Mitä mieltä olette asiasta.
Olen eronnut vuosi sitten lastenisästä.
Nyt hän syyttää minua ettei näe lapsia.
Olen hänelle monta kertaa vuoden aikana ehdottanu
erilaisia ratkaisuja. Sopimuksessa lukee jokatoinen viikonloppu. Mutta ei ole koskaan lapsia ottanut. Nyt vanhempi lapsista kyselee usein että missä isä on. Enkä tiedä oikein mitä tulisi vastata.
Emme ole lastenisän kanssa olleet kunnon puheväleissä nyt kuukauteen.
Onko se minun syy jos isä ei tapaa lapsiaan ehdotuksistani huolimatta? Elatustuen saan kaupungilta kun hän lopetti yks kaks maksamisen. ei ilmoittanut siitä minulle mitään.
Olen eronnut vuosi sitten lastenisästä.
Nyt hän syyttää minua ettei näe lapsia.
Olen hänelle monta kertaa vuoden aikana ehdottanu
erilaisia ratkaisuja. Sopimuksessa lukee jokatoinen viikonloppu. Mutta ei ole koskaan lapsia ottanut. Nyt vanhempi lapsista kyselee usein että missä isä on. Enkä tiedä oikein mitä tulisi vastata.
Emme ole lastenisän kanssa olleet kunnon puheväleissä nyt kuukauteen.
Onko se minun syy jos isä ei tapaa lapsiaan ehdotuksistani huolimatta? Elatustuen saan kaupungilta kun hän lopetti yks kaks maksamisen. ei ilmoittanut siitä minulle mitään.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Haluaisitko sinä nähdä lapsiasi vain joka toinen viikonloppu? Raastavempaa se on kuin olla kokonaan ilman. Ei tuntuisi omilta, pikemminkin äidin omaisuudelta. Eipä ihme että sinunkin ex-mies heittäytyi elatuksen suhteen välinpitämättömäksi.
kyllä pitää miettiä miltä lapsista tuntuu.Kohdista sinäkin mielipiteesi siihen mikä on lapsen oikeus,se on saada pitää molemmat vanhempansa.Ei siinä pidä vaikuttaa mitkään ex vanhempien väliset tunteet ,jos saa vaan joka toinen viikonloppu tavata,sekin on lapselle jotain.Äiti tuntuu olevan oikealla tiellä,mutta isä voi olla isä lapselleen jos vain haluaa,näköjään ei halua.Sellaisille miehille ei voi mitään.Valitettavasti.
Selityksesi oli kuin olikin selitys. Juuri noin: Jos en saa mitä haluan, syytän naista. Lapset eivät tunnu omilta, antaa olla, enkä maksa edes elatusta. *nauraa*
Maailman paras selitys! :D
mutta todellisuus on monesti ihan jotain muuta, varmaan tässäkin tapauksessa olisi aiheellista tosiaankin tietää sen toisen osapuolen kanta asiaan. Vaikka, mieshän on aina näissä tapauksissa syylinen, teki kuinka vain... No tuo on eri keskustelu.
Miksi tuo joka toinen viikonloppu on sitten poissuljettu ja kaamea asia, jos se olisikin nainen joka joutuisi sen "kärsimään"? Kerro, miten voi olla isä lapsilleen, jos niitä näkee korkeintaan sen joka toinen viikonloppu?
Etenkin jos on tottunut siihen, että sinulla (isällä) on rajaton oikeus lapsiin, ja ennen kaikkea heillä sinuun...
Mitä sä tekisit, jos olisi oikeutettu lapsiisi (ja he sinuun) vain joka toinen viikonloppu? Jos ainut sinulle annettu/myönnetty "oikeus" on kukkaron rooli? Mikä on se ainoa tapa osoittaa mieltä syrintää ja epätasa-arvoista asemaa kohtaan?
Minä en ole koskaan evännyt lasten ja isänsä tapaamisia, olen yrittänyt toimia taustalla ohjaten heitä enempäänkin. Olen ostanut kaikille kännykät, että isä saa heihin koska tahansa yhteyden. Olen patistanut lapsia soittamaan isälleen. Olen laittanut mukavista tapahtumista isälle txt-viestejä, joihin tiedän lasten haluavan mennä. Olen vihjaillut isälle, mitä lapset mielellään tekisivät hänen kanssaan. Olen tarjonnut kaikkia harrastusvälineitä mukaan isän luokse (mm kanootti ja krossimopo).. olen kertonut isälle, missä mökkini avain on piilossa...olen ehdottanut heidän extra-tapaamisia viikolla, olen tarjonnut isompaa autoani lainaksi.. enempää en voi tehdä.
