"Maalari maalaa ja rahaa saa,
ostaa viinaa ja oksentaa"
Jossain vaiheessa tulee eteen myös se tilanne, että rippikouluikää lähestyvä maalipinta alkaa tarvita uusintakäsittelyä. Nyt muutamia heittoja:
Miten pitkään ovat alkuperäiset maalit pysyneet Mersuissanne? Toki kesto on paljolti kiinni pidosta ja olosuhteista, mutta noin osapuilleen.
Lienevätkö nykyiset värit kuinka laadukkaita. Usein kuulee sanottavan, että tasokaskaan jälkimaalaus ei korvaa tehtaan alkuperäistä. Olisivatko tämän päivän värit kuitenkin 80-lukuisia viisaampia? Tavoitteena seuraavat 10 vuotta kestävä pinta.
Käyttävätkö maalaamot ns. alkuperäistuotteita, vai sovittavatko ne vain värikoodin oikein ja maali on sitten merkiltään ja ominaisuuksiltaan sitä mitä hyllystä sattuu löytymään?
W126:n originaalipinta on kestänyt ajan hammasta erinomaisesti. Mutta mikään ei ole niin tehokas kuntomittari kuin käsinpesu ja säämiskäkuivaus. Siinä pienimmätkin virheet tulevat julmasti julki. Metodi "nenä kiinni pestyssä pellissä" paljastaa muutamia naarmuja ja kiveniskemiä.
Toisaalta pintaa ei ole vielä kertaakaan myllytetty/hiottu - lienisikö se riittävä käsittely, vahvuuttahan maalipinnassa lienee reilusti? Asia ei ole mitenkään akuutti, mutta jos maalaussavottaan lähtee, niin aikaa kesäksi pitäisi alkaa varailla jo näinä aikoina.
Onko palstalaisilla minkäsortin kokemuksia/suosituksia, värjärin sijainnilla ei ole suurta merkitystä.
ostaa viinaa ja oksentaa"
Jossain vaiheessa tulee eteen myös se tilanne, että rippikouluikää lähestyvä maalipinta alkaa tarvita uusintakäsittelyä. Nyt muutamia heittoja:
Miten pitkään ovat alkuperäiset maalit pysyneet Mersuissanne? Toki kesto on paljolti kiinni pidosta ja olosuhteista, mutta noin osapuilleen.
Lienevätkö nykyiset värit kuinka laadukkaita. Usein kuulee sanottavan, että tasokaskaan jälkimaalaus ei korvaa tehtaan alkuperäistä. Olisivatko tämän päivän värit kuitenkin 80-lukuisia viisaampia? Tavoitteena seuraavat 10 vuotta kestävä pinta.
Käyttävätkö maalaamot ns. alkuperäistuotteita, vai sovittavatko ne vain värikoodin oikein ja maali on sitten merkiltään ja ominaisuuksiltaan sitä mitä hyllystä sattuu löytymään?
W126:n originaalipinta on kestänyt ajan hammasta erinomaisesti. Mutta mikään ei ole niin tehokas kuntomittari kuin käsinpesu ja säämiskäkuivaus. Siinä pienimmätkin virheet tulevat julmasti julki. Metodi "nenä kiinni pestyssä pellissä" paljastaa muutamia naarmuja ja kiveniskemiä.
Toisaalta pintaa ei ole vielä kertaakaan myllytetty/hiottu - lienisikö se riittävä käsittely, vahvuuttahan maalipinnassa lienee reilusti? Asia ei ole mitenkään akuutti, mutta jos maalaussavottaan lähtee, niin aikaa kesäksi pitäisi alkaa varailla jo näinä aikoina.
Onko palstalaisilla minkäsortin kokemuksia/suosituksia, värjärin sijainnilla ei ole suurta merkitystä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
..Mulla on tossa 300D:ssä vielä alkuperäinen maalipinta kylkilistoista ylöspäin. Vahalla siitä saa vielä kiiltävän.
Luulin, että 300SEL:n maalipinta myllytettiin sillon sen oven maalauksen yhteydessä tai sitten ymmärsin väärin???
