mitä jos otan kaiken kerralla viinan kanssa?
Heräiskö aamulla kauheaan kankkuseen vai
olisiko toivoa olla heräämättä?
Heräiskö aamulla kauheaan kankkuseen vai
olisiko toivoa olla heräämättä?
oxepam & viina
heräämättä aamuun
251642
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Älä kokeile, elämä on kumminkin lahja. Takaisin et pääse, jos sattuu "vahinko". Miksi tuollaisia mietit? Pitäisikö sinun soittaa vaikka sairaalan päivystykseen, jos olet noin pahoissa mietteissä? Jos olet vakavasti masentunut, niin silloin sinun täytyy saada hoitoa! Ja sitä saa - muullakin tavalla kuin päättäen päivänsä... Suosittelen että soitat päivystykseen ja kerrot ahdingostasi. Jos on henkisesti ahdistunut olo, niin ehkä kannattaa ottaa lääkärin ohjeiden mukaan sitä tarvittavaa, mutta ei alkoholia. Älä ajattele enää tähän aikaan asioita, mene nukkumaan. Huomenna on parempi päivä. Alkoholia ei kannata ottaa rauhoittavien kanssa yhdessä, menee pää sekaisin. Hanki apua itsellesi, älä luovuta! Muista että olet tärkeä ja elämäsi ainutkertaista. Masennus täytyy hoitaa kuntoon.
tosi vittumaiseen kankkuseen. Oxepamithan ei ole tappavan myrkyllisiä, mutta lamaahan ne viinan kans. Ja aika typerää olis, ettei aamulla heräis siksi, että on tukehtunu omaan oksennukseensa.
Tai siltä ja väliltä, jää pysyvästi monivammaiseksi.
Sairastan vakavaa masennusta ja tää on toistuvaa, keväällä olin viisi viikkoa osastolla.
En jaksais enää...
Syvästä suosta on raskas nousta, varsinkin kun sinne uppoaa aina uudelleen juuri ylös noustuaan.
Ei jaksais enää katsoa sitä huomista päivää, josko se olis parempi... ei se ole ollut.
Päivästä päivään, viikosta toiseen, joudun roikkumaan elämässä muiden takia, itselläni ei ole enää väliä.
Mietin vielä, ehkä tunnin tai kaksi tai ehkä koitan mennä nukkumaan.
En tiedä... En vaan jaksais enää.
Minäkin sairastan vakavaa masennusta. Olen sairastanut jo monta vuotta. Olen ollut useita kertoja sairaalassa, käynyt säännöllisessä terapiassa, kokeillut kymmeniä eri masennuslääkkeitä. Olen miettinyt samanlaisia ajatuksia kuin sinä. Suunnitellut toteuttavani. Mutta elossa olen, enkä enää yhtä masentunut kuin vielä esim. vuosi sitten. Sinä voit parantua masennuksestasi, mutta se vie aikaa. En välttämättä olisi tässä nyt sinua neuvomassa, jos olisin antanut periksi. Olen onnellinen että en antanut periksi, vaikka olinkin pohjalla, kymmeniä kertoja. Olen joutunut myös vaaratilanteisiin sairauden takia, itseaiheutettuihin sellaisiin. En koskaan kuitenkaan, onneksi, ole ollut lähellä menettää henkeä, vaikka vaarassa kylläkin. Käytkö terapiassa tai lääkärillä yleensäkään? Onko sinulla lääkitys kunnossa? Jospa se lääkitys, minkä osastolla sait, ei vielä ole alkanut tehoamaan (varmaan kuitenkin jonkinlaisen lääkityksen sait)?
käyttänyt efexoria 150mg, absenoria 300mg aamuisin ja 600mg iltaisin. Ahdisuneisuuteen sitä oxepamia 15mg ja nukahtamislääkkeenä zopinox 7,5mg.
Käyn viikoittain keskustelemassa, kelan tukemaa terapiaa on suositeltu aloitettavaksi sitten kun olen paremmassa kunnossa, eli ei pelkoa itsetuhoisuudesta.
