Nostetaan tämä tärkeä ja tällä hetkellä ajankohtainen (lapsiahan syntyy eniten keväällä) aihe jälleen luettavaksi. Jos adoptio koskettaa sinua, niin lue tämä viesti! Etenkin entiset keskustelut ovat valaisevia. Toivottavasti tästä herää keskustelua, johon osallistuisi myös niitä, jotka on itse adoptoituja.
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
Nostetaan tämä tärkeä ja tällä hetkellä ajankohtainenkin aihe jälleen luettavaksi. Jos adoptio (etenkin kotimainen) koskettaa sinua, niin lue tämä viesti! Etenkin entiset keskustelut ovat valaisevia.
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016164676
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
Nostetaan tämä tärkeä ja tällä hetkellä ajankohtainenkin aihe jälleen luettavaksi. Jos adoptio (etenkin kotimainen) koskettaa sinua, niin lue tämä viesti! Etenkin entiset keskustelut ovat valaisevia.
Kotimaisia eli suomalaisia lapsia tulee vuosittain vain muutama kymmenen adoptoitavaksi. Kotimaasta adoptiolasta odottaa useampi sata 25-40 -vuotiasta avioparia, jotka eivät voi saada biologista lasta. Kotimaasta ei yleensä voi saada toista lasta ja useat näistä perheistä jäävätkin yksilapsisiksi, sillä he eivät adoptoi ulkomailta eivätkä ryhdy sijaisvanhemmiksi. Jokainen voi mielessään pohtia, miksi heille ei kelpaa ulkomailta adoptoidut lapset eikä sijaishoitoon tulevat lapset. Kotimaassakin on vaikeaa löytää adoptioperhettä tummaihoisille ja vammaisille lapsille.
Suomessa lapsen antamiseen adoptioon johtaa usein nuoren naisen vahinkoraskaus. Perhe ja sosiaalityöntekijät saattavat painostaa nuorta äitiä adoptiopäätökseen. Muita syitä lapsesta luopumiseen on mm. biologisen äidin mielenterveysongelma, biologisen äidin päihdeongelmat sekä elämäntilanteen vaikeus. Elämäntilanteen vaikeuksiin kuuluu mm. perheväkivallan uhreja, opiskelijoita, odotusaikana yksinhuoltajiksi jääneitä jne.
Valitettavan usein kotimaasta adoptoivat avioparit haluavat vaieta lapsen aiemmista elämänvaiheista ja biologisista juurista. Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille (esim. päiväkoti, koulu, naapurit, lapsen ystävät). Kotimaisesta adoptiosta kertominen paljastaa, että aviopari kärsii lapsettomuudesta.
Kokemukseni mukaan nykyäänkään adoptoiduille lapsille ei haluttaisi kertoa hänen taustastaan edes sitä vähää, mitä adoptiovanhemmat ovat kuulleet Pelastakaa Lapset ry:ltä. Kotimaasta lapsen adoptoineet pelkäävät myös lapsen ottavan aikanaan yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja sukulaisiin, enkä ole nähnyt kuin yhden adoptioäidin, joka oli tarpeeksi vahva kyetäkseen tukemaan adoptiotytärtään taustansa selvittämisessä. Pelastakaa Lapset ry. saattaa samoin vähätellä biologisten juurien selvittämisen tärkeyttä lapselle.
Jos mietit lapsesi luovuttamista adoptioon: Sinulla voi käydä hyvä tuuri ja lapsesi voi saada hyvän perheen. Muista silloin, että sinulla on oikeus toivoa perheeltä erilaisia asioita esimerkiksi sitä, että perheessä on jo aiemmin kotimaasta adoptoitu lapsi. Tällöin lapsesi saa sisaruksen, joka on kokenut saman kuin hän itse. Voit myös pyytää avointa adoptiota tai lapsesi sijoittamista sijaishoitoon ja myöhemmin antaa lapsen tälle perheelle "varsinaisesti adoptoitavaksi" tai jatkaa lapsen kasvatusta sijaisperheen avulla tai anoa sijoituksen purkamista.
Jos sinulla on mielenterveysongelmia, elämänkriisi tai fyysinen sairaus, älä missään nimessä tee liian nopeaa ratkaisua! Vaadi itsellesi hyvää hoitoa ja tukea sillä perusteella, ettet voi tehdä sairaana päätöstä lapsesi tulevaisuudesta. Muista, että psyyken sairauksistakin voi parantua. Yksinhuoltajanakin pärjää. Lapsesi voi kasvaa onnellisesti myös hyvässä sijaisperheessä ja tavaten sinua hän oppii tuntemaan myös taustansa. Älä anna psykiatrisen henkilökunnan tai sosiaalityöntekijöiden painostaa tai kiirehtiä sinua päätöksen teossa!
