Kun opettaja piirtää numeron todistukseen, niin sitä ei sitten vissiin muuteta mitenkään, vaikka olisi kuinka selvää että numero on väärä.
Ihmettelimme ala-asteikäisen lapsen paria numeroa ja lopulta kysyimme asiasta myös opettajalta, jolloin selvisi että opettaja sekoittaa pari lasta keskenään ja numerot olivat myös vaihtuneet keskenään.
No onneksi ei ollut kyseessä 6 luokan todistus, jolla olisi vaikutusta yläkoulunvalintaan.
Itse taistelin opiskeluaikana yhdestä numerosta, joka oli selkeästi väärä, mutta opettaja ei pystynyt numeroa jälkikäteen korjaamaan, en tiedä olisiko se onnistunut mitenkään.
Minusta olisi hyvä että numerot käytäisiin läpi oppilaan ja vanhempien kanssa, ennen todistusten tekoa.
Ihmettelimme ala-asteikäisen lapsen paria numeroa ja lopulta kysyimme asiasta myös opettajalta, jolloin selvisi että opettaja sekoittaa pari lasta keskenään ja numerot olivat myös vaihtuneet keskenään.
No onneksi ei ollut kyseessä 6 luokan todistus, jolla olisi vaikutusta yläkoulunvalintaan.
Itse taistelin opiskeluaikana yhdestä numerosta, joka oli selkeästi väärä, mutta opettaja ei pystynyt numeroa jälkikäteen korjaamaan, en tiedä olisiko se onnistunut mitenkään.
Minusta olisi hyvä että numerot käytäisiin läpi oppilaan ja vanhempien kanssa, ennen todistusten tekoa.
Vastaukset 31
Vanhimmat
syntyisi siitä, kun jokaisen oppilaan numeroista pitäisi käydä kädenvääntöä vanhempien kanssa kahdesti vuodessa - ei saattaisi riittää aika eikä kärsivällisyys. Oikein huono idea.
Eiköhän sen numeron voi muuttaa, jos oikeasti tarvetta on. Mistä "yläkoulunvalinnasta" muuten puhut? Ettet nyt muistelisi todella vanhoja ja edesmenneitä asioita.
ovat taas nykyajan termejä. Ala- ja yläastetta ei enää hallinnollisesti ole.
Olenkin ihmetellyt, kun "vanhanaikainen" kielenkäyttö on päässyt valloilleen, heh. Onko nykyään olemassa joitakin oppilaan/koulun valintoja yläkouluun mennessä kutein aikoinaan, kun oppikouluun haettiin?
kyse oman numeron sekaantumisesta toisen kanssa? Itsellänikin samassa koulussa oli tyttö, jonka nimi poikkesi omastani yhden kirjaimen verran ja kerran todistuksen numero oli sekoittunut. Numerot saatiin vaihdettua peruskoulun päättötokariin.
Oppilaathan saavat nykyään valita koulunsa, mutta oman alueen oppilaat on etusijalla ja jos kouluun on enemmän hakijoita, kuin mitä voidaan ottaa, niin vain parhaat pääsee vierailta alueilta.
Tiedän että ylä- ja alakoulutermitkin on poistettu laista, mutta uskalsin käyttää niitä, koska opettajatkin puhuu niistä.
Käytännössä taitaa kaikissa kouluissa olla eri rakennuksissa 1-6 ja 7-9 luokat.
Meidän koulualueen oma "yläkoulu" on huonommassa maineessa kuin peräti lähempänä sijaitseva toinen "yläkoulu". Eli kuudesluokkalaisen toikkarilla on jo vähän merkitystä, jos haluaa valita koulunsa.
No ei niitä ehkä kaikkia tarvitsisi käsitellä vanhempien kanssa, mutta ainakin päättötodistukset ja sellaiset, joilla pyritään muihin kouluihin yms.
Työelämässähän tuollainen arviointimenettely ja kehityskeskustelut on jo arkipäivää. Kyllä ne joskus tulee kouluihinkin.
Ihmettelin kans eräänä vuonna poikani todistusta,hän kun sai kiristipendin mutta kun vertasin todistusta edelliseen niin mitään parannusta ei ollut tapahtunut!Tuon stipendinhän saa silloin jos on opiskeluissaan kirinyt(parantanut),vai olenko ymmärtänyt väärin?
