Mieheni varmaan lukee tämänkin kirjoituksen,urkkii koneelta kaiken:)
Meillä on 4 lasta ja riitoja ollut jo 6 vuotta.
Aina syy on minussa ja mies "unohtaa "pahat sanomisensa,minä olen kuvitellut kaiken jne.Yritän rauhallisesti keskustella tilanteesta,näin ei voi jatkua ja vastaus on:haista vittu.mies on oikein korkeasti koulutettu,käytös ei ole sitä todellakaan.Anteeksi ei ole pyytänyt koskaan.Haukkui minut vanhempieni kuullen,eikä paljon kadu tekemisiään.Petin kerran muutama vuosi sitten,vieläkin saan kuulla siitä.
Olen pyytänyt häntä muuttamaan pois,koska en tunne enää mitään häntä kohtaan.Ei hän lähde,minä kuulemma kiusaan häntä kun kerron rehellisesti tunteeni häntä kohtaan.
Kesällä lähdin lasten kanssa kuukaudeksi evakkoon kunnon riidan päätteeksi,jossä hän uhksi tappaa itsensä,lasten kuullen.
Jälkeenpäin hän ei kuulemma ole tehnyt mitään sellaista,eikä sanonut mitään pahaa.
Päällisin puolin hän on oikein fiksu ja töissä pidetty."Onneksi" vanhempani näkivät hänen todellisen luonteensa.
Miksi jaksan enää?
Mistä saan voimia eroon?
Meillä on 4 lasta ja riitoja ollut jo 6 vuotta.
Aina syy on minussa ja mies "unohtaa "pahat sanomisensa,minä olen kuvitellut kaiken jne.Yritän rauhallisesti keskustella tilanteesta,näin ei voi jatkua ja vastaus on:haista vittu.mies on oikein korkeasti koulutettu,käytös ei ole sitä todellakaan.Anteeksi ei ole pyytänyt koskaan.Haukkui minut vanhempieni kuullen,eikä paljon kadu tekemisiään.Petin kerran muutama vuosi sitten,vieläkin saan kuulla siitä.
Olen pyytänyt häntä muuttamaan pois,koska en tunne enää mitään häntä kohtaan.Ei hän lähde,minä kuulemma kiusaan häntä kun kerron rehellisesti tunteeni häntä kohtaan.
Kesällä lähdin lasten kanssa kuukaudeksi evakkoon kunnon riidan päätteeksi,jossä hän uhksi tappaa itsensä,lasten kuullen.
Jälkeenpäin hän ei kuulemma ole tehnyt mitään sellaista,eikä sanonut mitään pahaa.
Päällisin puolin hän on oikein fiksu ja töissä pidetty."Onneksi" vanhempani näkivät hänen todellisen luonteensa.
Miksi jaksan enää?
Mistä saan voimia eroon?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ajattele asiaa lastesi näkökulmasta. Lapselle on paljon raskaampaa elää riidan keskellä, kuin vain toisen vanhemman luona. Omat vanhempani riitelvät vuosia ennen kuin erosivat,se oli kamalaa meille lapsille. Minä vanhimpana vakuuttelin nuoremmille että, "ei ne tosissaan".
Äitini kertoi minulle että miehen kanssa asuminen oi turvallisuutta, kun ei tarvinnut pyörittää yksin koko taloutta. mutta loppujen lopuksi oli helpompaa elää yksin viiden lapsen kanssa, kuin riidellä koko ajan.
Vaikka me kaikki olimme kovin surullisia kun vanhemmat erosivat, oli se helpotus, kun riidat loppuivat. nyt, kolme vuotta myöhemmin äiti ja isä ovat hyviä ystäviä. nuoremmat sisarukset asuvat vielä äidin luona, mutta isä asuu viiden minuutin kävelymatkann päässä ja käymme siellä päivittäin.
Miehellesi perhe on varmasti jonkinainen statussymboli, menestyksen merkki, kun on hyvä työ, vaimo ja liuta lapsia. Monen mielestä kadehdittavaa.
En yritä vähätellä sitä etteikö miehesi rakastaisi perhettään. Hän ei vain halua päästää irti.
Tee päätös lastesi takia!
Tuskin onnistutte enää omin voimin pääsemään aikuiseen, rakentavaan vuoropuheluun. Lastenkin kannalta olisi parempi, että hakeutuisitte ulkopuolisen auttajan pakeille. Tilanne ei karkaa silmittömäksi riidaksi, kun mukana on puolueeton "puheenjohtaja". Lisäksi on pakko kuunnella. Vaikka eropäätös olisi jo tehty, tuo kannattaa, jotta ero menisi edes jotenkin sivistyneesti, lapsia säästäen.