Ei kannata tosiaan maalata ainakaan yli, jos maalipinta on melkein ruosteeton. Pienet kiveniskemät voi paikata paikallisesti ja sitten vahaa vaan pintaan.
Ton vihreen lotjan maalasi puolituttu maalari, joka käyttää hiekkapuhallusta ja sinkkiä pohjatöihin. Osaa häivyttää pirun taitavasti, eikä appelsiiniäkään jää.
Maalari teki pienen kämmin vasemman etulokasuojan kanssa ja tuloksena on pieni kondenssivesikupla...korjataan takuuseen kuitenkin... Tässä oli haukkumaosuus :)
Tekee vieläpä edullisesti, myös ei puolitutuille. Eikä tartte varailla aikoja puolta vuotta etukäteen. Tällä hetkellä on hyvinkin hiljaista kuulemma.
Jos oikeasti olet kiinnostunut maalauttamisesta voin antaa yhteystiedot privaatisti lähiaikoina ;)
Ovivärjäyksen yhteydessä maalipinta putsattiin kemiallisesti hapettumista ja päälle ns. kovavahaus, mutta ei varsinaista maalipinnan hiontaa. Voipi olla, että epähuomiossa on tullut käytettyä sitäkin termiä. Tuota vaan ajatelin, että hiontakin saattaa kirkastaa yleiskuvaa kummasti.
Ruostepaikkoja ei tosiaankaan pitäisi olla, mutta esim. konepellissä ja takaluukussa on pientä sanomista - jos tarkkaan katsoo.
Näillä kulmilla maalareilla on aika hoppua, esim. Pirkkalan vakuutusvarikko työllistää pari isompaakin pajaa kokopäivätoimisesti, samoin entisöintiin keskittyvä firma on ylösotettu kuukausia eteenpäin, varsinkin jos "hoidon" haluaa saada kesäksi = maalaamon lomien seutuun.
suosittelen ensin kokeilemaan myllytys vahaus-operazionea. Jos ei näkyviä naarmuja ("musti, nyt et kyllä hyppää autoa vasten...") tai ruostetta ole näkyvissä, nimittäin.
Maalaamot taitavat käyttää aika sekalaisia tuotteita. Kannattaa kuulostella puskaradiolla, mitä maalaamoa kehutaan - isoin ei välttämättä ole aina paras. Meikäläisen tuttu maalarikin jutusti taannoin kokeilleensa joskus 90-luvun puolella montaakin eri maalimerkkiä ja -tyyppiä, kunnes oikea löytyi. Kokeilussa oli ollut maaleja, joista osa oli ollu v-maista käsitellä, osassa taas oli ollut sävyheittoja ja osassa heikko kesto.
Perustelu tuli viimeisessä virkkeessä. "Kyllä meikäläisen pitää pienen virman kanssa tehdä kerralla niin hyvää, ettei kylillä puhuta. Se on muuten kohta kioski kiinni...."
Voin antaa minäkin ko. peltisepän yhteystiedot privaatisti. Varoitan vaan, että puhelimitse voi tulla hankaluuksia: mies mieluusti näkee auton ennen kuin sanoo esim. hinnasta mitään. Maalaamo sijaitsee Salon seudulla käsittämättömän pitkällä pienen tien päässä.
Hiontakäsittely saattaisi olla tavallaan turvallisempi. Nyt ei voida puhua edes samasta asiasta, mutta usko uudelleen maalaukseen hieman ropisi sanan varsinaisessa merkityksessä tuossa taannoin. Lieneekö niin, että "kerran avattu ei enää tahdo kestää".
Talbot, tuo urhea ranskalais-suomalainen Saab-Valmet-Chrysler-Simca, maalattiin kuusi vuotta sitten kertaalleen yli. Reilu vuosi ja valkoinen väri hilseili muutamista kohtaa.
Helmoista ja lokarinkaarista tunki ruostetta läpi, vaikka paikat hiottiin kirkkaalle pellille ja alusmaalattiin hyvin. Tämän jälkeen helmoja ja ovien alareunoja sai olla tervaamassa vuosittain.