Ilman muuta olettaisin hänen toimivan samalla tavalla.
Neuvo: laita lapset puoliksi. Työkalun voit itse valita. Sinä haastat riitaa, haluat lapset pois äidiltä keinoja kaihtamatta. Sinä pidät lapsille raskasta riitaa yllä. Tuolla asenteella et ole hyvää seuraa lapsillesi.
Kuka tahansa sosiaaliviranomainen kirjoittaa sinulle oikeuteen puoltavan paperin, jossa haluat laajennettuja tapaamisia, halusipa lapset tai ei. Miksi et tee niin? Luultavasti koska taistelet muna vai kana - tyylillä, periaatteesta, unohtaen lapsen kokoaan. niin miehistä pyh
Minä olen hoitanut äidintoimeni niin hyvin, että lapset valitsivat minut lähivanhemmaksi. Pienimmästä suurimpaan :)
Sinä sitä, sinä tätä, sinä, sinä ja sinä... Kyseessä ei ollut susta ja sun tilanteesta, vaan siitä, mitä itse tekisit, jos sulta evättäisiin normaali suhde lapseen ja joutuisit/saisit "armollisesti" nähdä heitä joka toinen viikonloppu. Tämä on käytäntö, johon tuhannet miehet tässä rakkaassa Suomen maassa törmäävät. Ja pikemminkin sun kuvailema tilanne, jossa lähi aktiivisesti yrittää auttaa lasten ja etävanhemman kanssakäymista, on poikkeus kuin sääntö.
"Neuvo: laita lapset puoliksi. Työkalun voit itse valita. "
50/50 olisi ainut oikea, lasta ja vanhempia kohtaan. Ja eiköhän noista Salomonin viisauksista olla aika kaukana, siinä tilanteessa kumpikin osapuoli oli tasa-arvoisessa asemassa ENNEN tuomiota.
"Sinä haastat riitaa, haluat lapset pois äidiltä keinoja kaihtamatta. Sinä pidät lapsille raskasta riitaa yllä. Tuolla asenteella et ole hyvää seuraa lapsillesi."
Eli luovuta... Se on sun neuvo? Mistä lähtien lapset ovat äidin omaisuutta? Riitaan tarvitaan vaan yksi osapuoli (etenkin silloin kun aiempi päätös on ollut naiselle 6-0 mieleinen?). Miten mies, joka taistelee oikeuksistaan on riidanhaluinen, kun taas nainen tehdessään O.Kosket, tekee sen äidinrakkausesta?
Eli isät vaan jäädytetään ulkopuolelle siitä oleellisesta (ajasta lasten kanssa), sekö on hyvää lapsille?!
on siinä samassa tilanteessa että on määrätty vain joka toinen viikonloppu. Siinä olisi sitten sen syyn etsimisen paikka sillä kenelle tuollainen määrätään. Eikä sillä vanhemmalla joka lapset saa. Ei se oikeuskaan mikää sokea ole vaan luottaa siihen mitä eteen tuodaan, eli tosiasioihin. Mutta kaikkihan eivät halua nähdä mitään vikaa itsessään, vaan se syy aina kaivetaan vaikka kalan silmästä ellei muuta syntipukkia löydetä.
Olisiko jo aika teidän monen syyttelijän katsoa peiliin ja kasvaa hieman aikuisuuteen. Ette ole lapsia enää, eikä teitä tarvitse hyysätä eikä paapoa. Kärsikää, sen olette ihan itse ansainneet omalla käytöksellänne.
tuskin ainakaan jättäisi tapaamatta lapsia.
Selittelyn makua. Mistä tiedät, että tällä(kään)isällä edes olisi halua tapaamisiin siinä joka toinen viikonloppu väleissä? Jos olisi, ne "pikaiset" arkitapaamiset (esim. hakeminen pariksi tunniksi johonkin juttuun mukaan jne) onnistuvat kyllä varmasti suurimmalla osalla vanhempia. Se tuskin voi olla mikään oikeutus ja selitys "hylkäämiselle" ("minä en saa tahtoani läpi, en sitten toimi ollenkaan-tyyliin..).
en kyllä oikeastaan yhtään ihmettele jos sinulta onkin evätty ne joka-toinen-viikonloppu-välissä olevat arki tapaamiset kokonaan. Taidat olla todella hankala ja itsekeskeinen ihminen, sellainen riidanhaastaja joka ei kykene toimimaan järkevästi ja kommunikoimaan säyseästi? Sinä sinä sinä, entäs ne lapset?
Kirjoitin ja kirjoitan edelleen: hae oikeudenpäätös laajennettuihin tapaamisiin. Vai onko joku syy, miksi ne sinulta evättäisiin/on evätty?