Kun lapsi ja vanhemmat katselevat lapsen todistuksen numeroita, ja jos ne ovat samat kuin viime vuonna, voidaan helposti ajatella että "eihän se lapsi ole oppinut mitään". Lapsi kuitenkin on oppinut valtavasti vaikka numero olisi sama, muistakaa se.
Lapsesi todistuksen numerot ovat voineet pysyä samana, mutta muilla on vaikeampian asioiden myötä voineet numerot heiketä, ja silloinhan tavallaan poikasin on kirinyt, koska onnistui pitämään vaikka numero 8 tiedot aineesta, jossa muilla numerot laskivat.
Jotkut antavat kiristipendejä myös ihan vain siksi, että lapsen usko itseen ja omanarvontunne nousisi :) Hyvä niin.
Itsekin ihmettelin jo jouluna ja taas nyt yläasteen päättyessä lapseni liikunnan numeroa, joka oli taas kerran 8. Numero ei ole huono, mutta koska kyseinen lapsi on edustanut kouluaan, urheiluseuroja ja kotikuntaansa menestyksellisesti useissa lajeissa, yhdessä jopa Suomen mestaruustasolla, tuntuu tuo 8 oudolta. Lapsi itse oli siitä erittäin tyrmistynyt.
Lapsi on koulun lähettämänä kilpaillut esim. maastojuksussa, pituushypyssä, pikajuoksussa, ratalaskussa, telinevoimistelussa. Vapaa-ajalla harrastamissaan lajeissa lapsi on myös pärjännyt piiritasolla hyvin. Sijoitukset kisasta riippuen 3.-7. Suomen mestaruuskisoissa 5.
Pallopeleissä lapsi ei ole erityisesti kunnostautunut, mutta innolla on ollut mukana kaikessa koululiikunnassa. Olen kysynyt opettajalta syytä numeroon. Olen kysynyt onko lapsi unohdellut varusteita, ollut pois tunneilta tai käyttäytynyt sopimattomasti. Ei kuulemma ole, mutta koska häntä ei ole valittu koulun jalkapallo- eikä pesäpallojoukkueeseen, ei voi antaa kiitettävää liikuntanumeroa.
Eli kaiken kaikkiaan numeroon on syynä lajivalinta. Kyseinen opettaja ei arvosta pallottomia yksilölajeja, eikä menestys ja harrastuneisuus muissa lajeissa anna aihetta kiitettävään numeroon.
Numerolla ei tosin ole enää mitään väliä, koska lapsi suoriutui hyvin pistein naapurikaupungin urheilulukion testeistä ja jatkaa koulunkäyntiään ensi syksynä siellä. :)
Suomen mestaruuksia minulla oli aikoinani kolmena perättäisenä vuonna, mutta niin vain jumppanumero nökötti seiskassa. Syyksi opettaja sanoi sen, että en osannut tanssia enkä osallistunut pallopeleihin muuten kuin pakon edessä. Hurraa yksilö- ja kestävyyslajit..!
koululiikunthan arvioidaan koulusuoritusten perusteella! Ei siihen tule vapaa-ajan harrastusten vaikuttaakaan, ei tietenkään.
Koululiikunta ei edes voi erikoistua esim. "pallottomiin yksilölajeihin" sen enempää kuin pallollisiin joukkuelajeihinkaan, sen on edustettava niitä kaikkia. Joson vapaa-ajallaan esim. taitoluistelun piirimestari, ei se vielä tarkoita, että suoriutuu kiitettävästi myös pesäpallosta.
Kahdeksan _on _hyvä arvosana.
Tyyne Järvelä
Koulusuorituksen perusteella se pitäisi arvioida, mutta ne jotka ovat hyviä koulun ulkpuolella vaativat muuta ja toisaalta toiset arvioivat juuri sen muun mukaan. Omalla luokallani oli aikoinaan hiitäjätyttö, joka oli pitäjän paras, mutta läänissä joskus pääsi kympin sakkiin, valtakunnallisissa ei nyt viimeiseksi jäänyt, mutta sijotus saattoi olla jotain 62. Hän ei osannut lainkaan luistella ja sai siitä vapautuksen, pääsi hiihtämään. Liikunta 10. Sen sijaan serkkuni etelä-Suomessa sanoivat, että siellä saisi sama luultavasti kasin, heillä kympin sai jos kuului maajoukkueeseen jossain lajissa ja kaikki perusalat tuli hallita.
