Kävelin rauhallista katua pitkin. Satoi kaatamalla mutta en edes kastunut. Ilma oli sumuinen ja en siksi oikein nähnyt eteeni. Nopensin vauhtiani, ehkä tällä kertaa onnistuisin. Talo häämötti jo edessäni ja yritin kurkottaa ovenkahvaan ja..
- Janine heti ylös!! Raotin silmiäni. Edessäni seisoi kukas muukaan kuin lastenkodin inhottava johtaja Selma.
- Etkö kuullut mitä sanoin? Selma huusi.
- Kuulin, sanoin ja nousin sängystä. Selmaa kannatti totella. Muutamat jotka eivät olleet totelleet istuvat nyt yksin nurkassa ja olivat ihan sekopäisiä, kukaan ei tiedä mitä heille on tapahtunut. Selma katsoi minua päästä varpaisiin ja tokaisi:
- Oletpa sinä laihtunut!
- Miten niin? Kysyin ja katsoin itseäni. Huomasin itsekkin kuinka paljon olin hoikistunut mutta en kyllä tiennyt oliko se hyvä asia koska olin vasta yhdeksän. Hoikistumiseni johtui kai siitöä että Selman ruuissa ei ollut kehumista. Selma lähti huoneestani joka tarkoitti että minun oli puettava. Selma ei yleensä paljon puhunnut ,mutta huutaa hän kyllä osasi.
- Miksi vanhempani eivät voi olla täällä? voihkaisin. Vanhempani olivat olleet vasta 17 kun olivat saaneet minut. Sosiaaliviranomaset olivat vieneet minut, koska vanhempani eivät huolehtineet minusta laisinkaan. Katsoin pöydälläni olevaa kuvaa. Kuvassa oli äitini noin 13 vuotiaana. Välillä kuvittelin että tämä kuvassa oleva tyttö oli siskoni joka vain oli teljetty valokuvaan vaikka asia ei näin ollutkaan. Kuvittelin muutenkin paljon asioita. Joskus ajattelin että Selma on ollut joskus sammakko ,jota joku tietämätön prinssi oli pussanut siinä toivossa että sammakosta muuttuisi ihana prinsessa.
Menin keittiöön. Siellä istuin parhaan ja ainoan ystäväni Veran viereen. Vera oli minua vuoden nuorempi tyttö ,jolla oli ruskeat silmät ja musta tukka ,jonka hän oli kuulemma perinyt äidiltään. Vera oli kyllä välillä aikamoinen kehuskelija ,mutta jostain syystä pidin hänestä silti, hän oli minulle kuin sisko. Selma torkkäsi eteeni lautasen jossa oli jotain kamalaa mönjää, jonka oli kai tarkoitus olla puuroa. Aloin leikkiä että se olisi kamala lihansyöjä puuro joka söi kaiken minkä sai. Vera alkoi hihittää, Vera oli kai siksi niin hauska, koska hänkin osasi eläytyä leikkeihini toisin kuin muut lapset.
Syönnin jälkeen koulubussi tuli ja Vera ja minä lähdimme kouluun. Muut lapsetkin tulivat kouluun mutta me juoksimme bussille aina ekoina. Istuimme takapenkille ja tarkistimme olimmeko muistaneet kaiken. Viimein bussi lähti. Kun bussi oli jo ajanut jonkun matkaa se pysähtyi ja otti kyytiin muita oppilaita. Tänään kuitenkin oppilaiden joukosta erottui selvästi uusi tyttö.
- Hei katso tuolla on uusi tyttö, kuiskasin Veralle.
- Pyydetään se tänne istumaan, Vera sanoi ja osoitti vieressään olevaa tyhjää paikkaa.
- Okei, sanoin ja huusin tyttöä. Tyttö tuli luoksemme ja sanoin että hän voisi istua viereemme mutta silloin tytön takaata kuului:
- Ei hän teidän vieressä halua istua. Puhuja oli Lilja. Lilja oli luokan tyhmin tyttö ,joka halusi aina määrätä muita. Nyt hän saattoi uuden tytön viereensä ja näytti meille kieltä. Vera näytti takaisin mutta minä en edes viitsinyt vaivautua.Silloin bussi pysähtyi. Olimme koululla.