Minä en koskaan joutuisi kuvailemaasi tilanteeseen, jossa en tapaisi lapsiani säännöllisesti ja usein. Olen oppinut että myötäilemällä ja yhteistyöllä, joustamalla joskus jopa nöyrtymällä saa paljon enemmän aikaan kuin hyökkäämällä ja vaatimalla.
Kymmenet tuhannet Suomen etäisät eivät halua nähdä lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu, osa heistä (aikamoinen osa muuten) ei silloinkaan. Ja jokainen heistä selittää itsekkyytensä exän toimilla ja "lapset eivät enää ole minun kun en elä arkea heidän kanssaan, olen vain maksumies" joi'ulla.
Aika harva mies -ainakaan duunari, on viettänyt sitä arkea lastensa kanssa ennen eroakaan kovin ihmeellisiä aikoja, mutta yht'äkkiä siitä tulee elämää suurempi juttu, kun huomaa olevansa yksin.
Tuskinpa sinäkään niin hanakasti tai usein haluaisit lapsia luoksesi, jos sinulla olisi uusi parisuhde. Ajatus nyt vain sattuu sopimaan tähän elämän vaiheeseesi ja sinulla on luppoaikaa miettiä.
Jomman kumman riitelevän osapuolen on luovutettava => Lasten takia. Fiksumpiko? Sinäkö? Tuskin, sotasi on periaatteellinen ja sinä olet 50% syyllinen siihen että lastesi elämästä on tullut taistelutanner. Mieti hei hiukan.
PS Luuletko sinä, että minä saan kiitoksia kun menen solmuun isä-lapsi-suhteen tukemiseksi? Kiusaa ja muunlaista sontaa tulee niskaan kuormakaupalla, mutta eipä se haittaa, aikanaan se loppuu ja silloin minulla on puhtaat jauhot pussissa.
mutta hyvin usein isä ei tahdo nähdä lastaan kuin joka toinen viikonloppu, vaikka äiti suostuisi useammin tai lapsi haluaisi nähdä....
Viitsimis kysymys ja ajattele kuinka raastavaa lapselle on kun ei näe isäänsä? Mutta ainut asia minkä sinä otat huomioon on isän tunteet...
naiset, joita oikeus on kohdellut noin.
Oikeus on siinä mielessä sokea, että kun on kaksi tasavertaista aikuista taistelemassa huoltajuudesta, että se lähes poikkeuksetta katsoo naisen olevan se parempi huoltaja. Vaikka siihen ei ole mitään perusteita nykypäivänä. Miten sinä "kasvaisit aikuisuuteen" tilanteessa, jossa sinun "vika" on sukupuolesi?
Eli kun mies vaatii lisää aikaa lastensa kanssa, hän ei ajattele lapsia?
"Taidat olla todella hankala ja itsekeskeinen ihminen, sellainen riidanhaastaja joka ei kykene toimimaan järkevästi ja kommunikoimaan säyseästi"
Sikäli mikäli "järkevästi" ja "säyseästi" on tilanteita, jossa ollaan naiselle mieliksi ja tehdään kuten hän kuvittelee määräävänsä, niin voin hyvinkin olla riidanhaastaja. Kuten olisi mikä tahansa nainen minun asemassa.
"Kirjoitin ja kirjoitan edelleen: hae oikeudenpäätös laajennettuihin tapaamisiin. Vai onko joku syy, miksi ne sinulta evättäisiin/on evätty?"
Miehen pitää hankkia, vaatia, perustella, todistella jne. Käytäntö on naisen puolella.
"Olen oppinut että myötäilemällä ja yhteistyöllä, joustamalla joskus jopa nöyrtymällä saa paljon enemmän aikaan kuin hyökkäämällä ja vaatimalla."
Löytyy vaan osa meistä, jotka eivät ole sitä mieltä, että oma elämämme, suhteemme muihin (lapsiin) on muiden määrättävissä.
"Kirjoitin ja kirjoitan edelleen: hae oikeudenpäätös laajennettuihin tapaamisiin. Vai onko joku syy, miksi ne sinulta evättäisiin/on evätty?
Minä en koskaan joutuisi kuvailemaasi tilanteeseen, jossa en tapaisi lapsiani säännöllisesti ja usein. Olen oppinut että myötäilemällä ja yhteistyöllä, joustamalla joskus jopa nöyrtymällä saa paljon enemmän aikaan kuin hyökkäämällä ja vaatimalla.
