kahdeksan vuotta meni ennen kuin pystyin ymmärtämään, näkemään todellisen sinäsi, jota kukaan muu ei ole nähnyt. olen lähinnä sinua ja siltikin haluun sut työntää kauas pois. kahdeksan vuotta on mua opettanut mitä ihminen voi toiselle tehdä, pilata toisen elämän, tehdä siitä helvetin ja vieläkin enemmän.
sä olit liian tärkee mulle, niin tärkee etten itsekkään nähnyt totuutta, en halunnut menettää ja nähdä vain sitä julmuutta.
olit tuhonnut mun elämän ja siltikään en voinut sua päästää menemään. otin vain kaikki iskut vastaan enkä pystynyt menemään vaikka arvet olivat liiankin syvät. lopulta et edes julmimmilla sanoilla ja teoilla pystynyt haavottaan mua enempää.
en tiiä milloin tajusin mutta jossain vaihdeessa vain lähin, ja se satuttaa ehkä vieläkin enenmmän. oli niin helppo olla ymmärtämättä sitä julmuutta, olin liian lähellä huomatakseni, mutta sitten kun et enää voinutkaan haavoittaa ja satuttaa niin tajusin mitä olet tehnyt, nyt on niin vaikeaa, olen täynnä haavoja eikä ne koskaan parane!!
olen ainut ihminen joka tuntee sut, se mitä olet pohjalta, ja se on niin pelottavaa. en enää koskaan halua päästää ketään niin lähelle kun sinä olit, en enää pysty katsomaan sua miettimättä aikoja, joista en muista kun haavat, jotka peitän vieläkin. yhtään hyvää muistoa ei tule vaikka kuinka yritän. kaikki luulee et me ollaan jotenkin samanlaisia, meillä ei ole muuta samaa kuin ulkokuori joka hämää kaikkia, sisältä minä olen uhri ja sinä tappaja, mutta sitä eroa kukaan ei huomannut, ei edes me itse ennen kuin oli liian myöhäistä. haluaisin pyyhkii ne vuodet pois mun elämästä, toivoa ettei niitä koskaan olisi edes ollut, ne on ollut mun elämäni huonointa aikaa ja tulee aina olemaankin.
jos olisin voinut valita oisin ottanut nopean kuoleman kun tuon hitaan ja aivan liian tuskallisen.
en tiiä miten mutta sait mut tuntee aivan uskomatonta vihaa itteeni kohtaan, sait muut nauraan ja ilkkuun mulle, ja tunteen mut niin huonoksi ja olemattomaksi. sait mut hiljaseksi pelkällä katseella ja niin useesti toivoon kuolemaa, siltikin vain luulin että se oli ystävyyttä. sait mut pilaamaan välit lukuisten tyyppien kanssa, sen pohjalta ettet itse pystynyt oleen niiden tyyppien kanssa, tai jos olin jollekkin muulle tärkeempi kuin sinä. sää halusit olla kaikille tärkeempi, sää halusit kaikkien ihmisten katsovan sua ylempänä, sun piti vain olla kaikkien kanssa paremmissa väleissä ku minä olin! ja saada kaikki kattoon mua alempana ihmisenä. ja paras tässä on se että sä tosiaan sait kaikki ihmiset aivopestyä siihen. kohta mulla ei ollut mitään alla ja kaikista läheisimmätkin ihmiset käänsi mulle selän. jopa oma äitinikin käänsi selän mulle, ja joskus olit sille tärkeempi kun minä. ja se satutti ja tuntu niin helvetin pahalle. kaikki sä sait mukaan tajuamatta, ja lopulta mulla oli vain kipu ja se on vieläkin!!! mulla ei ollut ketään jolle oisin voinut selittää, jotaan kuka ois uskonut, enhän mää uskonut itsekkään. oon nyt kuitenkin paljon onnellisempi kuin koskaan silloin, sä saat mut vieläkin tuntee vihaa itteeni kohtaan, saat aatteleen etten oikeestikkaan osaa mitään, mutta koskaan et voi enää satuttaa niinku ne vanhat arvet satuttaa..
äläkä enää tuu mun lähelle, haluan että pysyt poissa kun voin ees jotain saada takasi.. olisi ollut niin paljon helpompaa että oisit hakannut verille, ne arvet olisi jäänyt mutta vain pinnalle, mutta sen muutkin olisi nähnyt, etkä sää sitä halunnut!!! (entiselle parhaalle ystävälle)
sä olit liian tärkee mulle, niin tärkee etten itsekkään nähnyt totuutta, en halunnut menettää ja nähdä vain sitä julmuutta.
olit tuhonnut mun elämän ja siltikään en voinut sua päästää menemään. otin vain kaikki iskut vastaan enkä pystynyt menemään vaikka arvet olivat liiankin syvät. lopulta et edes julmimmilla sanoilla ja teoilla pystynyt haavottaan mua enempää.