Itselläni oli aina seiska, mutta kun ope muutti naapuriin ja näki, että käyn lenkillä joka päivä, se nousi kasiin ja pysyi siinä.
siltä opettajalta? että jos ei pallopeleissä kunnostaudu, ei voi saada kiitettävää. tuskin.
minun lapseni ovat vasta ala-asteikäisiä, joten sm-edustuksia ei ole vielä tullut. paljon muuta kuitenkin. eli meillä edustetaan urheiluseuraa suunnistuksessa, hiihdossa, painissa, yleisurheilussa... ja on ollut molemmilla kiitettävä aina liikunta. mutta se tuleekin ihan siitä, mitä tehdään siellä KOULUSSA. ei vapaa-ajan liikunnan tule siihen vaikuttaa. kyllä kiitettävä numero pitäisi tulla kaikkien osa-alueiden hallitsemisesta, ei vaan jonkun. kiitettävään ei oikein riitä, että on innolla mukana.
poikani luokalla on mm tyttö, jolla on aina ollut 9 liikunta. tämä tyttö ei edusta mitään seuraa, eli ei kilpaile. mutta on aktiivinen tunnilla, lahjakas olisi myös moneen lajiin, mutta kilpaurheilu ei ole hänen juttunsa. ja on myös kannustava muita kohtaan.
Juuri näin minulle vastasi opettaja 3.6.2006 n. klo. 10.30. Muistan vastauksen erittäin hyvin.
Nimenomaan on kyseessä se mitä osaa siellä koulussa. Jos luet kirjoitukseni tarkasti huomaat, että suurin osa eri urhelulajien kisoista on tapahtunut koulun aloitteesta. Koulussa karsitaan kisoihin osallistuvat oppilaat, joten olen ollut ymmärtävinäni, että kyseessä on nimenomaan koululiikuntaan liittyvät lajit ja kilpailut.
Uskallan myös omasta kokemuksestani väittää, että pojan lajikirjo on niin laaja ja monipuolinen, että hän hallitseen liikunnan useimmat osa-alueet erittäin hyvin. Varsinkin telinevoimistelu on harvinaisen hyvä apu missä tahansa lajissa menestymiselle, koska se kehitää monipuolisesti voimaa, notkeutta, koordinaatiokykyä, lihasten hallintaa, tasapainoa, kehon ja silmän yhteispeliä...
Kaikkia osa-alueita tuskin kukaan, edes kiitettävän saaneet oppilaat hallitsevat.
Poikani luokalla monilla sellaisilla oppilailla, jotka ovat parempia palloilulajeissa (joissa tämä koulu ei ole saavuttanut menestystä edes koulujen välisissä turnauksissa), mutta eivät ole osoittaneet menestystä eivätkä harrastuneisuutta muissa lajeissa, on kiitettävä numero liikunnassa.
Kiitän kuitenkin kyseistä opettajaa (on muuten koulutukseltaan liikunnanohjaaja, ei edes pätevä opettaja) siitä, että hänellä oli kanttia suoraan kasvokkain kertoa arvosteluperusteensa.
Yksilölajeissa voi puurtaa yksinään, koululiikunnassa kai katsotaan arvosanassa vähän sitäkin miten osallistuu siihen touhuun tunneilla, ei vaan sitä huippusuoritusta. Näinhän se on kaikissa aineissa. Vaikka kokeista saisi kiitettävää mutta tunnilla ei osallistu ja ole aktiivinen.
Opettajahan arvioi oppilaat liikuntatuntien perusteellan. Joten olisihan se vähän hassua, jos numeroa saisi korotettua ikään kuin kouluaineisiin kuulumattomilla suorituksilla.
Eihän biologian numeroakaan saa nostettua, jos koe menee huonosti, vaikka tuntisi kuinkahyvin Nepalin viemäriverkoston ekosysteemin.
