Miten tänään voitte, kohtalotoverit, te kaikki jotka tapasin Helsingin homesairaiden tapaamisessa ja KAIKKI MUUTKIN homesairaat ympäri maata (ja ulkomailla)? Kertokaahan kuulumisianne!
Onko sairaus edennyt vai onko paranemista tapahtunut?
Minulla on ollut vähän alamäkivoittoista, jouduin taas aloittamaan tablettikortisonin. Seurausta olosuhteiden vaihdosta: Aloitin uuden työn, jonka piti olla homeeton rakennus, mutta oireilen... Asuin talossani viikon, jonka piti olla homeettommaksi korjattu, mutta sain niin rajuja oireita että jouduin muuttamaan pois viikossa ja nyt asun sukulaisten nurkissa, asunnossa jossa on nähdäkseni myös hometta jne.
Olen henkisestikin niin loppu, etten oikein tiedä mitä tässä tekisi. Olen ajatellut henkivakuutusta ja testamenttia, noin alkuun.
En enää jaksa uskoa, että tästä koskaan kokonaan parantuisin. Oireilen LÄHES KAIKISSA rakennuksissa, joten esim. työssäkäynti ja terveenä pysyminen on todennäköisesti mahdoton yhtälö. Pysyäkseni täysin terveenä kun en voisi esim. asioida missään, tavata juurikaan muita ihmisiä ym. elämää huomattavasti rajoittavaa. Työssäni joudun liikkumaan, tapaamaan paljon ihmisiä ja käymään erilaisissa rakennuksissa.
Olin terveenä ainoastaan silloin, kun olin pitkällä sairaslomalla, evakossa homeettomassa asunnossa, josta en juuri liikkunut minnekään. Ulkohomeista en oireile.
Toivottavasti teillä muilla sujuu yhtään paremmin?
Onko sairaus edennyt vai onko paranemista tapahtunut?
Minulla on ollut vähän alamäkivoittoista, jouduin taas aloittamaan tablettikortisonin. Seurausta olosuhteiden vaihdosta: Aloitin uuden työn, jonka piti olla homeeton rakennus, mutta oireilen... Asuin talossani viikon, jonka piti olla homeettommaksi korjattu, mutta sain niin rajuja oireita että jouduin muuttamaan pois viikossa ja nyt asun sukulaisten nurkissa, asunnossa jossa on nähdäkseni myös hometta jne.
Olen henkisestikin niin loppu, etten oikein tiedä mitä tässä tekisi. Olen ajatellut henkivakuutusta ja testamenttia, noin alkuun.
En enää jaksa uskoa, että tästä koskaan kokonaan parantuisin. Oireilen LÄHES KAIKISSA rakennuksissa, joten esim. työssäkäynti ja terveenä pysyminen on todennäköisesti mahdoton yhtälö. Pysyäkseni täysin terveenä kun en voisi esim. asioida missään, tavata juurikaan muita ihmisiä ym. elämää huomattavasti rajoittavaa. Työssäni joudun liikkumaan, tapaamaan paljon ihmisiä ja käymään erilaisissa rakennuksissa.
Olin terveenä ainoastaan silloin, kun olin pitkällä sairaslomalla, evakossa homeettomassa asunnossa, josta en juuri liikkunut minnekään. Ulkohomeista en oireile.
Toivottavasti teillä muilla sujuu yhtään paremmin?
Vastaukset 49
Vanhimmat
Otan osaa takapakkiisi! Et sinä voi noin huonosti koko loppuelämääsi.Yritä jaksaa nimimerkki "homeahdistus" vaikeuksiesi keskellä. Ytittäkää jaksaa toisetkin homesairaat. Välillä voi olla taas päiviä, jolloin ei oireile niin kovasti.
Minäkin luulin tuossa toukokuun lopussa oireiden helpottavan, mutta sateiden saapuessa oireilu taas lisääntyi.
Nyt eilen ja tänään en herännytkään hirveään kipuun ja kahteen yöhön en ole saanut astmakohtusta. Iloitsen näistä päivistä ja hyvin nukutuista öistä.
Sunnuntaiaamuna heräsin hirvittävään päänsärkyyn ja selkäsärkyyn. Edellisenä yönä heräsin astmakohtaukseen, nenän tukkoisuuteen ja hirvittävään päänsärkyyn. Mietin olisiko syynä se, että yksi koiran omistava ystävättäreni oli luonani kylässä. En minä kyllä oireillut, kun hän oli täällä. Ai niin, mutta hänhän esitteli minulle, sivubisneksenään edustamiaan, pesuaineita ja ihorasvoja. Hän on erityisopettaja, talon yksin ostanut yksinhuoltaja, ja yrittää hankkia lisää rahaa pesuaineiden nettimyynnillä. Hänellä oli mukanaan muutamia tuotteita ja yhtä ihovoidetta hän ylisti ja sanoi sen olevan todella ihanaa. Laitoin tuota "muka-ihanaa-ihovoidetta" käsivarsiini JA SAIN heti HIRVEÄN ASTMAKOHTAUKSEN. Hän sanoi, että olipa konkreettinen esimerkki, ettei tuo "ihana ihovoide" sovi ainakaan minulle. Lieneekö tuo muka-ihana-ihovoide yskitti vielä minua seuraavankin yönä tai sitten hänen vaatteissaan tullut eläinepiteeli?
Yksi homesairas ystävänikin soitti skypellä tänä aamuna ja iloitsen hänen kanssaan hänen ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Samalla kun puhuimme skypellä, hän lähetti minulle kuvia tuosta viikon ikäisestä, todella suloisesta pikku-poika-vauvasta. Olen puhunut puhelimessa jo monen vuoden aikana tuon homesairaan ystävän kanssa ja tänään sain kuvan myös hänestä ja hänen puolisostaan. Kiva tietää minkä näköisen ihmisen kanssa puhelee ja kirjoittelee.
Onnellista tätä päivää kaikille homesairaille ja teidän läheisillenne. Nyt minua ei yskitä. Ulkona ei sada. Selkää ja silmiä ja päätä ei särje. Nyt on taas hyvä olo.
Iloitaan jokaisesta tunnista, kun ei ole särkyjä tai ei ahdista ja yskitä ja kun on saanut nukkua taas yön ilman astmakohtausta ja ilman särkyjä.
Olen huomannut selkäsäryn, päänsäryn ja nivelkipujen tulevan vähän ennen sadetta ja sateella.
Olenko minä nyt "vanha ihminen" niinkuin mummoni valitti aina ennenvanhaan että: "Pittää panna taas linjamenttia poloviin kun kolottaa. Taitaapi tulla saje kun polovia kolottaa ja reumatismi reppii joka paikkaa".
Mummo en vielä ole, mutta ensimmäinen poikani on jo avioliitossa ja toinen poikani on kihloissa. Vauvoja ei ole vielä tulossa.Silti joka paikkaa aina kolotta kun on tulossa sade ihan samoin kuin ennenvanhaan mummollani.
Siis onnellista tätä päivää kaikille homesairaille! Nautitaan kivuttomista ja yskimättömistä hetkistä aina välillä!
Eilistä emme voi muuttaa ja huomisesta emme vielä tiedä. Iloitaan siis tästä päivästä.
[email protected]
Kotona voin hyvin.
Tulee näitä harhaluuloja että on parantunut.
Kun menee ulos, tulee tuttu kuristus kurkkuun ja jos on liian kauan, saa kovat säryt niveliin ja näköhäiriöitä.
Pattigalleria tulee takas naamaan kun käy homeisissa rakennuksissa.
Mutta yleisesti ottaen.
Ilman astmalääkettä en voisi olla yhtään ulkona. Aion käyttää sitä kesän mukisematta.
Kun käyttää hoitavaa lääkettä 2 x 400 mg
niin en tarvii avaavaa kuin satunnaisesti, noin 1 krt viikossa.
Ruokaherkkyys alkaa rauhottumaan. Olen maistellut jo esim sinistä lenkkiä ja löysin mulle sopivan Tofu jäätelön.
Sinuhen munkit käy! Lidlin perus pikkuleivät ja maissihiutaleet. jne..
Eli valopilkkuja :)
Mutta olen siis homepaikoista pysytellyt kaukana.
Ulkohomeet ärsyttää, mutta niissä on miedompi vaikutus elimistöön.
Todellakin samoin minullakin. Kotona voin hyvin jos ei ole vieraita eikä ikkuna ole auki, että naapurin tupakansavu tulee sisälle. Asun yksin ja kotonani ei ole edes kukkia. Tapetitkin otatin pois jo vuosia sitten ja seinissä on kaunis maalipinta. Muutenkin kaikki materiaalit ovat allergiselle sopivia ja kirjat ovat lasikaapeissa. Pesuaineet ovat tuoksuttomia.
