Länsimaisen oikeusjärjestelmän mukaan syytetty täytyy todistaa syylliseksi, ja epäselvissä tapauksissa ratkaistaan aina syytetyn hyväksi, eikä syytetyn tarvitse lausua puolustuksekseen mitään, tai pysyä totuudessa, mikäli hän päättää puolustautua syytettä vastaan. Tuomitulla on aina oikeus valittaa ylempään tuomioistuimeen. Mikäli hänet tuomitaan rangaistukseen, niin tietyn ajan jälkeen rangaistus pyyhitään rikosrekisteristä pois. Tämä on yksi oikeusjärjestelmämme kulmakivistä.
Toisin on psykiatrisessa hoidossa, kun lääkäri tekee diagnoosin, josta potilas on eri mieltä. Diagnoosin vastustaminen on nimittäin vain sairaudentunnottomuutta, ja psykiatrisen raamatun mukaan paraneminen alkaa potilaan tuntiessa itsensä sairaaksi. Sairaudentunnon herättämisessä suomalainen psykiatria on onnistunut todella hyvin, en ole eläessäni ollut mielisairaalaa sairaammassa ympäristössä, on varma, ettei juuri kukaan pakkohoidettu voi ainakaan tuntea oloaan kovinkaan terveeksi, kun joutuu elämään ympäristössä, jossa henkilökunta tekee kaikkensa kitkeäkseen ihmisestä kaikki normaalit tunteet pois ja ovat tyytyväisiä vasta sitten, kun täyteen lääkkeitä pumpattu potilas ei enää uskalla edes liikkua, sillä käytävillä käveleminen ympäristössä, jossa ei ole mitään mielekästä tekemistä on tulkittu mielenvikaisuudesta johtuvaksi levottomuudeksi, johon annetaan heti aamusta väsyttävältä vaikutukseltaan Barbituraattien (vanha unilääke) vahvuisia lääkkeitä, ja muut kymmenet sivuvaikutukset saa kaupan päälle. Mikäli potilas huomauttaa, ettei halua näitä sivuvaikutuksia kärsiä, niin se tulkitaan jälleen sairaudentunnottomuudeksi ja lääkevastaisuudeksi, ja tämähän on ilman muuta peruste jatkaa hoitoa, kunnes potilas lopulta ymmärtää, että hänen elämänsä tarkoitus on tuijottaa kuola valuen seinää koko lopun elämänsä, sillä näin lääkäri on neuroleptiannosta määrätessään katsonut hyväksi. Hän ei saa innostua mistään, sillä sehän on maanisuutta, ei tuntea raivoa, sillä se on agressiivisuutta, ei surra, sillä se on masennusta, ei turhautua, sillä se on ahdistusta jne, jne. Seksuaalista himoa ei tarvitse mainita, sillä neuroleptit pitävät kyllä huolen siitä, ettei sellaista ilmene, ja silti pillerit pitää niellä kiitollisina, tai muutenhan ilmentää vain huonoa motivaatiota lääkitykseen, ja hoito jatkuu, kunnes lääkeannos on sopivan SUURI...Potilas ei toki myöskään saa sanoa, että hänestä tuntuu kuin hoitajat koko ajan tarkkailisivat hänen käytöstään, sillä sehän on vainoharhaisuutta!
Tällaisten vaatimusten täyttäminen on kokolailla mahdotonta kelle vaan, mutta kaikkein rivointa on, että nämä vaatimukset kohdistetaan ihmisiin, jotka ovat (yleensä muiden toimesta) elämässään särkyneet ja tarvitsisivat tukea. Tuen sijaan he saavat maistaa laimentamatonta pakkoa, pakkokeinojen uhalla, ja pakkokeinojahan löytyy aina tuskaa tuottavista ruiskeista kovennettuun eristysselliin, ja kaikki siltä väliltä. Mikäli ei halua elää näin, ja karkaa, niin poliisivoimat on lääkäreiden käytösssä, jotta potilas saadaan mahdollisimman nopeasti hellästi lepositeisiin sitovien hoitajien huomaan, sillä täytyyhän lomilta palaamatta jäävä potilas saada ymmärtämään, että sairaala on hänelle paras paikka koko maan päällä, ja mikäpä muu tämän osoittaisi paremmin kuin kahlitseminen eristysselliin!
Kun potilas sitten joskus vapautuu sairaalasta diagnoosin leima papereissaan (ja otsassaan), niin tämä merkintä ei ajan myötä todellakaan poistu kuten rikosrekisterimerkintä, ja aivan turhaa olisi hakeutua myöhemmin ahdistuksen ja masennuksen takia toiselle osastolle lepäämään, kun elämä sairaalan sairaan kohtelun ja leiman jälkeen on pahimmillaan yhtä helvettiä, sillä "hoitoa" jatkettaisiin edellisten sairauskertomusten pohjalta, diagnoosiin sopivin lääkkein, toki.
On aivan turha väittää, ettei viallisia diagnooseja tehdä, minulle tehtiin, enkä varmasti ole ainoa, jota tällä perusteella pakkolääkittiin neurolepteillä, joiden sivuvaikutuksista lääkäri totesi vain, että Buranallakin on sivuvaikutuksia. Buranalla ei tosin muuteta ihmisiä yhtä nopeasti tahdottomiksi vihanneksiksi kuten neurolepteillä on mahdollista tehdä. Mutta siitä ei saa näkyvästi ahdistua, sillä muutoinhan lääkitystä täytyisi nostaa....
Moikka tutuille, naputtelin taas vähän tuntoja palstalle, vaikka joku aika sitten päätin, etten enää palstaa seuraa, hih:) Vanha nimimerkkini on jo näköjään rekisteröity toiselle, joten piti keksiä uusi, entinen oli Liekki.
Toisin on psykiatrisessa hoidossa, kun lääkäri tekee diagnoosin, josta potilas on eri mieltä. Diagnoosin vastustaminen on nimittäin vain sairaudentunnottomuutta, ja psykiatrisen raamatun mukaan paraneminen alkaa potilaan tuntiessa itsensä sairaaksi. Sairaudentunnon herättämisessä suomalainen psykiatria on onnistunut todella hyvin, en ole eläessäni ollut mielisairaalaa sairaammassa ympäristössä, on varma, ettei juuri kukaan pakkohoidettu voi ainakaan tuntea oloaan kovinkaan terveeksi, kun joutuu elämään ympäristössä, jossa henkilökunta tekee kaikkensa kitkeäkseen ihmisestä kaikki normaalit tunteet pois ja ovat tyytyväisiä vasta sitten, kun täyteen lääkkeitä pumpattu potilas ei enää uskalla edes liikkua, sillä käytävillä käveleminen ympäristössä, jossa ei ole mitään mielekästä tekemistä on tulkittu mielenvikaisuudesta johtuvaksi levottomuudeksi, johon annetaan heti aamusta väsyttävältä vaikutukseltaan Barbituraattien (vanha unilääke) vahvuisia lääkkeitä, ja muut kymmenet sivuvaikutukset saa kaupan päälle. Mikäli potilas huomauttaa, ettei halua näitä sivuvaikutuksia kärsiä, niin se tulkitaan jälleen sairaudentunnottomuudeksi ja lääkevastaisuudeksi, ja tämähän on ilman muuta peruste jatkaa hoitoa, kunnes potilas lopulta ymmärtää, että hänen elämänsä tarkoitus on tuijottaa kuola valuen seinää koko lopun elämänsä, sillä näin lääkäri on neuroleptiannosta määrätessään katsonut hyväksi. Hän ei saa innostua mistään, sillä sehän on maanisuutta, ei tuntea raivoa, sillä se on agressiivisuutta, ei surra, sillä se on masennusta, ei turhautua, sillä se on ahdistusta jne, jne. Seksuaalista himoa ei tarvitse mainita, sillä neuroleptit pitävät kyllä huolen siitä, ettei sellaista ilmene, ja silti pillerit pitää niellä kiitollisina, tai muutenhan ilmentää vain huonoa motivaatiota lääkitykseen, ja hoito jatkuu, kunnes lääkeannos on sopivan SUURI...Potilas ei toki myöskään saa sanoa, että hänestä tuntuu kuin hoitajat koko ajan tarkkailisivat hänen käytöstään, sillä sehän on vainoharhaisuutta!
Tällaisten vaatimusten täyttäminen on kokolailla mahdotonta kelle vaan, mutta kaikkein rivointa on, että nämä vaatimukset kohdistetaan ihmisiin, jotka ovat (yleensä muiden toimesta) elämässään särkyneet ja tarvitsisivat tukea. Tuen sijaan he saavat maistaa laimentamatonta pakkoa, pakkokeinojen uhalla, ja pakkokeinojahan löytyy aina tuskaa tuottavista ruiskeista kovennettuun eristysselliin, ja kaikki siltä väliltä. Mikäli ei halua elää näin, ja karkaa, niin poliisivoimat on lääkäreiden käytösssä, jotta potilas saadaan mahdollisimman nopeasti hellästi lepositeisiin sitovien hoitajien huomaan, sillä täytyyhän lomilta palaamatta jäävä potilas saada ymmärtämään, että sairaala on hänelle paras paikka koko maan päällä, ja mikäpä muu tämän osoittaisi paremmin kuin kahlitseminen eristysselliin!
Kun potilas sitten joskus vapautuu sairaalasta diagnoosin leima papereissaan (ja otsassaan), niin tämä merkintä ei ajan myötä todellakaan poistu kuten rikosrekisterimerkintä, ja aivan turhaa olisi hakeutua myöhemmin ahdistuksen ja masennuksen takia toiselle osastolle lepäämään, kun elämä sairaalan sairaan kohtelun ja leiman jälkeen on pahimmillaan yhtä helvettiä, sillä "hoitoa" jatkettaisiin edellisten sairauskertomusten pohjalta, diagnoosiin sopivin lääkkein, toki.
On aivan turha väittää, ettei viallisia diagnooseja tehdä, minulle tehtiin, enkä varmasti ole ainoa, jota tällä perusteella pakkolääkittiin neurolepteillä, joiden sivuvaikutuksista lääkäri totesi vain, että Buranallakin on sivuvaikutuksia. Buranalla ei tosin muuteta ihmisiä yhtä nopeasti tahdottomiksi vihanneksiksi kuten neurolepteillä on mahdollista tehdä. Mutta siitä ei saa näkyvästi ahdistua, sillä muutoinhan lääkitystä täytyisi nostaa....