ÄLÄ OTA PÄÄTÖSTÄSI TEHDESSÄ HUOMIOON LAPSETTOMIEN PARISKUNTIEN LAPSEN KAIPUUTA. Ajattele vain omaa elämääsi sekä oman lapsesi tulevaisuutta, sillä niistä sinä olet tekemässä päätöstä.
Sosiaalityöntekijät kertovat sinulle, että luovuttamalla lapsesi adoptioon, voit suoda suuren ilon lapsettomalle pariskunnalle. Kodittomia lapsia on kuitenkin maailmassa vaikka kuinka, joten adoptiolasta odottavien onni ei riipu sinun päätöksestäsi.
Muista, että sinä ja lapsesi joudutte elämään tämän asian kanssa elämänne loppuun asti. Lapsen sijoitus sijaishoitoon on mahdollista purkaa myöhemmin, jos tilanne on siihen sopiva, mutta adoptio on lopullinen. Pohdi myös tarkkaan, jaksaisitko itse kasvattaa lapsesi tukitoimien avulla. Pyydä kuulla erilaisista mahdollisuuksista päästä lapsen kanssa ensikotiin ja saada kädestä pitäen tukea lapsen hoitoon ja äitiyteen.
Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita. Lue täältä aiempia tästä aiheesta käytyjä keskusteluita:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016164676
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000015375496
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000014397523
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000013807900
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000008503687
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000007302115
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000008503782
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000001326&posting=22000000008906036
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000012224621
Vastaukset 18
Vanhimmat
oletko huomannut, että itse painostat odottavaa äitiä täsmälleen toiseen suuntaan kuin sosiaalityöntekijät(sinun mukaasi)?
On hyvä käskeä miettimään yllä listaamiasi asioita, mutta ei ole sinun, eikä kenenkään asia painostaa toista ihmistä hänen tehdessään näinkin suurta päätöstä.
Eikö olisi järkevämpää puolin jos toisin tukea näitä ihmisiä tekemään OMA päätös asiassa.
Miten sosiaalityöntekijä on puolueeton?
Hänen tyotehtävä on antaa adoptio neuvontaa ja saada lapsia adoptioon.
Kirjoitus päättyy näin:
"Jos päädyt kaikesta huolimatta antamaan lapsesi adoptioon, älä syytä itseäsi vaan toivo lapsellesi, itsellesi sekä lapsen adoptoivalle pariskunnalle mahdollisimman hyvää tulevaisuutta. Pyydä itsellesi apua asian kanssa selvitäksesi ja etsi käsiisi kohtalotovereita."
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärtää varsin hyvin, että osalle biol.äideistä adoptio on paras ratkaisu ja osalle lapsista se on paras ratkaisu. Silloinkin äidin tulisi saada apua adoption jälkeen ja avun hän joutuu yleensä itse hankkimaan.
Kirjoitus on kirjoitettu kuulemma tarkoituksella selvään sävyyn, sillä biol.äitien adoptioneuvonnassa jätetään näistä asioista puhumatta. Tämä siis täydentää biol.äitien adoptioneuvontaa, jonka jokainen lastaan adoptioon antava äiti joutuu käymään läpi. Tarkoitus on kertoa niistä asioista, joista sosiaalityöntekijät eivät kerro.
Äideille itselleen jää joka tapauksessa kaikkein vaikein tehtävä eli lopullisen päätöksen tekeminen.
"Kotimaan adoption voi salata, joten vanhemmat eivät läheskään aina kerro lapsen adoptiosta edes arkipäivän lähipiirille "
Tuohan on aika yleistä. Minkätakia kertoa asia niille joille se ei kuulu?
Tunnen yhden adoptio äidin joka kertoi asiasta asioidessaan lääkärissä. Vaikka tuskin sillä on mitään tekemistä tavallisen nuhan kanssa.
Yksi tunteva adoptoitu ei tiennyt asiasta kuin vasta aikuisena. Hänen vanhemmat myos sanoivat että tämä on salaisuus ja tästä ei saa puhua niin että kukaan ei tiedä.
Ja hän päätti yrittää saada selville äitinsä asuinpaikan, mutta hän oli jo kuollut.
Aikamoista löpinää. Tänä päivänä tuskin kukaan häpeilee adoptiosta kertomista. Maailma on aika paljon muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa ,jos ette ole sattuneet huomaamaan. ( Silloinhan adoptio oli hieman harvinaisempaa ja siitä ei kerrottukkaan edes lapsille itselleen) Onneksi ajat ovat kuitenkin muuttuneet!