Oon 26 vuotias ja oon enemmän ja vähemmän käynyt terapiassa 10 vuoden ajan, lääkkeitä aloitettu ja lopetettu... Ja tässä sitä ollaan, ei se lopu koskaan
Minulla on vieläkin samansuuntaisia ajatuksia kuin sinulla. Tuntuu ettei tämä masennus parane koskaan, mutta sitten kun mietin elämää taaksepäin, niin tajuan kuinka pitkälle olen päässyt sairauteni kanssa. Enää vuoteen ei ole ollut itsetuhoisuutta. Joskus olen ajatellut että olisi kaikille parempi jos minua ei olisi, mutta siihen se on sitten jäänytkin. Onneksi. Olen varma että kun jälkikäteen mietit tätäkin tilannettasi niin huomaat että olet edistynyt. Voitko tällä hetkellä nähdä edes joitain pieniä asioita, joissa edistystä on tapahtunut esim. osastolla olosi jälkeen? Onko olotila, edes hetkellisesti, ollut edes hiukan parempi? Olen samanikäinen kuin sinä, kärsinyt suunnilleen yhtä kauan, ellen vielä kauempaakin masennuksesta, todella vaikeasta sellaisesta. Nyt alkaa helpottamaan, aikaa se on vaatinut. Kaksi kertaa olen ollut sairaalassa, 1-3 kk kerrallaan. Minäkin olen käynyt terapiassa lähes saman aikaa. Lääkitystä on ollut vaikka muille jakaa, nyttemmin olen saanut vähennettyä sitä, kun olo on kohentunut. Masennukseni aikana olen kokeillut n. 20 eri lääkettä. Tiesithän että lääkkeet voi vaihtaa toisiin, jos tuntuu ettei ne tehoa?
Pyydä mielummin sähkö hoitoa,.. lopeta se naureskelu ja etippä tietoa/kokemuksia.
sillä paranee masennus yhden kerran jälkeen, eikä nyky hoidot ole samanlaisia kuin "Yksi lensi käen pesän yli" elokuvassa.
kun pääsin osastolta. Viikossa väsyin jo kotona, olen yksinhuoltaja (lapseni nyt mummolassa). Huonompaan kokoajan menee, viikko viikolta tuntuu pahemmalta, toivottomalta.
Lapseni on ainoa syy elää, mitään muuta ei ole, en haluaisi hänelle tuottaa tuskaa.
Siksi kai tänne kirjoitinkin, avunpyynnöksi lapseni takia. Ilman häntä olisin jo aika päivää sitten vetänyt ne lääkkeet
Sama homma, olisin itsekin vetänyt lääkkeet jo aika päiviä sitten, mutta minullakin on se syy elää: lapsi. Hänen takiaan en aio luovuttaa. Aina kun olen huonossa kunnossa tyhmiä suunnitellut, olen kuitenkin muistanut lapseni, ja miettinyt etten hänelle voi sellaista surua tuottaa. Oman lapsesi takia, jos et sinäkään muuta syytä elämäsi jatkumiseen löydä (niin kuin en minäkään joskus aikoinaan), haet apua - NYT ! Voisitko soittaa sille "mummolle", onko hän äitisi? Lapsesi tarvitsee vanhemmat, älä riistä sitä häneltä. Saat kyllä masennuksesi lievittymään ajan kanssa. Voin antaa neuvon, ettei alkoholi auta asiaa. Itse lopetin alkoholin käytön kokonaan pari vuotta sitten, kun se vain pahensi masennustani (vaikken sitä usein käyttänytkään, mutta silti). Toivoa on! Muistahan lapsesi, sinä olet hänelle kaikki kaikessa - niin varmaan myös hän sinulle, eikö?
ja hänen takiaan olen noussut aamuisin sängystä ylös.
Vanhempieni luona on hoidossa, mutta heille en voi soittaa, en halua tuottaa huolta, enkä säikyttää.
Tiedän ettei alkoholi auta, en yleensä käytäkkään, toissa iltana join ensimmäisen kerran niin että lapseni oli kotona (nukkumassa jo), en halua lapseni kokevan samaa mitä itse lapsuudessa, äitini oli alkoholisti, onneksi nyt kuivilla.