Moikka tutuille, naputtelin taas vähän tuntoja palstalle, vaikka joku aika sitten päätin, etten enää palstaa seuraa, hih:) Vanha nimimerkkini on jo näköjään rekisteröity toiselle, joten piti keksiä uusi, entinen oli Liekki.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Neuroleptit nakkasin näreikköön heti kun kävelin aikanani vapauteen, minulla on oikeus omaan mieleeni! (tai siis ei ole, mutta otin sen oikeuden);)
Kuinka häiriintynyt sinä oikein olit (tai mitä teit), kun pakkohoitoon jouduit, ja olitko kauankin hoidossa? Kuka sinut sinne toimitti?
Jos haluaisin kirjoittaa sekavuustilastani, niin minä kirjoittaisin myös siihen johtaneista syistä, ja se olisi aika pitkä tarina kertoa, ja särkymiseeni johtaneiden elinolosuhteitteni kuvaus vaatisi myös kirjoittamaan siihen johtaneista ihmisistä, ja tähän en aio ryhtyä. Totean vain, että vuosien myötä minut rikottiin ja paloin täysin loppuun, enkä enää lopulta pystynyt nukkumaan, ja univaje paisui suuremmaksi kuin valtion velka;) Yritin vuosia saada lääkäreiltä lääkkeitä unihäiriöihin, mutta turhaan, sillä heidän mukaansa unettomuus on vanhuksien sairaus. Olin jo lukioaikoinani lukenut unitutkimuksesta, ja erään jenkkitutkimuksen mukaan jo parin päivän täysi unettomuus voi aiheuttaa ( ns.terveelle)ihmiselle tilan, jossa unet tulevat hereilläollessa, siis unettomuuspsykoosin, ja näin kävi minulle. Olin kaksi kertaa sairaalassa, yhteensä viisi ja puoli kuukautta, ensimmäisellä kerralla nukuin saapumisyönäni kymmenen tuntia kymppimillisellä diapamilla ja aamulla tajusin olleeni unettomuudesta täysin sekaisin ja ymmärsin, mitä oli tapahtunut, mutta lääkärit eivät siihen toki tyytyneet, sillä oppikirjojen mukaan psykoosista toipuminen ei voi tapahtua päivässä, eivätkä he olleet kuulleetkaan, että unettomuus voisi aiheuttaa sekavuustilan. Hoidon sadistinen ja ahdasmielinen ilmapiiri sai aikaan sen, että toipumiseni hidastui ja melkein estyi kokonaan, eikä minulle annettu edes diapamia kuin yhteensä viisi kappaletta yli viiden kuukauden aikana, vaan valittiin heti lääkkeistä järeimmät, neuroleptit. Minulle ei kertaakaan esitetty yhtään kysymystä elämästäni ennen sairaalaa, menneisyyttäni ei kartoitettu millään tavalla, todettiin vain, että olin ollut psykoosissa, ja se johtuu vain ja ainoastaan synnynnäisestä mielisairaudesta. Hoitoon toimittamiselle oli perusteet, olin sekaisin ja harhainen, mutta hoidoksi olisi riittänyt kaksi viikkoa kunnon yöunta turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä, mutta toisin kävi.
KOvinpa vaikutat katkeralta erityisesti neuroleptien suhteen. Varmasti valitit asiasta kirjallisesti laitoksen ylilääkärille? Aiheuttivatko neroleptit pysyviä vaikutuksia, vai miksi niin kovin katkera olet? Nythän olet kuitenkin terveiden kirjoissa ja toivottavasti kunnossa.
Vielä olisi kiva kuulla, mitä tarkoitat hoidon sadistisuudella? Käsittääkseni nykyaikana hoito on hyvinkin ihmisarvoa kunnioittavaa, toisin kuin 100 vuotta sitten.
Minunkaan kohdalla ei tehty mitään tutkimuksia vaan ylimielisesti virnuillen sairaalan lääkäri kirjoitti tekstin, johon hän oli itse suurimman osan teksteistään keksinyt omasta päästään. Koko sairaalassaolon aikana ei kertaakaan tehty tutkimusta siitä olisinko minä harhojen vallassa niinkuin tulisi olla psykoosissa. Olin vain teoreettisesti pohtinut erästä tapahtumasarjaa mahdolliseksi ja kirjoitin tästä kirjeen ollesssani stresin vuoksi mmt:n asiakkaana. On pakko olla sellaisessa kunnossa, että mitkään järkipuheet eivät tehoa kansalaiseen joka ajattelee harhaisesti ennekuin voidaan puhua psykoosista. Minun kohdallani tällaista tutkimusta ei tehty, vaan - vaikka kirjeistäni hyvin selviää asian teoreettisuus pohdintani kohdalla ja jopa sanoin kirjeessäni, että en uskoa näihin asioihin- mtt:n ylilääkäri ja sairaanhoitaja käynnistivät toimenpiteet minun sattamiseksi pakkohoitoon. Kumpikaan ei vaivautunut lukemaan kirjettäni lopuun asti, josta olisi selvinnyt epäuskoni niihin asioihin joita kirjeessäni kuvailin.
Tuntuu siltä ylilääkäri ja sairaanhoitaja elävät jonkinlaisessa mielikuvitusmaailmassa, jossa "yksi otetaan, toinen jätetään".
Kanneltuani asiasta TEO:een lääninlääkäri sivuutti asialliset perusteluni täysin mielivaltaisesti - ikään kuin en olisi mitään sanonutkaan. TEO:n vastaus oli ympäripyöreä "kaikki toimenpiteet ovat olleet aiheellisia"-tyyliin. Piittaamatta tuon taivaallista täysin selvistä todisteista ylilääkärin ja sairaanhoitajan toimenpiteiden virheellisyyksistä.
Saatuani mtt:n ja sairaalan asiakirjat käsiini oli helppo huomata vuosia jatkuneen hoitosuhteen merkinnät täysin sepitetyiksi ja päämäärähakuiseksi jolla minut leimattiin mielenvikaiseksi. Syyksi tähän epäilen, että koska olin vastustanut korkeata virkamiestä tehden hänestä kaksi kantelua ensin EOA:lle ja sitten Oikeuskanslerille pyydettyäni kumpaakin tutkimaan onko tapahtunut määrättyjä asioita ja onko niissä kyse rikoksista, niin onhan sitä nyt virkamiehen autettava toista leimaamalla kansalainen mielenvikaiseksi( mielistellään ylempiä virkamiehiä ). Kyse oli siis tutkimuspyynnöistä-en väittänyt mitään tapahtuneen.
Myöhemmin tein tutkimuspyynnön poliisille, mutta peruin sen, kun ei minulla olisi ollut todisteita.
Mtt:n hoitaja on kyllä selvästi henkisesti aika alhaisella tasolla kuten koko mielenterveyssektorin hoitajista on melkoinen osa. Tällaiset hoitajat kuvittelevat itselleen jonkinlaisen poliisi-tuomioistuinlaitoksen tehtävän. Niinikään minulle on syntynyt vaikutelma, että ko. hoitaja jotenkin ymmärtää itse menestyvänsä kun kohtelee kansalaisia kovin ottein. Hän näkee yhteiskunnan kilpailuyhteiskuntana jossa "vahvat" menestyvät ja siis mitä enemmän kohtelee kaltoin kansalaisia sen enemmän on vahva ja "menestyy". Lisäksi halutaan asiantuntijana olemisen elämyksiä sepittämällä sairaskertomuksiin mitä kummallisimpia hienoja psykiatrian termejä, joilla "osaaminen" sitten osoitetaan, ja odotetaan kiitosta sosiaaliselta terveydenhuollon yhteisöltä.En tahtoisi sanoa, että kaikki ovat tällaisia edes osaksikaan, mutta kyllä po. asia on monta kertaa totta.
Sitten kun on saatu joku leimattua psykoottiseksi niin huomataan 15 v:n päästä tämän tehneen itsemurhan koska meistä jokainen tietää, että kerran mielisairaaksi leimatulla ei ole mitään mahdollisuutta saada puolisoa, työtä ja sosiaalista hyväksyntää.
Itsemurhan jälkeen sitten puhutaan tyyliin: Tiedetäänhän ne hullut. "Voi kuinka dramaattista". Ja kuitenkin tuntuu siltä että mielenterveyshoito-kierteeseen oikein halutaan työntää kansalaisia. Ja kunkin loppuhuipennuksena on tuo:"Voi kuinka dramaatista", jota halutaan sitten päästellä suustaan tämän tästä. Minusta koko mieleterveyskoneisto on huomattavalta osaltaan mätä koneisto, jolla on paljon vähemmän tehtäviä kuin he osalliset virkamiehet itse antavat ymmärtää.
Mitä Katkaistun kynän kirjoitukseen tulee niin siinä on oiva kuvaus julmasta todellisuudesta vuonna 2006.
Jokaisella on oikeus omiin MIELIPITEISIIN, omaan MIELEEN ja omiin TUNTEISIIN!
Kyllä nuo kirjoitukset mielisairaalasta ovat ilmiselvästi vahvasti liioiteltuja. Kukaan lääkäri ei voi satuja ensinnäkään sepustaa sairaskertomukseen, se olisi rikos ja vähintäänkin eettisesti arvelluttavaa. Psykoosi ei ole ainut syy pakkohoidolle. Myös kaksisuuntainen ja vakava masennus voidaan hoitaa pakolla.
Olen tässä hiljattain alkanut seurailla suomi24 keskustelun terveys -palstaa, lähinnä näitä jotka käsittävät mielenterveyttä, psykologiaa ja ihmisten välisiä suhteita.
En ole itse kokenut mielisairaalahoitoa, mutta sinne minut yritetään kaikin mahdollisin keinoin ajaa. Ja se vaatii järjestelmältä paljon, sillä selkärankani ei ole vieläkään, 6-7 v. jatkuneen henkisen väkivallan aikana katkennut. Olen valvonut öitä, itkenyt, ja silti jaksanut kestää, kestää ja kestää. Unilääkkeitä ja muitakaan rauhoittavia pillereitä en ole ONNEKSI tarvinnut koskaan, vaikka äärirajoilla olenkin, edelleen.
