Moro!
Yleensähän noilla kursseilla pyörii porukkaa
ikähaitarilla 18-30 vuotta ja meno voi olla
vähän reippaampaa.
Mutta minua kiinnostaisi tietää,että mikä
olisi suositeltava IP-tai kamppailulaji YLI 45
vuotiaalle?
En tarkoita mitään terveysvoimisteluksi luonneh-
dittavaa lajia, VAAN itsepuolustus lajia, jonka
voi aloittaa ja jossa voi kehittyä vähän vanhem-
mallakin iällä.
Jos löytyy näkemystä asiaan,niin olisin kiitolli-
nen kommenteista!
Yleensähän noilla kursseilla pyörii porukkaa
ikähaitarilla 18-30 vuotta ja meno voi olla
vähän reippaampaa.
Mutta minua kiinnostaisi tietää,että mikä
olisi suositeltava IP-tai kamppailulaji YLI 45
vuotiaalle?
En tarkoita mitään terveysvoimisteluksi luonneh-
dittavaa lajia, VAAN itsepuolustus lajia, jonka
voi aloittaa ja jossa voi kehittyä vähän vanhem-
mallakin iällä.
Jos löytyy näkemystä asiaan,niin olisin kiitolli-
nen kommenteista!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Voisin sanoa että Karate kyllä sopii.
VARMAAN VOIT VALITA MELKEIN MINKÄ LAJIN TAHANSA.
ITSE ALOITIN 40 VUOTIAANA BUJINKAN BUDO TAIJUTSUN,
EIKÄ IKÄ OLE OLLUT MITENKÄÄN HAITTANA.
Vaikeeta tohon ihan yleispätevää vastausta on antaa. Itse olen ollut matolla 78 vuotiaan Judokan kanssa. Joten ei niinkään se ikä. Lajiksi varmaan sopii aika moni Budolaji. Joten sitä omaansa vaan etsimään. Omasta puolestani suositelen tietysti Judoa ;)
Pari vuotta sitten meidän aikidoseuran peruskurssille tuli lähemmäs 50 vuotta vanha mies. On jaksanut käydä ihan kivasti treeneissä. Ei välttämättä ole niin notkea ja vauhdikas, kuin nuoremmat, mutta ei se menoa paljoa haittaa.
Kuulin että Ruotsissa eräässä Tukholmalaisessa aikidoseurassa aloitti peruskurssin päälle 80 vuotias nainen.
Mä uskon, että useat lajit kyllä mahdollistavat harjoittelun myös enemmän elämänkokemusta omaaville henkilöille. Sellaiset henkilöt ovat myös tärkeitä seuralle. Suosittelisin jotain pyöreää ja pehmeää lajia, koska sellaisessa paikat pysyy helpommin kunnossa. Pehmeys ei kuitenkaan tarkoita, että laji ei toimisi. Siinä vain käytetään omaa vartaloa eri tavalla. Lajeista esim Aikido ja Han Moo Do ovat varmasti hyvä valinta. Itse suosittelen tietenkin jälkimmäistä. Se on monipuolisempi ja ainakin minun mielestä myös erittäin kehittävä. Harjoitusten tyylin vuoksi harrastajat saavat edetä omaa tahtiaan, eikä ketään pakoteta tekemään liikaa.
Olisi heti helpompi auttaa jos tietäisi missä kaupungissa vaikutat.
Tietääkseni Han Moo Do -seuroja on enimmäkseen Etelä-Pohjanmaan alueella ja Keski-Suomessa.
Länsi/lounaisrannikolla, Turun, Tampereen ( J:kylä) ja Helsingin alueella toimii sisällöltään jonkin verran samankaltainen laji Sin Moo Hapkido.
Jos kiinnostaa, niin Hapkidosta lisää www.hapkido.fi.
Niin eihän aivan joka paikkakunnalla Han Moo Doa ole. Suomesta kuitenkin löytyy yli 70 Han Moo Do seuraa (Myös Turun, Tampereen ( J:kylä) ja Helsingin alueella :)) aina Sodankylästä Helsinkiin ja Tampereelta Joensuuhun. Laji kattaa siis koko Suomen. Mukana myös aikalailla kaikki isoimmat kaupungit ja paljon pienempiä paikkakuntia.
