Miksi menette heti 2 viikon seukkaamisen jälkeen kihloihin? Mielestäni te ette ymmärrä mitä kihlautuminen tarkoittaa.. Ei sitä heti voi tietää onko se kumppani heti rengastamisen arvoinen. Kumminkin seurustelu päättyy heti kuukauden jälkeen ja turhan takia on ostettu kalliit sormukset.. Ite oon seurustellu kohta 5 vuotta ja kihloista ei sen paremmin ole keskusteltu muutakuin että se on merkki avioliitosta. Itse olen tosin kyllä vannonnut etten koskaan mene vihille, mutta ei koskaan pidä sanoa ettei koskaan.. :) Miettikää asiaa tarkkaan ja hyvin harkitusti, ehtii sitä myöhemminkin jos siltä tuntuu.. Kihlaus on lupaus ja siitä on pidettävä kiinni!!! Kannattaa siihen kumppaniin tutustua läpikotaisin ennen kuin tekee tärkeitä päätöksiä.. Vai mitä?
Kaikille 2 viikkoa yhdessä olleille..
Minulle lupaus avioliitosta..
152068
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
eiköhän kumppanis kohta kyllästy kihlauksen ajatusta ko viis vuotta jo odotellu kuulehan kyllä puolivuottaki riittoisa on itse kosin vuoden perästä että hyvin on ja kesällä jo naimisiin mennään tästä juttelin morsiameni kansa ja hänkin tykkäs että 5 vuotta on liikaa kyllä vuoden sisällä jo tuntee toisen siinä voip olla myöhästä enää kihlautua,minä tiedän koska venyttelin aikasemmin kahela vuodela niin akka jo kyllästy eipä odottanu....
Jos kyllästyy odottamaan toisen kosimista ei ole edes kosinnan arvoinen eikä se oikea suuri rakkaus..sitä jaksaa odottaa vaikka maailman ääriin jos tietää että molemmat haluavat olla yhdessä loppuelämän silloin ei ole kiirettä kosimisella..
Tiedänpä parin, joka seurusteli seitsemän vuotta ja oli kihloissa toiset seitsemän ennen naimisiinmenoa... Yhdessä eivät asuneet ennen naimisiinmenoa! Nyt ovat olleet naimisissa yli 20 vuotta!
Siis seurustelivat seitsemän vuotta jo ENNEN kihlautumista.
Sä oot kyllä tyhmä, kun et osaa viien vuoen päästä päättää.
Tyhmä kun lammas.
vinkki kaikille keskustelussa suunsa avanneille...
Tuttava tapasi ysillä ikäisensä unelmien pojan, 9 päivää tapaamisestaan olivat jo kihloissa. Pojan äiti ei koskaan tyttöä hyväksynyt, Väitti että tyttö vietteli hänen 15v. poikansa.
Vajaa kaksi vuotta myöhemmin, he erosivat, poika ajatteli, että on niin nuori jne., meressä on muitakin fisuja...
Suurin osa pikakihloista (teineillä kuin aikuisillakin) päättyy eroon, kun huomataan, että ei haluakaan olla sen kihlatun kanssa, että tuli kihlauduttua liian aikaisin ja hetken mielijohteesta... En sano, etteikö olisi niitäkin, jotka pysyisivät aina yhdessä, mutta enemmistö eroaa. :P
Menkäämme kihloihin, kun olemme varmoja, ja haluamme mennä naimisiin, ja olla yhdessä toisen kanssa koko loppuelämämme. :)
Seurustelimme kolme kuukautta ennen kuin menimme kihloihin. Kaksi ja puoli vuotta yhteistä elämää takana. Kihlaus on todellakin lupaus avioliitosta. Sen lupauksen myös pidän.
On totta, että suurin osa näistä pikakihloista päättyy eroon. Haluan vain muistuttaa, että on olemassa toisenlaisiakin tarinoita. Jokainen tyylillään. Onko se sinun elämästäsi jotenkin pois, jos jotkut kihlautuvat nopeasti? Se ei yhtään vähennä omaa arvostustasi kihloja kohtaan ; sinulle se on yhä lupaus avioliitosta.
Kysyin jokin aika sitten kumppaniltani, että katuuko hän ikinä, että menimme nopeasti kihloihin. Hän sanoi, että ei kadu, koska silloin kihlautuessamme hän tajusi haluavansa viettää loppuelämänsä juuri minun kanssani. Minäkään en kadu. Tunne, että kuulumme yhteen vahvistuu päivä päivältä.
Ei siinä kihlautumisessa ole sinänsä mitään väärää, enemmänkin siinä, että annetaan periksi liian helposti.
Tuohon tutustumiseen vielä...kukaan ei ikinä menisi kihloihin -saati naimisiin-, jos haluaisi oppia tuntemaan toisen läpikotaisin. Joka ikinen päivä opin jotakin uutta, vaikka vain ihan pientä.