Tässä tarinani, joka on myös Psykologia osiossa otsikolla Psykologinen aivopesu (nimimerkkiäni en ole rekisteröinyt, sillä pelkään elämämme muuttuvan entistä huonommaksi jos sen virheen teen):
Miten on, onko kenelläkään kokemusta aivopesun uhrina olemisesta? Itse olen vielä tälläkin hetkellä aivopesun kohteena. En tiedä miten järjestelmä ja valvonta ympärilläni toimii, mutta hyvin se on toiminut jo useita vuosia.
Ja miten tämä ilmenee? Erilaisissa keskusteluissa ihmisten parissa. He toistavat samoja asioita kuin minä kotonani, korostavat tiettyjä sanoja joita olen sanonut. Puhuvat ääneen ajatukset joita olen ajatellut. Nämä ihmiset ovat sekä läheisiä että tuntemattomia.
Kaupoissa, linja-autoissa, junissa, kahviloissa, kirjastoissa ja ennen työpaikallakin ympärilläni oli joukko kuppikuntia, jotka keskustelivat jostain aiheesta niin että minä ne varmasti kuulin ja niissä käytettiin ISKU-sanoja. Asiakaspalvelu on erittäin törkeää välillä, tyyliin: joko nyt olet tyytyväinen?! Käy revi seinästä rahaa! Mitäs oikein kuvittelit! Kuka antoi sinulle luvan ostaa?
Välillä käydään kotinikin ympärillä hiipparoimassa ja huutelemassa sekä heittelemässä lumipalloja ja muuten vaan nyrkillä lyömässä ikkunoihin. Muuan auto on käynyt räpsyttelemässä valoja makuuhuoneeni ikkunaan... pelottaa, miten minun käy.
Olen vuosia sitten jo yrittänyt selvittää mitä tämä on, lopputuloksena ilmiriita ja rähinä: Yritäpä jotenkin selittää mitä tarkoitat! Mene pöpilään! Hanki kallonkutistaja! Se on sana sanaa vastaan!
Ihmissuhteita ei minulla enää ole. Ne mitä muka jäljellä on, on pelkkää teatteria ympärilläni. Jos minulla on surua, he satuttavat minua surussani. Minulla on kaksi lasta, joiden vuoksi jaksan vielä tätä suoranaista henkistä väkivaltaa, vainoa ja kyttäämistä. Muuta minulla ei elämässä enää ole...
Tässä sitten vastaukseni otsikolle Vainoharhoja nimim. Otan osaa:
Annanpa Sinulle hieman täsmennyksiä. Nämä eivät ole paranoidia vainoharhaa eli tapahtumattomia asioita. Ne ovat tapahtuneet. Ne ovat totta. Ja näin se menee:
Olen itse aikoinani vielä 6-7 vuotta sitten ollut "suosittu" ihminen, silloin ikää oli 24 v. Kavereita oli, puhuttiin kaikesta mahdollisesta, pidettiin hauskaa yhdessä ja muutenkin tapailtiin lähes joka viikko.
Sitten ystävät katosivat. Silloin kun heitä eniten tarvitsin. Olin tullut työpaikalla ahdistelluksi seksuaalisesti ja sen jälkeen toisessa työpaikassa, työnantaja jätti verot maksamatta. Tein näistä henkilöistä ilmoituksen paikalliselle oikeusavustajalle ja poliisille. Sieltä sanottiin vain: Sana sanaa vastaan, et voi todistaa mitään. Mene terapiaan. Todisteita kyllä oli ja on edelleen, mustaa valkoisella.
Elämä oli silloin yhtä ajatusten sekamelskaa, väsymystä, tuskaa, kyyneleitä. Olin vasta tuona syksynä aloittanut kauan haaveissani olleet yliopisto-opinnot. Kaikenlisäksi olin yksinhuoltajaäiti, jolle olisi ollut elintärkeää hyvät ihmissuhteet! Kaikkea muuta...
Kaikki entiset ihmiset, joiden kanssa olin vielä joissain väleissä alkoivat melkein aina rähjätä ja haastaa riitaa kanssani. Jouduin jättämään yliopisto-opinnot kesken ja muuttamaan maalle, lähelle vanhempiani, jotta pienokaisellani olisi edes jotain sukulaisuussuhteita. Naapuriin muutti vähäksi aikaa vanha alkoholisti-itsemurhaaja-ongelmainen, joka sekaantui myös elämääni. Jatkuvasti soitti ovikelloa, pyysi puhelinta lainaan, kyytiä sinne ja tänne, ja oli pienen 2,5 v. poikani kimpussa. Lopulta hän muutti pois kun ei saanut itselleen kaltaistaan seuraa. Huusi hyvästiksi vain: Tuomari lähettää sinulle postilaatikkoon kirjeitä, mikä H***A sinä olet! Koko kaupunki tietää mikä sinä olet!!!
Rauha palasi kotiimme...kunnes huomasin että ympärilläni kuhisee. Kaupungilla ihmiset alkoivat puhua samoja asioita kuin minä, matkivat pukeutumistani, ilmeitäni, sanoja. Myymälöissä ja kaikkialla asiakaspalvelutehtävissä olevat henkilöt alkoivat käyttäytyä minua kohtaan suorastaan törkeästi. Esim. mennessäni hakemaan uudet silmälasini, myyjä tokaisee höylättyään kerran tavallista pankkikorttiani: "Käy revi seinästä rahaa! Hurjan näköinen tyttö...". Kangaskaupassa myyjä nostaa äläkän:"Auttakaa pikku tyttöä, ei se jaksa kantaa tuota..." Ihmiset kääntyivät katsomaan ja naureskelemaan (olin silloin 28 v. tyttö). Toisessa myymälässä: "Yleensä asiakkaita ei nakata ulos, mutta tässä tapauksessa nakataan..." Hetken kuluttua poliisi parkkeeraa myymälän eteen. Enkä ollut tehnyt mitään!
Kaiken tällaisen pyöriessä ympärilläni jaksoin silti taivaltaa yksin, yksin, yksin...
Kunnes sain töitä, tyhjänpäiväistä siivousta, joka oli kaukana siitä mihin olin elämässäni pyrkinyt. Jotenkin oli kuitenkin selvittävä. Sielläkin tuli psykologista pilkkaa, ivaa. Yhtenä iltana venäläinen tuli kolmion takaa kylkeen ja romutti muutenkin vanhan kulkuneuvoni lommoille. Ja poliisi tietenkin käänsi sen syykseni. Puhallutti pilliin tuumaten Että eipä ollut päissään tällä kertaa. Viikko meni, ja työpaikalla alettiin puhua käytävillä minun olevan humalassa töissä. Toisella viikolla onnettomuuden jälkeen poliisi tuli vilkut päällä perääni, pysäytti ja puhallutti. No ei se ollut tälläkään kertaa päissään ratissa. ETTÄ TÄLLAISTA MULLE, JOKA EI KOSKAAN AJA KUN OTTAA. Eikä ole päissään/kännissä/humalassa työpaikalla.
Sitten rakastuin, nykyiseen mieheeni. Aloin nähdä toivoa paremmasta. Yksinäisyyden päättymisestä ja kaiken muuttumisesta hyväksi. Menimme vihille ja aloin odottaa lasta. Merkkiä paremmasta ei kuitenkaan näkynyt, päinvastoin. Henkinen hakkaaminen voimistui, alettiin puhua ajatuksiani kahvipöydissä. tuotiin räikeästi esiin, että kaikki tietää mitä minä teen kotonani ja mitä ajattelen ja olen. Anoppi ja appi ajoivat minut ja esikoiseni ulos mieheni ja minun yhteisestä kodista. Olin kuulema hirveä ihminen!
Äitiysneuvolassa oli sama tyyli. Piruilua, nakkelua, vihjailuja.
Että näin sitä täällä päin eletään avioliitossa, kaksi lasta, kolmas tuloillaan ja ihmissuhteita minulla ei ole ainotakaan, kun en voi/kykene enää, kun he satuttavat minua sanoillaan, ilmeillään, teoillaan...
Elelen lasteni kanssa päivät pitkät kolmestaan, mies käy työssä. Kauppaan lähteminen on yhdenlainen ajatusten ja minän kasaaamis -projekti erään tuttavan skitsofreeniseksi luonteeksikin leimattuna.
Varoitan käyttämästä kyseistä taktiikkaa edes leikki mielessä kuten minä..
keskustellessani lääkärini kanssa erinäisistä terapia muotoisista asioista ja kun tuntui ettei hän ottanut ongelmiani tosissani niin lopuksi sanoin !Huvikseni, että minulla on semmonen tunne niinkun minun päähäni olisi laitettu kuuntelu laitteet, että mistähän tämmönen mahtaa johtua?. vastaus oli 2 vuotta suljettua.
Mutta vain psykoosi tapauksessa voidaan pakottaa henkilö hoitoon, muissa tapauksissa pitää olla potilaan suostumus, vaikka kyseessä olisi 5 vuotias lapsi.
Minkälaista hoitoa on aivopesu? nimittäin toi saattas olla yksi parhaista hoito menetelmistä niin onnettomuudessa traumatisoituneille kuin sosiaalisista peloista kärsiville.
minä olisin heti valmis ottamaan kyseistä hoitoa makso mitä makso. Ihmis pelko on elämää rajoittava vamma.
kaikki ollaan kokeiltu, sähköshokista sairaala hoitoon mikään ei poista tuota, kohta se on varmaan lobotomian vuoro jollei tosiaan Aivopesu?
Kiinnität kaika paljon huomiota ihan joka päiväisiin asioihin esimerkiksi toi kangaskauppa oli kohteliaisuutta, tosin otit sen kiusana. ja asiakas palvelu on yhtä tyly kaikille, ei ainoastaan sinulle.
pikkulapset ruukaa nakella lumipalloja ja jos semmonen osuu ikkunaasi niin ei se tarkota sitä että ne välttämättä haluaisi härnätä, sekä auton valot talon sisällä on aivan yleinen ilmiö jos säle kaihtimet on auki, mutta kiinnität huomiota epä olenaiseen.
mitä työhön tulee niin harva oikeesti saa sitä mitä haluaa, kuten esim jokainen pikku tyttö haluaa olla prinsessa isona ja pikku pojat palomiehiä, mutta jokaiselle ei riitä paikkoja ja se ei ole kenenkään syy.. eivätkä ihmiset tee sitä tahallaan.
