Meillä 1-vuotias leikkaamaton kollikissa. Nyt muutaman päivän sisään sen ruokahalu on huonontunut ihan älyttömästi. Se juo tosi paljon, jos vaan antaa. Ei tosin jaksa itse ruoka/vesikipolleen mennä. Normaalisti on tosi leikkisä ja seurallinen, nyt kyhjöttää ihmeellisessä kyyryssä eikä juuri liiku. Kaikki fyysinen pinnistely ikään kuin vie siltä voimat ja se jää paikalleen pitkiksi ajoiksi. Viihtyy lähinnä pesuhuoneessa omissa oloissaan. En ole nähnyt tämän päivän aikana käyvän hiekkalaatikollaan, enkä kyllä pysty sanomaan koska siellä olisi viimeksi käynyt. En ole ripulia tai oksenteluakaan huomannut olleen. Joka tapauksessa oireet viittaavat selkeästi johonkin sairastumiseen, mutta mihin? Huomenna päästään lääkäriin, mutta aattelin nyt teiltä muiltakin kysyä, josko jotain tietoa täältä löytyisi.
Pelottaa vaan kovasti, että käy samoin kuin vuosi sitten 12-vuotiaalle kollille, joka jouduttiin lopettamaan tod. näk. munuaisten pettämisen takia. Oireet olivat hyvin samankaltaiset.
Kiitos vastauksista!
Pelottaa vaan kovasti, että käy samoin kuin vuosi sitten 12-vuotiaalle kollille, joka jouduttiin lopettamaan tod. näk. munuaisten pettämisen takia. Oireet olivat hyvin samankaltaiset.
Kiitos vastauksista!
Vastaukset 8
Vanhimmat
soittaisin välittömästi päivystävälle. Pissaamattomuus on hengenvaarallista ja se pitää ehdottomasti hoitaa nopeasti, ettei rakko halkea. Munuaisvaivaan kuuluu yleensä juomisen lisäksi myös runsas pissaaminen.
Juota kissaa ja anna Nutrisalia tms, jos on.
päivystävälle eläinlääkärille!!!
Niinhän siinä sitten kävi, että kisujen taivaaseen kollipoikamme pääsi. Vakavasti aneeminen ja kuivahtanut, tod.näk. diagnoosi leukoosivirus.
Elämä ei ole todellakaan aina reilua, mutta jatkuu vaikeuksistakin huolimatta. Itku on vielä päällimmäisenä koko perheellä, erityisesti 10-vuotias tyttäreni koki "oman" kisunsa menetyksen melko rankkana. Varsinkin kun reilu vuosi sitten kävi jo vanhemmalle kollille kutsu enkeleiden luo.
Aurinkoista kesää kaikille kissaihmisille! :)
osanottoni kissan menetyksen johdosta :( ikävä tapaus tosiaan, mutta kuten totesit, elämä jatkuu! voimia ja hyvää kesää sinnekin päin!
Olen todella pahoillani kissanne vuoksi :( Noin nuorikin vielä.
Tulivatko oireet ihan yllättäen?
Juu, ihan muutama päivä oli sellasta, ettei syönyt niinkuin ennen. Lopetusta edeltävän iltana oli oudon vetämätön ja itsekseen viihtyvä. Toisaalta makoili sylissä ja kehräili niinkuin ennenkin. Aamulla sitten kun lääkäriin mentiin, niin oli jo niin heikko, että verikin oli kuin laimeeta mehua, se vähä mitä sitä saatiin edes tulemaan... Ja lopetuspiikkikin piti laittaa suoraan sydämeen, kun suonta ei enää löydetty.
Tuntuu kovin kurjalta, niin vähän aikaa ehdimme nauttia elämästä tuon ihanan kollinpojan kanssa. Nyt meidän "vanha" rouva (syksyllä 11 v) on taas yksin, viime vuonna helmikuussa lopetettiin 12 v kolli. Sillä petti tod.näk. munuaiset. Mutta sen ymmärsi jotenkin paremmin jo iän puolesta.
Uutta kisua katsellaan ehkä sitten tuossa syksymmällä. Oon jo miettinyt sitäkin, että uhraan siihen hankintaan vaikka enemmän rahaa, jos on varmuus siitä, että pentu on kunnolla tutkittu ym.
Tänään on jo parempi päivä, vaikkei tuo suru vielä vähään aikaan unohdukkaan.
Jos tällä pikkukisulla oli leukoosivirus, on se todennäköisesti tarttunut myös toiseen kissaanne - ja näinollen tarttuisi myös seuraavaan kissaan jos otatte vanhalle kaveriksi. Kannattaa ehkä ottattaa Felv-testi tuosta 11vuotiaasta varmuuden vuoksi.
Lääkäri sanoi, että tartunta ilmenee yleensä 1-4 vuotiailla kissoilla ja että tuon ikäinen kissa on jo kehittänyt luonnolliset vasta-aineet tautiin. Mene ja tiedä sitten. Tänään käytin tuon vanhuksen lääkärissä ja perustarkastuksessa rouva vaikutti todella hyväkuntoiselta ikäänsä nähden. Lääkäri sanoi, että ihan muutaman vuoden ikäinen voisi kissa olla. Ja onhan tuota kissaa jo rokotettu muutenkin, myös tänään, joten täytynee vaan katsoa. Olivathan nuo vuoden päivät jo samassa taloudessa, luulis, että vanhemmallekkin olisi jo oireita tullut.
Jos jollakulla muuta tietoa, niin mielelläni niitä lueskelen.