Siksi toisekseen, jos olette kävelleet ulkosalla simmukat auki niin biologinen vanhemmuus ei todellakaan takaa onnellista lapsuutta tänä päivänä. Joissain tilanteissa on todellakin onnellista että lapselle on adoptointi mahdollisuus. Niin isoa päätöstä tuskin kukaan harkitsematta hetken mielijohteesta tekee.
Mä tiedän kolme adoptioperhettä, joiden lapset on alle 12v. Kaikki lapset on vaaleaihoisia, eikä niitä vieraat tajua adoptoiduiksi. Ei nää perheet ole kertoneet adoptiosta esim. päiväkoteihin, kouluun, kerhoon tai muualle. Musta se on vähän outoa. Lapset tietenki tietää adoptiosta, mut voi olla että ne alkaa hävetä sitä tai kertomisen kynnys nousee. Jos olisin vaikka kaveri, niin haluaisin kyllä tietää adoptiosta että voisin ymmärtää ja tukea, jos tarvitsis. Oon miettiny, miksi nää vanhemmat ei ole kertonut esimerkiksi koulussa.
Kirjoitit että jos oisit kaveri niin haluaisit tietää adoptiosta.
Mutta kun kyse ei oo sun haluista!!!!
Miten sinä muuten tiedät adoptiosta?
Ja oletko ajatellut että ehkä lapsi on siinä iässä että hän ei halua kerrottavan adoptiosta?
Tärkein on kuitenkin lapsi ja minusta on järkevää että lapsen tahtoa kuunnellaan tälläisistä asioista.
Ja minulla on kavereita jotka on adoptoitu. Ne ei häpeä adoptiota, mutta eivät silti kuuluta sitä kaikille. He ekrtovat ihmisille kun tutustuvat näihin paremmin.
En ymmärrä miksi sinä olet niin utelias ja et voi kunnioittaa muita ihmisiä ja heidän omaa tahtoaan?
Jos sinä olisit avioero perheestä, niin kertoisitko siitä heti kaikille tai haluaisitko että vanhempasi kertoisivat?
Entä jos vanhemmillasi olisi jokin sairaus tai sinulla?
Etkö ymmärrä että ihmisillä on oikeus omaan yksityisyyteen, niin kuin sinullakin?!
Minusta on pääasia että jokainen itse tietää mikä ja millainen on! Sen tiedon levitäminen eteen päin ei ole eikä saa olla pakollista!
HUOM! adoptoidutkin on vain ihmisiä!
Mistä sinä tiedät ovatko he kertoneet kerhossa/koulussa jne.?? Jos ovat kertoneet niin vetäjille/opettajille niin asiahan pysyy heidän tietonaan. Heidän on kyllä syytä tietää, koska näin osaavat varautua mahdollisiin vaikeuksiin mitä voi tulla eteen oppimisen kanssa ja osaavat korrektisti välttää tiettyjä puheenaiheita (esim. onpa sinulla äidin nenä tms.). Mutta asian ei tarvitse olla mitenkään koko luokan puheenaihe. Jokainen voi siitä päättää sitten itse.
Mitäs jos tämä kirjoittaja on vaikka opettaja, päiväkodin hoitaja tai joku muu joka työn takia on asioiden kanssa tekemisissä? Tuo oli muuten outoa, että adoptiosta kuultuaan puhujan pitäisi välttää vertailemasta esim. lapsen nenää (adoptio)äidin nenään. Jos ne oikeasti sanojasta näyttävät samalta, niin kai niin saa sanoa. Joka tapauksessa adoptiosta tietämättömät ihmiset varmasti sanovat lapselle jotain vastaavaa aina silloin tällöin. Adoptiosta tietävien pitää kuitenkin sinun mielestä korrektisti vaieta asiasta. Tämäkin on muuten jännää, että jos adoptiolapsi on vaikka Etiopiasta, niin ihan varmasti aihetta käsitellään luokassa. Jos adoptio sen sijaan pysyy piilossa (adoptio Suomesta, Virosta, Venäjältä, Puolasta), niin sitten sen ei tarvitse olla koko luokan puheenaihe. Ymmärrän tuon koko luokan puheenaiheeseen liittyvän ongelman, mutta en ymmärrä miksi ihonväri sanelee adoption avoimuutta. Osa adoptiolapsista kärsii, kun adoptiosta puhutaan ja osa taas kärsii siitä, kun adoptiosta ei puhuta.
Löpööö
Körö, körö
Eli ei mittään uutta saman vanahan taivvaan alla.