Ottanette arvon tohtori huomioon, että nyt ette voi tehdä diagnoosia ko. ihmisten sanattomasta viestinnästä, kasvojen ilmeistä, äänensävy miten asia ilmaistaan. En ole niin tyhmä ettenkö äänensävystä erota mitä halutaan oikeastaan sanoa.
Ja mitä tähän häiriköintiin tulee...täytyy olla aika rohkea ja viitseliäs autolla-ajaja ja pikkulapsi, joka jaksaa näin kauas kymmenien kilometrien päähän maaseudulle lähteä varta vasten valoja räpsyttelemään, huutamaan ikkunoiden taakse ja nyrkillä hakkaamaan ikkunoita sekä muuten vain pelottelemaan. Olen saanut jopa mitä kummallisimpia puhelinsoittoja tuntemattomilta ja tutuilta ihmisiltä.
Te olette yksi heistä, joilla on suuri vallanhalu toisen ihmisen mieleen ja psyykkeeseen. Haluatte kontrolloida ihmistä käyttäytymään haluamallanne tavalla, eikö totta? Myös ajattelun ohjaaminen haluttuun suuntaan...
En ole epäsosiaalinen ihminen. Olen lapsesta saakka ollut ihmisten parissa, pidetty ja rakastettu ihminen. Sitten tosiaan kaikki muuttui. Liian isot herrat, joilla on suhteita ympäri Suomea ja maailmaa, puuttuivat elämääni kostonhimossaan. Sanoivat minulle: "Jos Sinä pihahdat sanaakaan, kadut sitä koko loppuelämäsi". Ja niin siinä on käynyt. Arvon Tohtori.
Ja miten selitätte unipillerien antamisen synnyttävälle naiselle? Ja hyvänyön toivotuksen, kun synnytys on käynnissä? Sellainen ei kaiketi ole täysin normaalia, synnytykseen kuuluvaa
? Entä supinat taudin laskeutumisesta, synnytyksessä? Keksipä näille hyvä selitys.
Jokaisella häiriön tekijällä on jokin yhteys sinuun, tarkottaen että ei tuntemattomat yks kaks saa mitään viestejä ja ala käyttäytyyn tiedostamattaan sinua vastaan.
minulla ei ole mitään tarkotusta saada ihmistä käyttäytyyn minun tarpeiden mukaisesti, vaan ne kaavat on luotu yhteiskunnan käyttäytymis malleiksi.
monet sairaudet puhkeaa yleensä vanhemmalla iällä, stressaavasta tilanteesta kuten pelot ahdistus masennus sekä muut vakavemmat sairaudet.
Lääkkeisiin en osaa muuta sanoa kuin ehkä sen että jos sinut nukutetaan synnytyksen aikana niin se lääke ei enään kerkiä vaikuttaa siihen lapseen tuhoisasti, ja onhan se sinullekkin kivuttomampaa varsinkin jos sinulla on esim pelkotiloja ja ahdistuneisuutta.
Kyllä itsekkin ottaisun mielummin nukutuksena pienimmätkin hoidot mutta kun se ei aina ole mahdollista, esim hammaslääkärillä. :)
Vielä täsmennystä siis:
Kätilöllä ei ollut tarkoitus nukuttaa minua, vaan keskeyttää synnytyksen edistyminen huumaamalla. Synnytin alateitse, molemmat lapseni. Esikoiseni joutui tämän vuoksi happikaappiin synnyttyään, virkoamaan, kun ei henki riepu kulkenut vaan oli sininen ja veltto, ja silmät pyöri kuin...!
Äitiysneuvoloissa ei ole koskaan puhuttu unipillereistä kivunlievityksenä, sen vuoksi olen alkanut tutkia tätä touhua minua kohtaan täällä sekä terveydenhuollossa että julkisuudessa.
Olen tehnyt valituksen paikalliselle äitiyshuollolle ja synnytyssairaalalle. Tämän lisäksi olen tehnyt kantelun lääninhallitukseen. Vaadin selvitystä tällaiseen kohteluun. Nyt odotan kolmatta lasta ja olen supistanut käynnit muutamaan neuvolakäyntiin, ettei tarvitse kuunnella niitä lukuisa kunnianloukkauksia, herjaa ja pilkkaa. Minä päätän siitä mitä minulle ja ruumiilleni tehdään, missä tutkimuksissa käyn ja missä en, ei lääkäri tai terveydenhoitaja.
En ole koskaan ollut ahdistunut, potenut synnytyspelkoa, tai muita paranoideja fobioita, ja kauhuja. Pidän raskautta ja synnytystä luonnollisena asiana naisen elämässä, samoin hammaslääkäriä.
Luonnotonta on kohtelu ja lukuisten tuttujen ja tuntemattomien henkilöitten törkeä käytös minua kohtaan, josta olen syvästi hämmentynyt.
En pode synnytyspelkoa, ahdistuksia, masennusta, fobioita, enkä tauteja (olen siis terve). En pyytänyt synnytyksessä itselleni unipilleria vaan minulle annettiin se kertoen sen rentouttavan kohdunsuuta, ts. huumata keskushermoston kautta. Lapseni syntyi alateitse, sinisenä, velttona ja joutuen happikaappiin.:)?
Äitiysneuvolassa minulle ei kerrottu eikä ole vielä tänä päivänäkään kerrottu tällaisesta kivunlievityksestä. Toisen lapseni synnytin alateitse myöskin.
Tutkinta ko. synnytyssairaalasta on käynnissä lääninhallituksessa, myös kohtelu äitiyshuollossa.:)
Epähuomioissani lapsiperheessä kiireessä naputtelen kahteen kertaan, ei tule toistumaan.
Sinä päätät omasta ruumiistasi mutta jos lapsen terveys tai elämä on vaarassa niin sitten on syytä puuttua asiaan asiaan kuuluvin toimenpitein.
Muihin en voi ottaa kantaa, korkeentaan siihen että eiköhän hoito henkilö kunta ole loppujen lopuksi helpottamassa oloasi, voisithan sinä ajatella asiaa että miten olisi käyny jos olisit ite noitanu sen synnytyksen, olisikohan enään tarvittu happi kaappia?.
"Hoitoon toimittamiselle oli perusteet, olin sekaisin ja harhainen, mutta hoidoksi olisi riittänyt kaksi viikkoa kunnon yöunta turvallisessa ja kannustavassa ilmapiirissä, mutta toisin kävi."
Niin...olis vaan antanut hyvät unilääkkeet ja pameja rauhottaviksi välilläotettaviksi...saatanan potilasta kuuntelemattomat "lääkärit"
on ne toisaalta silloinkin omia tunteita vaikka olisikin lääkityksen alaisina, ne vaan on monesti pahanolon tunteita mitä seuraa siitä kun ottaa lääkkeen, mutta joo...kyllä ne on omia tunteita, lääkkeet vaan laukaisee ne tuntemukset , aivan kuten kannabis voi laukaista paniikkihäiriön
Luonnollisessa syntymässä (so. lääkkeettömässä) ei syödä unipillereitä, eikä muitakaan rauhoittavia nappeja, annetaan luonnon hoitaa tehtävänsä. Naisen ja äidin annetaan johtaa syntymää synnytysavustajan läsnäollessa.
Jos en olisi ollut ensisynnyttäjä ja yksin henkilökunnaltaan henkisesti sairaalloisessa sairaalassa ja tullut niin kaltoin kohdelluksi, esikoisellani olisi voinut olla parempi elämän alku. Mutta onneksi hän on TERVE lapsi.
Tosin jotkut lääkärit ja asiantuntijat (minä aihetta käsittelevää materiaalia lukeneena) arvelevat hänen tulevaisuudessa olevan päihdeongelmainen ja lääkeriippuvainen, koska hän joutui happikaappiin tämän unilääkkeen vuoksi.:D :D!
Ehkäpä yhteiskunnassa halutaan tällä käytännöllä valita tietyt syntyvät lapset tulevaisuuden pitemmiksi "työprojekteiksi" :D:D
Valitin lääkityksestä suullisesti ylilääkärille, mutta turhaan, enkä muuta odottanutkaan ylilääkäriltä, jolle tärkeintä tuntui olevan vahtia, etteivät potilaat päiväsaikaan maakaa sängyllään, moisesta laiskottelusta tuli ankarat haukut. Toisaalta taas, "liiallinen" käytävillä kävely oli hoitajien mielestä sairasta, joten puun ja kuoren välissähän siinäkin asiassa joutui olemaan.
Neurolepteistä oli jäädä pysyvät sivuvaikutukset, nimittäin kuolema, sillä olin tukuhtua kuoliaaksi saatuani Acutard-ruiskeen, koska kyseinen neurolepti aiheuttaa lihaskouristuksia pahimmillaan myös hengityselinlihaksistoon, eikä minulle tuolla kertaa annettu entisen omahoitajani suosituksesta näihin kouristuksiin vastalääkettä lainkaan, koska ilmoitin toisen hoitelukertani tulohaastattelussa pelkotiloista kysyttäessä, etten pelkää hoitajia lainkaan. Sain parikymmentä vajaan minuutin kestänyttä hengityshalvausta, jolloin en pystynyt hengittämään sisään enkä ulos, vaan luulin kuolevani tukehtumiseen hoitajien katsellessa tyynesti sivusta. Jos haluat tietää, miltä se tuntuu, niin puhalla keuhkosi tyhjäksi ilmasta ja koeta pidättää hengitystäsi minuutti. Todellisuus on toki pahempaa, sillä silloin ei tiedä, että minuutin kuluttua saa taas happea.. Kun neljän päivän tarkkailuajan jälkeen minulle tehtiin pakkohoitopäätös, niin en pystynyt millään lailla puolustautumaan ja esittämään omia mielipiteitäni, sillä en pystynyt puhumaan lainkaan, koska kieleni oli käyristynyt lähes umpisolmuun Acutan ansiosta. Ruiskeen vaikutukset kestävät nelisen vuorokautta, neljä vuorokautta kemiallista tuskaa, jolloin hetkenkin lepo on mahdottomuus, niin valtaisan ahdistuksen "lääke" aiheuttaa, ja siksipä sitä käytetäänkin yleensä vain potilaan rankaisemiseen, minuun sitä käytettiin seitsemän kertaa, koska pärstäkertoimeni ei ollut hoitohenkilökunnan mieleen. Nykyinen ns. avohoitajani kertoi, että Acutan käytöstä tullaan vielä luopumaan sen epäinhimillisyyden vuoksi, mutta milloin, se jää nähtäväksi.