Opetussuunnitelmissa kerrotaan aika tarkkaan eri aineiden arviointiperusteet. Jos liikunnanopettajana toiminut ei ollut pätevä liikunnanopettaja, herääkin heti ajatus, ettei ko. henkilö ollut selvillä aineensa arviointiperusteista. Opetussuunnitelmat löytyvät kaikilta kouluilta ja netistä.
siellä tunnilla tekemisestä,eli jopa urheilussa "huono" lapsi voi saada hyvän numeron,kunhan innokkaasti liikkuu ja ottaa muutkin huomioon.
muistan omalta kouluajaltani juuri tällaisia "huippu -urheilijoita" jotka coopperin testissä ym saivat hyviä tuloksia,mut todellisuudessa tunneilla eivät tehneet mitään..makoilivat jossain nurkalla kun tehtiin jotain muuta kuin "heidän lajiaan" heillä todistuksessa 10 ja se vasta väärin on..
meilläkin usein hämmästelyt numeroita. Kokeeseen tullä mäsähtää helposti numeroa heikompi numero kuin on kokeista saanut koskaan ja tuntiaktiivisuuskin on ollut opettajankin mukaan erinomaista. Opettajilla on joskus outoja perusteita antaa huonompi numero. Näitä olen kuullut: yhdessä lajissa selvästi heikompi (liikunta), ehtiihän sitä vielä korottaa, puhui tunnilla liikaa, myöhästyi tunnilta, ei osallistunut kerhotoimintaan... Kuitenkin esim käytös arvioidaan omana osa-alueenaan. Ei aina mene kyllä jakeluun.
Olemme ottaneetkin kotona linjaksi, että emme puutu (ettei vaan kosteta lapselle) ellei vääryys ole suorastaan räikeää. Numerot voivat saada kohtuuttomia mittasuhteita lapsen päässä, jos niistä kotona jauhetaan loputtomiin. Sanomme kyllä ääneen, jos olemme vahvasti eri mieltä opettajan kanssa, mutta yritämme päästää kiukkumme valloilleen vain isännän kanssa kahdestaan ollessamme :)
Arviointiperusteet pitäisi olla kaikille samat, mutta paljon on vielä hajontaa opettajien tyyleissä antaa numeroita. Olen itsekin opettaja ja jo saman koulun kollegojen kanssa ollaan monesta asiasta eri mieltä - ei riitoihin asti kuitenkaan :D Jokainen opettaja kantaa oman vastuunsa siitä mihin tarkoitukseen antaa numeroita esim. motivoidakseen vai rangaistakseen vaiko vaan ilmoitusasiana kertoakseen tämän hetken oppimisen tilasta jotain.
taas mä sekoilen ... siis Todistukseen tulla mäsähtää jne... Jesta kun olenkin loman tarpeessa :))) Kokeet ovatkin vielä sitten asia erikseen....
*myöhästyi tunnilta, ei osallistunut kerhotoimintaan... Kuitenkin esim käytös arvioidaan omana osa-alueenaan*
Omassa koulussani jo OPSinkin mukaan esimerkiksi tunneilta myöhästyminen vaikuttaa paitsi käytösnumeroon MYÖS aineen arvosanaan.
Onko se Sinun mielestäsi oikein/reilua? Käytöksen tällainen painottaminen? Minun mielestäni se on kummallista. Joka paikassa rankaiseminen ei ole oppimisen kannalta hedelmällisintä, ja opettamassa ja kasvatamassahan tässä ollaan.
Esim. oma poikani on hyvä esimerkki. Hän on hyväkäytöksinen (olen kuullut opettajilta), mutta äärettömän hajamielinen, unohtelee kirjoja ja joskus myös itsensä väärään paikkaan. Hän kuitenkin pitää koulunkäynnistä ja opiskelee ahkerasti ja on saanut hyviä numeroita kokeista ja todistukseenkin. Tiedän myös (kuullut opettajilta), että hän on erityisen aktiivinen tunnilla. Silti todistusarvosana voi olla numeron heikompi kuin kokeet antaisivat ymmärtää. Ei ole mielestäni reilua. Ehkä koulu voisi kuitenkin yhtenä instanssina ainakin pyrkiä oikedenmukaisuuteen ja kannustavaan numeroarviointiin? Tämä ei mielestäni ole sitä.