Olen yrittänyt löytää keinoja miten lapsi voisi selvitä vanhempansa kuolemasta, itsemurhasta, mutta en ole vielä onnistunut kuitenkaan vakuuttamaan itseäni siitä, että hän selviäisi ilman suurempaa surua, murhetta ja taakkaa. Hyvä kai niin, jos saisin itseni vakuuttumaan siitä että lapseni on parempi ilman minua, niin ei tarvitsisi edes miettiä, että toimisiko lääkkeeni ja alkoholi riittävän hyvin. Sitä vaan kokeilisim eri keinoja niin kauan että löytäisi oikean ja toimivan.
Se vaan houkuttaa, ajatus kuolemisesta, ettei tartteisi enää jaksaa ja kestää. En vaan jaksaisi elää
LSD:tä kerralla. Niin jäät ikuiselle tripille onnellisen tietämättömänä muusta maailmasta.
Kaverille iski paniikki kun salakuljetti 15 lappua LSD:tä.
Ennen tullia iski paranoija äijä söi kaikki.
Nykyään vain hymyilee onnellisena ja huojuu kuvitellen olevansa puu. Osaa mennä pakkasta piiloon ja syödä itse. Muttei oikein muuten ole tässä maailmassa.
Saitko nukutuksi ja onko parempi mieli? Tyytyväinen ja helpottunut siitä, että et toteuttanut eilisiä aikomuksiasi? Lopeta se alkoholinkäyttö, niin ei madallu kynnys enempää "tyhmien tekoon". Vaikeaa se on ilmankin alkoholia, elämä masentuneena, se aine ei ainakaan helpota masentuneen elämää. Sinä kerroit sen oleellisen: LAPSESI. Noin paljon ajattelet häntä, niin silloin rakastat häntä. Sen jokainen näkee. Tiedosta se nyt ensimmäisenä, että se mitä viime yönä ajattelit, ei ollut "sinua itseäsi". Se ei yleensäkään ole ihmistä itseään, jos ajattelee itsetuhoisia ajatuksia. Se on masennusta, silloin puhuu se "masentunut minä". MASENNUS ON SAIRAUS !!! Oikeasti haluat elää, se oikea sinä. Nyt sinun vaan pitäisi saada hankittua apua, ettet tuollaisiin mietteisiin enää joutuisi. Vaihda lääkärin avustuksella lääkitystäsi, tällä hetkellä käytössä olevat eivät taida auttaa. Voi kestää aikansa ennen kuin löytyy itselle lääke, joka tehoaa. Mutta kärsivällisyys palkitaan. Usko pois, kannattaa sinnitellä, toivoa on aina!
ja yhä ahdistaa.
Siinä mieles olen tyytyväinen etten mitään tehnyt, lapsellani on yhä äiti.
Sinnittelen perjantaihin, silloin keskustelu aika ja ainon kertoa rehellisesti, että toteutus oli lähellä.
Luulen että mun olis parasta palata osastolle joksikin aikaa, siellä olisin paremmassa turvassa itseltäni. Se on vaan sitten raskasta pienelle lapselleni jonka on vaikea ymmärtää miksei äiti ole kotona, mutta on se silti varmasti parempi vaihtoehto kuin päättää päivänsä kokonaan.
Hyvä. Nyt jätät sen alkoholin kokonaan pois. Ja odottelet perjantaita ja keskustelua. Kerrot siellä rehellisesti ajatuksistasi ja aikeistasi. Voi olla parempi että menet osastohoitoon vähäksi aikaa, niin olet itseltäsi turvassa! Kyllä lapsesi pärjää, onhan hänellä hoitaja. Parempi että hoidat itsesi kuntoon, silloin lapsellasikin on parempi olla, kun olet terve. Minkä ikäinen hän on - jos jo ymmärtää, niin selität hänelle, että olet ollut sairaana. Ei yksityiskohtia tarvitse selittää, tietenkään. Sinä tarvitset nyt apua, jos osastohoito on tarpeen, niin silloin menet sinne, vaikkakin sitten uudestaan. Sinulla on oikeus saada apua. Ja lapsesi tarvitsee sinua, muista se! Minä olen masennuksesta selvinnut voiton puolelle, niin voit sinäkin. Sieltä pohjalta voi nousta, usko pois! Olet jo pitkällä, koska tiedostat tilanteesi ja avuntarpeesi, se on edistystä. Perjantaina kerrot eilisestä, odottele sitä! Tilanteesi koskettaa minua, koska olen itse ollut samanlaisessa aikoinani. Haluan ettet tee sellaista, mitä et enää voi katua. Toivon että tajuat, että tästä sairaudesta voi parantua - vaikkakin se vaatii paljon aikaa. Mutta kannattaa ihan varmasti, sekä sinun itsesi, että varsinkin lapsesi takia. Hän on aarre, älä luovu hänestä millään tavalla, äläkä omasta elämästäsi!