Minä en jaksa enää tapella,ahdistaa vaan enkä puhu muuta kuin on pakko.
Kunnioitus mennyt lopullisesti,vaikka yrittäisin ajatella positiivisesti.
Möykky rinnassa on vaikeaa,varsinkin kun on pieniä lapsia ja jaksaa pitäisi.
Ystäväni sanoi,että tee erojärjestelyt hissukseen ja laita paperit pöytään.
Hitto jos olisi rahaa lähtisin,vaan kun ei ole rahaa maksaa vuokratakuita ym.
Ymmärrän.
Mulla on samanlainen tilanne menossa. Hiljaista kostoa. Vaikkei toinen loukkaisikaan sanoin, niin hiljaisuus ja tuijottelu tekee saman.
Itselläni vielä lapsuudesta tutut kuviot. Äiti pysyi naimisissa, MUKA (sama juttu) lasten tähden. Ei todellakaan ole hyvä syy pysyä yhdessä lasten tähden. Ei siinä lapsena saa minkäänlaista järkevää ymmärrystä LÄHEISELLE ja rakastavalle parisuhteelle. Monesti lapselle on raastavampaa katsella, kun hänelle rakkaat ihmiset käyttäytyvät kaikkien "rakasta lähimmäistäsi" normien vastaisesti.
Oma ratkaisuni, alkajaisiksi asumusero. Rauhallinen ero. Tarvitaan paljon kärsivällisyyttä. Rauhallinen ero, juuri edelliseen kirjoittajaan yhtyen, ettei lasten tarvisi myöhemmin kärsiä. Antakaa kypsä esimerkki erotilanteesta.
Taas, helpommin sanottu kuin tehty, jos mies todella on oman egonsa vanki.
Toivon sulle kaikkea hyvää. Jos todella uskot, että ero on paras ratkaisu, taloudelliset seikat eivät sitä pysäytä. Yritä jaksaa. Usko parempaan tulevaisuuteen, jokaisella on ihmisoikeudet!
Hän kuulemma ei jää asumaan lähelle meitä,ja hankkii mahd nopeasti uuden kumppanin.Ihan kuin se minua kiinnostaisi:)
Vanhempieni kuullen(olivat meillä kylässä)huusi ja haukkui minut maan rakoon.En kuulemma saa elatusmaksuja ym.Toissailtana yritin keskustella tilanteesta ja miten se vaikuttaa lapsiin,vastaus oli:haista v...u!Sen jälkeen käännettiin kylki ja alettiin nukkumaan.
Hän osaa olla niin pirullinen,että tuskinpa erosta mikään "helppo" tulee.Miten aikuinen mies voi käyttäytyä noin!!!
On tainnut käydä titelit ja hyvä urakehitys päähän pahemman kerran,luulisin..
Olet varmasti yrittänyt keskustella. Koita silti olla kärsivällinen ja kypsä, vaikka se vaatii paljon. Tuntuu, että miehesi ei ole tunnetasoltaan kovinkaan aikuismainen. Edelleen vielä "leikit" yllä. Sosiaalinen status ym.
Anna mököttää ja käyttäytyä kuin lapsi, valitettavasti joudut käsittelemään häntä lapsena.
Elatusavun maksamattomuuden kanssa ei voi sua uhkailla. Se on lakisääteinen.
Mitä vanhempasi ajattelevat hänen käytöksestä?
Olethan täysin rehellinen itsellesi? Yritä.
Niillä meni maku kun näkivät sen huutokohtauksen.Äitini ihmetteli kuinka voi noin toista kohdella,jos kerran niin rakastaa.
Minustakin tuntuu että hän on tunne-elämältään kuin lapsi.Kiukuttelee ym,jos sä et leiki mun kanssa,mä en leiki sun kanssa:)
Kun yritän puhua meidän asioista syyttelemättä,hän vaan ihmettelee kun puhun aina niin negatiivisista asioista.Pakkohan asiat on selvittää,jos meinaa päästä eteenpäin.
Enää en viitsi,6 vuotta yritystä takana.Hoidan asiani kuntoon,että tämä loppuu.Menköön aikuistumaan omaan asuntoonsa.
Nyt mä sain sen käsityksen, ettet olekaan aivan 100% varma erosta???
Puhutko muusta kuin negatiivisista asioista miehesi kanssa? En tällä syyllistä, vaan mietin onko suhteessanne yleisesti puhuttu enemmän negatiivisista asioista? Kumpi yleensä puhuu, tekee aloitteen?