Näyttää olevan aika suosittua tämä vyötärölinjasta alaspäin tehty värjäys, ainakin mitä palstaa on tullut seurattua. Toisaalta tilkkutäkkiäkään ei viitsisi alkaa rakentamaan.
Väitän, että Talbotin kohdalla on kyse ollut sysistä ja sepistä. Voi olla, että esim. pohjamaali on ollut sopimatonta maalaamon käyttämälle pintamaalille, tai sitten yksinkertaisesti on hosuttu. Ennen pintamaalia on auton pintaan jäänyt kosteutta tai pölyä tms -- en yritä puolustella tai mollata pirkanmaalaisia, mutta tiedän yli 10-vuotiaita uusintamaalauksia jotka ovat yhä aivan iskussa.
No viitisen vuotta sitten aika pöllyssä ollut nisti tuli asemalla keskellä kirkasta päivää potkimaan Pontiacin kylkeä ja horisi käsittämättömiä, tiedä minkä ötökän siinä näki. Narkki siitä katuun ja pahnoille ja auton kylki maalaukseen. Vakuutusyhtiöiden hovihankkija Pirkkalan Kolarimaalaus veti uuden värin ja tänäkin päivänä pinta on ihan ehta (auto nykyisin muijan kaverilla).
Tässäpä villakoiran ydin on - hyvääkin työtä saa, mutta tämä pitäisi osata arvioida etukäteen. Esim. tämä todistetusti hyvä Pirkkalan firma tekee hommia vain vakuutusyhtiöille, "siviili" ei pääse edes jonoon.
Sitten näitä pajoja, joilla ei ole edes uunia. Näiden putiikkien todistelua siitä, että nykyiset maalit eivät vaadi "uunitusta" en oikein niele. Esim. tuo Polpot maalattiin luonnonkuivatusmenetelmällä.
Teetä ensin myllytys, ja vahaus perään,myllytys maksaa noin markoissa 400-600 sisältäen vahauksen.
Sillä lähtee suurin osa naarmuista,ei tosin pohjamaaliin ulottuvat.Maalipinta kestää noin 3 myllytys kertaa jonka jälkeen se on aika ohut.
Nykymaalit ovat muuttuneet ekologisiksi ja ympäristö-ystävällisiksi,mutta ei laatu ole huonontunut,eikä voi sanoa että uudelleen maalatussa autossa maalipinta olisi laadultaan ja kestoltaan huonompi kuin alkuperäinen.
Maali kestää autossa jos ei pinnan alle ole jäänyt epäpuhtauksia eikä kosteutta,ja mahdolliset ruoste kohdat on tehty huolella.Nykyjään on tehokkaita happo pohjamaaleja,jotka "tappavat"metallin huokosiin jäävät ruoste mikrobit jotka hionnan ja huolellisen putsauksen jälkeen jäävät aina peltiin elämään.
Mutta huolella maalaamo kannattaa valita,jotkut tekevät ns,pesumaalauksia,ei viitsitä panostaa pohjatöihin,ja jos esim, maalamotyöntekijä on laiska ja tekee pohjavärin hionnan hutaisten eikä karhenna kunnolla,pintaväri tulee taatusti jossain vaiheessa lähtemään laattoina auton pinnasta irti,yleinen takuu maalaamoilla on puolivuotta.
Kyllä laadukkaalla maalaamolla on maine,eli on puolestapuhujia,ja huonommilla taas.
On muutama Mersukin tullut puettua kaksikerrosväriin nimimerkillä allekirjoittanut.
Maalipinnat voidaan jakaa kahteen ryhmään;
metalliväreihin ja tavallisiin.
Jos ajatellaan myllytystä, niin metalliväriä voidaan lähinnä puhdistaa, jolloin lakasta saadaan
piintynyt lika irti. Sen sijaan tavallisen värin
pinta voidaan myllyttää, jolloin saadaan esille alkuperäinen sävy. Tällöin siis pinnasta lähtee
"siivu" pois.