Jujutsu on ihan hyvä laji viisastuneemmillekin. Omassa seurassani on ollut jopa yli 60-vuotiaita harrastajia. Tällä hetkellä eräs senioreistamme on noin 55 ja on menossa pikapuoliiin sinisen kokeeseen.
Kaikki riippuu seurasta ja vetäjistä, eli kysele seuroista ja käy katsomassa harjoituksia. Jos porukka on enimmäkseen alle 20-vuotiaita ja treeneistä suurin osa on jumppaa (kuten aika monen HMD/vast. seuran tilanne on), niin unohda.
Jujutsu on itsepuolustuslaji, eli tekniikoita varten ei tarvitse olla sikakunnossa, toki ihan hyvä peruskunto on hyödyksi, ettei ilma lopu keuhkoista.
Niin ja nyt sitten en puhunut Hkokutoryu Jujutsusta.
Mitkä ovat erot hokutoryu- ja harrastamassasi (mikä jujutsu) jujutusussa?
jos asut pääkaupunkiseudulla niin suosittelen
tätä paikkaa: http://www.kolumbus.fi/baji/ .
Sielä opettaa yksi kiinalainen herra, joka on
erittäin hyvä opettaja, chen tai chitä (ei terveysjumppaa vaan
aitoa kamppailu tai chitä) ja bajia.
Molemmat kung fu tyylejä.
Kiitos vaan kaikille vinkeistä.
Kiinnostaa hieman toi kiinalainen laji Baji.
Millä mielellä mahtavat harjoitella?Ovatko
ihan oikeasti kiinnostuneita lajinsa taistelu-
puolen, käytännön toimivuudesta niinkuin esim.
Krav Magan harrastajat?
Itse prijorisoin namä taisteluljien "taisteluun"
liittyvät lähtökohdat ensimmäiselle sijalle ja
sitten kun näistä on päästy yksimielisyyteen
niin sen jälkeen voidaan miettiä muita ulottu-
vuuksia.
Eli tällä tahdoin sanoa sen,että jos lajin X oh-
jaajan mielestä on yhdentekevää tai ei ole niin
kovinkaan tärkeätä, tomivatko tekniikat siinä vii-
tekehyksessä,johon ne on tarkoitettu joko urheilu
tai itsepuolustus painotus, niin katsoisin ole-
vani väärässä seurassa.Ja etsintä jatkuisi...
Helsingissä opettava Lu Baochun opettaa bajia kuullema perinteisesti, elikkä taistelutaitona.
Mutta tämä perinteisesti tarkoittaa myöskin sitä että siinä edetään hitaasti. Alussa harjoitellaan ainoastaan kehon voimistamista, kehon oikein käyttämistä ja voiman käyttöä. Vasta paljon myöhemmin aletaan miettimään tekniikoita kun keho pystyy suorittamaan niitä kunnolla voimalla. Tämä voi tuntua tylsältä monelle mcdonalds yhteiskunnassa elävälle ihmiselle. Joten jos olet valmis omistautumaan ja tekemään töitä kärsivällisesti niin suosittelen sitä koulua. Baji lajina on tehokas tyyli jossa halutaan murskata vastustaja, ei mitään "budo-itsepuolustus" juttuja, tietenkin sellaista myöskin on, mutta se on nimenomaan
-taistelu-laji. En ole kuullut että he treenaisivat ollenkaan mihinkään urheilu tapahtumiin, joten puhdasta kung futa sieltä löytyy.
Siis kehoitan tutustumaan krav magaan. Lajin luonteesta johtuen siellä on tyypillisesti muita IP-lajeja enemmän varttuneempaa harrastajakuntaa.
Toinen merkittävä pointti motivaation kannalta saattaa olla se, että asiat tehdään omista fyysisistä lähtökohdista ja realismi huomioon ottaen. Tarkoitan sitä, että harjoittelussa keskitytään realististen ip-tekniikoiden harjoitteluun - ei niinkään kamppailutilanteessa tyypillisesti käyttökelvottomiin korkeisiin potkuihin, jotka ikämiehille ovat usein (vaan ei tietenkään aina) "myrkkyä".
Perinteisistä budolajeista aikido lienee seuraavaksi paras ja monipuolinen laji.