en tiiä milloin tajusin mutta jossain vaihdeessa vain lähin, ja se satuttaa ehkä vieläkin enenmmän. oli niin helppo olla ymmärtämättä sitä julmuutta, olin liian lähellä huomatakseni, mutta sitten kun et enää voinutkaan haavoittaa ja satuttaa niin tajusin mitä olet tehnyt, nyt on niin vaikeaa, olen täynnä haavoja eikä ne koskaan parane!!
olen ainut ihminen joka tuntee sut, se mitä olet pohjalta, ja se on niin pelottavaa. en enää koskaan halua päästää ketään niin lähelle kun sinä olit, en enää pysty katsomaan sua miettimättä aikoja, joista en muista kun haavat, jotka peitän vieläkin. yhtään hyvää muistoa ei tule vaikka kuinka yritän. kaikki luulee et me ollaan jotenkin samanlaisia, meillä ei ole muuta samaa kuin ulkokuori joka hämää kaikkia, sisältä minä olen uhri ja sinä tappaja, mutta sitä eroa kukaan ei huomannut, ei edes me itse ennen kuin oli liian myöhäistä. haluaisin pyyhkii ne vuodet pois mun elämästä, toivoa ettei niitä koskaan olisi edes ollut, ne on ollut mun elämäni huonointa aikaa ja tulee aina olemaankin.
jos olisin voinut valita oisin ottanut nopean kuoleman kun tuon hitaan ja aivan liian tuskallisen.
en tiiä miten mutta sait mut tuntee aivan uskomatonta vihaa itteeni kohtaan, sait muut nauraan ja ilkkuun mulle, ja tunteen mut niin huonoksi ja olemattomaksi. sait mut hiljaseksi pelkällä katseella ja niin useesti toivoon kuolemaa, siltikin vain luulin että se oli ystävyyttä. sait mut pilaamaan välit lukuisten tyyppien kanssa, sen pohjalta ettet itse pystynyt oleen niiden tyyppien kanssa, tai jos olin jollekkin muulle tärkeempi kuin sinä. sää halusit olla kaikille tärkeempi, sää halusit kaikkien ihmisten katsovan sua ylempänä, sun piti vain olla kaikkien kanssa paremmissa väleissä ku minä olin! ja saada kaikki kattoon mua alempana ihmisenä. ja paras tässä on se että sä tosiaan sait kaikki ihmiset aivopestyä siihen. kohta mulla ei ollut mitään alla ja kaikista läheisimmätkin ihmiset käänsi mulle selän. jopa oma äitinikin käänsi selän mulle, ja joskus olit sille tärkeempi kun minä. ja se satutti ja tuntu niin helvetin pahalle. kaikki sä sait mukaan tajuamatta, ja lopulta mulla oli vain kipu ja se on vieläkin!!! mulla ei ollut ketään jolle oisin voinut selittää, jotaan kuka ois uskonut, enhän mää uskonut itsekkään. oon nyt kuitenkin paljon onnellisempi kuin koskaan silloin, sä saat mut vieläkin tuntee vihaa itteeni kohtaan, saat aatteleen etten oikeestikkaan osaa mitään, mutta koskaan et voi enää satuttaa niinku ne vanhat arvet satuttaa..
äläkä enää tuu mun lähelle, haluan että pysyt poissa kun voin ees jotain saada takasi.. olisi ollut niin paljon helpompaa että oisit hakannut verille, ne arvet olisi jäänyt mutta vain pinnalle, mutta sen muutkin olisi nähnyt, etkä sää sitä halunnut!!! (entiselle parhaalle ystävälle)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko tutustunut tähän sivustoon? Eräitäkin esimerkkejä kaksikasvoisten ihmisten toiminnasta läheisimmissä ihmissuhteissaan. Ehkä lohduttaa tietää että ei ole ainoa joka on katsonut syvään kaivoon, tyhjiösilmiin ja on vaikeuksia selittää kokemustaan niille jotka näkee vain pinnan.
Keskustelupalsta on hyvä apu. Vaikka vaan lukisi.
Jaksamista.
http://www.narsistienuhrientuki.info/
Kirjoitit entiselle ystävälle. Entä kun kyseessä on aviomies, jonka kanssa on lapsia? Mitä tehdä että osaa nousta täältä?
siinäkin tapauksessa. Jos narskun kans oot naimisis juttu on vaikeampi, mutta ainoa tie terveeseen elämään on valitettavasti erota. Jos jäät, hän sairastuttaa lapsesikin. LUE NARSISTIENUHRIENTUKI-SIVUJA. Sieltä saat paljon ymmärrystä, tukea, tietoa jne. Minuakin ne sivut auttoivat kovasti pääsemään irti . Voimahali.