Metalliväri on kestävin pinnaltaan, koska sävymassaa suojaa hieman joustava lakkakerros.
Tavallisissa väreissä kestoon vaikuttaa merkittävästi väri; heikoin pigmentti on punaisessa, eli haalistuu (= myllytys). Vastaavasti paras pigmentti on mustassa, joka kestää kiiltävänä pisimpään.
Korjausmaalausten kestoon vaikuttaa ratkaisevasti
pohjatöiden laatu, sekä työtavoiltaan, että
käytettyjen tasoitteiden ja pohjamaalien osalta.
Käytännössä pulmaksi yleensä muodostuu käytettävissä oleva aika. Jos maalatuissa pinnoissa tulee myöhemmin esille jotakin ongelmia,
niin ajassa ja aineissa on säästetty.
ja C-klass samaten. Pitänee ottaa homma huolella harkintaan. Nythän on niin, että etuoven parkkikolhun laittanut maalari on antanut tavallaan työnäytteen, mutta eipä tuosta ole vielä kuin kuutisen kuukautta, joten tarkasteluväli on kovin lyhyt. Vai mahtaisiko tuossa ajassa "piilossa oleva huono työ" jo paljastua. Itse pintahan on kyllä moitteeton.
Mitä muuten arvelette huolella tehdyn täysmaalauksen käyväksi hinnaksi? Väri on metallinhohto antrasiittiharmaa eikä mitään ns. sisäpuolisia pintoja ole tarpeen maalata eli savotta on siinä kun kiesi seisoo kaikki luukut kiinni. Ruoste- eikä lommohommia ei tarvitse väsätä.
Kesällä sain arvion n. 12.000,- vanhoo rahhoo. Lieneekö linjassa noin yleisesti ottaen?
Jos kymppitonniin saat 190 kokosen Mersun,niin hiukka isompi kyllä osuu sinne 12000 mk ja ylikin.
Leipätyökseni en itse maalaa,mutta on maalaushommista usean vuoden kokemus,ja kaveri on huippu ammattilainen,joten noista hinnoistakin on tullut keskusteltua.
Itse maalasin viimeksi 190 Mersun metallivärillä,ja kaikki tarvittava pohja-aineet värimassa,ja lakka tuli kustantamaan muistaakseni aika lähelle 1800 mk,mutta se työn osuus se onkin jo isoa luokkaa,jos huolella tekee itseään ajatellen niin pohjatöineen ja ruiskutuksineen aikaa kului 4 päivää.Kyllä homma onnistuu ilman uuniakin,mutta silloin kelin ja ilmankosteuden täytyy olla aika kohdillaan,ja maalauksen jälkeen annettava auton kuivaa vähintään vuorokausi ennen ajoon lähtöä,mielellään enemmän.
Tässä oven tervanneessa maalaamossa oli uuni, mutta "poltosta" huolimatta sällit halusivat pitää autoa vähintään vuorokauden hallissa tämän päällekin. Eli melkein kolme päivää oltiin jalkamiehenä.
Pesu- ja hankauskieltoa ovelle määrättiin viikko ja vahata ei saanut kuukauteen.
Kovat olivat ukaasit, mutta eipä kai vara venettä kaada. Mitähän lienevät olleet käytetyt maalit, lakat jne. noilla varotoimilla - merkki karvalakkiosaston työnlaadusta vaiko varmuuden ja lopputuloksen maksimointi?
Tehneet hyvin ja ottaneet varmanpäälle mikä on kyllä tosi varmanpäälle,Itse en malttanut odottaa mutta ulkonakin oli kyllä hellekausi menossa :-D
Jos uunissa maalataan joku osa,esim aamupäivällä,niin kyllä yleisesti auton saa maalaamosta ajoon samana päivänä,ja ei mitään ongelmaa keston kannalta.
Aika varovaista oli meno. Kyllä meikäläisen "hovimaalari" antaa auton ajoon ilman turhaa seisomista, toki yhden äijän firmassa menee tuo päivä äkkiä listoitukseen.