Kymmenet tuhannet Suomen etäisät eivät halua nähdä lapsiaan enempää kuin joka toinen viikonloppu, osa heistä (aikamoinen osa muuten) ei silloinkaan. Ja jokainen heistä selittää itsekkyytensä exän toimilla ja "lapset eivät enää ole minun kun en elä arkea heidän kanssaan, olen vain maksumies" joi'ulla. "
Moni tekee noin ihan omasta tahdostaan, moni juuri niistä syistä kuin mainitsit.
"Tuskinpa sinäkään niin hanakasti tai usein haluaisit lapsia luoksesi, jos sinulla olisi uusi parisuhde. Ajatus nyt vain sattuu sopimaan tähän elämän vaiheeseesi ja sinulla on luppoaikaa miettiä. "
Elähän nyt aliarvioi.
"Jomman kumman riitelevän osapuolen on luovutettava => Lasten takia. Fiksumpiko? Sinäkö? Tuskin, sotasi on periaatteellinen ja sinä olet 50% syyllinen siihen että lastesi elämästä on tullut taistelutanner. Mieti hei hiukan. "
Tuo lasi nyt vaan on puoliksi tyhjä, tai täynnä, ihan kuinka haluat sen nähdä. Toki siinä mielessä olen syyllinen, että tiedän mitä lapseni kaipaavat ja taistelen siitä. Luovuttaminenko olisi oikein? Ja ketä kohtaan?!
Myös naisen pitää hankkia, vaatia, perustella, todistella jne. Puhun kokemuksesta. Käytäntö ei ole naisen puolella vaan se, kuka on lapsista ennen eroakin huolehtinut.
Minä olen ollut kalkkiviivalla, taistellut lapsistani ja ex yrittää määräillä minua edelleen, pompottaa ja tekee kiusaa, mutta olen kuin huvittunut sivustaseuraaja, ei osu enää.
Ehkä lauseesi: "en ole sitä mieltä, että oma elämäni, suhteeni muihin (lapsiin) on muiden määrättävissä" on juuri ongelmasi. Yritä päästä tuon "määräily"-efektin yli, niin elämäsi helpottuu.
Naisena en voi kuin ihmetellä, miten voi olla raastavampaa nähdä lapsia laajennetuin tapaamisin, kuin ei lainkaan? Selitä minulle asia, onko se joku miestenjuttu?
Et kumonnut olettamustani uuden parisuhteen vaikutusta halukkuuteen olla enemmän isi...Miksi et? Tiedän, koska tiedän sen kertomattakin, olen oikeassa.
Mitä sinä ihan oikeasti haluat? Lähihuoltajuuden, elatusmaksuttoman elämän, laajennetut tapaamiset vai täyttöä tämän hetkiseen tyhjiöön?
"järkevästi" ja "säyseästi"
= järkähtämättömän määrätietoisesti, joustaen puolin ja toisin, palkitsemalla hyvän hyvällä ja huonon jättämälla omaan arvoonsa, loukkaamatta, riidattomasti, kunnioittaen myös toisen milipidettä.
Tekstiviestein se onnistuu, ei kasvokkain.
Oikein hyvä tapa kommunikoida hankalan exän kanssa on kertoa hänelle tallettavansa kaikki txt-viestit todistettavasti lastensuojelupalaveria varten. Ja jos hän jättää vastaamatta kyselyysi lapsista, hän on yhteistyökyvytön...
Ainakin meillä toimi. Nykyään laitan ensin txt-viestin, että soitan lasten siitä ja siitä asiasta, hän jopa vastaa !!! mutta yleensä saan "luurin korvaani", heti kun viesti on mennyt hänelle perille :)
Eräs neuvo, jota kannattaa kokeilla: Kun haet lapsesi tapaamiseen: Ole neutraalin ystävällinen, hymyile, sano exälle ohimennen kuinka paljon olet odottanut tapaamista, huikkaa kauniisti heit ja toivota hyvää viikonloppua.piste.
Takaan, että muutaman kerran jälkeen exäsi kireys alkaa helpottaa ja koko lähtötilanne on mukavampi - kaikille...myös lapsille.
nähdä lapsiani mielummin joka toinen viikonloppu kuin hylätä heidät kokonaan.
Mutta aikamiehen tunteet ovatkin tärkeämmät kuin lapsen, ja mies kostaa lapsen kautta ex-vaimolleen. Tyypillinen luuseri-mies, joka kääntää oman välinpitämättömyytensä viettää aikaa lastensa kanssa exän syyksi. Uskottavampaa tekosyytä ei voi antaa.
.....että mä olen kyllästynyt tuohon virteen.....