Tiedän itse, että turhaannuin suhteeseeni, kun mieheni kertoi olevansa onnellinen. Hän oli onnellinen kun hänellä oli nainen, lapset, koti ja työ. Kaikki mikä miehen tekee mieheksi??? Kerroin hänelle, etten ollut onnellinen, ja takuulla äidin onnettomuus säteili lapsiin. Mies ei sanonut mitään. Tuijotti vain, että omapa on ongelmasi. Hän hoitaa omansa jos niitä on... ei kuullosta hyvältä tiimityöskentelyltä???
Onko hän hakemassa omaa asuntoaan?
Muuten, sen voin sanoa, ettei yksinhuoltajuus mitään ihanaa ole. Jos siihen "ryhtyy" (niinkuin se kenekään unelma olisi), on hyvä olla voimakkaassa uskossa itseensä. Lapsetkin kärsivät vieroitus- tai muutosoireista.
Olen ollut itsekin joskus yksinhuoltaja,ensimmäisen tytön kanssa jäätiin kahdestaan.Samaa ongelmaa kuin nyt,eli työnarkomaniaa..
Olen miestäni pyytänyt lähtemään suosiolla,vaan eipä lähde.Jos vaan saisin vuokratakuurahat järjestymään,lähtisin itse.Kotiäidille kun ei lainoja myönnetä:)
Mies tekee pitkää päivää,ja ihmettelee kun ei ole vaimo tyytyväinen ja valittaa..Seksiä ollaan kärttämässä,vaikka minä olisin valvonut monta päivää lasten vuoksi.Eikä ymmärretä mikä taas on vialla.Empatiaa soisin miehellä olevan.
Eipä mies paljon ole koskaan puhunutkaan,hehkuttaa illalla klo 20 työasioita.Tulee kotiin n.klo19,paitsi nyt ollut tämän viikon työmatkalla.
Huomaan itsestäni olevani kuin eri ihminen kun hän on reissussa,ja saan olla lasten kanssa keskenään.Paljon rennompi enkä sellainen hermokimppu.
Olen positiivinen ihminen,nyt vaan ahdistaa jumiutunut tilanne.
Kumma ettei aikuinen mies ymmärrä lähteä jos suoraan sanotaan!
Pitää väkisin roikkua toisessa kiinni.Tätä suhdetta ei kuulemma kannata heittää roskakoriin,pitääkö huonotta suhdetta pitää väkisin vuosikaudet yllä?
Ei minusta ainakaan.
Olen liian monta kertaa lähtenyt kodistani lasten kanssa "lomalle",hermot ollu niin loppu.
Oletko muuten viettänyt aikaa itsesi kanssa? Ilman lapsia. Onko sinulla tähän mahdollisuus? Ihan vain ollaksesi yksin muutaman tunnin, jopa päivänkin. Kykenetkö olemaan yksin?
Ja jos nyt eroat, älä ainakaan toisen miehen vuoksi. Jos sen teet, niin vikaa on sinussa.
Jos ja kun olet ollut rehellinen itsellesi, toivottavasti myös miehellesi, vuokratakuurahat maksaa esim. sosiaalihuolto, uskoisin. Vai etkö kenties pystyisi lainaamaan? Tai asumaan jonkun luona vähän aikaan, kunnes tilanne selviää.
(Itselläni oli tuuria, ystävälläni oli vapaana suuri huone. Jaoin sen 5 kuukautta lasteni kanssa. Ei ollut mukavaa, mutta se lähensi ja teki tilanteen todellisemmaksi. Ja töihin menoa vauhditti! hyvä ystävä ei suuria vuokrasummia vaatinut, vesi- ja sähköosuus tietenkin.)
Ketään ei kiikarissa,eikä tule olemaan!
Yksin vietän aikaa säännöllisesti,mahdollisuuksien mukaan.Enemmänkin olisin jos voisin.Ehdotin miehelle että lähtisin YKSIN tyttökaverin luokse,olisin yötä siellä,käytäisiin syömässä ym.Ei kuulemma käy!Haluaisin olla vaikka hotellissa vuorokauden yksin,saisin levätä,vaan ei käy sekään.
Olen viimeset 6v pyörittänyt yksin tätä huushollia,mies joko töissä tai työmatkalla.
Aamusta iltaan yksin,mies tulee kun joutaa kotiin lukemaan lehtiä ja surffaamaan netissä.
Viikonloppuna vähän jaksaa lasten kanssa jopa ulkoilla.