niin, että jos sattuisi vahingossa ottamaan kyseisestä sekoitusta, niin olisiko toivoa herätä siihen kauheaan krapulaan? Tuskin - siis oikeasti - kuolemaa toivot. On se vaan sen verran lopullinen juttu. Ei kannata alkaa pelleilemään viinalla ja lääkkeillä, saattaisihan olla, että heräisit jonain ns. vihanneksena seuraavana aamuna. Etkä varmaan sitäkään halua, ethän. Oxepam ja alkoholi vaikuttaa kummatkin keskushermostoon, joten ehkä voit miettiä, ettei nyt ainakaan kovin hyvää voi seurata niiden runsaasta yhteiskäytöstä! Olipa se kertaluonteista ja rajua (mikä siis voi olla vaarallista), tai sitten pienemmällä annoksella säännöllisempää. Älähän menetä toivoasi elämään, hae apua ammattiauttajalta. Sen tarpeessa sinä olet, et viinan ja lääkkeiden. Alkoholia ei muutenkaan olisi hyvä käyttää, jos kärsii masennuksesta (ja sinähän kärsit, kun itsetuhoisia ajattelet...), se vaan pahentaa masennusta. Joten mieluummin masennuslääkkeet lääkäriltä, niin olo helpottaa. Älä rankaise itseäsi sairaudestasi, ei masennus ole sinun vikasi. Sinä tarvitset apua, et kuolemaa. Olisiko sinulla joku läheinen, jolle voisit puhua näistä sinun ajatuksista - ja tämänhetkisestä tilanteesta? Kokeile kertoa. Onko sinulla muuten jokin erityinen syy tällä hetkellä tuohon itsetuhoisuuteesi? Vai mietitkö muuten vain. Taidat olla todella vaikeasti masentunut, ymmärrätkö itse, ettet nyt ole oma itsesi? Viestistäsi huolestuvat monet! Puhuminen jollekulle auttaisi taatusti. Yksin murehtiminen ei auta.
tarkoitin ihan sitä, että tarkoituksella ottaisi purkin yhtä ja pullon toista.
Ja on mul lisäksi nuo muut tähän masennukseen määrätyt lääkkeet, efexor ja absenor, sit viel löytys nukahtamis lääkkeenä zopinox.
Sais kai niistä melkoisen sekotuksen...
Onko sinulla joku läheinen, johon voisit ottaa yhteyttä nyt ? Ja puhua ajatuksistasi. Jos ei, niin sitten etsit puhelinluettelosta lähimmän sairaalan päivystyksen numeron ja soitat sinne. Tai MENET sinne. Kerrot rehellisesti ajatuksesi. Sieltä varmasti ohjataan eteenpäin. Luulisin että on olemassa myös jotain auttavia puhelimia tai vastaavia, josta saisi ns. "kriisiapua". Katselepas nyt puhelinluetteloa! Tiedostathan varmaan itsekin, ettet nyt ole oma itsesi? On hyvä että haet apua, jos mietteet on tuollaisia. En ole mikään ammattilainen neuvomaan, mutta vakavasta masennuksesta olen toipumassa, olen ollut yhtä pohjalla kuin sinä. Sen takia neuvon, että saisit vähän toivoa, masennuksesta voi toipua - sinäkin!
