Minusta tuntuu kuin monia, niin naisia kuin miehiäkin vaivaisi omituinen harha rakkauden olemuksesta. - Kuvitelma siitä mitä oman rakaussuhteen pitäisi olla.
Yksi kuvitelma on ikuisesti hehkuvasta halusta, seksistä, sanalla sanoen. Halukkaasta ja ja kykenevästä rakastajattaresta / rakastajasta.
Toinen pysyvästä rakastumisesta. Jatkuvasti samassa huumassa kuin alussa.
Itse ajattelen, että rakkaus alkaa vasta, kun nämä molemmat vaiheet on onnellisesti käyty läpi ja talletettu.
Kun on tarkoittamatta loukannut toista ja sen huomaaminen satuttaa itseä enemmän kuin toista, on rakastamien ehkä alkanut.
Yksi kuvitelma on ikuisesti hehkuvasta halusta, seksistä, sanalla sanoen. Halukkaasta ja ja kykenevästä rakastajattaresta / rakastajasta.
Toinen pysyvästä rakastumisesta. Jatkuvasti samassa huumassa kuin alussa.
Itse ajattelen, että rakkaus alkaa vasta, kun nämä molemmat vaiheet on onnellisesti käyty läpi ja talletettu.
Kun on tarkoittamatta loukannut toista ja sen huomaaminen satuttaa itseä enemmän kuin toista, on rakastamien ehkä alkanut.
Vastaukset 10
Vanhimmat
¨..rakkaudeksi se muuttuu siinä vaiheessa, kun tuntuu ettei voi elää enää ilman häntä..kuin hän olisi se puuttuva palanen..kylkiluu tai jotain;)
Ei välttämättä. Pelkässä ihastumisen huumassa voi olla vastaavia tuntemuksia.
ihastumisen huumavaihe on jo ylitetty ja siirrytty seesteisempään vaiheeseen ja ajateltu tahoillamme asioita. Oikeastaan en tiedä...Oli niin tai näin kuka voi kertoa ihan tarkasti missä kohtaa voidaan puhua rakkaudesta. Jokainen sen kokee kuitenkin tavallaan, vai mitä. Ei siihen löydy reseptiä ei mitään ohjetta. Se tulee jos on tullakseen tai sitten ei.Tiedän nyt vain omat tunteeni ja ne eivät ole mitään aletuotetta vaan syvää, kummallista kiintymystä, jota en ole ennen kokenut.
Minä en nimittäisi kummallista kiintymystä rakkaudeksi, mutta sinä nimität. Käsitämme jokainen tunteemme omilla tavoillamme ja se on toki ok.
kummallinen. Miksen voisi olla kummallisen kiintynyt/rakastunut..:)
vaikka rakastuminen on ihana tunne sinänsä, kyllä se rakastaminen on se suhteen perusta :)
Tere! On mukavaa kuulla että mies ajattelee noin. Niinhän se asia juuri menee. Eilen juuri juttelin asiasta kaverini kanssa, miten rakkaus suhteissa kulkee. Ensin on ihastuminen, rakastuminen ja sitten alkaa kumppanuus ja jos jaksaa sen vaiheen yli saada vasta tosi rakkauden. Oisi kiva kuulla lisää mietteitäsi. T. naispuoleinen
Vastaan fiksulle ihmiselle, vaikka tuskinpa tästä aiheesta tällä palstalla mitään kovin hedelmällistä keskustelua syntyy.
Nykyisin vain, niin naiset kuin miehetkin tuntuvat etsivän rakkaussuhteesta sellaisia ominaisuuksia, ikäänkuin pysyvinä piirteinä, jotka liittyvät nimenomaan rakkauden alkuun. Kuten rakastumisen tunne ja kiihkeä seksi.
Rakkauden kypsymistä ei enää malteta odottaa.
Jotenkin se on samanlaista kärsimättömyyttä kuin istuttaisi omenapuun kukkien takia uudestaan, kun kukat kuihtuvat - niinkuin niiden pitääkin, ennen kuin hedelmää voi odottaa.
alla ja poks- mätä omena putosi päähäni ja kas- opin kunniottamaan muitakin. Täällä on asiallisia kirjoittajia. Tarvitsin herätystä.
Kun olet noin viisas niin kertoisitko minulle kuinka ne rakkauden harhat unohdetaan. Minä olen tahtonut jo vuosikymmeniä vain unohtaa, koska en ole koskaan kokenut sitä onnellista rakkauden huumaa ja syytä olisi unohtaa, koska olen jo viidenkymmenen, naimisissakin ja perhekin. Naimisiin menin saadakseni olla turvassa ja myös siksi että minulla olisi OMA mies. Rakastumiset ovat muistoinakin nöyrryyttäviä, loukkaavia jne. kuinka tunteitani käytettiin hyväksi ja minua loukattiin ja kuinka rakastunut nainen käyttäytyy järjenvastaisesti...vastapuolen loukkaavasta käytöksestä huolimatta. Rakastumisia kohdalleni koko elämäni aikana on osunut vain kaksi. Ihastuksia ehkä 3 (lapsuudesta lähtien). Minuun ihastuneita miehiä oli paljon enemmän, mutta joskus kauan sitten uskoin rakkauteen. Kaikki nämä olivat alle kolmekymppisenä. Olisinko ollut onnellisempi kun joku sukulaiseni olisi naittanut minut nuorena sopivaksikatsomalleen henkilölle? Ilmeisesti. Ihminen vaan kaipaa sitä rakastumisen harhaa, se tarve on meille sisäänrakentunut normaali tarve. "Kuvitelmat siitä millainen sen oman rakkaussuhteen pitäisi olla" saa muuten myös ihmisen tekemään töitä sen oman suhteensa eteen - silloin se ei ole lainkaan turhaa: ei se huuma välttämättä ole niin haihtuvaa kuin väitetään... Yksilöitä kun ollaan. Yleistykset ovat vaarallisia.
Toisen ihmisen esineellistäminen on sitten kokonaan toinen juttu - puhun tunteista(ni) - en mistään järjellisestä, olen myös ns. tunteilla eläjä - auttaa menestymään muussakin (kumma kyllä) elämässä. Järjettömät tunteet johtavat usein järkeviin päätöksiin, antavat suuntaa johonkin.