräjille vastaamaan siitä hirvittävästä rikoksesta, kun kehtasitkin kasvattaa hamppua ja lievittää sillä oireitasi.
- Olet oikeassa, maailmassa on paljon vakavampiakin asioita korjattavana. Sivistysvaltiossa varjellaan kuitenkin ihmisoikeuksia. Näe asia ihmisoikeuskysymyksenä, kohtuuttomana itsemäärämisoikeuden rajoittamisena.
Kommenttisi sopivan hintaisesta autosta huvitti minua. Suomesta löytyy ihmisiä ihan valtiopäämiestasoltakin, jotka eivät laita kulkupeliinsä kiinni edes tuota 25k€ rahaa. Se peltihökötys siellä sinun pihallasi kärsii hurjan inflaation 10-15 vuoden elinkaaren aikana. Vaihda vaan uudempaan ja työnnä rahasi siihen vaurauden illuusioon kuten valtaapitävät haluavatkin. Ompa meillä muilla sitten kivoja vaihdokkeja valittavina asevelihintaan!
Nimenomaan normaaleille ihmisille suvaittu hamppu merkitsisi parempaa elämää paremmassa maassa. Tuskin tiedätkään, mutta esim. iso osa alkoholin ongelmakäyttäjistä pystyisi hampun avulla vieroittamaan itsensä riippuvuudestaan, ja harjoittelemaan vähäpäihteistä/päihteetöntä elämää ilman suurempia terveys -tai riippuvuusriskejä. Olit sitten mikä tahansa raivoraitis urheiluaddikti, joudut sinäkin myöntämään, että Suomessa kytevälle alkoholipommille pitäisi jotain tehdä. Rajoituksin ei lähemmäs 800.000 alkoholin suurkuluttajan käyttötottumuksia muuteta.
Sinä haluat hyvin pitkälle samanlaisia asioita kuin mitä minäkin. Uskon että moni voi sanoa näin. Kun näyt ymmärtävän rahan päälle, sekä jotain siitä mitä menestymiseen tarvitaan, suorastaan kummastelen sitä miten voit nähdä kannabiksen kieltolain ja sen toimeenpanon taloudellisesti ja resurssiteknisesti mielekkäänä tapana tehdä päihdepolitiikkaa?
Kannabiksen irroittaminen laittomista huumausainemarkkinoista kirjaimellisesti tappaisi koko huumebisneksen. Siinä missä suomalaiset kuluttavat vuodessa tonneittain hasista ja marihuanaa, muiden mömmöjen kulutus voidaan laskea kiloissa. Nuo mömmökilot rahdataan maahan hasiskaupan katteiden avulla. Huumausaineiden haitta-asteisiin tutustumisen jätän sinulle omatoimisesti selvitettäväksi.
Hyvää ja pohdinnantäyteistä viikonloppua sinulle