Moikka,
Alkeellinen kysymys mutta kun ei tiedä vastausta. ELi minulla on on veneessä meri VHF ja sitten on rautalankapiiska-antenni kiinni takakaiteessa. Niiden välistä puuttuu kaapeli - eli osaisiko joku kertoa millaisen kaapelin tulee olla? Ja millaiset liittimet olisi parhaat kaapelien jatkokohtiin?
Mistä kannattaa käydä ostamassa PKS-alueella?
Alkeellinen kysymys mutta kun ei tiedä vastausta. ELi minulla on on veneessä meri VHF ja sitten on rautalankapiiska-antenni kiinni takakaiteessa. Niiden välistä puuttuu kaapeli - eli osaisiko joku kertoa millaisen kaapelin tulee olla? Ja millaiset liittimet olisi parhaat kaapelien jatkokohtiin?
Mistä kannattaa käydä ostamassa PKS-alueella?
Vastaukset 13
Vanhimmat
mutta oliko 50 vai 75 ohmista. Menen Yleiselektroniikkaan ja osta sieltä. Tietävät myös ohmit. Niin, coxi on siis Coaxial-kaapelia, saman säköistä kuin TV-antennijohto.
Sitten pitäisi vielä tietää millaiset liittimet on antennissa ja radiossa. Vähintään tarvittaisiin esim. valokuvat liittimistä, jos kauppaan menet. Ja vielä on ongelma, että kuka laittaa liittimet kiinni kaapeliin. Tarvitaan erikoistyökaluja ja/tai vähän osaamista.
on liitintä, vaan johto on siinä kiinteästi kiinni, joten joudut hankkimaan liitokappaleen. Puhelinpää kyllä joskus vaihtelee, mutta sielläkin on useinmiten TNC tai BNC-liitin. Näitä liittimiä löytyy kaikkia myös johtoon kierrettäviä malleja, joten pihtejä ei tarvitse. Yleensä pihat on helpompi pujottaa ilman liittimiä.
Antennissa ja laitteessa olla samat liittimet,mikäli on,ota helpommin irroitettava mukaan elektroniikkakauppaan,mittaa toki ennen sitä tarvittava kaapelimäärä,osta kaapeli ja pyydä että myyjä kiinnittää liittimet.Näin helppoa.
Koaksiaalikaapelin liittimien kiinnitys onnistuu vain tähän tarkoitukseen tehdyllä työkalulla eikä näitä puristuspihtejä kannata yhden tai muutaman liittimen takia ostaa. Kotikonstein ei kannata liittimiä lähteä puristelemaan, seurauksena on ainakin pitkässä juoksussa ongelmia.
VHF:ssä käytetään yleensä 50 ohmin koaaksiaalikaapelia, se voi olla RG-58 (halk. 4,95 mm), RG-59 (6,15 mm) tai RG-213 (10,3 mm) laitteesta ja käytetyistä liittimistä riippuen. Kuten edellä kirjoitettiin mallin perusteella sekä kaapeli- että liitintyypin selvittäminen onnistuu asiaa tuntevassa liikkeessä helposti ja sukoisin, että ainakin entisen Suomen Huoltopalvelun nyk. Elfa Elektroniikka liikkeissä pystyvät olemaan avuksi kts. http://www.elfaelektroniikka.fi/ , sieltä löytyy myös joitain liittimeillä varustettuja valmiskaapeleita.
Juottamalla tuli ainakin minun johto liittimeen. Keskilanka juotetaan ja kuori tulee puristuksiin liittimen alle
Ammatti-ihmisenä voinet kertoa millaisia ongelmia on odotettavissa juotosliitoksesta. Itsellä on kestänyt yli 20 vuotta niin maston huipussa kuin sen juurella ja johdon laitteen puoleisessa päässäkin.
