Olen mitä suurimmassa määrin tunneihminen mutta nyt huomaan että vähitellen alkaa järjen äänikin kantautua taustalta! Tilanteeni on sellainen, että muutama vuosi sitten kun olin alamaissa ja mieheni kohteli minua todella epäkunnioittavasti ja ilkeästi, rakastuin "tielleni tulleeseen" toiseen mieheen. Olen naimisissa. Hain rakkautta ja läheisyyttä muualta kun en sitä mieheltäni saanut.
Ystävyytemme lämpeni rakkaudeksi vähitellen tahtomattamme. Kyseisellä miehellä oli silloin avokki, jonka kanssa meni suorastaan surkeasti, mies oli jo useasti suunnitellut jättää tämän naisen.
Salainen suhteemme jatkui pitkään, tapasimme tosin harvoin, saattoi mennä useita kuukausia ettei nähty ollenkaan kun asumme eri paikkakunnilla.
Miehen elämään tuli viime syksynä toinenkin nainen, jolloin hän sanoi minulle jättäneensä riitaisen suhteen avokkiinsa. Uuden naisen kuvioihin tuleminen oli minulle järkytys, koska miehen puheiden mukaan hän oli ollut avokilleen uskollinen koko yli 10 vuoden ajan jonka olivat olleet yhdessä. Meidän suhde oli alkanut suunnittelematta, kumpikaan ei ollut ajatellut hankkia salarakasta mutta tilanteeseen ajauduttiin ensin ystävyyden kautta ja sitten se muuttui rakkaudeksi.
Mies sanoi minulle että tilannehan on edelleen sama: minulla on mieheni ja hänellä myös yksi nainen, koska sanoi jättäneensä avokkinsa. Hän ei siis pidä seuraa kolmen naisen kanssa.
Myöhemmin kuitenkin paljastui että riitautuessaan tuon toisen (uuden) naisensa kanssa mies aina menee ex-avokkinsa luokse ja rakastelee häntä.
Olen kärsinyt tilanteesta paljon, tunteeni miestä kohtaan ovat olleet vahvat ja aidot, hän on osoittanut minulle sellaista rakkautta jota en ole omalta mieheltäni koskaan saanut. Suoraan sanottuna on sellainen luonne jonka olisin mielelläni miehelleni suonut, mutta täysin toisenlaisen kanssa olen nyt naimisissa.
Nyt tunteeni ovat vähitellen alkaneet viiletä, en enää ajattele miestä kovinkaan usein (ennen oli jatkuvasti mielessä).Minulle on tällä hetkellä samantekevää mitä mies tekee tämän toisen naisen kanssa, tiedän heidän riitelevän vähän väliä, ja toisinaan taas menee hyvin. Eivät asu yhdessä mutta samassa rapussa omissa asunnoissaan. Mies on nyt viime aikoina kertonut minulle kuinka hän on ollut naiselle kovakourainen juovuksissa, se on uusi piirre josta en tiennyt. Mies on kertonut siitä nyt itse avoimesti. Sekin on omalta osaltaan helpottanut irtautumistani, koska en tosiaankaan halua väkivaltaista miestä. Minua hän ei ole koskaan lyönyt.
Ehkä tämä on itsesuojeluvaisto joka on vihdoinkin alkanut toimia, tuntuu helpottavalta kun en enää välitä miehen tekemisistä, en ole vielä hänelle sanonut, että tunteeni ovat vähitellen hiipumassa hänen suhteensa. Silmäni ovat ns. auenneet ja "rakkauden ensi huuma" on haihtunut, alan näkemään asiat "ulkopuolisen silmin", ja jo oli aikakin.
En suosittele salasuhdetta kenellekkään, se tuo vain lisää surua ja murhetta eikä korjaa pieleen mennyttä avioliittoa.
Ystävyytemme lämpeni rakkaudeksi vähitellen tahtomattamme. Kyseisellä miehellä oli silloin avokki, jonka kanssa meni suorastaan surkeasti, mies oli jo useasti suunnitellut jättää tämän naisen.
Salainen suhteemme jatkui pitkään, tapasimme tosin harvoin, saattoi mennä useita kuukausia ettei nähty ollenkaan kun asumme eri paikkakunnilla.