Ja sehän se on, millä voit vähän tiputtaa kustannuksia. Tarjoudu itse -jos vaan kalut (työ-) pysyvät kädessä- tekemään tuo auton riisumis- ja listoitustyö. Apu kelpaa firmoille usein.
Tuohon uunittomuuteen...pihalla maalaaminen on riskaapelia touhua, mutta uunittakin saa kelpo tuloksen aikaiseksi. Eräs tuttu teki maalaushommaa kerran kesällä kylmässä autotallissa, ts. lämmittämättömässä. Kylmähän tallissa ei heinäkuussa ollut, mutta jäljestä tuli hyvää. Lattialle vedettiin vettä muutamia millejä, tuuletusikkunat (ritilällä varustetut) auki, kopissa lämpöä about 18 astetta ja ei kun maalaamaan. En tiedä, tuliko työ tehtyä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, mutta lopputuloksesta tuli pirullisen hyvä. TOsin ei siinä kyllä hosuttukaan....
Jospa he laskivat myös W126-ruoskan arvoautojen kunniakkaaseen kastiin, mitä kohtelun perusteellisuuteen tulee ;)
Tuolloin täysin purettuna työn alla oli mm. juuri pintamaalaukseen menevä Jagge E-Type. Aika ovela metodi, kaikki ovet ja luukut maalattiin irrallaan ja korikehikko viimeiseksi. Mutta kyllä oli mutkikas rakennekin joka kolkan värjäämistä ajatellen.
Pihalla seisoi juuri ulos päässyt valkoinen 230-Pagodi, hieman kauempana metallihopea 60-luvun loppupuolen Porsche.
Ukkoja maalaamossa puuhasteli 4-5. Täytynee käydä kyselemässä, alkaa tuntua siltä, että ehkei merta edemmäs kalaan tarvitse lähteä. Omatoimisuuskin varmasti on OK, tosin usko muutamien listojen ehjänä irti saamiseen ei ole vahvin mahdollinen.
Tallissa ja 18 astetta? Eihän tuo ole pahakaan. Aikasemmin sivuamani W123 200D, tämä kolariautosta parsittu, sai uuden keltaisen värin päälleen keskitalvella ns. puolilämpimässä tallissa. Tuossa kaverille tuli pieni kämmi ja maali alkoi poikia kaikista hitsatuista saumoista alta kahden kuukauden. Lupasi vetää homman uusiksi, mutta annoin vehkeen suosiolla uudelleen myytäväksi.
Tuolloin luopumisen lisävaikuttimena oli historian kovin talvi miesmuistiin - kyllä osasi 200D olla prkl:n laiska 25 asteen pakkasessa, paikat umpikohmeessa. Stn, kun kaveri painatti 2CV6:lla kevyesti valoissa edelle.
Kovalta kuulostaa hinta,tosin isommissa maalaamoissa normaali hinta.joillain palstalaisilla varmaan myös sieltäpäin kokemusta pienemmistä laadukkaista pajoista joilla hintaa varmasti paljon vähemmän?!omaani tein itse purkamisen ja osan pohjista.Maalari pohjien tarkastuksen, hinkkavärin veto ja hionta ,ja tietenkin pintaväri ja lakka.Maaleineen kaikkineen n. 3500mk.
Tuohan oli jo kuin olisi laittanut rahaa pankkiin. Missä päin Suomea tämä paja vaikuttaa? Oliko metalliväri vai tavallinen. Ei tainnut olla paljoakaan ruostehommia eikä oikomisia?
Saattaisi olla mielenkiintoista kokeilla erästä aivan kotikulmilla olevaa firmaa. Se on erikoistunut raskaan kaluston maalauksiin ja huippuvehkeet löytyvät - tiedän häntä, olisiko jälki sitten yhtä ronskia kuin itse rekannupit ja bussitkin... :D
Autooon vaihdettiin väri eli oven pielet sun muut maalattiin. Väri on helmiäinen n.300mk litra.Ruostetta ei ollut kuin etulokasuojissa ja nekin vaihdoin, ruosteisenpaan en itse oisi pohjia tehnytkään...Lommojakaan ei juuri ollut, pieniä "oven kolhaisuja" itse hinkkasin suoraksi.Koko remontin hinnaksi osineen ei tullut varmaan 4000mk enempää.