AriT sanoi, että kotikonstein ei kannata liittimiä lähteä puristelemaan ja olen samaa mieltä. Juottamalla ei nykyisin liittimiä tee kuin harrastelijat koska kuumentamalla tuhotaan helposti kaapeli ja työ on hidasta ja laatu epätasaista. Hyvä että sulla ovat liittimet pysyneet kunnossa.
Liittimiä on monenlaisia, laatu ja ominaisuudet vaihtelevat. Itse pidän varsinkin koaksiaalikaapeleissa juotosta huonona vaihtoehtona, koska kuumentaminen voi muuttaa kaapelin (tai liittimen) ominaisuuksia ja toisaalta monisäikeisen kaapelin juottaminen saa aikaan murtoherkkyyden (yritä katkaista taivuttamalla monisäikeistä kaapelia ennen ja jälkeen juottamisen niin huomaat eron). Varsinkaan vaippaa ei missään tapauksessa pidä mennä juottamaan, koska vaipan pitää olla symmetrisesti ytimen ympärillä koko matkan. Huonoista liitoksista aiheutuvaa signaalin vaimenemista ei pysty yleismittarilla mittaamaan, suuritaajuisen signaalin mittaaminen on kotikonstein sekin vähän vaikeampi juttu.
Kunnollinen puristusliitos (krimppaus) on luotettavin ja kestävin vaihtoehto. Puristusta ei pidä suorittaa millään tavallisislla kärkipihdeillä vaan tarkoitukseen tehdyllä työkalulla. Useimmissa koaksiaaliliittimissä on vaipan päälle puristettava holkki, jonka muodollakin on vaikutusta liittimen toimivuuteen (vaimennukseen). Epäsymmetrisesti puristettu holkki ei toimi kunnolla varsinkin suuremmilla taajuuksilla, tämä on helppoa mittaamalla todeta. Puhumattakaan siitä, että liitos on mekaanisesti heikko ja sähköisestikin kaapelin vaipan ja liittimen rungon välille voi tulla heikko kontakti.
Minusta antenniliitoksissa pitää pyrkiä luotettavuuteen, hätätilassa VHF:nkin pitää toimia luotettavasti. Heikot liitokset tulevat esille yleensä vasta ääriolosuhteissa esim. oltaessa kuuluvuusalueen rajamailla. Olen korjannut aika monta antennikaapelia, jossa vaipan verkosta jäljellä on ollut vain yksi karva, muut ovat hiertyneet poikki virheellisen asennustyön tai väärän työkalun käytön takia. Tälläinen kaapeli näennäisesti toimii ja mittaamallakin yleismittarilla voi näyttää ehjältä, mutta todellisuudessa toiminta on erittäin huonoa.
Pieni korjaus.RG59 imp on 75 ohmia eli ei käy meri-vhf-laitteeseen.
70-luvun jälkeen en ole nähnyt yhtää laitetta jonka impedanssi olisi poikennut 50 ohmista.
...kun en ole koskaan tarkemmin perehtynyt koaksiaalikaapelin tai antennin sielunelämään, mutta nyt on käsissä varsin katkenneen näköinen yksilö. Siinähän on sisältä ulospäin ensin sellainen muovisen näköinen sisuslanka, sitten hieman verkkomainen metallikerros ja sitten valkoinen muovikuori päällä. Onko siis niin, että sen "metalliverkon" pitää olla ehjä, onko se suorastaan olennaisin osa rakennetta? Ja jos metalliverkko on kertakaikkiaan poikki, niin antenni ei toimi?
Se verkkomainen osa on nimeltään vaippa tai ulkojohdin ja sen merkitys on vähintäinkin yhtä tärkeä kuin sen keskijohtimen. Molempien pitää olla molemmissa päissä johtoa kytkettyjä.
No okei, lyhyellä matkalla saattaa yhteys syntyä viallisellakin kaapelilla mutta kyllä vaikutus on suunnilleen sama kuin V8-moottorista poistettaisiin 6 sytytystulppaa.
...siispä antennikauppaan käy tie :)