Mitä sinulla on tätä viestiä vastaan? Kai sinulla on joku henkilökohtainen motiivi, kun jaksat itsekin jatkuvasti postailla monta höpölöpö-viestiä tähän aiheeseen. Kirjoittaisit mieluummin aiheesta ja kertoisit mitä mieltä olet asiasta. Miten asia sinun mielestä pitäisi hoitaa?
Tässä linkit ko. henkilön viimeksi peräperään postaamiin viesteihin. Viestien sisältö oli tyyliiin "höpölöpö" kuten tälläkin kerralla.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016172474
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016172488
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016172521
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=4500000000000394&posting=22000000016172541
Typerää toistoa ei jaksa lukea.
Asiat muuttuu.
Jos täällä voisi lukea oikeista asioista eikä teidän lörinöistä!
olen 19 vuotias ja raskaana. raskaus on täysi shokki ja yllätys, koska ehkäisyä on käytetty. aborttia en tee, koska tämä voi olla ainut mahdollisuus saada lapsi, mutta mietin voinko tarjota opiskelijana lapselleni turvaa? lapsen isä ei osallistuisi elämään millään tavalla. adoptio on tässä mielessä, mutta en vielä tiedä mitä tekisin.
kävin tänään sossulla puhumasta adoptiosta ja nyt olisi olo että se olisi ainut oikea ratkaisu, mutta nyt alkoi mietityttämään.. mitä jos olisinkin parin vuoden päästä valmis äidiksi?
Sulla ei ole mitään kiirettä keskustella asiasta kenenkään kanssa kasvotusten. Katsele asiaa keskustelupalstoilta ja hae tietoa vaihtoehdoista. Kyllä aina yhden lapsen kanssa pärjää jos ei ole ongelmia mielenterveyden tai päihteiden kanssa. Ja sittenkin pärjää kun hakee apua ja tukea.
Ja miten voi olla ainoa mahdollisuus saada lapsi?
Itse olen ollut kolmen lapsen yh jo kun kolmas syntyi (toiset oli 1- ja 2-vuotiaita). Oli niin rankkaa etten tässä jaksa edes kerrata mutta nyt kuuden vuoden jälkeen elämä on mallillaan. Enempää en voisi toivoa.
Viisi vuotta sitten olin valmis antamaan lapset sijaiskotiin mutta heidän isänsä väitti jaksavansa. Ainoa asia mistä hänelle olen lasten elämän lisäksi ikuisesti kiitollinen. Ei jaksanut mutta minun oli pakko.
Mielelläni ryhtyisin tukihenkilöksi vaikeassa tilanteessa raskautensa kanssa olevalle, vaikka vain näin netitse tai sähköpostitse.
Valitettavasti sossut eivät kauheasti kerro erilaisista tukimuodoista etenkään yhdistysten toiminnasta. Adoptiojonossa on satoja pariskuntia ja sijaisperhejonoissakin odotetaan etenkin teinivanhempien terveitä vauvoja. Sossut palvelevat myös näitä lasta odottavia pariskuntia, joten he saavat kaksi kärpästä yhdellä iskulla kun saavat yksinhuoltajan tai tulevan yksinhuoltajan antamaan lapsensa lapsettomuudesta kärsivälle pariskunnalle.
Tässä on selitykset parille termille:
Suljettu adoptio:
Annat lapsesi ikuisesti lapsettoman 30-40-vuotiaan pariskunnan lapseksi. Saat tietää adoptiovanhemmista korkeitaan iät, ammatit ja harrastuksia. Lapsesi saattaa erittäin suurella todennäköisyydellä jäädä ainoaksi lapseksi. Sinä et saa tietää lapsen uutta nimeä etkä osoitetta. Jos sovit ennen adoptiota, niin voit saada adoption jälkeen kuvia ja kuulumisia lapsestasi, mutta niistä et saa selville lapsen tai perheen tarkkoja tietoja. Lapsen aikuistuttua voit yrittää saada häneen yhteyttä tai ehdottaa tapaamista. Jos lapsesi ei halua tavata tai olla yhteydessä sinuun, niin sinulla ei ole mahdollisuuksia pitää häneen yhteyttä.
Avoin adoptio:
Tapaat tulevat adoptiovanhemmat ennen adoptiota ja sovitte jonkunlaisesta yhteydenpidosta myöhemminkin. Ehkä tapaat lasta vuosien aikana tai sitten saat hänestä esimerkiksi kuvia ja kuulumisia. Koska tiedät lapsen yhteystiedot, niin voit yrittää ottaa häneen yhteyttä esim. murrosiässä tai aikuisena. Myös lapsesi tai adoptioperhe voi yrittää ottaa yhteyttä sinuun ilman välikäsiä. Avoin adoptio on suljetun adoption tavoin ikuinen ja purkamaton. Adoptiovanhemmilla on kaikki oikeudet lapseesi, eikä sinulla ole enää mitään päätösvaltaa lapsen elämään.