Eilen illalla olin entisen työkaverini ja hänen siskonsa kanssa yhdessä tilaisuudessa tuon siskon autolla. En ole ihan varma tuon tilaisuuden pitämispaikan homeista. Siellä oli tuulettimet katossa ja ikkunat auki ja talo on vanha. Yskitti minua jo vähän sielläkin tuon kahden tunnin tilaisuuden lopussa.
Tulin tuon ystäväni autossa äitini luo. Tuolla ystävättärellä on koira. Päästyäni äitini luo, aloin yskiä jo hississä. Mikä lienee sen aiheutti? Kuten minut on tutkittu, niin EN OLE ALLERGINEN eläimille, mutta reagoin myös sellaisten ihmisten lähellä, jolla on koiria tai muita eläimiä.
Menin yskien äitini luo ja en kyennyt edes puhumaan. Otin välittömästi kaikki astmalääkkeeni. Äitinikin taisi vähän pelästyä yskimisestäni. Henkitorvea kuristi ja tuntui vähän aikaa, että tukehdun. Avaavat lääkkeet auttoivat jälleen.
Minulla on herkästi reagoiva erittäin vaikea astma. Yöllä heräsin taas yskimiseen klo 3 ja piti ottaa avaavaa lääkettä. Yleensä saan myös seuraavana yönä astmakohtauksen, kun olen ollut jossain paikassa, missä saan illalla astmakohtauksen.
Nyt taas tänä aamuna on hyvä olo. Ulkona paistaa taas aurinko. Mikään paikka ei ole taas kipeä ja ei yskitä.
Lähden tästä vanhan, suloisen, kiltin äitini luo. Toivottavasti bussissa ei ole Anaisanais hajuvettä tai sitä mikä-lienee-Raid-kärpäsmyrkyn-muka-hajuveden hajuisia ihmisiä. Toivottavasti hometaloihmiset ja tupakansavuiset ja koiraihmiset koirineen menevät edellisessä bussissa, ettei tämä hyvä olo mene taas huonoksi olotilaksi.
Välillä voin aina hyvin - kotona yksinäni! En jaksa olla kuitenkaan aina yksin ja otan riskin, että saan noita inhottavia astmakohtauksia, kun haluan tavata ihmisiä.
Hyvää tätä päivää kaikki homeystäväni eri puolella Suomea!
Toivottavasti teillä on homeeton ja hajusteeton päivä tänään !
Laita tietokoneen kaiuttimet päälle ja naura tämän kanssa:
http://www.weed.ru/temp/catglobus.swf
NAURU PIDENTÄÄ MYÖS HOMESAIRAIDEN IKÄÄ !
terveisin :)
[email protected]
välillä ihan terve, kun toivut noista astmakohtauksista?
Kun minulla näiden ODTS-oireiden (tai mikä lie, nisuiisu sanoisi että alveoliitti) ongelma on se, että ne kestävät PITKÄÄN. Ei se mene niin, että on yhtenä päivänä kipeä ja seuraavana ei. Minimikesto oireille on viikko kerrallaan.
Olen huojentunut siitä, että minulla ei ole tuollaista herkkää ja nopeasti reagoivaa astmaa. Mutta jos vaihtoehtona on tämä, niin eipä hyvältä tunnu. Pahin vaihtoehto on tietysti molemmat sairaudet.
Hyvää homeetonta päivää kuitenkin sinne Ouluun!
Voin välillä ihan hyvin ja "unohdan" kaikki ahdistukset, hengityksen pihinät ja vinkumiset, yskimisen ja yökkäilyn ja vesinuhan ja nenän tukkoisuuden. On terve olo. Sitten tulee noita takapakkeja milloin missäkin ja milloin mistäkin.
Enää en ujostele enkä arkaile ottaa astmlääkettä kaupassa, bussissa, elokuvissa, teatterissa, kuntosalilla tai missä tahansa.
Kyllähän jotkut ihmiset tuijottavat kauhistuneen näköisinä, kun yskin, mutta sanon, ettei minulla ole mitään hätää. Joskus joku huolestunut ihminen on tullut luokseni ja kysynyt, soittaako hän ambulanssin! Sanon, ettei tarvitse ja että minulla on vaikea astma, joka ei tartu, vaikka yskinkin. Joskus joku on vaihtanut paikkaa bussissakin kun on ilmeisesti pelännyt, että yskäni (siis astmakohtauksen aiheuttama yskiminen) tarttuu. On parempi ottaa astmalääke julkisilla paikoillakin, että ihmiset eivät luule minun tartuttavan "flunssaa" (siis astmakohtaus) heille. Joskus ihan vieraat ihmiset tulevat juttelemaan, että jollain heidän läheiselläänkin on astma.
Välillä olen siis oireeton ja välillä aina tukehtumispisteessä. Saman päivän aikanakin !
Saisikin tämän inhottavan astman oireettomaksi. Minulla on jo keuhkolääkärini mukaan KAIKKI mahdolliset astmalääkkeet ja antihistamiinit ja Singulairkin käytössä.
Olen pysyvästi terve vain IF-vakuutusyhtiön asiantuntijoiden paperilääkäreiden perusteella. He eivät ole minua koskaan nähneet, mutta paperilla ovat todenneet minut terveeksi.
Kaytännössä en ole terve koko ajan ja koko päivää.
lähteä tästä johonkin lääkäriin. Flunssa iski viikonloppuna ja nyt on sellainen raskas hengitys päällä, että jotain apua on kai haettava. Kun ei ole vakilääkäriä, joka tuntisi tilanteeni ja jolle voisi tarvittaessa soittaa, joutuu menemään sille lääkärille lääkäriasemalla, jolla on aikoja. Mietin myös millainen on astmakohtaus, jos sellaisen joskus saan. Astmaahan minulla ei ole, ei ole siksi astmalääkkeitä. TTL ei ole lähettänyt kirjettäkään minulle, vaikka olin siellä pkl:lla tutkimuksissa 2001-2002, siksiköhän kun ei ole diagnoosia?
Nyt odottelen aamua. Olisi pitänyt hakea eilen apua. PEF:iä puhaltelen alle 300, ei pysty yhtään nukkumaan, kun limaa kertyy keuhkoputkiin ja meinaa tukehtua siihen. Ylähengitysteiden ärsytysoireisto! Astmankaltainen tulehdus! Astma? Mutta kun astmalääkkeet eivät yhtään auta. Alveoliitti? Toimistotöistä sitä ei voi saada, sanoi keuhkolääkäri. Krooninen keuhkoputkentulehdus? COPD? Mutta kun ei ole koskaan tupakoinut. Ainoastaan altistunut/altistuu valtavalle määrälle homeita ja aktinomykeettejä ja lasivillakuituja ja keraamista pölyä. Kyllä se siitä kun ajattelee positiivisesti, sanottiin työterveysasemalla.
Mutta odottavan aika on pitkä, ainakin kun meinaa tukehtua.
Kyllä sisäilman homeista voi saada kaikkea astmasta alveoliittiin ja ties mitä sen lisäksi. Älä usko tätä lääkäriä. Minä sain ODTS-diagnoosin saman tien kun kävelin sairaalan ovesta sisään ja alveoliittia etsitään edelleen.
Takaisin (uuteen) lääkäriin, keuhkolääkärisi ei ole tainnut lukea ammattikirjallisuutta viimeisiin vuosiin. Äkkiä lääkkeet, ennen kuin tukehdut kokonaan. Minulla vointi paranee aina tablettikortisonilla, käytän myös yhdistelmäastmalääkettä (symbicort).
Olet ikävä kyllä saanut tuta sen, miten Suomessa edelleen suhtaudutaan homeisiin. Just yks kaverini Lahdesta kertoi, miten hänellä alkoi jatkuvat oireilut noin kuukausi uuteen asuntoon muuton jälkeen. Ja ne jatkuivat siihen asti, kunnes hän muutti tuosta asunnosta pois.
Edellisen kerran hänellä oli ollut kyseisiä oireita 90-l:n puolivälissä ollessaan Haminassa INTISSÄ! Sitä ennen ei mitään.
Käydessään lääkärillä hänkin oli epäillyt lääkärilleen, että voiko tämä olla homeista ja millaisia vaikutuksia tällä on. Lääkäri oli sanonut, että ei mitään seurauksia voi olla! Ole rauhassa vaan... Niin, R.I.P. Rest in Peace.
se on kyllä aivan selvä. Homeet ovat ystäviämme ja jos kerran homejuustoa voi syödä - ei home ole vaarallista.
