Moikka,
olen jo reippaasti aikuinen nainen, mutta mustasukkaisuus vaan vaivaa. Repaleinen lapsuus lienee taustasyy. Toisaalta tuntuu, että olen sen verran ajattelija ja älykäskin, että en vain niele kaikkea. Lisäksi olen varmaan sen verran itserakas, että en jaa miestäni muille.
Onko tähän tautiin parannusta vai pitääkö vain viettää elämä yksin, jotta ei tarvitse joka päivä miettiä moista asiaa. Tiedän, että toista ei saisi omistaa, mutta minä haluaisin omistaa ja olla myös ihan vain yhden oma.
olen jo reippaasti aikuinen nainen, mutta mustasukkaisuus vaan vaivaa. Repaleinen lapsuus lienee taustasyy. Toisaalta tuntuu, että olen sen verran ajattelija ja älykäskin, että en vain niele kaikkea. Lisäksi olen varmaan sen verran itserakas, että en jaa miestäni muille.
Onko tähän tautiin parannusta vai pitääkö vain viettää elämä yksin, jotta ei tarvitse joka päivä miettiä moista asiaa. Tiedän, että toista ei saisi omistaa, mutta minä haluaisin omistaa ja olla myös ihan vain yhden oma.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itse kärsin samasta ongelmasta,eikä loppua näy. olen myös miettinyt että onko ainoa vaihtoehto ero? Kun tuntuu ettei yksikään mies ole täysin yhden naisen mies.. Aina pitää vähintään netistä naistenkuvia ja pornoa etsiä, samoin kaikki vähäpukeiset naiset kääntää pään :( Miksei se yksi oma nainen riitä?
edes yksi samanlainen. Sain juuri tietää, että mieheni oli salaa ostanut pornolehden ja tyydyttänyt niitä naisia katsellen. Loukkaavaa, joskin kaikki pitävät sitä normaalina miehen käytöksenä että vieras vetää.
Kun näitä palstoja lukee, tulee sellainen fiilis, että me naiset todella olemme miehille vain tuhkakuppeja, kuten eräs vanha nainen kerran minulle sanoi.
Piti vielä sanoa, että minuakin miehet katsovat usein (miehenikin on pannut sen merkille ja on vähän mustiskin tästää), mutta itse ajattelen näin kun mies katsoo minua; "enpä haluaisi tuonkaan vaimo olla. minä en tuollaista toisten katselijaa haluaisi (vaikka omani onkin varmasti sellainen)" Sitten ajattelen sellaisesta miehestä, joka ei katso minua "wau mikä mies, good for her (vaimollensa)".
Enkä siis pukeudu provosoivasti. Pidän huolta ulkonäöstäni, mutta en ole tyrkky sexy. Haluan riittää miehelleni, mutta eihän yksi nainen koskaan riitä;( Ja minua ei kiinnosta vaikka olisi kuinka komea mies. Olen saanut olla erilaisten miesten kanssa, olen saanut huomiota yms. Nyt olen (oltu jo monta vuotta yhdessä)löytänyt sellasen miehen, joka riittää minulle (komeus, luonne, ystävyys) vaikkei täydellinen olekaan.
Ärsyttävää kerrassaan. Ymmärrän, että sellaiset hyväksyvät, jotka haluavat itsekin vapauden ja katsella ketä haluaa ja flirttailla ym. Mutta minä olen alkanut ajatella niin paljon asioita myös henkisessä mielessä, ettei tuollainen pinnallinen teinielämä osu eikä uppoa. Pitäisikö vielä etsiä uskollista jostain muista piireistä, vai onko vain kaikki miehet samanlaisia naisten aliarvioijia?
Minulla oli itelläni aikoinani hullun mustasukkanen nainen. Tein silloin reissu hommia ja kotiin tullessani akka rupes peseen pyykkejä niin se nuuski kaikki pöksyniki että oisko mahollisesti tuoksuja toisesta naisesta. Sanoin hänelle että lopetaa tuo tyhjän päivänen pelleily niin se sano että ei voi mitään sille että on niin mustasukkanen. Ihminen tulee helposti hulluksi kun vatvoo päässään toisen tekemisiä. Hulluksi on helppo tulla mutta miltei mahotonb parantaa. Keskity johonki muuhun asiaan enämpi ja anna miehes tehä niinku ite haluaa.
Kärsin samasta, aikuinen mies.
Sua ja muakin taitaa auttaa vain todellinen rakkaus, jolla uskon voisi paluttaa elämään.
Ei voi aina pelätä kaiken kaatumista ja yksin jäämistä.
Minun mielestä toisen saa omistaa ja toinen sinut. Vain todellinen omistautuminen ja sitoutuminen on tärkeää, kyllä se onni elämään tulee läheisyydestä niin henkisestä, kuin fyysisestäkin.
Kyllä minäkin mietin yksielämistä, mihin sekin sitten johtaisi, elämää on jo eletty ihan tarpeeksi, enkä muuta kaipaisi kun tietoisuuden siitä, että perheeni kestää.
Puhukaa, muu ei auta...jaksamista!