Karate on mielestäni aika vaativa. Ikämiesten notkeus (ja nopeus) ei useinkaan riitä saavuttamaan haluttuja tuloksia, joten kerhon jumbona oleminen saattaa vaikuttaa pitemmän päälle motivaatioon. Lisäksi (lähinnä mainitsemaasi terveysvoimisteluksi luokiteltaviin) katoihin kuluu usein liikaa aikaa. Mutta ei huono vaihtoehto tämäkään motivoituneelle ja notkealle seniorille.
Judo taas on varsin raju laji, jossa voimalla on suurempi merkitys kuin usein mainostetaan ja saman tasoiset harrastajat useimmiten kovakuntoisia nuorukaisia. Jos olet hyvässä iskussa, niin mikä ettei judokin.
Olen itsekin ei-enää-niin-nuori-leijona (?!?), joka mielisi harrastamaan jotakin kamppailulajia. Olin ajatellut aikidoa, jujutsua tai judoa. Harrastin tässä pari vuotta taekwondoa (WTF), mutta koska siinä kädet ovat lähinnä hihojen täytteenä, ei se oikein vastaa tarkoitustani. Laji sinällään on ok. Haluaisin vain lajiltani sekä itsepuolustusta ja monipuolista kuntoilua vielä vanhemmalle iällekin.
Mainitset, että aikido olisi paras budolaji. Koska en oikein tunne aikidoa, voisitko perustella, miksi se olisi paras seniori-ikäiselle?
Mainitset myöskin, että judo vaatii voimaa. Judoliiton aloittelijalle tarkoitetut sivut "mainostavat" kuitenkin, että laji sopisi kaiken kokoisille ja ymmärtääkseni myös meille narukäsille. Pitääkö judossa olla valmiiksi tikissään vai tuleeko sieltä v:n muotoisia selkiä harjoitelun myötä ;)
Aikido on varmaan hyvä laji vanhemmiten, koska ei vaadi mitään älyttömän räväköitä suorituksia, ihmeellisiä hyppyjä tai suurta notkeutta. Tehokasta taistelutaitoa etsivälle se taas ei luultavasti ole oikea laji.
Judossa on hyvä olla vahva, koska lähellä ollessa voi voimalla kompensoida tekniikkaa. Vertaa vaikka, että pieni mies lyö sinua nyrkillä naamaan, tai pieni mies koettaa heittää sinut kaaressa katuun. Ymmärrettävästi ensimmäinen onnistuu paljon helpommin. Judon mattoväännössä kyllä voimat kasvaa, eikä ne ole nuoretkaan nykyään kaikki ihan trimmikunnossa, jos eivät aiemmin ole mitään treenanneet.
Monta muutakin hyvää lajia on ja opettaja on aina lajia tärkeämpi. Käy useamman lajin esittelyissä, puhu vetäjien kanssa, mieti, mikä laji tuntuu parhaalta ja valitse se.
Aikido on nimensä mukaisesti pehmeä budolaji, jossa pyritään adaptoitumaan mahdollisimman pitkälle vastustajan voimavektoriin ja ja toimimaan sitä uudelleensuuntaamalla. Jos minä aloittaisin nyt uuden lajin, niin valitsisin aikidon (tai tai chin).
Judossa on tietenkin alemmissa vöissä rupukuntoisia matkassa, mutta vihreästä vyöstä alkaen vastaan alkaa tulla kohtuullisen rajua porukkaa. Pääosa SEN TASON harrastajista on kuitenkin enemmän tai vähemmän kilpailuun suuntautuneita nuoria ja riskejä huimapäitä, joiden käsissä onnettomuusriski vanhemmalle "narukädelle" on aika suuri. Ikäisesi pitäisi suuntautua enemmän mattojudoon. Suurissa kaupungeissa saatat tietenkin löytää sopivan papparyhmän, jossa on kiva treenata samantasoisten kanssa.
Jujutsussakaan ei ole mitään periaatteellista vikaa. Joissain kaupungeissa jujutsuseurat ovat vain aika brutaalien seurojen maineessa (=kovien kundien seura). Kuullun mukaan siellä olisi paras olla nuori-kaunis-ja-rohkea-leijona. Saattaa tietenkin olla vain kateellisten panettelua.
Oleellista on että käyt seuraamassa seuran toimintaa ja pyrit löytämään hyvän sensein. Sensei määrittää seuran vaatimustason, hengen ja oppilaiden innostuksen tason.