Acuta ei todellakaan ollut ainut neurolepti, josta sain kärsiä, sillä kuukauden verran jouduin syömään heti aamusta Barbituraattien lailla väsyttäviä lääkkeitä, jotta minusta saataisiin mahdollisimman lauhkea lammas, enkä jaksaisi kritisoida hoitojärjestelmää, sillä minulle oli annettu kirjallinen määräys olla kritisoimatta mitään hoitoon liittyvää. Tuon kuukauden raahustin osaston käytävää kuin muumio kunnes pääsin osastolta pois, en tiedä, kauanko sydämeni olisi vielä jaksanut niin hirvittävää väsymystä, se oli elämäni raskainta uupumusta paikassa, jossa minulle olisi tullut suoda kaikki mahdollinen lepo. Toki pyysin, että eikö lääkkeet voisi syödä väsyttävän vaikutuksensa takia iltaisin, kuten Pharmaca Fennica tällaisessa tapauksessa suosittaa, mutta turhaan, aivan turhaan...
Ja neuroleptit eivät todellakaan ole ainoa syy, miksi minä vihaan hoitojärjestelmää silloin, kun se käyttää kaikkia sille annettuja valtuuksia sadistisen mielivallan ylläpitämiseksi. Sairaaloissa on toki eroja (lue:henkilökunnan hoitoasenteessa), mutta sairaala, jossa minä olin, keskittyi lähinnä absoluuttisen kurin ja järjestyksen ylläpitoon, ja toisinajattelijoita rangaistiin, aivan itänaapurin hengen mukaan...
Hoidon sadistisuudesta voisin kertoa paljonkin, mutta olen aiemmin tällä palstalla kirjoittanut asioista jo jonkin verran eri ketjujen yhteydessä. Totean nyt vain lyhyesti, etteivät ihmisoikeudet painaneet hoitojaksojeni aikana minun ja monien muiden kohdalla yhtään mitään paikassa, jota ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa sairaalaksi, vaan pikemminkin psykiatriseksi keskitysleiriksi..
"--He toistavat samoja asioita kuin minä kotonani, korostavat tiettyjä sanoja joita olen sanonut. Puhuvat ääneen ajatukset joita olen ajatellut.--Kaupungilla ihmiset alkoivat puhua samoja asioita kuin minä, matkivat pukeutumistani, ilmeitäni, sanoja.--Kaupoissa, linja-autoissa, junissa, kahviloissa, kirjastoissa ja ennen työpaikallakin ympärilläni oli joukko kuppikuntia, jotka keskustelivat jostain aiheesta niin että minä ne varmasti kuulin ja niissä käytettiin ISKU-sanoja. "
Siis sähän olet ihan sekopää! Etkö itse sitä tajua? Noi sun jutut, että ihmiset muka lukee sun ajatukset ja kaikki käyttää yhtäkkiä ISKU-sanoja, kun sinä tulet lähistölle... Luulet tosiaan olevasi maailman napa, että muilla tuntemattomillakin ihmisillä tosiaan on aikaa ja kiinnostusta koko ajan vaan miettiä sinua ja lukea sinun ajatuksiasi. Yritä tunnustaa se tosiasia, ettet sinä todellakaan ole maailman kiinnostavin ihminen. Toivottavasti et tartuta tuota vainoharhaisuutta lapsiraukkoihisi!
Niinpä!
Sitä minä olen täällä miettinyt moneen kertaan, että mitä tämä ihmisten käytös tarkoittaa?! Sitäkö, että kun astun ihmisten ilmoille minulle SAA HUUDELLA KESKELLÄ KAUPUNKIA: H***A! HIRIHIRI!
Entisessä työpaikassa kävelivät perässäni: "Mitä Sinä teet? Purukumia hinkkaat lattialta, ethän laita sitä suuhun?". Poliisi laukkoo pillit perässä soiden, oikeusavustajakin vain hirisee?!
Synnytyksessä haluttiin esikoinen huumata unipillerillä?!
Että ketkä ne ovat näitä SEKOPÄITÄ? Juuri TE JOTKA OLETTE SEKAANTUNEET ELÄMÄÄNI JA TEETTE SIITÄ ENTISTÄ PASKEMPAA! En todellakaan kuvittele olevani maailman napa, haluan elää omaa elämääni RAUHASSA, TURVASSA!!!!
Pelkään lastenikin puolesta, kun nämä HULLLUT AIVOPESIJÄT tulevat jo kotini lähellekin häiriköimään keskelle ei mitään, jossa ei asu kuin muutama ihminen...HALOO! ETTÄ ONKO KETÄÄN KOTONA NÄIDEN PÄÄKOPASSA VAI MIKÄ SAIRAS PÖPIPÄÄ TEKEE TÄLLAISTA IHMISELLE?! En minä ainakaan lähde sekaantumaan kenenkään elämään ja tekemään siitä täyttä HELVETTIÄ!
...kun heille yritettiin kertoa toisen maailmansodan keskitysleireistä, eiväthän he uskoneet noita liioiteltuna pidettyjä kertomuksia kunnes myöhemmin joutuivat toteamaan ne todeksi. Uskot selvästikin yhteiskunnan korkeaan moraaliin ja yhteisvastuuseen, ja uskoisin tämän johtuvan siitä, ettet ole itse henkilökohtaisesti joutunut viranomaisten harjoittaman törkeän mielivallan kohteeksi ja joutunut toteamaan, että kaikki se totena pitämäsi haavekuva onkin monilta osiltaan vain illuusio..Meillä kaikilla on oikeus omiin mielipiteisiimme, enkä haluakkaan käydä riitelemään tahi haastamaan riitaa kanssasi, vaikka olenkin asioista eri mieltä. Yhtenä esimerkkinä tämän yhteiskunnan moraalista ja vastuusta toisin esiin sen tosiasian, että suomi päätti olla maksamatta korvauksia maassamme lobotomian uhreiksi joutuneille sillä perusteella, että se oli aikoinaan hyväksytty toimenpide. Siis, yhteiskunta silpoi kansalaisiltamme aivot, ja näin tuhosi näiden ihmisten koko elämän, ja vaikka onkin selvää, ettei mikään rahallinen korvaus voisi koskaan hyvittää kokonaista menetettyä ihmiselämää, niin valtio ei katsonut aiheelliseksi hyvittää euroakaan!!!! En henkilökohtaisesti ole uskovainen, mutta saarnaajan kirjassa sanotaan viisaasti, että "joka tietoa lisää, lisää myös tuskaa". Mikäli lukee (oliko se nyt) terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen vuosittain julkaisemaa kirjaa tulokseen johtaneista kanteluista hoitohenkilökunnan toilailuista, ja kiinnittää myös huomiota siihen, miten räikeistä asioista selviää pelkällä muistutuksella, niin usko pohjoismaiseen superlääketieteeseen ja lääkärin asemaan kävelevänä hyveen ja tiedon ruumiillistumana kokee kyllä kolauksen. Olen kirjoittanut tällä palstalla aika paljon, mutta monista raakuuksista on täytynyt vaieta, sillä ne ovat asioita, joita näin toisille potilaille tehtävän, eikä heidän asioitaan voi tietenkään kertoa kuin korkeintaan sivuten, ettei saattaisi toisten henkilökohtaisia asioita julkiseen tietoon. Minulla itselläni ei ole tarvetta liioitella asioita, ne ovat tarpeeksi pahoja jo muutenkin. Sairaaloissa on kuitenkin eroja, hoitohenkilökunnan asenne ratkaisee saako ihminen hoitoa vaiko pelkkää kuritusta. Eri sairaalojen välisissä eristystilastoissa on huimia eroja, ja sairaalassa, jossa minä olin eristystilastot olivat maamme huippua, se kertoo hoitohengestä aika paljon.
Luonnollisessa synnyttämisessä (missä ei ole kaveria auttamassa) esim napanuora jäädessä lapsen kaulan ympärille taikka väärinpäin syntymässä saattaa tulla kuolema sekä lapselle että myös äidille, ja jos kyseessä on jompikumpi nuista niin uskon että sille synnytyksen keskeytykselle / viivästyttämiselle on ollu selkeä syy.
Ei se sinne happikaappiin joutunu sen takia että sulle annettiin se lääke, ite synnyin viikkoa liian aikasin ja olin happikaapissa samoin. olen nyt 30 ja en ole alkoholisoitunut. mutta siihen johtava syy saattaa olla ihan jokin muu, esim kasvatus.
Oletkohan saanu jonku vakavemman asteen happikadon siinä synnytyksessä, ihan mahdollista joku traima pohjainen shokki tilanteen riistäytyessä käsistä. ja sairastunu skitsofreeniaan :/
"--Entä supinat taudin laskeutumisesta, synnytyksessä? Keksipä näille hyvä selitys--"
Siis sullahan on pelkästään huonontunut kuulo! Milloin kuulosi on tutkittu? Kätilöt ovat tietysti "supisseet" vauvan laskeutumisesta, synnytyksen lähestyessähän vauva laskeutuu lähemmäs synnytyskanavaa. Samoin nuo ISKU-puheiden kuulemiset viittaavat jonkinlaiseen kuulovammaan (mielenterveyden häiriöiden lisäksi).
On yleinen fakta etteivät toiset ihmiset voi kuulla ajatuksiasi. Kirjoituksesi toisten ihmisten sinuun kohdistuvasta arvostelusta kuulostivat kuitenkin tutuilta. Kun poikaystävälläni on huono kausi, hän kuulee esimerkiksi ruokakaupassa myyjän haukkuvan häntä.
Poikaystäväni on skitsofreenikko. Olen ollut kyseisillä kauppareissuilla hänen mukanaan ja näitä haukkumisia ei ole oikeasti tapahtunut. Äänet ovat vain tulleet hänen päänsä sisältä, huonosta olosta.
Poikaystäni on kuitenkin aina vaikea uskoa, että mitään arvostelua ei oikeasti tapahtunut.
Olisi varmasti raskaudenkin kannalta hyvä, ettet huolehtisi toisten suhtautumisesta niin kovasti. Ja eihän se nyt tietystikään muutenkaan mukava tunne ole, sellainen vainottuna olemisentunne.
täyteen ammattiauttajien "auttamista". Olen siis edellisen kirjoittaja ja toisaalta toivoisin, että tulisi jokin nopeasti tappava sairaus, sillä minun on mahdoton kuvitella elämää tässä muodossa.