Näin lomalla ei ole nyt tuota valtakunnallista OPSia käden ulottuvilla. Siinäkö se teksti on? Vai kuntakohtaisessa OPS.issanne. Pelkään pahoin, että valtakunnallisessa....
mutta olisikohan sinulla parempaa tapaa, millä saada oppilas ymmärtämään, että oikeassakaan elämässä (töissä) ei voi myöhästellä. Pelkkä käyttäytymisen numero ei kerro kenellekään mitään, koska sitähän ei saa laittaa edes näkyviin päästötodistukseen.
montakin parempaa tapaa, numero on mielestäni viimeinen niitti. Mutta epäoikeudenmukainen niitti on se, että se samainen oppilaan piirre (negatiivinen ominaisuus) kulkee mahdollisesti vielä jokaisessa oppinumerossa mukana.
Niin ja tässä vielä muutama vinkki myöhästelyn kitkemiseksi: kevyt huomautus - vakava puhuttelu, siirtäminen sivuun (on jo aloitettu jotain, mihin ei heti pääse mukaan), rehtorin puhuttelu, yhteistyö kotiväen kanssa.
Omia lapsia olen yrittänyt kasvattaa täsmällisyyteen. Itse olen täsmällinen ja minua ärsyttää myöhästely. Mutta kaikista yrityksistä huolimatta, toiset ymmärtävät kelloa/aikaa paremmin kuin toiset, vai? Elämä on sitten opettanut lapsiani siten mm. että linja-autosta ollaan myöhästytty muutaman kerran ja joskus olen itse lähtenyt vaan, kun ei ole kyytiseura saapunut ajoissa (julmaa?). Minun kyytiini tullaankin yleensä rivakammin kuin isännän :) Arvomaailman pitäisi siis olla selvä, mutta silti meilläkin (viisi lasta)riittää opittavaa, varsinkin joillakin.
mutta kyllä tuo pitää numerossakin viimekädessä näkyä. Oppilaan maailma on aika suoraviivainen; jos se ei näy numerossa, se ei haittaa. Kaikkien aineiden opsien teksteissä taitaa yleistavoitteena olla "osaa työskennellä ryhmässä... " Se onkin hyvää ryhmätyöskentelyä, kun on alustanut tunnin, motivoinut luokan, selittänyt mitä tunnilla tehdään, oppimistavoitteet yms. sitten kun ryhmätyö alkaa, niin (sinun?) lapsi tulee ihan pihalla tunnille ja ihmettelee mitä ympärillä tapahtuu. Tuo myöhästyminen häiritsee kaikkia muita luokassa olevia, enemmän muita oppilaita kuin opettajaa. Jos lapsi jatkuvasti myöhästelee, niin voi pohtia mistä se johtuu. Bussi ei ole joka päivä myöhässä tai pitää lähteä aiemmalla bussilla. Myöhästely on yleensä vallankäytön/näytön väline, joka kertoo lähes aina oppilaan motivaatiosta. Todella harvoin tiedollisesti tai taidollisesti hyvä oppilas myöhästyy, saati sitten myöhästelee. Vaikka armeija ei ole koulutuksen mallipaikka, niin muistan kuinka koko varuskunta järjestäytyi uudelleen auditorioon, kun olimme 2 minuuttia myöhässä. Komentaja totesi lakonisesti, että sodassa olisimme kaikki kuolleita, jos tykistökeskitys olisi sovittu tiettyyn aikaan tiettyyn paikkaan. Pointtihan on siinä, että myöhästeleminen on äärimmäisen itsekästä toimintaa. Myöhästyminen silloin tällöin on ihan eri juttu, mutta on ihmisiä, jotka AINA myöhästelevät.
ei myöhässä olevia oppilaita lasketa tunnille. Kummasti myöhästelyä ei juuri esiinny. Ei ole kiva istua oppituntia käytävällä ja odotella seuraavaa tuntia yksin. Yläasteellahan tämä ei ole mahdollista.
En kyllä nyt vieläkään vakuuttunut (vaikka oli hyvä yritys) tuon käytöksennumeron painottumisen oikeellisuudesta; ensin annetaan joka oppiaineessa erikseen käytöksennumero ja sitten annetaan oppiaineesta numero, johon vaikuttavat samat asiat kuin mistä on jo erikseen annettu numero? Hohhoijaa. Se vasta onkin motivoivaa.