Miehen elämään tuli viime syksynä toinenkin nainen, jolloin hän sanoi minulle jättäneensä riitaisen suhteen avokkiinsa. Uuden naisen kuvioihin tuleminen oli minulle järkytys, koska miehen puheiden mukaan hän oli ollut avokilleen uskollinen koko yli 10 vuoden ajan jonka olivat olleet yhdessä. Meidän suhde oli alkanut suunnittelematta, kumpikaan ei ollut ajatellut hankkia salarakasta mutta tilanteeseen ajauduttiin ensin ystävyyden kautta ja sitten se muuttui rakkaudeksi.
Mies sanoi minulle että tilannehan on edelleen sama: minulla on mieheni ja hänellä myös yksi nainen, koska sanoi jättäneensä avokkinsa. Hän ei siis pidä seuraa kolmen naisen kanssa.
Myöhemmin kuitenkin paljastui että riitautuessaan tuon toisen (uuden) naisensa kanssa mies aina menee ex-avokkinsa luokse ja rakastelee häntä.
Olen kärsinyt tilanteesta paljon, tunteeni miestä kohtaan ovat olleet vahvat ja aidot, hän on osoittanut minulle sellaista rakkautta jota en ole omalta mieheltäni koskaan saanut. Suoraan sanottuna on sellainen luonne jonka olisin mielelläni miehelleni suonut, mutta täysin toisenlaisen kanssa olen nyt naimisissa.
Nyt tunteeni ovat vähitellen alkaneet viiletä, en enää ajattele miestä kovinkaan usein (ennen oli jatkuvasti mielessä).Minulle on tällä hetkellä samantekevää mitä mies tekee tämän toisen naisen kanssa, tiedän heidän riitelevän vähän väliä, ja toisinaan taas menee hyvin. Eivät asu yhdessä mutta samassa rapussa omissa asunnoissaan. Mies on nyt viime aikoina kertonut minulle kuinka hän on ollut naiselle kovakourainen juovuksissa, se on uusi piirre josta en tiennyt. Mies on kertonut siitä nyt itse avoimesti. Sekin on omalta osaltaan helpottanut irtautumistani, koska en tosiaankaan halua väkivaltaista miestä. Minua hän ei ole koskaan lyönyt.
Ehkä tämä on itsesuojeluvaisto joka on vihdoinkin alkanut toimia, tuntuu helpottavalta kun en enää välitä miehen tekemisistä, en ole vielä hänelle sanonut, että tunteeni ovat vähitellen hiipumassa hänen suhteensa. Silmäni ovat ns. auenneet ja "rakkauden ensi huuma" on haihtunut, alan näkemään asiat "ulkopuolisen silmin", ja jo oli aikakin.
En suosittele salasuhdetta kenellekkään, se tuo vain lisää surua ja murhetta eikä korjaa pieleen mennyttä avioliittoa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
... tuon miehen toiminta ...
Varmaan teet hyvän päätöksen jättämällä tuollaisen miehen joka soutaa naiselta toisen luokse. Ei hyvä.
Kun varattu mies alkaa selittelemään, että vaimon kanssa "menee huonosti" ja "ollaan just eroamassa", niin siinä pitäisi heti joka naisella hälytyskellojen alkaa soida!
Kyseinen mies oli veljeni hyvä ja läheinen ystävä ja veljeni kuoleman jälkeen mies otti minuun yhteyttä kuin lohtua hakien. Siitä kaikki lähti. Tiesin miehen kärsineen avokkinsa sairaanloisesta mustasukkaisuudesta, nainen oli ollut useasti ihan raivohullu ja kytännyt miestä ja niitä keitä hänen luonaan kävi kun asuvat eri asunnoissa ja eri paikkakunnillakin. Nyt kun olen tutustunut mieheen paremmin, huomaan että tuo avokin mustasukkaisuus ei ehkä ole ollutkaan ihan aiheetonta tai tarpeetonta, kuten tarinastani ilmenee.Mies tosiaankin on pettäjä.
Hän myöntää avoimesti loukkaavansa myös minua. Ajattelin suhteemme alussa että ehkä meistä voisi tullakkin joskus jotain jos avioliittoni kariutuisi, mutta nyt en voisi ajatellakkaan sellaista, koska mies sanoo ihan avoimesti rakastavansa kaikkia kolmea naista, minua, avokkiaan sekä sitä uutta viime syksynä kuvioihin tullutta. En voisi koskaan luottaa häneen.
Aina löytyy miehiä joille ei riitä yksi nainen, heitä on oltava useita. Onhan sitten joku jonka luokse juosta kun toisen kanssa menee "sukset ristiin". Jättäisin välittömästi.