ensimmäistä kertaa kummiksi

Tosi hienoa, että olet itse ymmärtänyt, ettei kummin tehtävä ole pelkästään lahjominen! Mun mielestä voit kummina tarjota apuasi vaikka lapsen vahtimiseen joskus, tai mennä muuten vaan leikkimään lapsen kanssa, silloin teidän välille muodostuu ajan kanssa läheinen suhde.
Mun mielestä ei ole välttämätöntä, että saat lapsen tulemaan kummitädin luo elämän vaikeissa tilanteissa, hän kyllä jakaa nämä jonkun läheisen ihmisen kanssa jos haluaa - hienoa kyllä, että haluat muodostaa sellaisen suhteen hänen kanssaan. Eiköhän siihenkin ole avuksi, jos vierailette puolin ja toisin, ja vietätte paljon aikaa yhdessä. Kutsu hänet yökylään, vie onkimaan, lintupuistoon,... mitä ikinä keksitkin.
Tosta kristillisestä kasvatuksesta: voit vaikka ostaa lapselle lahjaksi Lasten Raamatun (niitä on ihan pienillekin tehty) tai cd:n jossa on lasten hengellistä musiikkia. Ja lasta voi muistaa iltarukouksessa :)
Itse olen kristitty ja kahden lapsen kummitäti. Mielestäni kristillinen kasvatus on kuitenkin lapsen vanhempien käsissä: nykyään myös ei-uskovat usein kastavat lapsensa, eivätkä välttämättä ole kovin iloisia jos kummi rupeaa kovasti uskontoa "tuputtamaan". Sinä varmaan tunnet lapsen vanhemmat ja tiedät (tai voit ainakin kysyä) aikovatko he kasvattaa lapsensa kristinuskoon.
Onnea paljon teille molemmille!

Aika lailla samoin ajattelen kuin ensimmäinen vastaaja. Yritä pitää yhteyttä kummilapseen ihan luonnollisilla tavoilla: käydä kylässä, pitää sylissä, leikkiä lapsen kanssa, lukea lapselle...
Tarjoudu joskus hoitamaan lasta. Jos asutte lähekkäin, säännöllinen tapaaminen auttaa hyvin luontevan kontaktin syntymistä. Osoita lapselle, että hän on sinulle tärkeä ja olet kiinnostunut hänen asioistaan.
Lapsen kanssa ollessa suhde kasvaa ja kehittyy - mutta millään ei oikeastaan voi taata sitä, kenen puoleen lapsi vaikeuksien kohdalla kääntyy...

Kristillisestä kasvatuksesta: Puhu lapsen vanhempien kanssa siitä, mitä he toivovat. Itselläni on kaksi kummilasta, joilla molemmilla on kristillinen koti. Lapsille on opetettu iltarukous ja he ovat käyneet seurakunnan kerhoja yms. Olen kummina osallistunut heidän iltarukouksiinsa, jos olen ollut siihen aikaan paikalla. Olen myös vienyt tai lähettänyt jonkin pienen muistamisen aina lapsen kasteen vuosipäivänä: pienen kristillisen kirjan kun lapset olivat pieniä, jonkun sopivan kristillisaiheisen kortin kun he ovat isompia, ja muistuttanut tekstissä siitä, että kasteessa heidät otettiin Jumalan lapseksi.

Itse olen mieheni kanssa pienen tytön kummit.
Me annoimme jo ristiäislahjaksi lapselle tuhdin lasten Raamatun jota vanhemmat voivat lapsen kasvaessa lukea. Ja ilokseni olen jo kuullut että tuota on jo luettu, vaikka neiti on vain noin puolivuotias.
Me yritämme muistaa kummityttöämme erilaisilla kristillisillä kirjoilla tämän ollessa pieni. Ja isompana sitten jollan muulla ehkä isommille tarkoitetuilla kirjoilla tai yms.
Ja pidämme yhteyttä niin kummilapseemme kuin tämän vanhempiinkin.
Mielestäni tuo kristillinen kasvatus on vanhemmista kiinni mutta kummit voivat tarvittaessa tukea siinä ja hoitaa sitä jos vanhemmat ei sitä muuten tee.
Jokaisella jolla on kummin on varmaan omanlaiset kokemukset kummeista.
Omat kummini ovat olleet aika etäisiä. Osin siksi et toinen asuu ulkomailla. Ja toinen taas on henkilönä sellainen etten välttämättä välitä.
Lähinnä he ovat olleet lahjamaatteja. Tosin pisteeni kummina olosta menevät ulkomaille. Sillä vieläkin hän välittää mitä minulle kuuluu vaikka olen jo aikuinen ja oma perhe.
Mielestäni kummin pitää olla lapselle helposti lähestyttävä, ei mikään lahjamaatti eikä pidä pilata lapsen synttäreitä aina kesken lastenkutsujen. Kummin tulisi mielestäni olla aikuinen kaveri. Jolta voi aikuisenakin pyytää vaikka apua. Mieheni kummitkin lainaavat hänelle vaikka peräkärryä jos on tarvetta. Se on mielestäni osoitusta oikeasta kummiudesta. Välitetään vaikka oltais jo aikuisia.
Itse yritän oppia omien kummieni virheistä ja yritän tehdä toisin.

Kiitos teille ihanista vastauksista!