"= järkähtämättömän määrätietoisesti, joustaen puolin ja toisin, palkitsemalla hyvän hyvällä ja huonon jättämälla omaan arvoonsa, loukkaamatta, riidattomasti, kunnioittaen myös toisen milipidettä. "
En ala madella sellaisen henkilön mielipiteen ja oikkujen mukaan, joka ei ole osa elämääni (jota en edes haluaisi elämääni millään tavoin) ja jolla ei pitäisi olla mitään sanomista tekemisieni suhteen. Tuo sun määritelmä sopisi tilanteisiin, jossa mies ja nainen tosiaankin olisivat tasa-arvoisessa asemassa (myös juridisesti).
Mies, joka tulee lastensuojelupalaveriin todisteiden kanssa, on manipuloiva, jollain tavalla vinksahtanut ja kostonhimoinen yksilö. Ei siis lapsiaan ajatteleva.
"Myös naisen pitää hankkia, vaatia, perustella, todistella jne. Puhun kokemuksesta."
Heh, väität siis, että mies ja nainen ovat lähtökohdiltaan samanarvoisessa asemassa? Rehellisesti...?
"Käytäntö ei ole naisen puolella vaan se, kuka on lapsista ennen eroakin huolehtinut. "
Jep... Ja se mitä "huolehtinut" tarkoittaa on myös häilyvä käsite. joku voisi sanoa, että huolehtiminen on sitä, että lykkää rahat siihen kouraan, joka ostaa ja valmistaa ruuan. Yleensä se toki on se "valmistaa ruuan", joka katsotaan huolenpidoksi, vaikka toimintamalli olisikin kahden vanhemman välillä sovittu ja hyväksytty. Entä epäselvät tapaukset, jossa huolenpidosta ei päästä perille, kummanko puolelle kallistutaan?
Mitä muuta se on, kuin "määräilyä" tuo äksyily ja komentelu? Nainen puhuu kuin olisi itse ûber-mamma ja minä lapsi joka hoitaa lapsia.
"Naisena en voi kuin ihmetellä, miten voi olla raastavampaa nähdä lapsia laajennetuin tapaamisin, kuin ei lainkaan? Selitä minulle asia, onko se joku miestenjuttu? "
Siinä lähtökohtana on se, että yksi osapuoli on lapsille tärkeämpi tai parempi kuin toinen, sen jo aikoja sitten vanhentuneen käsityksen mukaisesti. Tyytyisitkö itse leivänmurusiin, vaikka olet itse tasavertaisena ollut hankkimassa, valmistamassa ja tekemässä "leipää"? Rehellisesti, vaihtaisitko eksäsi kanssa paikkoja, tietäen/kokien sen mitä olet tähän asti lapsesi/lapsiesi kanssa kokenut?
"Et kumonnut olettamustani uuden parisuhteen vaikutusta halukkuuteen olla enemmän isi...Miksi et? Tiedän, koska tiedän sen kertomattakin, olen oikeassa. "
Sivuseikka, ootko oikeassa vai et tässä asiassa. En osannut ottaa asiaan kantaa, sillä itselläni (eikä tuolla toisellakaan) ole käsittääkseni mitään sellaista, minkä kautta voisi eläytyä/samaistua tuohon sun kuvailemaan tilanteeseen. Eli tuo oli kategoriassa "omena, irrotessaan puusta, putoaa maahan" - tietoa.
Itselleni kävisi lähihuoltajuus, mutta taidan olla väärää sukupuolta siihen touhuun. 50/50 kävisi myös, mutta siihenkin taidan olla väärää sukupuolta, etenkin kun ei "kaksi aikuista" pysty sopimaan asioista (niin sovitaan ne sitten lyömällä lakikirjalla miestä päähän). Jos jonku olen huomannu, niin on se, että nainen voittaa paljon riitauttamalla tilanteen. Ei ainakaan ole mitään menetettävää naisena niin.
Se on niin helppoa jaeskella neuvoja sieltä norsunluuntornista. Varmaan makoisaa.
Miten tekisit itse, jos sattumoisin mies saisi lähihuoltajuuden ja sinä näkisit lapsiasi joka toinen viikonloppu... samalla toki unohtamatta sitä seikkaa, että olet tietty elatuksen suhteen tasavertainen?!
Se on niin helppoa jaeskella neuvoja sieltä norsunluuntornista. Varmaan makoisaa.
Miten tekisit itse, jos sattumoisin mies saisi lähihuoltajuuden ja sinä näkisit lapsiasi joka toinen viikonloppu... samalla toki unohtamatta sitä seikkaa, että olet tietty elatuksen suhteen tasavertainen?!
Lisäyksenä vielä; millä tavoin se asia, että lapset olisivat vähemmän äidin luona ja enemmän miehen luona, loukkaisi lapsia?! Meinaan, kun sanoit mun vain huomioivan isän tunteet? Ajattele kuinka raastavaa lapselle on nähdä isäänsä vain se joka toinen viikonloppu.
yhä vain.