Kaikkien tulisi uskoa näitä Suomen lääkäreitä viimein - heillä on tieto heillä on taito. Homeet eivät aiheuta mitään ongelmia ihmisille.
Sian siittiöt kuolee, lehmät sairastuu, puu lahoaa - ihmisen kudokset, keuhkot, niille EI tapahdu mitään!
Ihminen on immuuni homeille - kyllä lääkärit tietävät!
Mutta jos olet sairastunut, ehkä se on flunssaa, tai et ole hoitanut kuntoasi kunnolla - kävele, juokse, hölkkää. Jos et parane - olet saanut kroonisen vaivan, kun et ole hoitanut itseäsi kunnolla.
Jos et pysty hengittämään, haistat homeen koko ajan nenässäsi - kotona, työpaikalla, koulussasi - hae mielialapillereitä NE kyllä auttavat. Vakavaa masennustasi voidaan HOITAA - älä ole onneton ... hymyile
Kauhulla luin tuon tekstisi. Taisi sinulla olla huono olo yöllä. Menitkö päivystykseen ?
Jäitkö edes henkiin tuosta kamalasta kohtauksestasi?
Olen todella huolestunut! Miten oikein nyt voit?
Mene ihmeessä päivystykseen kun tulee tuollainen tukehtumisen tunne. Olen itsekin joutunut menemään päivystykseen muutaman kerran, kun maksimissaan oleva astmalääkitys ei ole auttanut.
Nyt minulla on ensiapulääkkeenä Theofol Comp ja erittäin tehokas Codesan comp. Jos joku vielä kaipailee sitä tehokasta Benylan yskänlääkettä, joka jätettiin pois myynnistä, niin tuo Codesan comp maistuu samalle ja auttaa heti yskimiseen ja ahdistukseen, JOS/KUN pelkkä astmalääke ei tehoa.
Onneksi useimmiten astmalääke minulla auttaa. Toivottavasti ei tarvitse mennä päivystykseen. Siellä on inhottava jonottaa. Minulla on yksi pullo tuota "ensiapulääkettä" myös äitini kotona, kun olen hänen luonaan niin paljon. Sattuu vielä menomatkalla bussissa olemaan joku "väärän hajuinen ihminen" ja yskin, kun menen äitini luo. Pyörällä en ulkohomeoireilun vuoksi vielä uskalla mennä.
Kerro miten selviydyit tuosta yöllisestä huonosta olostasi.
Olen huolissani, vaikka en edes tunne sinua. Tiedän omasta kokemuksestani, millaista se huono olo ja tukehtumisen tunne voi olla.
Kävin lääkärissä heti aamulla klo 8.00 jälkeen. Otettiin tulehduarvot, CRP ja LA. Kyseessä bakteeritulehdus keuhkoputkissa/keuhkoissa. Hengitysäänet karheat, ei vinkunoita. ECP verikoetta ei otettu, eivät edes tienneet mikä se on. Nyt monen viikon antibioottikuuri päällä. Pikahoitoa akuuttiin oireeseen, syyhyn mistä tämä voisi johtua ei kukaan ota kantaa eikä moniin poikkeaviin tutkimustuloksiini.
noita antibioottikuureja yhdessä kortisonin kanssa, viikko kuuria, viikko ilman ja hei taas sama uudestaan. Pelkällä antibiootilla et pahimmassa tapauksessa edes parane, jos oireet johtuvat homeesta!
Vuosi eteenpäin ja nyt olen todennäköisesti pysyvästi sairas.
Yritä vaan edelleen löytää oikea lääkäri, joka tietää jotain homesairauksista. Päivystyksessä ne tosiaan vain lykkäävät reseptin kouraan. Usein vielä väärän reseptin.
Homeahdistus, 123 ja hilkkaliisa - kuinka pitkään te olette sairastaneet? Olette saattaneet mainitakin, mutta on mennyt ohi.
Alkoi noin 4 vuotta sitten..
ensin silmäoireet,
sit nenän tukkoisuus
*********
2 vuotta lisää ja niin tuli lisäksi
silmiin kasvaimia
näköhäiriöt
tasapainohäiriöt
hiustenlähtö
laihtuminen
korvaan helmikasvustoa
korvakäytävien sietämätön kutina ja verenvuoto
poskiontelotulehdukset
sit nenäverenvuoto
sit pahoinvointi
ihottumaa (patteja)
kurkku kipu
pikkuflunssat
kuume / alilämpö
holtiton tärinä / vapina
nivelsäryt
hiivatulehduksia iholla
********
1 vuosi sitten alkoi näihin lisäksi
Täydellinen ruoka-aine allergia
Täydellinen kemikaaliyliherkkyys
Täydellinen kosmetiikka yliherkkyys
hengitysvaikeudet
keuhkotulehdus
koko kropan kankeus
ihottumat paheni
kauhea kutina
anafylaktisia kohtauksia
pienet nivelet ei toimi ja särkee
mustelmia
Ym pientä remppaa..
sairasloma
ammattitautitutkimus
********************
Ai niin, homeet ei kuulemma aiheuta, vaikka niitä löydetty poikkeavan korkeita pitoisuuksia??
Olen siis luulosairas? Astmaatikko? Atoopikko, taitaa olla sukuvika?
Sehän voikin olla että esim Penicillium on terveellistä?
xxxxxxxxxxxxxxxxxxx
123 - marraskuusta 2004 alkaen pikku hiljaa sairastunut pahemmin ja pahemmin.
Nyt immunologisia ongelmia, keuhkomuutoksia - pysyviä nähtävästi.
Huomenna on tuo tietokonekuvaus, josta lueskelin että sillä tarkastellaan lähinnä vaurioiden laajutta ja etsitään syöpää.
Labrakokeet on myös huomenna reuma-arvojen koholla olon vuoksi sekä noiden tumavasta-aineiden vuoksi - nievelsärkyjen jne. vuoksi.
Keuhkoalueella on nyt taas jatkuvasti kirvelyä - johtunee tuosta keuhkoissani olevasta atelektaasijuosteesta, koska keuhkoissa samalla puolen enemmän tuntemuksia missä tuo juostekin on. Keuhkoputket painuvat ulospuhallettaessa kasaan, aiheuttaen ns. kollapsia.
Atelektaasijuoste - mistä se on tullut ja paheneeko tuo ilmaton tila... sekin selvinnee huomenna. Eräässä kirjassa oli, että pitkään tulehtuneet keuhkoputket aiheuttavat ongelmia keuhkoihin, myös mahdollista syöpää. Eli sitä nyt myös pois suljetaan - toivottavasti.
Olo oli kortisonikuurin aikana parempi - nyt taas vähän sitä ja tätä. Taplettikortisoni auttaa minua jaksamaan - mutta tietty eihän kortisonin syönti mitenkään älykästä ole... antibioottikuuri loppui jokin aika sitten myös.
Nyt vain Pulmicort 2 x 400 mg aamuin illoin, singulair ja somac. Somac on noiden vatsahaavojeni vuoksi - niitä löytyi 2005 kesäkuussa 5 kpl tuolla sairaalan garstoskopiassa. Ei helikoa, ei syöpää. Kesällä 2005 tiputeltiin verta anemiaan - arvot alhaisimmillaan 77 - tiputuksen jälkeen 103 - siitä viikko 95 ja nyt vähän aikaa nousussa jatkuvasti pikku hiljaa aina 126 - ja sitten viimeksi laskussa 124.
Olotila oli syksyllä 2005 hirveä - en pysynyt hereillä, en voinut ajaa autoa (serkkuni ajoi minunkin vuoroni - on samassa työpaikassa kun minä), oksentelin, huimasi, pyörrytti, näköhäiriöitä, ääni painui, kurkkua kirveli, vatsavaivoja, mieletöntä päänsärkyä, repivää kipua rintakehässä, pef arvot tippuvat yli 50%, - olin ihan elävänä kuollut.
Lääkäri arveli että olen masentunut -
edellisissä viesteissä, homekorva ja 123, iso osa minunkin oireistani. Tällä hetkellä keuhko- ja sydänoireet vallitsevia. Hajusteintoleranssi ja kosmetiikkayliherkkyys on myös. Hermosto-oireita, vapinaa, huimausta, kuumeilua, mustelmia, yleiskunnon heikkenemistä ym.
Oireet alkoivat edellisessä työpaikassani heti ekana työpäivänä vuoden 1994 alussa silmien kirvelyllä ja kurkkukivulla. Sitä jatkui vuoden verran, flunssia oli paljon, sitten tuli nivelkivut, huimaus, päänsäryt. Nuha minulla on aina muutenkin.