Isäni kuoli helmikuussa ja olin hänen omaishoitajana ja vaikka se kävi voimille jatkuvine pelkoineen että hän saa taas haavan suolistoonsa sekä dementoituu nopeasti, niin oli sentään jokin kiinnekohta elämässä. Ja syy elää. Nyt ei ole mitään syytä olla olemasssa.
Itsemurhaa en suunnittele, mutta toivon että en olisi olemassa. Miksi ihmeessä synnyinkään ?
Kyllä siellä sairaalassa oli monenlaista hoitajaa ja lääkäriä. Yleensä hyvin kireitä tyyppejä jotka suorastaan olivat niinkuin keskitysleirien vartijoita. Eräskin oli mitä ilmeisimmin ns. lapsenmielinen persoona. Henkisesti jälkeenjäänyt ja yhdistettynä sadismiinsa hän on todella vaaraksi ihmisille koska mielivallallaan hän ajaa ihmisiä henkiseen romahdukseen ja pahimmassa tapauksessa itsemurhaan.
Eräs psykiatri oli selvästi kostamasssa potilaille oman elämänsä epäonnistumisia ja oli helppo havaita, että hän oli ottanut ohjenuorakseen kansalaisten rankaisemisen hoidoilla. Raivostuminen-kosto-hoidot eivät ole kovinkaan harvinaisia.
Koska olen optimisti niin aina kun mieli menee tuskaiseksi näiden tapahtuneiden ja yhä jatkuvien "auttamisien" vuoksi muistan nuoruuteni musiikkia ja niitä tunnelmia, joita silloin koin...By the Rivers of Babylon.
Totta kuitenkin on, että kaikki hoito on hyvin henkilöstä riippuvaa ja siirryttyäni sairaalasta mmt:n kirjoihin tuli tunne että minua sentään pidetään ihmisenä, vieää paremmin ovat asiat olleet terveysasemalla, jossa kohtelu on ollut ystävällistä, vaikka pelkkä asiallisuuskin riittäisi. Kyllä siellä mtt:ssa on lääkäreitä ja hoitajia jotka myös ovat ystävällisiä, mutta todellisia pohjanoteerauksia sielläkin on, lähestyy sairaalloisuudessaan sairaalaa niiltä osin.
Voimat vaan ovat ehtyneet 12 vuotta jatkuneessa tuskaisuudessa, joka nykyisin on lastenleikkiä niihin tuntoihin nähden joita koin sairaalassa.
En välitä siitä mitä ihmiset minusta ajattelevat, en vain halua kenenkään enää rätkyttävän suustaan (kuten anoppini) samoja asioita kuten minä eli puhuvan minun suullani. Jos kirjoitan jotain paperille toisessa huoneessa, hän toistaa saman asian ääneen. Jos olemme puolisoni kanssa keskustelleet jostain asiasta, hän kertoo sen ääneen. En tiedä onko hän jokin meedio vai yhteydessä paikallisiin psykiatreihin, että hän voi tätä väkivaltaa toteuttaa. Monet henkilöt on hänen toimesta passitettu palvelutaloon, sairaalaan ties minne.
Ja voi sitä voitonriemuista ja omahyväistä ilmettä naamalla kun on saatu laukaista päin näköä suoranaista paskaa, herjausta ja kunnianloukkausta myöten.
Teillä näyttää olevan mielenkiintoista tämä epäsuskoisuus, ja vieläpä synnytyksessä melkein kuolleen vauvan pilkkaaminen. Synnyttävä äiti, yksin jätetty synnytyssaliin makaamaan pimeään, toivotettu hyvää yötä...
no, järjestetty kuolema ei onnistunut tällä kertaa. En itse traumatisoitunut tästä koettelemuksesta pätkääkään, olenhan jo toisenkin synnyttänyt, pilkkaajan käsiin. Kolmas syntyykin sitten jo aivan eri paikassa kuin edelliset, voin sentään valita synnytyspaikan, kun olen kerta saanut kantelunkin aikaiseksi.
Vielä jonain päivänä joku tekee tosi emävirheen, ja silloin katsotaan mistä paha koira kusee ja kissa paskantaa. Oikeuden edessä.
PS. Skitsofreniassa eli jakomielitaudissa henkilöllä on monta eri persoonaa, jotka elävät omaa maailmaansa eivätkä nämä persoonat tiedosta toisiaan. Yksi persoona voi olla ujo, kiltti, pehmeä. Toinen persoona minä-itse-pyrkyri, väkivaltainen, toisia manipuloiva. Kolmas voi olla jotain siltä väliltä. Nämä persoonat vuorottelevat keskenään, ja skitsofrenian puhjetessa erittäin pahaksi, tämä pahin persoona ottaa yliotteen ja alkaa hallita. Äänet käskevät henkilön sisällä toimia, vaikkapa väkivaltaiseen tekoon tappamalla esim. naapurin/tutun.
Ai että ajattelenko näin? Miettikääpä sitä.
Myös mieheni kuuli tämän letkautuksen. Ja kätilön yliolkaisen käytöksen, tyyliin:" Ei minulla ole aikaa laukkoa joka synnytyssalissa..."
Emme kumpikaan (kun olemme nyt älykääpiöitä, tautisen terveitä ja kehitysvammaisia) ymmärrä tällaista käytöstä.
eikä esikoiseni ollut perätilassa. Ponnistusvaihe kesti normaalit 10 min.
Kertaan vielä: Kätilö passitti doulani pois sanoen ettei tämä synnyttäjä näytä synnyttävältä. Katsotaan huomenna. Kello oli noin yksi yöllä. Supistukset olivat todella kivuliaat, johon käytin ilokaasua. Seuraavaksi kätilö tulee luokseni sanoen: Tässä on tällaista rauhoittavaa, jonka rentouttaa kohdunsuuta. Otin sen kätilöön luottaen. Sitten hän toivotti hyvää yötä, sammutti valot, ja jäin yksin, pimeään, kipuineni. Kaksi tuntia elämästäni on musta pimeä aukko, kuin olisin ollut nirvanassa. Seuraava muistikuva on kun kello on kolme yöllä ja minun pitää alkaa ponnistaa?! Tokkurassa, pää sekaisin...ponnistan, ja siitä ei aluksi tule yhtään mitään lääkkeen vaikutuksesta johtuen, vielä ponnistan (väkisin) ja saan esikoiseni työnnettyä maailmaan sinisenä, velttona, äänettömänä, ilman minkäänlaisia napanuora/perätila -ilmoituksia. Sain rinnalleni, eikä hän alkanut syödä, VAAN NUKKUA :D :D.
Myöhemmin otin synnytyspapereistani selvää, mikä pilleri minulle annettiin: Opiatia. Että melkoiset dropit!!!
Haluatko kokea saman? Tervemenoa!
onpas sulla vääristynyt ja vanhanaikainen tietämys skitsofreniasta. ennemmin siihen liittyy juuri tuollaiset ajatustenlukemistuntemukset. tai ehkäpä anoppisi onkin unesi aikana asennuttanut lähettimet päähäsi?
http://www.ahjos.net/luokitus/F20.htm
joo, voi mua raukkaa, hampaassani on radiolähetin ja filmiryhmä kuvaa hirren ja parrun välissä. Lähdenkin tästä kohti Niuvanniemeä.
Sain vihdoin lopullisen, ihanan tuomion, so. diagnoosin! Kiitos rakas ärsyyntynyt! Olet elämäni pelastaja!
Alan nähdä valon pilkistävän hampaanraossa ja kameran linssissä :D :D
Jostain kumman syystä mielisairaalahenkilökunta pelkää "hullun" kaikkia vähäisiäkin mielenliikkeitä aivan tolkuttomasti, vaikka kyseessä olisikin liki liikuntakyvytön vanhus. Eikös turha ja "turha" pelkääminen ole psykologian mukaan mielisairautta :D Pelkääminen voi johtua suuresta vallanhalusta yhdistyneenä kyvyttömyyteen olla keskusteluyhteydessä "hullun" kanssa. Yleensähän johtaminen tapahtuu keskusteluyhteyden kautta mutta keskustelu edellyttää kuuntelua ja sehän ei psykologiaan uskovalta onnistu, joten puuttuvat havainnot korvataan psykologisoimalla.
Viisi viikkoa sitten kirjoitin pitkän analyysin tästä aiheesta:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=599&posting=22000000016123215#22000000016123215
"Nykyinen ns. avohoitajani kertoi, että Acutan käytöstä tullaan vielä luopumaan sen epäinhimillisyyden vuoksi, mutta milloin, se jää nähtäväksi."
Ehkäpä sitten kun se korvataan toisella yhtä epäinhimillisellä keinolla. Ilmeisesti avohoitaja on tulevaisuusoptimistinen romantikko tai esittää sinulle sellaista jotta toivonkipinäsi psykiatrian suureen tulevaisuuteen ei sammuisi (otat psykologian ainakin jossain määrin todesta sillä yritit saada lääkäriltä unilääkettä unettomuuteesi ja sanoiti olleesi murtunut). Jos toivonkipinäsi sammuu sinusta tulee entistäkin suurempi vastustaja mt-systeemille, kun psykologinen toiveajattelu ei enää estä sinua kritisoimasta.
Kun mt-järjestelmää alkaa analysoimaan, ensin pitää oppia ajattelemaan asiasta itsenäisesti jättäen psykologiset tabut ja opit omaan arvoonsa, muutoin ajatusrakennelmat rakentuvat psykiatrian ehdoilla ja hyväksi. Psykologian syöttäminen tiedotusvälineitten kautta ja mt-toimiston istunnoissa on manipulointia eli se osa vallankäyttöä jolle tulee helposti sokeaksi. Samalla pitää tietysti osata varoa kylähullun leimaa, parhaiten se onnistuu tyyliin "tosiasiat puhuvat puolestaan".
Heille joille psykologisointi on vakuuttavaa, esitän vastakysymyksen: Mikäs ihmeen totuus se sellainen on jota ei muuten osata argumentoida kuin sähköshokein ja ruiskein.
Mutta sentään kerkisi sinua katsomaan, josko hänellä oli pari sataa synnytys tapausta sinun lisäksi.
Semmosta se elämä on, ja siihen on tyydyttävä mitä saa (ilmasiksi).
vai maksoitko varmasti hoidosta?
