Voiko Tampereen yliopistoon päästä lukemaan Psykologiaa avoimen yliopiston kautta, jos suoritan vaadittavat 60 opintoviikkoa? Ymmärsin yliopiston sivuilta, että ei.
Siellä luki näin:
Yhteiskuntatieteiden kandidaatin ja/tai maisterin tutkinto
* Muista yliopistoista ja korkeakouluista siirtyvät. Etusija on hakijoilla, jotka ovat suorittaneet kandidaatin tutkinnon tai vastaavat opinnot ja haettavan pääaineen aineopinnot.
* Avoimesta yliopistosta siirtyvät, joilla on yliopisto-opintoja vähintään 60 opintoviikkoa, joista haettavassa pääaineessa vähintään 35 opintoviikkoa.
* Hakijat, joilla on muita erityisen painavaksi katsottavia opintoja tai opinto- ja työsuorituksia.
ja PSYKOLOGIASTA näin:
Psykologian kandidaatin ja/tai maisterin tutkinto
* Hakijat, joilla on psykologian pääaineen opiskeluoikeus muussa suomalaisessa yliopistossa.
* Psykologian sivuaineen opiskelijat Tampereen yliopistossa, jotka on hyväksytty syventävien opintojen ammattityön kursseille.
Eli Yhteiskuntatieteiden maisteriksi kyllä pääsee ymmärtämäni mukaan opiskelemaan, mutta ei psykologian maisteriksi. Onko yhteiskuntatieteiden maisterista mahdollsta jotenkin siirtyä tai opiskella psykologian puolelle? Mikä yhteiskuntatieteiden maisteri edes on? Entä jos pääsen jollakin toisella aineella (esim. englannilla) sisään, voinko ottaa psykologian sivuaineeksi ja sitä tarpeeksi luettuani siirtyä _toisesta tiedekunnasta_ yhteiskuntatieteelliseen lukemaan psykologiaa?
Kiitos vastauksista.
Siellä luki näin:
Yhteiskuntatieteiden kandidaatin ja/tai maisterin tutkinto
* Muista yliopistoista ja korkeakouluista siirtyvät. Etusija on hakijoilla, jotka ovat suorittaneet kandidaatin tutkinnon tai vastaavat opinnot ja haettavan pääaineen aineopinnot.
* Avoimesta yliopistosta siirtyvät, joilla on yliopisto-opintoja vähintään 60 opintoviikkoa, joista haettavassa pääaineessa vähintään 35 opintoviikkoa.
* Hakijat, joilla on muita erityisen painavaksi katsottavia opintoja tai opinto- ja työsuorituksia.
ja PSYKOLOGIASTA näin:
Psykologian kandidaatin ja/tai maisterin tutkinto
* Hakijat, joilla on psykologian pääaineen opiskeluoikeus muussa suomalaisessa yliopistossa.
* Psykologian sivuaineen opiskelijat Tampereen yliopistossa, jotka on hyväksytty syventävien opintojen ammattityön kursseille.
Eli Yhteiskuntatieteiden maisteriksi kyllä pääsee ymmärtämäni mukaan opiskelemaan, mutta ei psykologian maisteriksi. Onko yhteiskuntatieteiden maisterista mahdollsta jotenkin siirtyä tai opiskella psykologian puolelle? Mikä yhteiskuntatieteiden maisteri edes on? Entä jos pääsen jollakin toisella aineella (esim. englannilla) sisään, voinko ottaa psykologian sivuaineeksi ja sitä tarpeeksi luettuani siirtyä _toisesta tiedekunnasta_ yhteiskuntatieteelliseen lukemaan psykologiaa?
Kiitos vastauksista.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Suomessa ei ainakaan vielä oteta psykologian maisterintutkintoa suorittamaan avoimen teitä mihinkään. Turkuun voi kanditutkintoa (vrt. amk-tutkinto) päästä suorittamaan, mutta laillistetuksi psykologiksi pyrkivän täytyy aina ja kaikkialla käydä pääsykokeet läpi (johon yleensä kuuluu olennaisesti soveltuvuushaastattelu).