Ihan sitä vaan,että minun vanhempani menivät kihlohin kun olivat olleet vajaa 2kk yhdessä,menivät naimisiin kun isosiskoni syntyi ovat yhdessä viellä tänä päivänäkin ja heille tulee tänä vuonna 21vuotta aviossa oloa.
Niin siis kaikki "teini kihlaukset" eivät pääty eroon.
Mutta minulla on kyllä ystävä kuka meni kihlohin "poikakaverinsa" nykyään expoikakaveri kanssa ihan vaan sen takia tyttö halusi koska mekin mentiin kihloihin,nyt tässä kuussa tulossa 2vuotta täyteen ja menimme kihlohin kun olimme seurustelleet yli vuoden.
Etkö sen vertaa tiedä että ennen piti mennä kihkoihin että voi seurustella!!! Silloin oli toisenlaista... Eikä sitä voinut erota, kun olis muuten katsottu kieroon! Nukyisin voi katsella ja etsiä vapaammin! Onneksi!!!
Niin ja jos menette kihloihin ja pidätte sitä lupauksena avioliitosta, niin miksi ette sitten mene naimisiin... "Kaksi ja puolivuotta kihloissa..." eikö olis jo aika lunastaa lupaus!!!!!
Itse olen seurustellut 3 vuotta eikä tulisi kuuloonkaan vielä mennä kihloihin tai yhteen asumaan ja sotkea raha-asioita keskenään. Kaveri meni puolen vuoden seurustelun jälkeen kihloihin ja yhteen asumaan, nyt heillä on ongelmia rahasta,seksistä ym.
Ei meillä rahasta riidellä, vaikka kihloissa olemmekin. Molemmilla on omat rahat. Yhteiset kulut maksetaan suunnilleen puoliksi, kuitenkin niin, että parempituloinen maksaa tiettyjä asioita toisen niihin puuttumatta.
Kun puhutaan äkkikihloista, niin mieleeni tulee heti teinit, jotka menevät kihloihin vain näyttääkseen muille että heillä on joku. Sitä ollaan mukamas niiiiiiin rakastuneita, vaikkei todellisuudessa edes ymmärretä mitä rakkaus oikeasti pitää sisällään. Rakkaus ei ole vain tykkäämistä, se on paljon muutakin.
Toinen ryhmä on keski-ikäiset ihmiset, jotka eivät ole seurustelleet kuin kerran elämässään tai eivät ollenkaan. Kun sitten vihdoin onnistaa, niin ollaan heti viikon päästä menossa naimisiin. Ja tämäkin vain siksi, että halutaan ottaa kiinni kaikki ne menetetyt vuodet..
Mielestäni kihlat jo 2 viikon kuluttua suhteen alusta on liian pian. Kahdessa viikossa ei ehdi tutustua kumppaniinsa niin hyvin, että tietäisi haluavansa viettää lopun elämänsä kyseisen ihmisen kanssa. Kihlaus on kuitenkin perinteisesti lupaus avioliitosta, vaikka monet sitä pitävätkin vain jonkinlaisena sitoutumisena kumppaniinsa.
tapasin nykyisen mieheni puhelin chatin kautta ja me tavattiin jokusen kerran muutettiin yhteen 4viikkoa tapaamisen jälkeen... (mies oli kyllä viikot poi kun oli töissä joten nähtiin vain viikonloppuisin,ja joskus viikolla mutta harvemmin) oltiin näin reilun 8kk ja sitten molemmat haluttiin lapsi no ei muuta kun sitä tekemään,tuli raskaaksi ja mentiin kihloihin kun olin 4kk raskaana muutettiin toiselle paikkakunnalle isompaan asuntoon ja mieskin halusi vaihtaa työpaikan semmoiseen missä pääsee joka yöksi kotiin...no nämä kaiki onnistui ja lapsi syntyi nyt ollaan oltu 3vuotta yhdessä lapsi kasvaa ja odotan toista ja häitä tanssitaa (miehen toivomuksesta) elokuussa JA ARVATKAAS MITÄ...EI OLLA VIELÄKÄÄN TAPELTU RAHASTA TAI SAATIKKA SEKSISTÄ...eli ei kaikkiin pidä yleistää tätä heti tulee ero juttua...toki meillä se etuus että olin hyvin tietoinen kun aloin olemaan mieheni kanssa että tiesin mitä hänen työnsä on ja en ole koskaan vaatinutkaan muuta kun uskollisuutta ja paljon rakkautta joka on meillä toiminut todella hyvin
Hei. Olen kanssasi samaa mieltä. Parempi tuntea toinen ennenkuin kihloihin mennään.Ei tule ikäviä yllätyksiä myöhemmin. Mekin oltiin oltu avopuolisoni kans 5 vuotta yhdessä, kun mentiin kihloihin.Meillekin kihlaus on lupaus avioliitosta. Ja hyvin tunnetaan toisemme.Meillekin kihlaus on lupaus avioliitosta. Hyvää jatkoa sulle!