Pohjien teko ja purkaminenhan se oikeastaan maksaakin jos ne teettää, itse maalin veto ei mikään iso urakka.
Maalaamo on keskisessä suomessa, siinä melkein Jarskin naapurissa:)
Mulla keväällä se kylkien maalaus 500Egeä.
Työhön kuului pikkasen kummankin etulokasuojan hitsaustakin.
Itse en tehnyt muutakun, pudotin takapuskurin ja otin kylkimuovit irti.
Terve!
Yksi teoria, jonka olen kuullut noiden uusinta maalausten heikompaan kestoon, löytyy maalattavan pellin paksuudesta. Eli, osasyyn kukkasten ilmaantumiseen on tietysti tuossa aiemminkin mainitut epäpuhtaudet ja ruosteen jämät, jos pilkkuja ei hiekkapuhalla.
Vakavampana ongelmana on se, että pelti ohenee ruostepilkkujen kohdalta ja on usein ruosteessa myös takapuolelta. Kosteus pääsee vaikuttamaan takakautta, vaikka pinnassa olisi sinäänsä vahva akryyliväri.
Ilmeisesti hyvä ruostesuojaus samaan aikaan kuin pinnan maalaus voisi auttaa pidempään.
Uskon jossain määrin tuohon 'takakautta' teoriaan, sillä kokemukseni lähes ruosteettoman Chevyn maalauttamisesta ovat hyvät. Taas hyvässä pintaruosteessa ollut Corolla oli parin vuoden jälkeen aivan samanlainen kuin ennen maalausta.
Moro!
Jotensakin tuo Rolpotin kohtalo viittaisi tämän kaltaiseen "koukaten takakautta" -ilmiöön. Olin kyllä silmä tarkkana katsomassa koteloiden ja helmojen käsittelyä.
Yksi konsti saattaisi olla nämä ruosteensyöjät, jotka reagoivat Korro-rotan kanssa muuttaen ruosteenalut kovaksi massaksi. Ei tosin ole kokemusta näistä, ovattenko enemmän ameriikanihmelääkkeitä?
Muuten peltien vahvuudessa saattaa hyvinkin piillä totuuden siementä. Kaikki lähipiirissä olleet jenkit, joita on aikoinaan maalattu (mm. Camaro, Impala, Mustang, El Camino, Aspen, Firebird, Monaco) ovat pitäneet uudetkin pintansa hienosti. Japseja, ranskalaisia ja engelsmanneja on saanut olla paikkailemassa useamminkin.
Moro!
Jotensakin tuo Rolpotin kohtalo viittaisi tämän kaltaiseen "koukaten takakautta" -ilmiöön. Olin kyllä silmä tarkkana katsomassa koteloiden ja helmojen käsittelyä.
Yksi konsti saattaisi olla nämä ruosteensyöjät, jotka reagoivat Korro-rotan kanssa muuttaen ruosteenalut kovaksi massaksi. Ei tosin ole kokemusta näistä, ovattenko enemmän ameriikanihmelääkkeitä?
Muuten peltien vahvuudessa saattaa hyvinkin piillä totuuden siementä. Kaikki lähipiirissä olleet jenkit, joita on aikoinaan maalattu (mm. Camaro, Impala, Mustang, El Camino, Aspen, Firebird, Monaco) ovat pitäneet uudetkin pintansa hienosti. Japseja, ranskalaisia ja engelsmanneja on saanut olla paikkailemassa useamminkin.
Toissa kesänä maaalautettiin tuo W123 ja nyt tänä kesänä W126. Minulla on paljon projektikuvia. Molemmat maalaatiin joka paikasta. W123 oli melkoisen palasina. W126:ssa oli sisustus osittain paikallaan. Toisen purin itse ja toisen osittain. Jos kiinnostaa nähdä niin voisin lähettää sinulle maililla.
Tack, tokihan projektikuvat kiinnostavat, myös tuo W123-osasto. Mutta heitänpä yleishyödyllisen ehdotuksen. "W126":n sivuille kuvat olisivat myöskin varmasti tervetulleita. Tässä tämä osoite saman tien. Näkyisivät sieltä vähän laajeminkin, ja onhan siellä erilaisia remppakuvasarjoja jo entudestaankin.
[email protected]
Aika perusteelliset maalaukset jos oikein purkuun menivät. Oliko W126 päässyt kuinka "pahaksi", vai suorititko ennaltaehkäisevää työtä, kuten itselläni on tarkoitus?
W123 oli päällepäin melkoisen karun näköinen, mutta kuitenkin suhteellisen ruosteeton. W126 oli päälepäin siistin näköinen, mutta totuus paljastui, kun alkoi purkamaan. W123:ssa minulla oli se periaate, että kun kerran ottaa osia irti niin sitten lähtee kaikki. Eipähän jää mitään muhimaan minnekään piiloon. Myös maalauksen laatu on parempaa, kun ei tarvitse teippaila pahemmin mitään piiloon ja onhan se mukavaa näpertelemistä, kun saa kasata ja purkaa. Sisustus olisi muutenkin pitänyt purkaa, koska paikat repsottelivat irti. Kasatessa laitoin jokaisen kiinnikkeen uuden ja pultit ja mutterit vaihtuivat parempiin jos olivat huonoja. Osittain ruostumattomiin.
Vielä tuosta W126:sta, että vuosi pari aikaisemmin olisi kannattanut ottaa työn alle. Näytti kuitenkin niin siistiltä ja monet sanoivatkin, että miksi auto menee maalaukseen. Pahimmat paikat olivat takalasin ympäristössä ja etusuojien alapäissä. Sitten muuta pientä paikkailua. Niin ja kun niitä pieniä lokareita ei ollut takana niin takontin sivuissa olevat tuuletusaukot haihtuivat puhalluksessa osittain pois. Verhoilun alla oli moskaa reilusti.
Pitääpä tässä jossakin välissä katsella noita kuvia ja vaikka lähetellä W126:lle.
Minkälainen savotta oli tuo takalasin irroitus ?
Muistaakseni kromikehys on siinä aika massiivinen ?
Tiivisteuran pohjalla kuuluu olla pari vedenpoisto
reikää, jos kittaukset ei ole tiiviit, niin pääsee
vesi pois. Missä kunnossa oli tuo uran pohja ?
Kyselen kun on kokemusta w123: sista, ja niissä
on toisinaan ollut paljonkin "punertavaa" vaikka
ei vielä pinnalla paljon näkyisikään .
Takalasia en ole itse irroittanut. Onhan se kuitenkin helpompi kuin liimalasi. Ihan hyvin se irtosi. Ei tarvitse niin pelätä sitä rikkoutmistakaan kuten etulasissa. Takalasithan on aivan erilaisia kestämään irroitusta. Etulasihan on liimaamalla. Etulasia irrottaessa maalarille paljastui kaksi sähköjohtoa jotka kiertävät lasin liiman seassa. Niihin laitetaan virta kymmeneksi minuutiksi ja se sitten sopivasti lämmittää liimaa. Helpottaa irrottamista.
Uran pohja oli muistaakseni ihan hyvässä kunnossa. Lasiaukon alakaarissa oli hitsaamista ja sitten aukon yläreuna oli ruostunut. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut hitsailla. Sitten yksi paikattava kohta oli alhaalla suunnilleen lasin keskivaiheilla. Oli nostanut ikävän kuprun siihen. Ässästä maalattiin myös puskurit ja helmat. Lopuksi lakkaushan täytyy suorittaa sillä mersun lakalla joka ei kiillä. Kiiltävä lakka ei sovi helmoihin koska ne kuitenkin jonkin verran aaltoilevat.