Mitä siis tekisin? Kuten tuolla aiemmin jo todettiin, asettuisin aikuisen asemaan ja toimisin kuten aikuinen. Eli kohtelisin lasteni isää (siis lähihuoltajaa) kunnioittaen, olkoon muutoin millainen ihminen tahansa, mutta kunnioittaen siitä hyvästä että tämä on lasten isä ja täten heille hyvin tärkeä ihminen. Muullahan ei olisi minulle merkitystä, kuin että lapsillanai olisi hyvä olla.
Toisinsanoen, viisas saa tahtonsa läpi kauniilla käytöksellä, kuten Jossu vai kuka sen totesikaan. Kaunis käytös taas vaatii hymyä, asettumista tilanteen ulkopuolelle ja toimimalla kuten tahtoisi itseänsä kohdeltavan. Miksi sinulle on niin vaikea unohtaa ex:si ja ajatella tätä vain lastesi äitinä, heille korvaamattomana ihmisenä? Sillä ajattelulla, kun jätät kaiken muun ulkopuolelle, pystyt toteuttamaan tätä kaunista käytöstä. Hymy ja rauhallisuus on satakertaa tuottoisampi vaihtoehto kun käydä kiukuttelemaan ja kostamaan kuin pikkulapsi. Hymyllä asetut kiusanteon yläpuolelle.
Jos haluat jotain saada, on pakko myös antaa. Niin se vain poika pieni toimii. Täällä aikuisten maailmassa.
Mutta sinähän rutisetkin vain sitä, ettet saa vapautusta elareista, ettet tapaa lapsiasi siten kun itsellesi sattuu sopimaan, ja toisaalta taas miksi et voisi olla tapaamatta lapsiasi kokonaan koska maksathan sinä hellanlettas sentään niitä elareita...koita jo päättää mitä haluat ja miten.
Taidat olla niitä munattomia miehiä jotka kiristävät ex:sää lasten kustannuksella mielinmäärin. Hanki elämä ja anna menneiden olla, mutta älä kosta lapsillesi omaa tyhmyyttäsi.
Minä ainakin näkisin lapsiani sitten joka toinen viikonloppu, jos se olisi ainoa vaihtoehto. Mitä ihmettä voittaa sillä että jättää lasten näkemisen kokonaan koska se on "kaikki tai ei mitään". Kumpaa tapaa lapset mahtavat arvostaa enemmän? Kyllä se on raastavampaa olla näkemättä etävanhempaa ollenkaan, kuin että näkee joka toinen viikonloppu.
En meinannu ensiksi vastata, mutta olikin vain pakko hieman korjata sun "analyysiä".
"Miksi sinulle on niin vaikea unohtaa ex:si ja ajatella tätä vain lastesi äitinä, heille korvaamattomana ihmisenä?"
Hän ei minun mielessäni olekaan, vaan tilanne jossa yksi on lain mukaan lapsille korvaamattomampi kuin toinen.
"Sillä ajattelulla, kun jätät kaiken muun ulkopuolelle, pystyt toteuttamaan tätä kaunista käytöstä. Hymy ja rauhallisuus on satakertaa tuottoisampi vaihtoehto kun käydä kiukuttelemaan ja kostamaan kuin pikkulapsi. Hymyllä asetut kiusanteon yläpuolelle. "
Asiallisuus ei ole johtanut mihinkään. "Hymy" ei johda mihinkään, ellei se toinenKIN osapuoli tule vastaan. Mutta, mähän olen mies ja miehethän onkin aina pikkulapsia... (Tuo juuri on se syrjivä ajattelutapa). Ja olemalla kiusanteon yläpuolella, ei myöskään ole johtanut mihinkään.
"Jos haluat jotain saada, on pakko myös antaa. Niin se vain poika pieni toimii. Täällä aikuisten maailmassa."
Lapset ja rahat, mitä muuta pitäis vielä antaa...?
Ja tuon viimeisen osan sun kirjoituksestasi annan olla ihan omassa arvossa, kohtaan sen "hymyllä".
sitä mäkin ihmettelen. Olisko lapsen mielestä kivempi kun ei näkisi isää ollenkaan, kun isä päättäisi näin, voe voe. Onpa joku viisas joskus sanonut, että lapselle parempi on erota jos ei muuta tehdä kun tapella. Ja lapsen kannalta parempi on niin, että on yksi paikka, jossa hän on ja asuu ja sitten on toinen paikka jossa käydään. Jos lapsi viettäisi molemmissa paikoissa (isä ja äiti) yhtä paljon aikaa, olisi hänen elämänsä liian rikkonainen. Tutkittu juttu, kannattais ottaa selvää ennekun pistää kaiken pahojen ja ilkeiden yh-äitien piikkiin.