En ole sitten varma miten olet tuon ajatellu, mutta mitä olen jakomielisen kanssa keskustellu pitemmällä aika välillä niin ei hänellä ole persoonallisuus häiriötä eikä montaa "Persoonallisuutta" vaan sen sijaan hänen kuulemat äänet jotka käskee tekeen asioita, joita hänellä oli 5 ja kaikilla oli hänen läheistensä ääni ja tosiaan hän mainitsi että yksi niistä on pahan tahtoinen, kun muut käskivät esim viemään roskat, tai käymään suihkussa tai tinkasivat kaupassa että mitä pitää ostaa. se paha ääni oli huonojen päivien ääni.
Lisään että, Meillä kaikilla on nämä ääni hahmot (Tekemistä ohjaavat aivojen käskyt) muttemme kuule niitä, joka on se tahto tehdä asioita.
jakomielisillä taas sairauden vuoksi niistä tulee todellisia, sinäänsä olisihan toi kivaa itekkin kuulla mitä minä tosiaan ajattelen tämän masennukseni keskellä.. käytännössä niillä on ystäviä omasta takaa kun minä saan olla yksin.
Sinun tarina on just kun minun paitsi minulle heitettiin persoonallishäiriö "diagnoosi"eli F 60.30.Varaa potilasasiamiehelle aika ja kirjoita ennen sinne menoa valitukset omin sanoin.Tämäkin jonka kirjoitit keskustelun aiheeksi on todite sille et olet tervejärkinen,sekin kelpaa mut lisää vaan ne henkilöt jotka loukkasi sinua ja kirjoita sanatarkasti loukkaukset.Siitä se sit lähtee rullaan.Toinen lääkäri joutuu tutkiin onko aihetta.Jos ei mee läpi, hanki asianajaja jonka avulla lääniin teette suoraan valituksen.Tiedän et tämä kokemus on varmaan enemmän sairastuttanut sinua kun mikään mut kun olet oikeassa tee näin kun neuvon.VOIMIA!
Noita vainotkin ovat totta ennen muinoin.Papithan ne naisia teurasti.Nykyään vainot on kehittyneet niin kun kaikki muukin!Olet ollut kadehdittava ihminen ja kateushan vie kalatkin vedestä joten pidä pintasi.Oletko itse ottanut kontaktin ihmisiin ympärilläsi vai oletko samanlainen kun minä, eli sinun ei tarvi, kun kaikki tulee sinun luo!Muuta tämä ja ota itse kontaktia ihmisiin niin ainakin ne ei ole juonessa mukana.
....epäilyjä kuitenkin on et joillakin ihmisillä on ylimääräinen aisti jota telepatiaksi kutsutaan eli pystyy nappaamaan aivoisia sähköimpulsiivia ilmasta ja ihmiselle itselleen tulle ensin ihmetys siitä miten joku sanoo jotain just kun sitä etukäteen ajattelee! Sitten minun tapauksessa on todistajia monia kun olen pystynyt ennustamaan asioita ja ne on toteutuneet.Minun äidin äitikin tiesi esim.kaikkien lastensa lasten sukupuolet yms.
Tekisikään, mut vankilatkin on täynnä ihmisiä murhista.(Ne onkin menneet jo ääripäähän tunteittensa kanss.)IHMINEN ON TUNNE ELÄIN, TUNTEET OHJAA TEKEMÄÄN NYT ESIM."KATEUDESTA" VITTUMAISIA ASIOITA TOISELLE.JOTAIN NE HALUAA JA TEKEVÄT KAIKKENSA SAADAKSEEN SEN.(Oiskohan lapsesi?)Moni lapseton nainenkin tuskissaan jos näkee siihen mahdollisuuden toimii sen mukaisesti et saa lapsen niin sanottu viimeinen epätoivoinen teko!Huom! oli ensin HITLER sitten kuoli porukkaa.Eli ei koskaan saa vähäitellä yhden ihmisen vaikutusvaltaa toisiin.Vaikka muuttais paikkakuntaa,vainoasi selvittää sen ja tekee taas elämästäsi uudella porukalla HELVETTIÄ!
Eihän Jumalaakaan ja sen poikaakaan ole toditettu olevan olemassa oikeesti,tai jos oli niin nykyään sekin olisi suljetulla,Diagnoosi SKITSO.Sekä ne jotka näki niitä ihme tekoja neki ois hullujen huoneella!
Ihmiset avoimemmin katsokaa erillaisia ihmisiä nehän on evoluution joko uutta tai jäännettä.
Potilasasiamiehen taidan kuitenkin jättää väliin, kahdesta syystä: Uskoni hoitohenkilökunnan saamisesta vastuuseen on lähes nollaluokkaa, tämä melkein vaatisi, että syylliset myöntäisivät syyllisyytensä ja siltikin he todennäköisesti selviäisivät vain huomautuksella. Kuitenkin ryhtyisin tähän prosessiin, ellen olisi tällä hetkellä henkisesti todella väsynyt, vuosien uuvuttama. En kuitenkaan enää jaksaisi lukea hoitohenkilökunnan kirjallisia vastineita, joissa nämä kirkkain silmin kiistäisivät kaiken ja kertoisivat toimineensa vain minun "mielenterveyteni parhaaksi", sillä suoraan sanoen sellaista vitutusta en enää kaiken tämän jälkeen tarvitse, ennemmin luotan vaikka kostoon tuonpuoleisessa...
Toivottavasti muilla, joita on hoidettu täysin vastoin lakia potilaan oikeuksista, on enemmän voimia ajaa asiaansa kuin minulla...
Minulla on juuri saman laisia kokemuksia olenpa jopa kirjotellu vihkooni sanoja, ja niin ne ovat niitä sanoneet, (tämän varmaan selittää se sama mikä selittää ns taikureiden kyvyn kertoa mikä kortti niiden avustajan kädessä millonkin on) sekä olen kirjannu ajatuksiani muistiin asioista joita mietin, ja kuinkas ollakkaan kyllä ne ihmiset niitä puhuu mitä yleisemmin vielä viereisessä pöydässä.
elikkä tämä ei ole pelkästään aivojen hitauden ilmiö niinkuin joku on väittänyt, että aivot rekisteröisivät muka sen kuullun asian ajallisesti väärään paikkaan kuten esim dejafu ilmiössä tapahtuu.
Itseasiassa jeesushan oli rikollinen, USA olisi tuominnu sota oikeudessa terrorismista elikkä se toimi kuin robin hood, varastaen viinat keisareilta tuoden sen kansalle veden korvikkeeksi, samoten ko kalat ota hyvä osasilta (ei aavikolla ole kaloja) joten varastetaan ne k-marketista! ja annetaan köyhille.
ja jeesushan oli huorista syntynyt eli aviomiehelleen Neitsyydestä koska aviomehensä oli homoseksuaali eikä sitä naiset kiinnostanu toisin kuin ne 3 tietäjä miestään.
koko maailman historia on vain yhden ihmisen vaino harhaa.
Luoja että rakastan sarkasmiani :)
Psykiatrisen naispuolinen henkilöstö pitäisi laittaa vuodeksi armeijaan opettelemaan kuria ja oikeudenmukaisuutta ennen virkaanastujaisia ja miespuolinen henkilöstä opettelemaan kodinhoitoa ja perunasopan valmistusta, niin sitten he ehkä osaisivat tehdä tervejärkisempiä päätöksiä potilaidensa suhteen.
Mitä eroa on psykiatrisen sairaalan ja esim. Keskussairaalan psykiatrisilla osastoilla? Ovatko psykiatriset sairaalat aidattuja? Ei pääse ollenkaan sairaala-alueelta pois? Mitä eroja hoitokäytännöissä, entä päiväohjelmassa? Mulle on tullut vastaan ns. avopsykiatrisella osastolla? keskusteluryhmiä ja sitten yhteisiä tehtäviä esim. lattian lakaisu.
Mutta hehän ovat samalla viivalla sinun kanssasi, nekin ovat vain ihmisiä kuten sinä, ja jaksasitko sinä tapella päivittäin 20-50 mielenterveys potilaan kanssa erinäisistä perhe asioista, antaa niille kaikille yli inhimissen viisaita ideoita, nähdä kaikkien murheet samassa valossa kuin he, ja vielä kuulla kaikkien surut ja koittaa kuunnella kaikkia, ja mikä työläintä muistaa heidät kaikki yksilöinä vielä ensi viikollakin. ?
ajattele että he käyvät noi 20-50 henkilöä läpi viikoittain 31 päivää kuussa, ja jotku on ollu ammatissaan 30 vuotta. sinunko hermosi kestäsivät moista ?
ammattinasa valinneet! Mitäs siinä mariset, voihan aina vaihtaa jollekkin muulle alalle tai opiskella fyysisten sairauksien hoitoon, jos siel vaik pääsis helpommal. Onhan hoitajil/lääkäreil raportti-palaveri-työnohjaus-yksilökeskusteluja joten siihen kun viel saa potilaisiin kohdistaa ahdistuksiaan mielin määrin niin eikös ole "kiva" ammatti? Ei sitä kukaan enää kutsumuksesta noihin hommiin lähde ! ja missäs semmonen työmaa jos ollaa¨n muka 31pv. kuussa töissä? IHMETTELEN!
Itseasiassa mielenterveys hoito/lääkärikunta ovat niitä fyysisen puolen hoito/lääkäreita jotka ovat edelleen lukeneet mielenterveys puolelle.
eipä voi moittia rahallista korvausta :) kyl tällä elää...
kuitenkin aina on ja siitä,että henkilökuntaa muka liian vähän. Toivottavasti myös hoitajat ja psykiatrit sairastus mielenterveydeltään, niin paremmin osaisitte arvostaa ja kohdella potilaita!
Henkilökuntaa on liian vähän.
Helpottaiskohan tämä hoitajien diagnoosioikeus tilannetta. Eli tarkoittaako että hoitajista ollaan tekemässä lääkäreitä?
Eipä sillä, moni hoitaja pystyisi tekemään diagnoosin jopa paremmin kuin lääkäri.
Epävirallisesti tämä on ollut voimassa kauan aikaa. Vain lääkärin allekirjoitus reseptiin on sen kuitannut ym. paperijutut.
Luulen että hoitajilla on tähän myös sanomista esim. mitä tulee palkkaan.