Olen samaa mieltä, että myöhästely on ärsyttävää ja vallankäytön väline, mutta pääasiassa aikuisilla. Nuoret ovat vielä vähän hukassa ja opettelevat suuntaa elämälleen.
Kerropa miten antaisit numeron seuraaville oppilaille: Heikki tulee paikalle ajoissa ja kirjat jotenkin aina löytyvät repusta. Hän on passiivinen tunnilla, joskus röyhkeäkin. Pekka on hajamielinen ja on myöhästynyt tunnilta kaksi kertaa. Hän on kuitenkin pyytänyt sitä anteeksi. Myös kirja tai vihko on ollut pari kertaa hukassa, tosin tehtävät on olleet tehtynä. Pekka viittaa ahkerasti ja osallistuu keskusteluun. Molemmat saavat jakson ainoasta kokeesta kahdeksan. Mikä tulee pojille todistukseen numeroksi?
*Kerropa miten antaisit numeron seuraaville oppilaille: Heikki tulee paikalle ajoissa ja kirjat jotenkin aina löytyvät repusta. Hän on passiivinen tunnilla, joskus röyhkeäkin. Pekka on hajamielinen ja on myöhästynyt tunnilta kaksi kertaa. Hän on kuitenkin pyytänyt sitä anteeksi. Myös kirja tai vihko on ollut pari kertaa hukassa, tosin tehtävät on olleet tehtynä. Pekka viittaa ahkerasti ja osallistuu keskusteluun. Molemmat saavat jakson ainoasta kokeesta kahdeksan. Mikä tulee pojille todistukseen numeroksi?*
Enpä nyt kesälomalla jaksaisi alkaa arvostelemaan ketään. Oikeasti olen sitä mieltä, että myöhästelystä tulee rokottaa kaikissa mahdollisissa paikoissa ja opettaa lapsi olemaan myöhästelemättä on yksi hyvin tärkeä kasvatuksellinen tavoite. Samalla kuitenkin omassa arvostelussani en laske myöhästelyille juuri minkäänlaista painoa, ellei nyt ihan joka tunnilta myöhästy. Päästän myöhästyneet luokkaan ja kysäisen "myöhässä, ja syy oli..." mutta en ala oppilasta millään tavalla siitä painostamaan. Enkä vaadi siihen kunnon vastaustakaan. Ihan hyvin toimii, myöhästelyjä ei ole sen enempää kuin muilla tunneillakaan. Oppilaat tykkää, kun ope on reilu, eivätkä siitäkään syystä edes viitsi/halua myöhästyä. Pekalle antaisin varmaan ysin ja Heikille kasin. Vaikea oikeasti noilla tiedoilla sanoa.
Kun meidän "Pekka" saikin seiskan (numeroa huonomman) todistukseen. Sen takia vähän ihmetyttää.
Tosin kysymys oli paremmista numeroista, joten emme sinänsä ole pojan oppimisesta sinänsä huolissamme. Kai sitä kuitenkin perää jonkinlaista oikeudenmukaisuutta lapselleen. Maailmassa riittää muutenkin epäoikeudenmukaisuuksia. Yritämme kuitenkin säilyttää suhteellisuudentajun :) Ehkä olisikin syytä laatia "mukautettu" opetusohjelma näihin elämän muihin taitoihin :), noin läpäisyperiaatteella.
Vanhempien on täysin kertakaikkisen mahdotonta millään tavalla ottaa kantaa lapsen todistusnumeroihin. Mietitäänpä vielä kuka arvosanojen paras arvioija on.
1) Opettaja, joka toivottavasti pätevänä tai ainakin sopivana opettaa aika montaa (yli sataa todennäköisesti) muutakin oppilasta. Opettajalla on maisterina (tai siksi opiskelevana) erittäin hyvä aineenhallinta, hän tietää tasan tarkkaan mitkä arvosteluperusteet on ja mitä oppianeessa pitäisi hallita. En henkilökohtaisesti tunne (vaikka yli sata opettajaa tunnenkin) yhtään ainoaa opettajaa, jolla olisi henkilökohtaisesti mitään yhtä tiettyä oppilasta kohtaan. Tämä on täysin naurettava ajatuskin. Oppilaita on tosiaan aika paljon, ja siinä ei ihan kauheita antipatioita kenellekään rakennella! Opettajat ovat hyvänen aika ammattilaisia, eikä murrosikäisellä lapsella ole mitään keinoa järkäyttää opettajan mielenrauhaa mihinkään suuntaan. Tai no samalla tavalla kuin itikoilla kesäyössä. Kasvatuksen ammattilaisina me kyllä tunnemme ikään kuuluvat temput ja ajatukset. Täysin kiltti lapsi on melko outo tapaus, huolestuttavakin.