Sijaisperhe:
Lapsi sijoitetaan sijaisperheeseen, joka saattaa olla lapseton tai perheessä voi olla ennestään biologisia lapsia, adoptiolapsia tai sijoitettuja lapsia. Sinulla säilyy lapsen vanhemmuus ja lapsella on sinun (tai isän) sukunimi; adoptioissahan lapselle tulee adoptioperheen sukunimi. Osallistut noin kerran vuodessa kokoukseen, jossa keskustellaan lapsen kasvatuksesta. Voit pitää yhteyttä lapseen usein (esim. joka toinen viikko, kerran kuussa jne.) ja lapsi voi lomailla luonasi esimerkiksi viikonloppuisin ja lomilla. Sinun on mahdollista anoa myöhemmin sijoituksen purkamista, jos elämäsi on kunnossa. Sijaisvanhemmilla ei ole myöskään oikeutta vaihtaa lapsen etunimiä kuten adoptiovanhemmilla.
Tuki- ja lomaperheet:
Tuki- ja lomaperheet ovat perheitä, jotka ottavat muiden lapsia luokseen viikonloppuisin ja/tai lomilla. Tällöin lasten vanhemmat saavat levätä lastenhoidosta. Tukiperheet voivat olla kaiken ikäisiä lapsettomia sinkkuja, iäkkäitä pariskuntia, lapsiperheitä ja melkein mitä vaan. He ovat saaneet koulutuksen ja heidät on tutkittu soveltuviksi tehtävään. He saavat pikkuruista korvausta toiminnasta. Tuki- ja lomaperheitä annetaan mm. yksinhuoltajien, opiskelijoiden, perhekriisissä olevien ja muiden tukea tarvitsevien perheiden tueksi. Myös esimerkiksi sairaiden ja vammaisten lasten vanhemmilla on joskus tämmöinen tukiperhe auttamassa jaksamisessa. Ensikodissa yhteiselämän lapsen kanssa aloittaneet voivat saada tukihenkilön tai –perheen sitä kautta.
Selvitä lähipiiristäsi, miten paljon tukea voisit saada lapsen hoidossa ja elämäsi järjestelyssä. Ihmiset (etenkin vanhemmat sukulaiset) voivat aluksi olla nihkeitä, mutta mielipiteet usein vaihtuvat lapsen synnyttyä. Juttele asiasta sisarusten, serkkujen, ystävien tai muiden läheisten kanssa. Selvitä myös mitä taloudellisia tukia voisitte saada lapsen kanssa ja miten tutut voisivat tukea teitä esim. tavaroiden hankinnassa. Asuntojonossa pääset kärkeen, jos raskaana tai lapsen synnyttyä tarvitset omaa asuntoa. Ensikoti on myös hyvä paikka aloittaa yhteiselämä lapsen kanssa. Ensikodissa voi käydä etukäteen tutustumassa, jos se arveluttaa. Ensikodissa asuminen on asukkaalle ilmaista ja kun sieltä siirrytään omaan kotiin, niin he ovat tukemassa sen jälkeenkin.
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/2toiminta/1ensi.html
http://www.yyl.fi/
http://www.teiniperheet.fi/
Pääkaupunkiseudulla toimii lisäksi Pienperheyhdistys:
http://www.saunalahti.fi/pienper/
Ainakin Helsingissä ja Tampereella on Tyttöjen Talot, joissa on toimintaa nuorille äideille. Vastaavaa toimintaa (ryhmiä, retkiä, vertaistukea ja –apua) on tarjolla muillakin paikkakunnilla mm. seurakuntien ja järjestöjen kautta.
Päätä mitä päätät tulevan lapsesi loppuelämän suhteen, mutta jos olet hitusenkin epävarma adoption suhteen, niin älä tee sitä! Olet sentään jo 19-vuotias, kyllä sinä pärjäät lapsen kanssa kahden. Te kaksi olette perhe. Jos lapsen isä jo tässä vaiheessa on epävarma toiseksi huoltajaksi, niin unohda koko mies. Jätä toki nini ja kuva muistoksi lastasi varten, että voit kertoa kuka on isä, sitten kun lapsi sitä kyselee. Tulet nauttimaan lapsestasi. Kaikkea hyvää sinulle toivoo neljän lapsen äiti.
Ps. nuorimmaiseni on adoptoitu.