Vuoden 1995 alkaessa olin jo erittäin sairas, infektiot seurasivat toistaan, kuumeilin jatkuvasti, tulehdusarvot korkealla, keuhkoista kuului sitä sun tätä, olin enemmän poissa työstä kuin työpaikalla. Tähän mennessä olin saanut melko käsittämättömän pitkän listan eri diagnooseja oireilleni, jotka ilmeisesti lähes kaikki johtuivatkin homeesta.
Lopullisesti sairastuin puoli vuotta sitten, kun kodistamme löytyi hometta ja sen purkutyöt aloitettiin.
Olen altistunut homeelle kuitenkin jo aiemmissakin työpaikoissani ja olen asunut ennenkin homeisessa talossa. Ettei tämä ihan yhdestä yöstä tullut, vaikka osa oireista jäi päälle nimenomaan noista väärin aloitetuista purkutöistä.
Kiitokset kaikille vastaamisesta. Teidän listoissanne oli - luonnollisesti - myös minulle kovin tuttuja oireita. Minä olen sairastellut kohta vuosikymmenen. Asuin totaalisesti homehtuneessa asunnossa.
Yleiskuntoni on vuosien varrella kohonnut, mutta silti, kuten jo kirjoitin, minulla on monia teidän mainitsemistanne oireista. Viime vuosien uusin vitsaus on ihon herkistyminen. Leuassa kutiaa suunympäryksen ihottuma finneineen, päänahka on todella huonossa kunnossa - hoidoista huolimatta. Ja ne usein mainitsemat tulehtuneet silmäni. Koko päänuppi siis komiassa kunnossa.
Tuntuu, että samalla kun osa vanhoista oireista on kadonnut (valtava yöhikoilu ja päivisin kasvohikoilu, nukkumaan mennessä karmea palelu, esimerkiksi) saan uusia ongelmia. Ikään kuin sairauteni muuttaisi muotoaan. Niveleni ovat alkaneet särkeä, ja toinen polvi on välillä ihan jäykkä ja sillä ei tahdo päästä kävelemään. Reuma-arvot ovat kohollaan, mutta reumaa ei sentään ole.
Välillä huimaa - tuntuu että heilahdan - vaikka seison kotona ihan paikoillani.
Eihän minuakaan oikeasti mikään vaivaa. Aluksi olin kuulemma masentunut, nykyisin vain herkkä, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Lääkkeenä minulla on flixotide discuss 500 mg illalla ja aamulla. Lisäksi nyt kesällä allergiatabletit - ennen en tarvinnut sellaisia.
Minulle puhkesi lievä astma heinäkuussa 1988, kun työpaikallani oli iso vesivahinko keväällä 1988.
Olin astmalääkkeiden varassa ja kukaan ei varoittanut homeisesta työpaikasta.
Syksyllä 1999 lievä astmani muuttui erittäin vaikeaksi ja meinasin "hukkua omaan räkääni", kun keuhkoni olivat täynnä limaa, vaikka olin jo syönyt antibioottia ja kortisonia kaksi viikkoa. Olin osastohoidossa hengitysvaikeuksieni vuoksi viikon ja sairauslomalla kolme kuukautta. Korstisonia söin ensimmäiseen tulehdukseen noin neljä kuukautta.
Tulehdua uusiutui aina, kun palasin takaisin homeiselle työpaikalleni. Jäin sairauslomalle tammikuussa 2001. Työkyvyttömyyseläkkeen sain 2004. Ammattitautidiagnoosi (astma ja allerginen nuha) sain vuonna 2003.
Vieläkin siis odottelen vakuutusoikeuden päätöstä tapaturmaeläkkeestä.
Vakuutusyhtiö IF:n asiantuntijat ovat todenneet minut työkykyiseksi ja minua hoitaneet lääkärit työkyvyttömäksi. Ristiriitaista !
....että semmonen tappaus...
siitä vesivahingosta astman pahenemiseen, 11 vuotta? Eikö sinulle tullut mitään muuta sillä välillä, oli vaan pelkkää astmaa?
Kauhean pitkä aika oleskella hometiloissa. Vai olitko vaan niin sinnikäs, korkean työmoraalin omaava ihminen joka painoi töissä ja koitti kuitata pahenevan huonovointisuutensa pikku flunssiksi?
Itselläni tauti alkoi nopeasti edetä ja "laajeni" ympäriinsä kehoa, keuhkoista sinne sun tänne. Ei ollut epäilystäkään, että olin sairas, ei sitä kukaan lääkärikään kyseenalaistanut, terveeksi ei väitetty, mutta se kyllä alussa mitätöitiin täysin, että homeella voisi olla jotain tekemistä asian kanssa. Työpaikaltani kun ei löytynyt "tarpeeksi" homeita. Kotoa alkoi sitten löytymään. Nyt on kyllä työpaikallakin tehty uudet tutkimukset ja sieltäkin löytyy (niitä ei ole korjattu, vanhat työntekijät siellä edelleen kärvistelevät).
Homentia vaivaa. Eli sairastuin siis 2004, en 1994, ääh. Vuonna 1994 olin ihan terve, pikkulapsiperhevaihetta elävä nuori nainen, tosin juuri eronnut ensimmäisestä avioliitosta. Vanha astma ei juuri vaivannut ja jaksoin hoitaa lasta yksin, käydä työssä ja opiskella yliopistossa, kaikkea yhtä aikaa. Sairauksista ei ollut tietoakaan.
Minulla kesti neljä vuotta saada tietää, miksi sairastelin. Lääkärit eivät tosin uskoneet sairasteluni syytä vielä siinäkään vaiheessa, kun kerroin, että kaupungin terveysviranomaiset löysivät kotoamme jättimäärän homeita. Ei, vaikka niitä vasta-aineitakin löytyi verestäni.
Olin jo ennen homeiden löytymistä kysynyt useita kertoja lääkäreiltä, että voisivatko oireeni johtua homeista. Sanoin aina, että oireeni ovat samanlaisia kuin niillä ihmisillä, joista kirjoitetaan lehdissä hometyöpaikoista kerrottaessa.
Lääkärit eivät koskaan vastanneet mitään, olivat vain hiljaa.
Onneksi en tiennyt homekämpästä muuttaessani, etten tulekaan terveeksi. Kuvittelin, että saan elämäni pian takaisin. Nyt olen asunut nelisen vuotta puhtaassa asunnossa - ai niin, en olekaan sairastanut vuosikymmentä, vaan vasta kahdeksisen vuotta.
Muistan hyvin, miltä tuntui, kun hussin sisätautilääkäri (silloin en vielä tiennyt homeista) sanoi tutkimusjakson päätteeksi, että tuollaisia oireita joita sinulla on, ei selvitetä millään. Minäpä kirjoitan sinulle konsultaation psykologille. Sanoin, etten ole masentunut, vaan fyysisesti sairas, enkä suostunut ottamaan sitä lähetettä.
Tutkimukset päättyivät siltä osin siihen. Oli kevät, ja kävelin hiljakseen kotia kohti. Olo oli ihan tyhjä.
Alussa astmani oli melko lievää tähän nykyiseen verrattuna. Kun yskitti niin menin kahvihuoneeseen ja otin astmalääkkeet kaapistani. En huomannut homeen hajuakaan työpaikallani, ennenkuin kesällä 1999. Silloin aloin oireilla myös rajummin ja astmalääkkeitä meni enemmän. Minulla oli astmalääke koko ajan työpuvun taskussa siitä asti.
En käynyt koskaan työterveyshuollossakaan astmani vuoksi vaan minua hoiti yksityinen keuhkolääkäri. Kesällä 1999 pyysin tutuilta lääkäriystäviltäni Duact ja Zyrec reseptejä vuorotellen. Ihmettelin kun ne eivät auttaneet. Hävitimme kukkiakin pitkän käytävän varrelta työpaikallani ja kaikille Limoviikunoille tuli lähtö OYS:ssa samana vuonna. Niitä oli meidänkin osastolla.