En muista linkkiä mutta hoitajille annettaisiin oikeudet diagnosoida ns. lievemmät asiakkaat sekä reseptioikeus tiettyihin lääkkeisiin.
Onko tuon lainmuutoksen jälkeen olemassa hoitajia?
Akuutit avohoitoasiakkaat/uudet asiakkaat menee yleensä tk:n kautta joten duunia tulee lisää ja ei pelkästään terveyskeskuksiin. (itse puhun mieluummin asiakkaista). Luulen kuitenkin että hoitajien vastuu rajataan aika tarkkaan, mikäli toteutuu.
Kuitenkin, oli vaiva fyysinen tai psyykkinen niin muutoksia luvassa jos tämä lakiuudistus tulee voimaan.
Kun puhutaan henkilökunnan vähyydestä voidaan kohta puhua hoitajien vähyydestä kun kaikki ovat lääkäreitä.
Suljettu sairaala, josta ei pääse yö taikka iltaaikaan ulos. Usein hoitojakson alussa ei saa yksin ulkoilla laisinkaan. Sairaalassa lyhyesti ottaen syödään ja tapetaan aikaa, toisinaan harrastetaan ja keskustellaan. Sairaala on vankilan ja armejan kasarmin välimaasto. Varsinkin naisilla on vaikeata ymmärtää esim. minä olen yhden babyn verran viettänyt aikaa harmaissa ja kasarmilla.
Harva on todellisen hoidon tarpeessa. Henkilökunta useimiten huonomassa kunnossa kuin potilaat. Perhehuolista, niin esim. minulla pitäisi olla täysin oma perhe vaikka minua yritetään edelleen tänäpäivänä yhdistää veljeni perheesen taikka vanhempiini. Esim. laki käsittää perheeksi samassa asunnossa asuviksi. Minulle on perhefilosofiaa pyritty syöttämään vaikka olen muuttanut pois kotoa siksi, että saisin olla rauhassa. Minulla ei suorainaisesti ole perhettä vaikka mielenterveysala pyrkii järjestelemään minulle perhetapaamisia.
Tehtaaseen urakkatyöhön, niin tiedät mikä on palkan ja tehdyn työn suhde.
Ei nuita voi verrata edes keskenään, kun tehdas työ on enimmäkseen jos ei fyysistä niin istut koneen ääressä ohjaamassa koneita.
toisinkuin mielenterveys alalla työ on henkistä, missä pitää ottaa huomioon 20 ihmisen tarpeet päivässä tarkottaa että 140 ihmistä viikossa.
Tehdas työssä voit menettää hermosi ja möykätä jos alkaa ottaan päähän koneet, mutta mielenterveys työssä sinun pitää pysyä kylmän rauhallisena vaikka potilas olisi kuin sekavassa psykoosissa, uskoen että se on minun vika että maailmassa on mielisairautta koska en osaa tehdä työtäni oikeen.
Aivan yhtä sekopäistä porukkaa kuin mielisairaalassakin sillä erolla, että tehtaasta pääsee ulos. Jos olet käynyt armejassa, niin ihmisen tarpeet ovat jotakuinkin samanmoiset. Ruokaa toisesta reijästä sisään ja samainen tavara tulee toisesta päästä mönjänä ulos.
Eipä ne minulle mitään sairauden tunnottomuus teoriaa alkanu esittämään kun uloskirjotin itseni, saatuani diagnoosin "rajatila persoonallisuus" ja kun en ollu siihen tyytyväinen, enkä tosiaan suostunu mitä tahansa pilleriä popsiin, ja vaatiin päästä ulos etsimään virikkeitä.. mutta se näyttää siltä että kaikki ihmiset eivät osaa ajatella omilla aivoillaan vaan tyytyvät mielisairaaloiden juoksutettaviksi, ja ovat tyytyväisiä kaikkeen mitä niille tarjotaan.
Meilläpäin ei jäänyt lääkkeiden ottamiselle kuin yksi vaihtoehto, ottaa Acutard-ruiske, ja tälle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin vastustaa ruisketta väkivalloin ylivoimaa vastaan. Mikäli näin olisi halunnut tehdä ja tässä olisi onnistunut ja telonut hoitajat sairaalakuntoon, niin jossakin vaiheessa he olisivat kuitenkin voittaneet, ja tämän jälkeen olisi saanut jatkuvasti Acutaa, eikä sitä kemiallista helvettiä kovin kauan halua kokea kukaan. Jos kieltäytyisi tuosta kemiallisesta kidutuksesta ja puolustaisi omaa terveyttään ruisketta antavia hoitajia vastaan asein, niin silloin kutsuisi vankimielisairaala. Sairaalassa on hälytysnappi, jota painamalla hoitajat voivat kutsua toisilta osaltoilta lisää hoitajia vahvistukseksi, näin heidän testaavan järjestelmää ja katselin kun nuo natsit pitivät "sotaharjoituksiaan"...
Ilman muuta siinä tapauksessa kun sinulla on psykoottinen sairaus toi on ymmärrettävää sinun oman terveytesikin kannalta, mutta esim persoonallisuus, masennus ja ahdistus häiriöissä sinä olet se joka päätät.
Omituista miten ihmisten luontaisia ominaisuuksia ja henkistä puolta ei osata arvostaa ja miten pillereillä pyritään muuttamaan lääkärille soveliaamakksi.
Mikäli henkilöllä olisikin psykoottinen sairaus, niin miksi tahallinen tuskan tuottaminen olisi silloin hyväksyttävää, sillä Acutan vaikutus on vain ja ainoastaan tuska? Nykyinen ns. avohoitajani sanoi, ettei tiedä yhtään tapausta, jolloin henkilölle olisi perusteita antaa kyseistä tuskaista ruisketta, vaan jos potilas halutaan rauhoittaa, niin silloinhan voisi käyttää rauhoittavia lääkkeitä, ja antaa ruiskeena diapamia tarpeellinen määrä, toimii varmasti. Acutardella ei olekkaan tarkoitus rauhoittaa ja hoitaa, vaan alistaa ihminen vastustuskyvyttömäksi tuskalla, jolloin häntä on helpompi hallita pelkällä kurilla, mitään motivointeja ei tällöin tarvita. Ja nykyisin hyväksytty käytäntö, jolloin sairaalahoito on lähinnä pelkkiä neuroleptejä on täysin vinoutunut! Neuroleptien sivuvaikutukset ovat niin pahoja, ettei niihin tulisi missään tapauksessa siirtyä ennen kuin ihmistä olisi edes koetettu hoitaa, ja vangitseminen määrättömäksi ajaksi ympäristöön, missä kaikki erikseen sallimaton on ehdottomasti kiellettyä eikä juuri minkäänlaisia virikkeitä ole, ei ole millään järjellisillä mittapuilla mitattuna hoitoa, vaan omiaan aiheuttamaan mielenterveysongelmia! Kuten varsinaista avohoitoa ei myöskään ole käydä kerran kuussa puolen tunnin juttutuokiolla hoitsun luona..
Minulla toki on psykoottinen sairaus, koska lääkäri on näin todennut, ketjun otsikko olikin "syyllinen, eikä toisin todisteta". Siis hittoon koko elämänkaari, kaikki sen kokemukset, viis elinympäristön vaikutuksista, kintaalla voi viitata psykologialle ja kasvatustieteelle, unohtaa voi kausaliteetin; syyn ja seurauksen lain ja todeta, että kaikki johtui vain omasta sairaudestani! Fuck, niin sekaisin en tule koskaan olemaan, että ajattelisin kuin lääkäri: Koska potilaalla on mielenterveysongelma, jonka seurauksena hän on mielisairaalassa, niin hän on tällä perusteella ns. sisäsyntyisesti mielisairas. Kärjistettynä esimerkkinä otan seuraavan: Vapautetaan jenkkien Kuubalaisesta sotilastukikohdasta yksi vuosia kidutettu sotavanki, joka muistuttaa enemmän tutisevaa zombieta kuin ihmistä, ja tuodaan hänet suomalaiseen mielisairaalaan pakkohoitoon "oireittensa vuoksi", niin hänet voi julistaa oitis mielisairaaksi ja tarkkailla, että hänellä varmasti on riittävästi sairaudentuntoa!
Siis lyhyesti asia, joka tuntuu monille ihmisille olevan ylivoimaisen vaikea ymmärtää: Ympäristö vaikuttaa ihmisen henkiseen tilaan, eikä kukaan ole murtumaton, riippuu vain siitä, kuinka kovilla joutuu elämään!!!Mikäli ihmiselle aiheutetaan helvetilliset henkiset paineet, joiden alla joutuu vuosikausia elämään kunnes lopulta murtuu, niin voidaanko siis sanoa, että tuo kärsinyt ihminen olisi synnynnäisesti sairas?! Suomalaisessa psykiatriassa, kyllä voi, syyttömänä kärsinyt ihminen tuomitaan omasta kärsimyksestään, ja helvetillisintä kaikessa, kaikkein eniten kärsineille on lupa heidän "sairautensa" nojalla tehdä melkein mitä vain, heillä (meillä ei ole ihmisarvoa).
Fuck them all, not quilty!!
Lukase linkki...
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1992/19920785
jos joku seikka on ristiriidassa potilas oikeus lain kanssa niin Vedä ne oikeuteen!.
ja printtaa toi niin voit keskusteluissa kattoa minkä pykälän mukaan sinelle ei anneta sitä lääkettä mitä sinä et halua.
niin se vaan on...surullista mutta totta....
http://foorumi.hoitajat.net/index.php?topic=4590.0
Eli lue täältä hoitajien työstä ja menetelmistä.
Tuo ylläoleva vain sattumalta esimerkkinä. :-)
Juu, mielenkiintoisilta vaikuttivat:) Pisti silmään yhden kirjoittajan nimimerkki "Acutard";)
Acutard onkin yksi laillistettu väkivallan keino, sillä ainehan on luokiteltu lääkkeeksi, joten eihän lääkkeen määräämisestä voida ketään syyttää, ainahan löytyy hoidollisia perusteita ruiskeen antamiselle. Hoitoahan ne olivat aikoinaan insuliinishokitkin...
Acutard-nicin käyttäjän profiilikuvan.
Jack Nicholsonin leffasta se hoitsu, Nurse Ratched meniköhän toi oikein.
No leffa oli kuiten yksi lensi yli käenpesän.
Onneksi ei ole tarttenut tutustua kyseiseen lääkkeeseen.