Otahan nyt ne yölääkkeet myös, LÄÄKÄRIN OHJEEN MUKAAN, ei omilla luvilla, ja sitten menet nukkumaan. On itsellä ainakin auttanut, kun on ollut todella ahdistunut ja masentunut illalla. Olet varmaan väsynytkin nyt tällä hetkellä, väsymys pahentaa olotilaa. Joten huomenna on varmasti valoisampi aamu, edes joiltakin osin. Ajan kanssa masennus helpottaa, muistat vaan syödä lääkkeitä niin kuin kuuluu, vaikkei niistä heti tuntuisi apua olevankaan. Ajan kanssa on... Mutta nyt et mieti enää asioita, vaan alat nukkumaan. Jos sinulle on määrätty tarvittaviksi niitä rauhoittavia, niin silloin kannattaa ottaa sellainen, niin alkaa olo helpottaa ja tule väsymys. Sitten et enää jaksa ajatella ikäviä. Minulla rauhoittavat ainakin auttoi, silloin kun joskus niitä jouduin käyttämään, illalla jos tuli vaikea olo. Sitten vaan nukahtamislääke ja nukkumaan, niin ei tule tehtyä mitään tyhmyyksiä.
nyt soittaa mihkään, oon juonu ja vähän humalassa.
Mut ei nää ajatukset kuitenkaan tästä humalatilasta johdu, oon pyöritellyt tätä päässäni jo monta viikkoa, harkinnut ja suunnitellut. Toteuttamista vaille valmista
Vaikka suoraan sille osastolle, jossa joskus olit. Siitähän on niin vähän aikaa vasta, kun olit siellä, että sulla on oikeus soittaa sinne, jos tarvis. Tottakai humalassa on enemmän rohkeutta, mutta järkeä ei. Onhan se selvää. Lopeta se juominen nyt ja menet nukkumaan. Mietihän nyt ainoastaan niitä asioita, jotka on sulle tärkeitä elämässä. Kai niitä on, läheisiä ihmisiä esim. Et sä oikeasti halua niitä tänne jättää, eikä ne halua sua menettää! Mä en toteuttanu aikoinaan omia itsetuhoisia suunnitelmiani (olin tehnyt jo testamentit ym. valmiiks), älä nyt säkään. Sulla on liikaa menetettävää, vaikkei se nyt siltä tunnukaan. Mut myöhemmin tuntuu, sit ku oot täysissä järjissäsi ja terve. Ja terveeks sä tuut, niin tulin minäkin. Et voi luovuttaa. Soitapa nyt sinne osastolle, mulle ainakin sanottiin sen osastohoidon jälkeen että voin soittaa sinne koska tahansa, jos tulee vaikea olo. Ei se haittaa vaikka olet humalassa, ei se ole mikään tekosyy olla hoitamatta sua. Suosittelen kyllä nyt sitä nukkumaan menoa heti kunhan saat soitettua sinne. Mulla ainakin auttoi aina uni noihin "pahoihin paikkoihin". En kyllä osaa sanoa voitko enää mitään lääkkeitä ottaa yöksi, jos alkoholia olet ottanut. Kannattaa ehkä kysyä siitä asiasta samalla kun soitat osastolle. Jos et sinne osastolle kehtaa soittaa, niin sitten sairaalaan päivystykseen, pääset yöksi turvaan. Ensisijaisesti voisit ottaa yhteyttä johonkuhun sun läheiseen, vanhempiin, kavereihin, ketä sulla on? Kai ne joku tietää sun masennuksesta? Älä ainakaan jää yksin!
tee sellaista. Masennuksesta toipuu
ajan kanssa. Älä tee lapsestasi
yksinäistä orpo-parkaa. Iloa ja
onnea tulet paljon elämässäsi
vielä kokemaan. Masennussairaus on
kyllä voitettavissa.
Se oli talvinen pakkas sää kun ilmoitus tuli...Äiti on kuollut.Itsemurha.Takana vuosien yritykset..