Menin -99 niin hivutellen ja pikkuhiljaa aina huonompaan ja huonompaan kuntoon, etten edes itse huomannut miten sairas olin. Soitin syksyllä keuhkolääkärilleni jä pyysin puhelimessa kortisonireseptin, kun olin jo työkaveriltani (korvalääkäri) saanut antibioottikuurin ja YHDEN PÄIVÄN SAIRAUSLOMAA. Söin vain kortisonia ja odotin paranemista yskien tauotta koko ajan työpaikallani. Viikonlopun yskin ja yökkäsin kotonani ja sitten vihdoin tilasin ajan työterveyslääkäriin ja kerroin antibiootti- ja kortisonikuurista ja tukehtumisen tunteesta. Siitä alkoikin sitten tohina. Työterveyslääkäri sanoi minun olevan vakavasti sairas ja lähetti minut päivystyspoliklinikalle ja sieltä minut lähetettiin ensiavun jälkeen osastohoitoon. Ensiapuna sain spiralla Atroventia ja kortisonia, pistoksena ja "tipassa" kortisonia ja ilmeisesti theofylliiniä. Nuoret kandit "komennettiin" kuuntelemaan stetoskoopeillaan "sellaista astmaatikon keuhkojen ääntä, jota ei nykyaikana juuri koskaan kuule". Siinä niitä pikkutyttöjä ja pikkupoikia pyöri ympärilläni ihmettelemässä keuhkojeni "astmakonserttia".
Jäin henkiin - kuten olet huomannut. Keuhkojen tulehdus uusiutui sen jälkeen AINA, kun palasin takaisin työpaikalleni. En ole kestänyt enää yhtään hometta, hometaloja ja homeen hajuisia ihmisiä sen jälkeen.
Jos sairastaa "lievää astmaa" ja pystyy oleskelemaan lääkkeiden varassa homeisella työpaikalla, käy niinkuin minulle. Lopuksi menettää pysyvästi terveytensä ja työkykynsä.
Ei kannata yrittää olla "hyvä työntekijä" astmalääkkeiden avulla homeisessa työpaikassa ! Kukaan ei todellakaan kiittänyt minua "urhoollisuudestani".
Kun homeen haju alkoi inhottaa, niin silloin olisi pitänyt "hälytyskellojen" soida. Vaan kun en tiennyt ja kukaan ei varoittanut. Työpaikan homeongelmakin salattiin, kunnes lörppösuuna annoin haastattelun omalla kuvallani ja omalla nimelläni Kalevaan 2001. OYS:in "johto" sai hepulin lehtijutusta ja muut OYS:laiset soittivat ja kiittivät minua rohkeudestani. Nyt homeongelmasta jo uskalletaan puhua.
"Johto" raivosi: "Kuka on vuotanut??"
Minä menin vuotamaan, mutta en menettänyt siinä mitään.
Sitkeydellä ja mankumisella ja keuhkolääkärini aktiivisuudella sain vihdoin työterveyslääkäriltä ammattitautitutkimuksiinkin lähetteen 2002. Ammattitautidiagnoosin sain 2003. Muuta en sitten olekaan VIELÄ saanut. No joo lääkkeet ja lääkärillä käynnit saan vakuutusyhtiön kautta.
Kiitos yhdelle homesairaat-palstan homesairaalle tiedoistasi. OTIN YHTEYTTÄ KANSANEDUSTAJAAN. Tänään hänen avustajansa soitti minulle.
Ehkä asioihini tulee nyt vauhtia ???????
Kiitos homesairas - tiedät itse ketä tarkoitan !!
Vai että "oireet, joita ei kukaan selvitä" - sanoi lääkäri.
Me homesairaatkin jo tiedämme "mitä ne oireet ovat", vaikka emme ole edes lääkäreitä.
Ihan turhan kauan meitä riepotellaan paikasta toiseen ja kivuliaista, ihottavista, turhista tutkimuksista toiseen, vaikka sairautemme selviäisi helpommin OIKEILLA TUTKIMUKSILLA, kun ne tehtäisiin vielä oikeaan aikaan, eikä monen kuukauden sairausloman ja kuukausien kortisonikuurien jälkeen.
Onneksi sinunkin sairautesi syy selvisi "JO" neljän vuoden jälkeen. Mitä kaikkea hadistusta ja epätietoisuutta sisältyykään noihin "turhiin" vuosiin?? Sen voi aavistella vain toinen homeesta sairastunut ja riepottelun kohteeksi joutunut homesairas.
Voimia sinulle!
Toivottaa
[email protected]
Tuosta urhoollisena työntekijänä olemisesta pitäisi kyllä luopua. EI kannata vaan sinnitellä astmalääkeiden turvin töissä, siinä kaivaa kyllä omaa hautaansa. Kiitos hyvästä kirjoituksesta Hilkkaliisa!
Kuinkahan paljon työpaikoilla yleensä on näitä astmaatikkoja, jotka ovat esim. saaneet työterveyslääkäriltä ilmaislääkkeen kokeiluun ja se on tuonut sen verran helpotusta,että sen kummemmin asiaa tutkimatta on lyöty astmalääkeresepti käteen. Minulle meinasi käydä näin, mutta olin valveutunut ja tiesin, ettei työterveyslääkärin repertuaariin kuulu esim. symbicort, vaan se on sen tasoinen lääke, jonka määrääminen kuuluu erikoislääkärin alaisuuteen.
diagnoosia? Oletko kuntoutunut työkykyiseksi? Jatkuvatko oireesi myös muualla, aina homeisissa tiloissa? Millaisella lääkityksellä pärjäät?
Kyselen, kun olen itse niin väsynyt ja kyllästynyt tähän tilanteeseen. Vaikka päällään seisoisi, niin oireet vaan palaavat. Aina. Poikkeuksia ei ole. Kosteusvauriohomeita rakennuksessa = minä kipeänä muutaman tunnin kuluttua.
En ole saanut sellaista diagnoosia, joka olisi kirjattu papereihin.
Tarina jatkuu näin: aloin epäillä jossain vaiheessa, että keuhkoissani on jotain vikaa. (sitä ennen vuosien päivittäinen lämpöily ja flunssailu katkesi homeopaattisella hoidolla.) Pyysin työterveyshuollosta lähetettä iho- ja allergiasairaalaan. Lääkäri kysyi: mitä menisit sieltä hakemaan? Minä: terveyttä. Lääkäri: kirjoittaisin kyllä lähetteen, mutta kun ne tutkivat siellä sisäilmaa...
hehhhheh
No, pääsin sitten sinne poliklinikalle. Puhkuin, puhalsin, keuhkotkin tähystettiin. Tulehdusta löytyi, astmaa ei. Siirrettiin infektiopoliklinikalle, ei mitään uutta. Sitten takaisin iho- ja allergiaan, ja taas spirometriaan...ei ole astmaa, vaikka miten puhalluttaisivat. Mitään tuskin enää edes tehdään, seuraava käynti ensi talvena.
Infektiolääkäri sanoi, että limakalvot ovat tulehtuneet. Kai se on se epäspesifi tulehdus, josta joskus puhutaan. Immuunijärjestelmäni on myös vaurioitunut.
Olen työkykyinen, ja töissähän minä kävin kaikki nuo vuodet; eivät uskoneet sairaaksi. Oli kyllä tosi raskasta näin jälkikäteen ajatellen. Olin välillä ihan loppu.
Saan välillä "kuumepiikkejä", enkä aina tiedä, mistä ne tulevat. Ruoka? Jokin rakennus? Ja vastustuskyky on tosi huono.
Minulla on se kortisoni. Viime vuoden söin kortisonia tabletteina, mutta onneksi pääsin eroon. Lääkkeiden lisäksi otan melkoisen määrän vitamiineja: yleisvitamiinia, magnesiumia, e-epaa, villityrnimehua (auttaa vastustuskyvyssä) valkosipulikapseleita (auttavat myös hyvin)kalkkitabletteja, ja maitohappobakteereita.
Välillä olen ollut - lähinnä talvisin - jopa niin hyvässä kunnossa, että olen voinut lenkkeillä. Keuhkoihin tosin sattuu välillä, ja silloin pistän kävelyksi.
Vointini on kohentunut vuosien varrella todella paljon. Uskoisin, että nuo kaikki vitamiinit sun muut ovat auttaneet, ja ehkä hometta on poistunut elimistöstäni, myös. Pyrin myös kuntoilemaan vointini mukaan aina kun mahdollista. Ennen sairastumistani lenkkeilin säännöllisesti. Jossain vaiheessa en voinut moneen, moneen vuoteen edes lenkkikävellä.
Tulipas pitkä tarina. Voimia teille kaikille! On totta, että vain toinen homesairas voi ymmärtää, mitä kaikkea sairastumisen jälkeen joutuu läpikäymään.
on kohentunut jossain määrin kuitenkin. Antaa toivoa meille muillekin.
Ihmettelen itse tulenko minäkään koskaan saamaan mitään kirjallista diagnoosia, minulle on vain suullisesti sanottu, että minulla on ODTS. Alveoliittin mahdollisuutta ei voi sulkea pois, mutta keuhkojen tähystystähän ei ole vielä tehty. Tutkimukset seisovat, kun olen taas tablettikortisonilla.
Olen saanut myös kuulla lääkäreiltä niin ristiriitaisia juttuja: Ei hätää, se on ODTS mutta se menee pian ohi (lääkäri no.1). Sinä olet pysyvästi herkistynyt homeelle, eikä se mene koskaan ohi (lääkäri no.2). Jos vältät homeisia tiloja niin se ehkä menee vuodessa ohi, mutta se ei ole varmaa (lääkäri no.3). Ei tähän yleensä kuole (lääkäri no.4).
Joo, ei pidä luopua toiveesta tulla terveemmäksi! Olin, tosiaan, itsekin vielä muutama vuosi sitten ihan eri kunnossa. Hassuinta, mitä lääkäri on minulle tarjonnut "diagnoosiksi" oli lause, sinä olet niin herkkä, niin herkkä, ja samalla hän pyöritteli päännupukkaansa empaattisen ilmeen kera.
Minä en itse asiassa pidä enää diagnoosin saamista tärkeänä, se vaihe meni ohi jo kauan sitten. Haluan vain saada itseni nykyistä terveemmäksi. Tällä hetkellä minua rassaa (kuulostanee pinnalliselta) kaikkein eniten ulkonäkö. Silmien luomiturvotus. Taas kokeilen antibiottitippoja, mutta eiväthän nuo mitään tunnu auttavan. Luin jostain sellaisesta homeopaattisesta aineesta kuin silmäruoho, d 12. Pitää kokeilla sitäkin.
Ja vielä siitä hikoilemisesta, josta jotkut ovat täällä kirjoittaneet: ensin nukuin vuosia froteepyyhkeen päällä, sitten naamani valui kuin kraana, sitten kainalot. Tänä keväänä hikoilu on vähentynyt niin, että tulen jo toimeen apteekin vahvalla dödöllä - jokin aika sitten piti käyttää sitä apteekin tosi vahvaa triple dayta, tai sinne päin. Eläköön! Kuin tavallinen ihminen, ikään.
>>Mutta jos olet sairastunut, ehkä se on flunssaa, tai et ole hoitanut kuntoasi kunnolla - kävele, juokse, hölkkää. Jos et parane - olet saanut kroonisen vaivan, kun et ole hoitanut itseäsi kunnolla.> Jos et pysty hengittämään, haistat homeen koko ajan nenässäsi - kotona, työpaikalla, koulussasi - hae mielialapillereitä NE kyllä auttavat. Vakavaa masennustasi voidaan HOITAA - älä ole onneton ... hymyile
Teksti oli tarkoitteu kritiikiksi siitä, että lääkärit väittävät homeen olevan ystävämme
En ole itse sitä mieltä - jeesus miten täällä porukka kulkee laput silmillä ja lukee tekstin siten kun itse haluaa ... vitsejä ei tänne voi laittaa, ei näitä ivallisia kritiikkejä - kun joku tiukkius lukee ne ... jee jee
silloin ei jaksa.. sietokyky joittenkin juttujen suhteen on nollilla.
Me homesairaat olemme tosissamme. Kun kerromme oireistamme se on niin eikä sinnepäin.
Toisaalta hyvät naurut pitkittävät ikää... vähän rajaa kuitenkin... kaikki eivät voi todellakaan hyvin.
Hengittäminen on automaattinen toiminto, sitä ei tarvitse ajatella. Homesairaalla se ei pidä paikkaansa, hengittäminen sattuuu.
Ivalla ja kritiikillä on paikkansa, mut tuetaan me toisiamme.
tai ehkä pikemminkin yhteenveto siitä potaskasta, minkä itse kukin homesairas on saanut kuulla lääkärien suusta.
Ettet vaan ole masentunut ja liioittele asioita? - Noo, voinhan minä olla vähän masentunutkin, kun olen menettänyt juuri kotini, irtaimistoni, työpaikkani, avioliittoni ja keuhkoihinkin sattuu koko ajan jne.
Kaikkihan johtuu vaan liikunnan puutteesta, väärästä ruokavaliosta, tupakoinnista ja alkoholin käytöstä sekä masennuksesta. Jos et myönnä lääkärissä harrastavasi mitään epäterveellisiä elämäntapoja, niin olet todennäköisesti huomiohakuinen luulosairas. Vasta kun sairaus etenee tosi pitkälle ja homeesta alkaa aiheutua pysyviä vaurioita, sinut otetaan tosissaan. Ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa?
siten, etten ymmärtänyt sinun tarkoittavan juuri päinvastaista. En kyllä mielestäni kirjoittanut mitenkään pahasti.
että tiedät nyt, että tarkoitus ei ollut vähätellä meitä sairastuneita. Vaan tätä "#" tilannetta jossa olemme.
Vuosikausia tutkitaan ja heitätään rahaa kankkulan kaivoon - samoja tutkimuksia yhä uudelleen ja uudelleen.
Ja HÄMMÄSTYKSEN KUMMASTUS suuri TTL ei osaa lukea ko. tutkimuksia ja käyttää tietoa hyväkseen - ja lisäksi osa tutkimuksista on heidän väkensä tekemiä!
TOSI HÄMMÄSTYKSEN KUMMASTUS missä TTL aivokapasiteetti luuraa?
Mä oon nyt pois suomesta..
Hämmästys... Vaikka kuljen busseilla, junilla, OON jopa uimassa ja aurinkoa ottamassa.
EI oo tullut oireita.
Nenä on tukossa, ´joo, mutta pieni haitta.
En oo saanut astmakohtauksia!!
Kurkun kirvelyä oli kyllä metrossa, mutta se oli odotettavissakin.
Mutta siis ilma erilainen?
Joku täältä puuttuu..??
Vai onko vaan tarpeeks iso kaupunki (ja rakennettu eri tavalla kuin suomen kosteuvauriotalot)???
Suomessa kirvely ja kurkun kuristus heti kun iski naaman pihalle!! Ja jos kävi kaupassa, ym julkisissa paikoissa, niin sai kunnon säryt, alilämmön, kuumeen ym..
Nyt kerrankin saan olla ulkona! Ja auringossa.
P;S.. pohjoismaassa olen.. hyvinkin lähellä.
Ei aina tarvi lähteä kauas!!
Laitan kamuille e-mailia!!
Olen tosi iloinen :)
En siis oo ihan lopussa ja raunioina.
Hoidetiinhan ennenvanhaan keuhkosairauksia ilmastonvaihdolla. Eli nyt olen siis suomesta ja sisämaasta pois. Meren äärellä.
Ja voin paremmin.
Tämä on siis testi. Ja ilmoittelen miten jatkuu.. Nyt takana pari vuorokautta.
Rusketusta ym.. Ravintolasta sain "siellä" kokonaan valmistetun aterian. Ei lisäaineita, vaan aidot tomaattikastikkeet ym. Ja pystyin syömään kerrankin "ulkona"!!!!
Jipii!
olisiko mahdollista? Ja paremmin tehdyt rakennukset! Siitepölykaudessa siellä menossa eri vaihe, täällä on nyt heinät menossa. Mulla on kyllä siitepölyoireita ulkona, oireilen (silmät, kurkku) just kuivalla, tuulisella säällä, niinkuin kunnon siitepölyallergikko, en sateen jälkeen kuten homeallerginen.
Saattaisit kyllä todella hyötyä Kanariansaarten ilmastosta, puhdasta, suolaa ilmassa, ei kasvillisuutta, ei kosteaa maaperää kun sataa niin vähän. Toivottavasti pääset pian kokeilemaan.
Hienoa että voit paremmin! Niin minäkin tänään, mutta kortisoni menee edelleen ja hoitaa hommansa. Painajainen varmaan jatkuu, kun kuuri päättyy. Hyvin väsynyt olen kyllä edelleen, nukun paljon, kävelylenkeille en jaksa lähteä eli en minä normaalikunnossa ole, mutta olo ei ole sietämättömän tuskainen koko aikaa.
Ennen kortisonin käyttämistä oli kuumeessa ihan jokaisena päivänä. Jo noihin aikoihin olin yleensä ihan terve, kun tein kesälomalla matkan eteläiseen Eurooppaan. Ihan muistan, miten huomasin kerran Kreetalla, että ohoh - minulla ei ole ollut lämpöä moneen päivään. Mutta kun tulin takaisin Suomeen, sama rumba jatkui.
Matkustelimme 3-4 kertaa vuodessa mieheni kanssa etelään ja aina matkoilla olo koheni huomattavasti. Lähteminen oli vaikeaa huonokuntoisena. Perillä sitten nautti paremmasta olosta täysin siemauksin. Lentokoneessa nukuin kuin tukki - aikaisemmin sitä ei osannut nukkua koneessa, nyt ei pysy hereillä mitenkään. Johtuneen ehkä tuosta lentokoneen erilaisesta ilmasta, joka nyt väsyttää heti.
No pari matkaa on jäänyt väliin - ja taitaa jäädä kolmaskin noiden tutkimusten vuoksi. Neljäs olisikin jo sitten ystävien kanssa vähän pidemmälle viettämään ystävättären 40-vuotispäiviä. Toivotaan että silloin jo pääsemme viimeistään matkalle taas lähtemään.
Mutta kaikille jotka matkustamista miettivät voin suositella ainakin noita lyhyitä lentoja 4 - 6 tuntia menee hyvin.
uopuoipiup
Kortisonikuuri loppui ja samalla palasi keuhkoalueen kipuilu. Hengittäminen on vähän raskaanpaa ja vaikeampaa. Näköhäiriöitä enemmän. Väsyttää taas aivan tajuttomasti. Pienenkin askareen tekeminen on rasittavaa. Päiväunet ovat pakko ottaa tai nukahtaa muuten vain pystyyn.
Torstaina on sairaalassa labrat/reumapuolen tutkimukset ja tietokonekuvus/keuhkopuolen tutkimukset.
Keuhkolääkärille laitoin sähköpostia ja sain häneltä myös vastauksen samana päivänä, jossa neuvoo käymään nyt nuo sairaalan tutkimukset lävitse. Lääkityksen jatkaminen voisi sekoittaa tutkimukset.
Minulla taplettikortisoni siis tasasi olotilan aika hyväksi - jaksoin koko päivän ilman tätä uuvuttavaa väsymystä, joka ei noilla päiväunillakaan tokene.
Yritän taas tässä ryhdistäytyä ja lähteä vähän kävelemään ulos - muuta ei nyt jaksa edes ajatella. Sairasloma päättyy torstaina - perjantaina alka pitkä kesäloma.
Luin terveyspalstalta sarkoidoosista ja mitä lääkärit siitä tietävät, sehän on TTL tutkimusten siirtoni syy tuonne sairaalaan, ja kyllä tuntui taas masentavalta - yhtä vähän tietävät, välittävät kuin homeongelmastakaan. Tai siltä nuo sarkoidoosipotilaiden kirjoittelut pääsääntöisesti asian kertoivat olevan.
Siinä sitten miettii missä se Suomen kuuluisa lääketieteellinen taso on - jossakin muualla kuin näissä homeen aiheuttamissa ongelmissa, se nyt ainakin on varma. Eikä ketään tunnu edes kiinnostavan potilas joka sairastaa jotakin jonka voi edes liittää homeongelmiin.
Ja vielä kävi silmääni yksi hyvin masentunut potilas, joka oli ollut yli neljäkuukautta sairaslomalla. Kertoi kuntoilevansa 30 km rullaluistelulenkeillä, joiden ylämäet menevät tuosta noin vain, kortisoni hänen mielestään auttoi häntä tässä kuntoilussa. Mutta haloo - 30 km rullaluistelulenkit, jossa ylämäet mennään lentäen ylös - VAKAVASTI MASENTUNEENA - siinä taitaa diagnoosi kyllä olla varsin pielessä! Mutta hyvä hänelle kun pystyy hoitamaan kuntoaan - noin vakavasti MASENTUNEENAKIN.
***
Mutta sulle vielä - ikävä, että menetät kotisi tavalla tai toisella. Oireettomallehan kotisi voit myydä - mutta kuka nyt kotiaan tuosta noin vain haluaa edes myydä. Varsinkin kun käsitin, että lapsesi viihtyi nimen omaan juuri siellä missä kotinnekin oli - on. Miten lapsesi jaksaa - kerroit että hänelle tilanne oli hirveän vaikea myös, ja sitä kautta myös vaikeutti sinun tilannettasi.
En tässä auta kuin toivoa, että aika tasaa tilanteet.
Esimieheni soitti minulle ja kyseli kuulumisia. Työpaikallani on tänään työterveyshuollon käynti - tulevat tutustumaan meidän osastoon. Esimies kyseli miten uuden työterveysaseman lääkäri ovat ottaneet meidän homeongelman. Kerroin, että kyllä siitä on vapaasti puhuttu ja että keuhkolääkärikin mainisti ettei ongelmani tarvitse VIELÄ olla reumaa tms. - voivat olla vielä aivan näitä homeoireitakin. Ja että keuhkolääkäri sanoi, että kyllä siellä työpaikalla pitäisi nyt jotakin myös tapahtua - vaikka ammattitautia en itse voisikaan enää saada - muiden työntekijöiden kannalta tutkimukset ovat vieläkin tärkeämpiä -
Esimies lupasi soitella mitä työterveysaseman väki kertoilee. Minä sitten kertoilen mitä noissa torstain tutkimukissa ilmenee - 14.6 on keuhkolääkäri ja 19.6. reumalääkäri, jotka ehkä kertovat sitten noiden tutkimusten tuloksia.
***
Yhteenvetona - ei mene hyvin enkä tiedä miltä tulevaisuuskaan vielä näyttää - ei ainakaan nyt hyvältä. Koko kesäloma on mietittävä uusiksi, emme ehkä lähde mihinkään koko kesänä ja sekin on sitten masentavaa se. Ja jos taudiksi tulee tuo sarkoidoosi - on pannassa valo, D-vitamiini pitoiset tuotteet ja ... elämä.
Ikävä kuulla, että vointisi huonontuu vaikka et enää ole edes hometyöpaikallasi, karmeaa. Olen itse laskenut koko ajan sen varaan, että tervehdyn kun pääsen kokonaan eroon homeesta. Vasta nyt on alkanut valjeta, ettei se kai ihan niin mennytkään.
Homeesta ei voi päästä kokonaan eroon enkä taida tervehtyäkään. Kyllä tästä nyt voi laittaa varmaan tiimalasin ympäri ja jäädä odottelemaan -työkyvyttömyys - kuolema.
Lapsi on meilä ymmärrettävästi erittäin surullinen ja ahdistunut tilanteesta, onneksi tulee kesäloma ja saan hänet mökille. Lapsi väittää ettei oireile talossa eikä onneksi oireilekaan ilmeisesti. Mutta hän kuuluu näihin korkean kipukynnyksen ihmisiin, eikä varmaan kerro ensimmäisiä vaivojaan, vaikka niitä olisikin.
Talolla on ns. puhtaat paperit viiden tutkimuksen jälkeen. En silti ymmärrä, miten sen voi koskaan myydä ja millä ehdoilla, kuka haluaa ostaa entisen hometalon, tuskin kukaan.
Minulla on samantapaisia oireita, kipu keuhkoissa, limaa, raskas hengitys, rasituskestävyys hävinnyt, ääni käheytynyt, palelua, hikoilua, tärinää ja hirveä väsymys.
Huvittava juttu tuo 30 km lenkit, itse eilen taas pohdin uskallanko lähteä kävellen kauppaan kun sinne on ylämäki, vaikeaa se olikin ja vaivoin jaksoin perille asti, hyvin hengästyneenä. Kunnon huononeminen on nopeaa ja dramaattista verrattuna oireettomaan aikaan, jolloin saatoin vähän juostakin jopa. Ei tulisi kuuloonkaan nyt, hidas kävely vain sujuu, portaissa jo vaikeuksia.
Onko sinulla varmistunut tuo sarkoidoosi-diagnoosi vai onko se vaan joku TTL:n heitto?
En haluaisi olla pessimisti mutta minulla on hiukka huonoja kokemuksia näiden homekorjausten onnistumisesta, eipä ne taida auttaa kunnolla sairastuneelle enää, jotain jää aina johonkin. Ei ole tullut kuntoon koti, eikä kahdella edellisellä työpaikallani tehdyt korjaukset auttaneet sairastuneita enää, oireilu jatkui.
Mutta ehkä et palaakaan työhön enää, ainakaan samaan paikkaan?
Diagnoosi auki
Eli en tiedä ovatko oireeni ja sairauteni mitä - ehkäpä selviää tässä torstaina tehtävissä tutkimuksissa. Ehkä...
Jos sairaus on sarkoidoosi, on se muotoa joka ei naurata sekään. Mutta ehkä selviän tästä vielä.
Hiton ikävää tuo talosikin tilanne - mutta olen kyllä käsittänyt, että kun talo on kunnolla korjattu ja terveeksi todettu on se mahdollista myydä. Toki kaikki tutkimukset, korjaukset jne. on ostajalla oltava tiedossa - mutta kun ne ovat on täysin laillista myydä. Ja olen myös käsittänyt, että terve henkilö ei näissä hyvin korjatuissa kohteissa oireile.