Sinulla on käynyt hyvä tuuri kun sinusta tuli lähivanhempi. Lapseni olisi halunnut minun luokseni, mutta niin vain lapsen isästä tuli lähi. Manipuloinnilla hän sai tahtonsa läpi. Jälkeen päin jopa sosiaaliviranomaiset huomasivat tehneensä virhearvion.
"Eräs neuvo, jota kannattaa kokeilla: Kun haet lapsesi tapaamiseen: Ole neutraalin ystävällinen, hymyile, sano exälle ohimennen kuinka paljon olet odottanut tapaamista, huikkaa kauniisti heit ja toivota hyvää viikonloppua.piste."
Miksi pitäisi mielistellä? Siltä tuo nimittäin kuullostaa.
"Aika harva mies -ainakaan duunari, on viettänyt sitä arkea lastensa kanssa ennen eroakaan kovin ihmeellisiä aikoja, mutta yht'äkkiä siitä tulee elämää suurempi juttu, kun huomaa olevansa yksin."
Jokainen viettää omalla tavallaan. Jotkut isät eivät saa viettää aikaa lastensa kanssa, kun äiti epää tekemällä itse (=marttyyri).
Aika usein lähivanhempi haluaa kostaa eron lapsien kautta. Ei tarvita kuin känkkäämistä joka pienestäkin asiasta. Ja voilaa, lasten isä ei enää otakaan lapsia luokseen jottei tarvitse olla känkkä-äidin kanssa missään tekemisissä. Ja siitä känkkä-äiti saakin aiheen lisää känkätä, "kun isä ei koskaan ota lapsia, se ei halua olla missään tekemisissä lasten kanssa".
Olet "ehdottanut" erillaisia "ratkaisuja". Onkohan mieleen juolahtanut kysyä millaisia ratkaisuja isä tarjoaa ????
Tahtomattasi tai oikeammin tahallisen toimintasi johdosta isä on tehnyt omat ratkaisunsa; ja lapsetkin kärsivät siitä.
Välähtääkö pienessä vihan ja läheisriippuvassa pääkopassasi, että olet mitä todennäköisemmin aiheuttanut tilanteen????
myös miten hän haluaa mutta sitten hän lopetti nekin tapaamiset. ilman mitään syytä.
Olen myös sanonut että minä voin ruveta etävanhemmaksi. Mutta siihen hän sanoi että lasten parempi minulla kun hänen työaika vaihtelee viikolla niin vaikea saada hoitoa.
vaikka miehelle/isälle antaisi vapaat kädet tehdä mitä vain lasten tapaamisen suhteen, lopputulos on usein kuvatun kaltainen: En tapaa, koska.. En maksa, koska.. Ei tunnu minun lapsiltani, koska..
Mies keksii selityksiä liukuhihnalta, kun ei jaksa kantaa vastuuta.
Ai niin ja lopuksi vielä itsetunnonkohotusloppukaneetti.. Kaikki syy on aina naisen läheisriippuvaisuudessa tai mustasukkaisuudessa (vaikka nainen olisi nostanut kytkintä) *NAURAA*
Jossu¤
paikalla jos tuosta viestistä tuollaisen saat aikaiseksi. Köyhän äly, köyhällä ihmisellä ja maksuhaluttomalla myöskin. Eikö? Pahinta on kuitenkin tuo henkinen köyhyys.
hohhoijaa mitä vastauksia nuo kaksi edellistä kirjoittivat. ihan kuin olisi sinun syysi että isä jättää sovitut tapaamiset hoitamatta...
kertomasi mukaan olet ehdottanut isälle monia eri ratkaisuja, olet tehnyt jo enemmän kuin sinun edes tarvitsee: on aikuisen miehen ja lasten isän oma häpeä jos ei mikään käy.
sinusta huomaa että toivoisit että lapsilla olisi edelleen isä elämässään ja olet huolissasi lapsesi ikävästä. syyn isän käytökseen tietää vain isä itse mutta on lapsia kohtaan väärin ettei hän ota heitä joka toinen viikonloppu tai muinakaan aikoina joita olet ehdottanut.
toki isä voi olla masentunut erosta ja siitä että on joutunut erilleen lapsistaan mutta on väärin että hän laiminlyö sovitut tapaamiset ja lopetti elatustuen maksamisenkin ilmoittamatta sinulle mitään. minusta lastesi isä vaikuttaa aika itsekkäältä eli kun elämä ei mene niin kuin hän haluaa niin hän "kostoksi" sinulle toimii noin.
