Masentaa

Eli kuten otsikko sanoi.

Mulla on kaksi lasta toinen 9 ja toinen kohta kaksi vuotta. Olen kotona.

Nyt on ollut jo pitemmän aikaa etten jaksa tehdä kotona mitään, pakolliset hoidan mutta ruokapuoli menee useimmiten mikrosafkaksi. Mua ei sinänsä väsytä/nukuta mutta virtaa ei ole, ei huvita mikään.
Tuntuu että peilistäkin katsoo niin ruma ihminen jota meikki ja vaatteet eivät saa kauniiksi. Ärsyttää. Äyskin ja tiuskin lapsille ja miehelle.
Uni ei tule illalla mitenkään. Ärsyttää kun pienempi ei laita päikkäreille, sais olla hetken yksin... isommalla alkoi kesäloma ja pyörii myös välillä jaloissa ku ei oo tekemistä...
Kauhee paine että pitäis löytää töitä ja taasen pelottaa ettei kukaan mua ota ku olen ollut niin kauan (4v) pois työelämästä eikä vakipaikkaa ole koskaan ollutkaan. Osaako sitä...
Olen niin pahalla päällä koko ajan että....
Periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin... muttei kuitenkaan ole... miksi... sitä mietinkin päivittäin... mikä mulla on....
4692
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

kuules etole ainut ongelmasta kärsivä.minulla vielä hassummin.olen suoraan koulusta jäänyt lasten kanssa,ei työkokomusta ollenkaan.niin että tiedän että en koulutusta vastaaviin töihin ainakaan pääse.mieheni tekee kaikkensa et6tä pysyisin kotona.meillä on kaksi yli super hyper aktiivista pojan koltiaista jotka ovat 1 ja neljä vuotiaat.joten mieleni tekisi jo lähteä töihin mutta saa nähdä.

sinä saatkyllä varmasti töitä,mitä 4 vuotta nyt on.olethan ainakin saanut kokemusta "kriisien hallinnasta" ym tosielämässä.aika moni työnantaja kuitenkin osaa arvostaa sitä.ja mitä peiliin tulee niin kokeile rusketusta.jos rannalle ei aika riitä niin heitä päälle pullosta.kaunis rusketus kaunistaa aina!

Äänestä

Sun tarvis saada nyt jotain piristystä arkeesi ! Itse olen työtön yksinhuoltaja, valmistuin opinnoista keväällä, alantöitä ei ole tarjolla, eikä ne kiinnostakaan. Työttömyys painaa myös mua ja opintolainaa on... Syksyllä yritän jotain muuta sitten, kursseille, opiskelemaan taí töihin.
Miehesi ainakin pitäisi jakaa sun kanssa lastenhoito niin, että pääsisit aloittamaan esim.jotain uutta harrastusta. Mene vaikka jonnekin työväenopiston kurssille, vaikka vähän väkisin. Jotain kivaa toimintaa sun tarttis löytää. uusia ystäviäkin voisi tulla sieltä. ja käykää nyt lomalla lasten kanssa jossain ulkona. Lämmintä on luvattu, joten nauti ilmoista ja hemmottele itseäs säännöllisesti. Uusia ovia voi avautua yllättäen, kun koitat vaan puskea itseäs ihmistenilmoille :) Tsemppiä !

Äänestä

Masennuin itse kun lapseni oli 5 ja 3 vuotiaat.
Jälkeenpäin ajateltuna olisi pitänyt mennä hakemaan apua jo paljon aikaisemmin.
Semmonen jatkuva pahaolo ei oo normaalia. Vaikka välillä niin luulin.
Minäkin olin kotiäiti.
Silloin en arvostanut itseäni. Nyt nelikymppisenä tajuan että tein ja teen todella arvokasta työtä kun huolehdin lapsistani.
Sinun minäkuvasi on selvästi jo vääristynyt.
Kävin kaksi vuotta 2 kertaa viikossa terapiassa.
Ajasta on nyt 7 vuotta, alan pikkuhiljaa olla
välillä pitkiäkin jaksoja onnellinen. Outo tunne kun sitä ei ole vuosiin kokenut.
Älä anna mennä tilanteen huonommaksi, ammattiauttajia on ja niiden luo voi mennä.

Äänestä
  • Ensimmäistä kertaa tänään psykiatrisen sair.hoitajan juttusilla & jo tuntuu, että
    kyllä tästä vielä yli päästään!

    Hakekaa hyvät ihmiset apua tekin.Mitään ette
    ainakaan voi menettää.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


olla kotona ja muutenkin kirjoitti:

Eli kuten otsikko sanoi.

Mulla on kaksi lasta toinen 9 ja toinen kohta kaksi vuotta. Olen kotona.

Nyt on ollut jo pitemmän aikaa etten jaksa tehdä kotona mitään, pakolliset hoidan mutta ruokapuoli menee useimmiten mikrosafkaksi. Mua ei sinänsä väsytä/nukuta mutta virtaa ei ole, ei huvita mikään.
Tuntuu että peilistäkin katsoo niin ruma ihminen jota meikki ja vaatteet eivät saa kauniiksi. Ärsyttää. Äyskin ja tiuskin lapsille ja miehelle.
Uni ei tule illalla mitenkään. Ärsyttää kun pienempi ei laita päikkäreille, sais olla hetken yksin... isommalla alkoi kesäloma ja pyörii myös välillä jaloissa ku ei oo tekemistä...
Kauhee paine että pitäis löytää töitä ja taasen pelottaa ettei kukaan mua ota ku olen ollut niin kauan (4v) pois työelämästä eikä vakipaikkaa ole koskaan ollutkaan. Osaako sitä...
Olen niin pahalla päällä koko ajan että....
Periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin... muttei kuitenkaan ole... miksi... sitä mietinkin päivittäin... mikä mulla on....

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu