Olen 52-vuotias patu, ja aivan terveen kirjoissa, enkä käytä mitään lääkkeitä. Jo nuoruudestani muistan monia samanlaisia tapauksia, kuin tänäänkin sattui.
Jos joku ihminen katsoo minua kiinteästi näkökenttäni ulkopuolella, vaikka takaa kymmenienkin metrien päässä, aistin tuon katseen. Tunnen jonkin lyhyen latauksen itsessäni, ja ehtimättä ajatella mitään, refleksinomaisesti käännähdän, ja välittömästi oma katseeni osuu noihin silmiin. Tällaisia tapauksia on kymmenittäin. Aina sama kuvio. Ajattelematta mitään, pääni kääntyy, tai pyörähdän ympäri, ja tavoitan katseen. Outo juttu.
Lisäksi muutaman kerran olen metrien päästä nähnyt toisen silmistä aikamoisen valonleimahduksen, kun on kai ollut tunnelatausta takana.
Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Jos joku ihminen katsoo minua kiinteästi näkökenttäni ulkopuolella, vaikka takaa kymmenienkin metrien päässä, aistin tuon katseen. Tunnen jonkin lyhyen latauksen itsessäni, ja ehtimättä ajatella mitään, refleksinomaisesti käännähdän, ja välittömästi oma katseeni osuu noihin silmiin. Tällaisia tapauksia on kymmenittäin. Aina sama kuvio. Ajattelematta mitään, pääni kääntyy, tai pyörähdän ympäri, ja tavoitan katseen. Outo juttu.
Lisäksi muutaman kerran olen metrien päästä nähnyt toisen silmistä aikamoisen valonleimahduksen, kun on kai ollut tunnelatausta takana.
Onko muilla tällaisia kokemuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Täällä samanlainen hoopo. Tuossa yksi päivä kävelin meditoijan ohi ja sekopäisyyksissäni lähetin ajattelijalle mietteen: tunnen sinut, tunnetko minut? Sitten kuvittelin meditoijan päähän energiavirtauksen joka ikäänkuin nosti heeboa ilmaan. Ei tuossa vielä mitään, sen jälkeen itselleni tuli vahva tunne että joku tuntee minut ja koin valtavia virtauksia energiaa päässäni ja selkärangassani. Oli hubaa. Mietin jälkeenpäin, juoppo kun olen, että jos voisin aina viinanhimon jäytäessä sisuskalujani saada tuota energiaa ei tekisi lainkaan mieli viinaa. Olenko uskossa ja pitäisikö tästä avautua myös demin palstalla?
T: kiitollinen avusta
Saisit turhaan hullun maineen ja ne jotka uskoisivat, haluaisivat hyödyntää sitä.
Luulet vain. Tietyst seuraat näkökentän laidoilla tapahtuvia ihmisten liikkeitä. Kuulet heidän askelensa ja hengityksensä. Jos ne muuttuvat, voi hän tuijottaa sinua. Ja mikä tärkeintä: KUN KÄÄNNÄT PÄÄTÄSI KATSOMAAN, tuijottaako joku, huomaavat he tämän liikkeet ja vaistomaisesti kääntyvät katsomaan. Katseet kohtaavat ja teet virheellisen johtopäätöksen: "tuo on tuijottanut minua".
Asiaa on tutkittu, eikä ihminen tätä asiaa aisti muuta kuin tavallisilla aisteillaan.