itse kertoisin lapselle joka kysyy miksi ei näe isää että " en tiedä miksi isä ei tapaa teitä". painottaisin kuitenkin että isä varmasti rakastaa lasta ja sitä että lapsessa ei ole missään tapauksessa se syy miksi isää ei näy. lapsihan usein luulee että hänessä on jotain vikaa miksi isä ei tule tms. näinhän ei ole vaan syyt ovat muualla, joko miehen kiukussa sinua kohtaan tai sitten miehen omissa ongelmissa.
voimia sinulle ja älä välitä noista syyllistävistä viesteistä. sanoithan jo ehdottaneesi monia ratkaisuja, on miehen oma syy että ei lapsiaan tapaa.
niitä kahta ekaa vastausta. tässä valissä tulikin jo asiallisempia..
luin vielä tuon kun sanoit että olet ehdottanut isälle että hän voi olla lähivanhempi ja sekään ei kelpaa:( taitaa vain olla kyseessä mies joka ei halua tavata lapsiaan, on muuta tekemistä. katsokoon peiliin kun seuraavan kerran ajattelee syyttää sinua asiasta.
Mulla on sama tilanne kuin sinulla. Lastenvalvojalla emme ole käyneet, mutta miehen alkoholiongelman takia erosimme ja lapset jäivät minulle ja samassa paperissa kuin ero oli, pyysin käräjäoikeutta selvittämään myös elatuksen suuruuden. Mies ei ole elatuksia maksanut vaan ne tulevat kaupungilta. Raitis hän nykyisin on, ainakin enimmäkseen. Ja vaikka hän voi rajattomasti tulla lasten luo ( hänellä ei ole kunnon asuntoa edelleenkään), hän ei silti soita eikä tule lapsia tapaamaan.
Tuossa luin kaikki viestit joita olet saanut ja totesin et syy on et mies ei kestä kun ei voi olla kokoaikainen isä lapsilleen vaan ehkä tulisi keskustella miksi yleensä erottiin...Tosin tätä on jo yritetty ja mies ei kipeiden omien muistojensa takia vielä halua keskustella asioista.Raskasta on ollut kahden lapsen kanssa, tätä on ollut jo nyt kaksi vuotta ja totisesti olisin halunnut, et exä olisi edes joskus hieman aktiivisempi lasten kanssa.Mutta ongelma on että hän haluaa tavata ja hoitaa lapsia minun kodissani. Minnekäs minä sitten niiksi päiviksi menisin kun tämä koti on minun ja lasten?
kerro sossuun tilanne ja vaadi että isä saa tavata lapsia vain luonaan tai muualla ja viranomaisen läsnäollessa.Silloin sinun ei tarvitse nähdä isää kovin usein ja kuunnella syytöksiä.Meillä meni tovi näin ja sitten ukko kunnostautu,rupes ottaan muksuja joka toinen vkl ja syytökset ym sonnan jauhaminen lakkas kun huomas et joutuu vastuuseen sanoistaan ja syytöksistään.
Ehkä vika on siinä että ehdotat heille tekemistä. Älä enää puutu heidän tekemisiin, vaan anna heidän itsensä keksiä tekemiset. Isä todennäköisesti kokee sinut määräileväksi ja sellainen toiminta ärsyttää ketä vain, varmasti ärsyttäisi sinua itseäsikin jos joku tekisi sinulle niin. Ikäväähän se on että lapset kärsii tilanteessa, mutta kyllä tässä on äidissäkin enemmän vikaa kuin moni kykenee myöntämään.
hänelle monta kertaa mahdollisuuden itse ilmoittaa kun tulee tapaan että on menty hänen tahtiinsa tapaamiset mutta ei nekään toiminut kun on ne lopettanut ilman mitään syytä.
on minussa syy minä halusin eron.
olisi kait sitten pitänyt vain jaksaa elää yhdessä.
Kykenetkö olemaan stressaamatta asiasta? Nauti sinä lastesi läsnä olosta. Isäkin alkaa nauttimaan kun huomaa saavansa tehdä sen rauhassa, painostamatta.
Yleisesti.. Miksi lasten kanssa olemisesta tulee paljon suurempi asia eron jälkeen kuin tarvitsisi? Toiselta vanhemmalta aletaan vaatia sitä sun tätä. Miksi vasta eron jälkeen kiinnitetään huomiota kuinka paljon toinen vanhempi on lasten kanssa, kun yhteisen ajan vähyys ei haittaa "ehyen" perhe-elämän aikana?
Jos hän ei ole haluakas olemaan lastensa elämässä kunnolla käske painua niin pitkälle ku pippuri kasvaa ja ottaa yhteyttä vasta sitten kun on tosissaan!