2) Oma lapsi. En ymmärrä miten vanhemmat luulevat saavansa mitään oikeaa tietoa omalta lapseltaan arvosanoihin liittyen. Yleensä kun tästä tulee puhe, arvosana on huonompi kuin (vanhemmat) toivoivat. Selityksenä on aina samat jutut, jotka vanhemmat uskovat mukisematta. Oppilas ei osaa arvioida yhtään esimerkiksi oppimaan oppimisensa, työturvallisuuteensa, yhdessä toimimisensa ym. taitoja. Vielä huonommin kaverinsa, toisen luokkalaisensa tai esimerkiksi saman ikäisten yleisen tason. Näillä kuitenkin aina selitellään. Pahinta on, kun vanhemmat asettuvat lapsen puolelle. Tämähän vesittää opettajan aseman kokonaan. "Voin saada huonoja numeroita, koska meillä on huono/tyhmä/puolueellinen ope ja vanhempani tietävät sen. Mitä huonommin menestyn, sitä pahempi se on sille opettajalle". On kivaa olla yhtä mieltä vanhempien kanssa. Joskus vanhemmat haluaisivat tulla jopa tunneille seuraamaan. Ei siinä etteivätkö he voisi tulla, mutta mitä ihmettä he oikein ajattelevat tuolla saavutettavan? Yhden rauhallisen tunnin oman lapsen kohdalla ja osoituksen sille, että opettaja on arvioinut lapsen aktiivisuuden väärin.
3) Vanhempi, joiden tieto asioista perustuu lähinnä lapselta kuulluille jutuille. "Veikkokon myöhästyi, mutta sai kasin".
Jos lapselle tulee huono numero, niin käykää opettajan kanssa "kehityskeskustelu". Meidän koulussa se järjestetään kaikille. Aikaa kuluu 45 min-2 tuntia/oppilas. Käykää läpi asioita, joita oppilaan tulisi tehdä toisin, että numero nousisi. Tehkää vaikka kirjallinen sopimus. Kun oppilas rikkoo sopimusta voi tästä lähettää huomautuksen kotiin ja oppilaalle. Kun oppilas tekee asiat sopimuksen mukaan, voi opettaja kertoa sen hänelle. Käyttäytykää ja toimikaa rakentavasti, ei se meiltä opettajilta ole pois tai lisää, mikä numero oppilaalle annetaankin. Voin antaa koko luokalle hymyssä suin kaikille kympit jos he ovat sen ansainneet. Kenellekään en kyllä anna edes kutosta jos hän ei sitä ansaitse.
Anteeksi huono kirjoitusasu, ei jaksa tarkistaa/viilata :)
Noin minäkin varmaan tietyssä tilanteessa reagoisin... ja vastaisin. Ja ihan hyvä, että näitäkin asioita otetaan julkisesti taas esille.
Meidän tilanteeseen tämä nyt vaan ei oikein natsaa, koska tietomme perustuvat nimenomaisesti opettajilta saatuun tietoon. Se on helppoa, koska toinen meistä vanhemmista on myös opettajana tuossa samassa koulussa.
Sinä tunnutkin reilulta opettajalta ja riittävän harkitsevalta ja kannustavalta. Aina ei ole näin. Joskus meihinkin (opettajiinkin) eksyy vähän huolettomampia tai jopa ajattelemattomampia ja myös ehkä virheitäkin tekeviä ihmisiä?
Mielestäni hyvään vanhemmuuteen kuuluu myös tunnistaa joitakin virheitä tai epäkohtia lapsen elämässä. Mutta tässä kohtaa pitää ollakin tarkkana suhtautumisessa. Suhteellisuudentaju on se, joka on tärkeää ja sen hyväksyminen, että joskus sattuu virheitä kaikille. Peiliin katsominen on myös sallittua. Mutta ei kai minun tarvitse suojella kollegoita täydellisyyden mielikuvan säilyttämisessä?