Tosin mikä hinku täytyy olla juuri sillä psykologi nimikkeellä, koska samaa tutkimustyötä voi tehdä esim. kasvatustieteen kautta, samaa terapiointia esim. psykiatrisena sairaanhoitajana, oppilaanohjausta opona (psykaa sivuaineena)... Ei niin että niissä pääsisi yhtään helpommalla itse opiskeluissa, mutta sisäänpääsy on himpun verran helpompaa (kun aivan turhan monilla siintää vain mielessään nimike psykologi - tietämättä edes mitä haluavat nimikkeensä takana lopulta toteuttaa :/).
Eli jos tietää mitä oikeasti tahtoo (eikä kulje vain statuksen perässä) niin on olemassa suorempia reittejä unelmien työhönsä kuin avoimen väylä kipeine maksuineen.
Se titteli ei ole autuaaksi tekevä, samalla tavalla joutuu hakemaan paikkaansa työelämässä niin psykologina kuin kasvatustieteiden tai yhteiskuntatieteiden maisterinakin - vahvimmilla ovat ne, jotka ovat alusta saakka rakentaneet hyvää kokonaisuutta pää- ja sivuaineistaan :)
Joten tätä silmällä pitäen, ei anna kovin älykästä kuvaa mikäli hakee lukemaan aivan erilaista ainetta vain päästäkseen sisään ja vaihtaakseen psykologiaan.
Kannattaa kuitenkin ajatella koko ajan sitä tulevaisuutta eikä hukata vuosia vain keplottelulla (enkä tässä viittaa avoimen opiskeluun tippaakaan, sillä avoimen opiskelu lennattää parhaimmillaan opiskelijan suoraan kandivaiheeseen mikäli opiskelupaikka sitten aukeaa kaiken yrittämisen jälkeen - oli tie sitten pääsykoe tai väylä).
kapea väylä (n. 2 opiskelijaa/ vuosi)ilman pääsykoetta on kulkenut psykologian sivuaineopiskelijasta pääaineopiskelijaksi juuri alkuperäisen viestissä mainittujen psykologian syventävien ammatillisten opintojen kautta, mutta sekin lienee sulkeutumassa?
Titteli tekee autuaaksi siinä mielessä, että töitä ainakin riittää. Henk.koht. en tunne yhtään työtöntä psykologia, vaan työpaikkansa melkein saa valita, ainakin yliopistokaupunkien ulkopuolella. Suurin osa tutuista on myös saanut vakituisen työn alle viiden vuoden sisällä valmistumisesta.
Toki samantyyppisiä töitä voi tehdä muillakin ammattinimikkeillä. Opon hommia psykologit ei edes tee eikä psykologi ole automaattisesti myös psykoterapeutti.
on ihan tuttu näky, nimimerkillä omat opot kaikilla koulutustasoilla olleet psykologian maistereita ;)
Vain kokeen kautta voi yleisesti opiskella psykan laudatur opinnot ja tehdä gradun psykan nimissä - Helsingistä en tiedä mutta kaikissa muissa ymmärtääkseni näin (Turku, Åbo-Akademi, Joensuu, Jyväskylä, Tampere). Siis ei suoraa tietä, aina jonkinlainen soveltuvuuden mittaus on välissä.
Väylän kautta voi lukea esim. sosiaalipsykaa, kehityspsykaa ja kasvatuspsykaa mutta titteliksi tulee tällöin joko kasvatustieteiden maisteri tai yhteiskuntatieteiden maisteri - ei koskaan psykologian maisteri (lue: laillistettu psykologi).
Joskus viime vuosituhannella muuntokoulutusta annettiin kehityspsykologiasta valmistuneille (ainakin Åbo akademissa ja J-kylässä) mutta ei enää. Varmistin tän ihan tänään psykan laitokselta. Jos on vielä tuoreempaa tietoa niin kuulen mielelläni :)
Kysyntää on tosiaan jo senkin verran, että jopa ei-psykologeille riittää töitä alalla!