Minä äitinä masennuin ja lapseni oli vasta 1.5 vuotias.Syyllisyys ja ja tuska kulki mukanani vuoden ja sitten se iski.Oma yritys poistua pallolta tallaamasta.Eka kerta meni pieleen.Uusi yritys.Sekin perseelleen.Syyllisyys kasvoi,lapseni tokaisi, ettei halua mennä äidin luo.Herätys.Perhana,meinaanko tehdä saman virheen kuin oma äitini?Se syyllisyys jota lapsi kantaa on kamala, vaikka ei olis aihetta.Tuska on helvettiä kun miettii olisiko voinut tehdä vielä jotain.
Tällä hetkellä olen ollut lääkityksellä jo yli 2vuotta ja nyt riitti.Olo vain pahenee.En ole oma itseni.Terapiassa kävin vuoden..rahaa kysyy sekin.Juttelu auttaa aina,niin luulisi...
Masennuksesta voi parantua niin, että sen kanssa oppii elämään. Koskaan se ei kuitenkaan poistu taustalta.
Älä kuitenkaan anna sille kuin pikkusormesi.
Se ei saa valtaa jos et anna sitä sille.
Muista myös se,että lapsesi kantaa tuskaasi mukanaan joka päivä.Miksi äiti ei jaksa leikkiä?Tehdä ruokaa?
Älä jätä lapsellesi sitä pahaa oloa joka jää kun kysymyksiin ei saa koskaan vastausta.
Toivon sinulle jaksamista ja voimia.
Niitä tarvitset.
lapsuuden ystävä koitti itsemurhaa lääkkein, ja pääty vihannekseksi koomaan, letkuihin kunnes kuoli johonki aivojen toiminta häiriöön 10 vuoden makoilun jälkeen (tai niin minulle sanottiin).
muutama päivä sitten koko 100kpl paketillisen 50mg Supriumia, sekä Opamoxia ja Propralia sekaisin (ilman alkoholia). En oikeestaan edes tiedä miksi. Itsari? Hyvänolontunne? Jaa-a.
Varsin "mielenkiintoinen" kokemus, jota ei todellakaan huvittaisi ottaa uusiksi. Muistissa on iso musta aukko siltä väliltä kun aloin nappeja napsimaan ja heräsin ensiavun polilta jonne mutsi ja veli mut oli kärrännyt ihan potta sekasin. Osastolla sai tuntea jatkuvasti halveksuvia katseita tietyiltä tahoilta, alhaisena itsarinarkkarina mua kai pidettiin.
Kouristukset oli tosin "paras" osa, nytpä tiedän suunnilleen miltä niistä vammaisista tuntuu. Ensin kramppasi leukalihakset niin että suu valahti auki eikä sitä saanut kiinni, puhuminen ei onnistunut. Seuraavaks iski kaulaan joku kramppi niin että pää yritti väkisin kääntyä ympäri. Sattui ihan saatanasti. Siihen joku vettumainen irakilaisen näkönen rillipäälekuri tuli vaan pällisteleen meikäläisen kouristelu"showta" virnistellen että "jahas jahas mitäs pillereitä sitä on tullut syötyä?". Onneks siinä edes joku teki jotain ja pistivät kai jotain lääkettä tippaan millä kouristelu loppui. En varmaan koskaan ole ollu niin helpottunu ku sillon.
Lääkehiiltä jouduin juomaan ainakin 5 putelia, ei mitään herkkua ja tässä sitä on nyt sen jälkeen pari päivää paskottu hiiltä pönttöön. Joku psykiatri kans kävi uhkailemassa pakkohoidoilla mutta onneks päätöksen tehnyt psyko oli senverran symppis että päästi meikäläisen sieltä pois.
Hyvä jos tässä enää mitään nappeja uskaltaa traumoineen syödä. Aika helvetin nolottava tapaus. Eipä olis paljoo naurattanu jos se "vammais-kouristelu" olis jääny pysyväksikin viaksi.
Kun kerran lapsestasi välität, niin aiotko aiheuttaa hänelle elinikäisen henkisen vamman menemällä sieltä, missä aita on matalin?
Luuletko että kaikkien muiden elo on jatkuvaa ruusuilla tanssimista? Ei ole. Jokaisessa on sen verran munaa, että uskaltaa vaikeutensa kohdata.
Tässä vaiheessa tyydyt vain pelkkään Oxepamiin. Ajattele lastasi, ja hänen tulevaisuuttaan.