Tämän viikon lapset olleet kipeinä,mies työmatkalla.Silti olen hyväntuulinen ja jaksan.Ajatuskin siitä että mieheni tulee huomenna,saa minut voimaan pahoin.Hän ehdotti että menemme elokuviin,ongelma on siinä että minua ei enää huvita.8 vuoden ajan hommasin yksin lastenhoitajan tänne,hän ei tikkua laittanut ristiin.Jälkeenpäin ajateltuna minähän häätkin järjestin,hän lampsi perässä.
Olemme liian erilaisia..
Katsoisitko peiliin välillä...
Ei voi riidellä yksin. Kehottaisin silti vielä kokeilla keinoja jotka yhdistää eikä erota teitä.
Miehesihän on mieleltään tosi sairas ja murentaa pidemmän päälle lastensa ja sinunkin luonteesi!!
Tee kaikkesi että saat tukea (esim. ammattiauttaja) tai ystävät. Ja ero on varmaankin hyvä ratkaisu, mutta tukea ja apua varmasti tarvitset. Kenenkään ei tarvitse kestää tuollaista elämää, ei varsinkaan kasvavien lapsien.
Voimia!!
Ei ymmärrä...Väkisin roikkuu,vaikka minä olen kylmä,en kykene osoittamaan tunteitani häntä kohtaan ym.
Monissa kaupungeissa toimii oikeusaputoimisto (kunnallinen sellainen). Siellä ei tarvitse heti lyödä suurta rahatukkua pöytään. Neuvovat käytännön järjestelyissä. Sinulla on monta lasta .Miehesi joutuu maksamaan elatusapua, ymmärtääkseni hänen palkkansa ei ole kovin pieni. Rahat ulosmitataan palkasta, jos hän ei niitä suosiolla maksa. Mitä jos järjestelisit asiaa kaikessa hiljaisuudessa. Jos hänen keskusteluhalunsa heräävät, kun ero on vireillä, niin sitten keskustelette.
Olet tainnut yrittää keskustella monta kertaa, nyt ei mielestäni kannata kuluttaa voimavaroja saman kuvion toistamiseen. Etsi itsellesi paikka jossa asiaa järjestellään.
Voimia Sinulle!
Jos tuo kaikki pitää paikkansa, mikä pitää sinut vielä hänen luonaan? En minä, eikä moni muukaan katselisi moista. Olethan yrittänyt ammattiauttajaa? Käy ihmeessä juttelemassa, jos et saa miestä mukaan, mene yksin. Voin kokemuksesta sanoa, että siitä on hurjasti hyötyä. Eivät he yritä teitä yhdessä pitää, vaan auttaa ratkaisemaan tilanne. Minä sain perheterapeutilta suuren avun erotilannetta läpikäydessäni.
olen kylläkin vasta 20.. ja minulla on lapsi... lapsen isä hakkasi minua ja käytti henkistä sekä fyysistä väkivaltaa ja monet kerrat uhkasi tappaa minut.. ja muutenkin riehui puukon kanssa tarhan edessä kun olin hakemassa poikaani... me kerettiin seurustella n. 5 vuotta ja 3 vuotta oli ihan hirveetä.. ja tappelua vaan. minä tapasin nykyisen mieheni koulussa... ja häneltä sain voimia lähteä edellisen miehen luota... kerää voimia ja lähde!!!!!!! tollanen ei ole mistään kotoisin lähde pois sieltä lasten kanssa... helppo minun on sanoa mutta... voimia sinulle ja lapsillesi!!!!!!!!! koeta pärjätä...
...kuinka paljon lapset kärsivät.
Sain omani (miehen siis) pihalle pitkällisen taivuttelun jälkeen ja olen niin onnellinen kun ei tarvitse ennää varoa mitä tekee tai sanoo yms.
Helppo sitä ei ole saada lähtemään,kokeile kääntää asia niin et se olisi miehesi oma idea, että hän olisikin se joka jättää. Foimi meillä.
Kyllä sinä pärjäät hyvin, ole rehellinen itsellesi!!!
viime torstaina soitin tänne poliisit kun karkasi tilanne käsistä.Olisin lähtenyt ulos,kun oli riitaa ja kunnolla.Mies ei päästänyt ja vei kännykän,rikkoen sen.Soitin ystävää apuun,joka yritti sanoa miehelle että lähde sinä sitten jos et vaimoasi päästä.Mies alko vinoilun ja huudon,jolloin löin..Soitin poliisit ja pääsin kaverille yöksi.Kun tulin takasin alkoi taas huuto,lähdin viikonlopuksi kaverin luokse.
V...aa lähteä omasta kodista karkuun lasten kera ja vielä kuulla olevansa huono äiti.
Tänään jätän eropaperin ja samaan paperiin häätö miehelle,kun ei kerran älyä lähteä..
saataisiin elää joulu rauhassa:)