Eli kyllä talo vielä myytävissä on - hintaan vaikuttaa varmasti se on aivan selvä, mutta ...
Lapset ovat siitä ongelmallisia, että tuon ikäinen kun sullakin on, ei vielä ymmärrä miten vakavasta asiasta on kyse - ja toisaalta on jo riittävän vanha ottaakkseen asiasta paljon murhetta ja huolta.
Työkaverini on juuri joutunut sairaslomalle - hänellä on ammattiastma - hänen hengityskapasiteettinsa lasku oli lääkärin sairasloman syynä - ei kaikki sairastuneet oireilevat työpaikallani vielä.
Mulla on noita muutoksia keuhkoissa, joten ne ehkä vielä aiheuttavat ongelmia. Varsinkin tuo puoli jossa on tuo atelektaasijuoste rahisee nyt - vähän outoa painontunnetta koko keuhkoalueella jne. Ja samaa kuin sulla - noi 30 km rullaluistelulenkit ovat kyllä historiaa ... mutta niitäkin on kyllä joskus tullut tehtyä - nyt ei pysyisi pystyssä huimauksen vuoksi rullaluistimilla saati sitten luistelisi...
Töihin vielä samaan paikkaan kuvittelen meneväni - ei sellaisia työpaikkoja vain ole ... sitä ei oikein voi selittää, miksi tuo työpaikka on niin rakas. Ei se ole sellainen normaali työpaikka - vaan se elää tätä päivää, ihmiset ovat nuoria, vaikka olisivat lähellä eläkeikää - se on loistava työpaikka. Ei siitä voi luopua tuosta vain - tässä kohdin oireilen kuten lapsesi - ... ;-)
Mutta katsotaan nyt syksyä - ja mitä nuo tutkimukset mukanaan tuovat. Nyt on taas vähän ikävä kirjoitellakin - vaikka kädet lepäävät pöydällä oikealle puolelle tulee ikäviä tuntemuksia kirjoitellessa... että silleen kokonaisvaltaisesti homeessa :-)
Ikävä lukea jos sinullakaan ei ole oireet havinneet homekorjauksen myötä. Mitä tutkimuksia teillä tehtiin korjauksen jälkeen?
Meilläkin on korjauksen jälkeen "puhtaat paperit", siis näytteitä vuotopaikasta ja ilmanäyteet joiden mukaan kaikki on kuin pitääkin. Mutta ei ole.
Kurkku on ollut kipeä useita viikkoja, nenä vuotanut yhtä kauan. Silmiä kirvelee. Tilanne kotona tänään: Molemmat lapset kuumeessa, mies kotona saikulla toista päivää, minulla ei kuumetta mutta päätä särkee ja toisessa korvassa kauhea painontunne. Voisihan tällainen sairastaminen sattumaakin olla, mutta kun minun nenään (ei kenenkään muun) haisee vielä home ja en ole koskaan sairastellut aiemmin, tarvinnut ensimmäistäkään antibioottikuuria sitten lapsuuden ja viimeksi olin kunnolla kipeä vuonna 1988 kun sairastin influenssan.
Heips
Meillä töissä on ns. jatkuvat ongelmat - talo on kuin reikäjuusto - noista seinään poratuista reistä tarkastellaan kosteutta ... jossakin laskee jossakin nousee. Homeet nähtävästi tuolla seinissä pysyvästi - museovirasto suojelee seinäpintoja, eikä niitä saa muuttaa vaikka mereltä tuleva kosteus nähtävästi tiivistynyt vuosikausia seiniin. Nyt joitakin koekorjauksia tehty - koko talo pitäisi räjäyttää ilmaan ... se on ihan selvä juttu.
Kosteusvaurioita löytyy aina sieltä täältä, mutta - ne eivät koskaan työsuojelupäällikön mukaan ole mitenkään merkittäviä!
Koko talossa oireilee porukka - osassa talosa yli 90% kosteudet, osa huoneista ja käytävisssä käyttökiellossa pysyvästi - homeisen kirjaston kirjat siirretty uuteen kirjastoon - ...
Homeongelmista meillä on kaikki mahdollinen - viimeisin korjaus tehty kesäkuun alussa yhteen työhuoneeseen jossa työsuojelupäällikön mukaan "ihan lievä ongelma - sellainen joka nyt voisi olla jokaisen kotona jos vähän kosteutta tiivistyy tiskipöydän alle". Korjaus ko tilaan tehty P3 suojaimin.
Ns. puhtaat työhuoneet sairassiivessä - eivät niitä ole, sielläkin minulla ääni painui, limaa alkoi nousemaan kurkkuun - ja jos et juo koko ajan vettä lima muuttuu liian sitkeäksi jotta sitä pystyisi nielemään.
- en usko, että työpaikallani on enää yhtään henkilöä, joka ei jossakin vaiheessa oireilisi sisäilmasta - järkyttävää väsymystä, silmien kirvelyä, ääni painuu, kiukunpuuskia, jne. jne.
Työpaikkana työpaikkani on ihana - kivoja ihmisiä, työpaikka ei edes tunnu työpaikalta ... siellä on hienoja ihmisiä jotka tekevät aina vähän enemmän kuin tarvis ... koska työpaikkani on monelle elämäntapa - hyvä sellainen.
sekä pintapölynäytteitä, kaikista huoneista. Seiniin reikiä ym. Ilmanäytteet puuttuvat vielä. Home ei haise, minunkaan nenääni. Sen sijaan desinfiointiaineet haisevat.
Muut eivät oireile, yhtään, edes astmaatikkolapseni. Sikäli talon korjaukset ovat ilmeisesti ainakin suurimmaksi osaksi onnistuneet.
Minä oireilen edelleen lähes kaikissa rakennuksissa. Voi olla, että sairaus on sillä lailla kroonistunut ettei tämä mene enää ohi.
Kodistamme sain kyllä oireita reippaasti.Ei tule kuuloonkaan, että voisin siellä oleskella, ei lääkärinkään mielestä, kun on ihan kiikun kaakun paranenko koskaan enää/ pysynkö työkykyisenä. Tämä siis lääkärin arvio EIKÄ minulla ole vielä todettu alveoliittia. Ei yhtään mitään konkreettista vielä, vain epäily.
Voimia teille, kauheaahan tämä on. Jos teillä on koko perhe tuossa kunnossa, niin eihän tuo nyt hyvältä vaikuta ollenkaan. Homekorjaukset ovat vaikeita eivätkä ne kuulemma usein onnistu niin hyvin, että sairastuneet kuitenkaan voisivat korjatuissa tiloissa oleskella. Kukaan ei taida tietää kuinka pienistä määristä jo herkistyneet ihmiset oireilevat.
Silmissä on kauhea särky, ja ne punoittavat. Lämpöä ei ole, sillä otin yötä vasten allergialääkkeen, ja aamulla vetäisin nenääni Nasalezea. (joku kyseli sen vaikutusta. Joskus auttaa, joskus ei. Eräs kaverini kehuu kovasti.) Polveni ärhenteli eilen, mutta ei kipeytynytkään! Se on ollut viime aikoina niin kipeä, että on ollut vaikea mennä portaita alas. Nivelet? Enpä tiedä.
vetelen taas maksimit hoitavaa ja pitkävaikutteista formoterolia aamuin illoin ja singulairin illalla ja silti tarvitsin työpaikalla ventolinet muutaman tunnin oleskelun jälkeen.
Osaispa edes nauttia tästä seksikkäästä kähisevästä äänestä, ellei nyt sit mee kokonaan. ..kolmen viikon sairasloman lopussa olin puolella lääkityksellä enkä tarvinnut avaavaa ollenkaan, neljä päivää töitä ja kaikki oireet taas..hengittäminen sattuu jne kansliahommia olis vielä ennenkuin pääsen etätöihin...
Soitin TTL:n hoitsulle, ei sinne varmaan kesäkuussa enää ehdi, heinäkuussa ne on lomalla. Mulla on niin superärhäkkä astma et ei tarvis varmaan isoa annosta sitä hometta. Katotaan...remppa siirty työpaikalla marraskuuhun.. minkähän vuoden ;)
nojuu, pätkäunta ja valvomista. Aamulla veristä limaa, enpäs ehtinyt ajatella mistäpäin tuli kun sylkäsin... Ehkä vain nenän limakalvot verillä. Tänään leikin, että on liukuva työaika... kun menee myöhään saa lähteä aikaisin...