Ekalla tunnilla oli matiikan koe jonka olin tietenki unohtanut. Yritin katsoa vastauksia Veralta mutta silloin joku huusi korvaani:
- Janine mitä sinä luulet tekeväsi?
No siinä se oli. Sen pidemmittä selittelyittä jatkanko?
- Janine heti ylös!! Raotin silmiäni. Edessäni seisoi kukas muukaan kuin lastenkodin inhottava johtaja Selma.
- Etkö kuullut mitä sanoin? Selma huusi.
- Kuulin, sanoin ja nousin sängystä. Selmaa kannatti totella. Muutamat jotka eivät olleet totelleet istuvat nyt yksin nurkassa ja olivat ihan sekopäisiä, kukaan ei tiedä mitä heille on tapahtunut. Selma katsoi minua päästä varpaisiin ja tokaisi:
- Oletpa sinä laihtunut!
- Miten niin? Kysyin ja katsoin itseäni. Huomasin itsekkin kuinka paljon olin hoikistunut mutta en kyllä tiennyt oliko se hyvä asia koska olin vasta yhdeksän. Hoikistumiseni johtui kai siitöä että Selman ruuissa ei ollut kehumista. Selma lähti huoneestani joka tarkoitti että minun oli puettava. Selma ei yleensä paljon puhunnut ,mutta huutaa hän kyllä osasi.
- Miksi vanhempani eivät voi olla täällä? voihkaisin. Vanhempani olivat olleet vasta 17 kun olivat saaneet minut. Sosiaaliviranomaset olivat vieneet minut, koska vanhempani eivät huolehtineet minusta laisinkaan. Katsoin pöydälläni olevaa kuvaa. Kuvassa oli äitini noin 13 vuotiaana. Välillä kuvittelin että tämä kuvassa oleva tyttö oli siskoni joka vain oli teljetty valokuvaan vaikka asia ei näin ollutkaan. Kuvittelin muutenkin paljon asioita. Joskus ajattelin että Selma on ollut joskus sammakko ,jota joku tietämätön prinssi oli pussanut siinä toivossa että sammakosta muuttuisi ihana prinsessa.
Menin keittiöön. Siellä istuin parhaan ja ainoan ystäväni Veran viereen. Vera oli minua vuoden nuorempi tyttö ,jolla oli ruskeat silmät ja musta tukka ,jonka hän oli kuulemma perinyt äidiltään. Vera oli kyllä välillä aikamoinen kehuskelija ,mutta jostain syystä pidin hänestä silti, hän oli minulle kuin sisko. Selma torkkäsi eteeni lautasen jossa oli jotain kamalaa mönjää, jonka oli kai tarkoitus olla puuroa. Aloin leikkiä että se olisi kamala lihansyöjä puuro joka söi kaiken minkä sai. Vera alkoi hihittää, Vera oli kai siksi niin hauska, koska hänkin osasi eläytyä leikkeihini toisin kuin muut lapset.
Syönnin jälkeen koulubussi tuli ja Vera ja minä lähdimme kouluun. Muut lapsetkin tulivat kouluun mutta me juoksimme bussille aina ekoina. Istuimme takapenkille ja tarkistimme olimmeko muistaneet kaiken. Viimein bussi lähti. Kun bussi oli jo ajanut jonkun matkaa se pysähtyi ja otti kyytiin muita oppilaita. Tänään kuitenkin oppilaiden joukosta erottui selvästi uusi tyttö.
- Hei katso tuolla on uusi tyttö, kuiskasin Veralle.
- Pyydetään se tänne istumaan, Vera sanoi ja osoitti vieressään olevaa tyhjää paikkaa.
- Okei, sanoin ja huusin tyttöä. Tyttö tuli luoksemme ja sanoin että hän voisi istua viereemme mutta silloin tytön takaata kuului:
- Ei hän teidän vieressä halua istua. Puhuja oli Lilja. Lilja oli luokan tyhmin tyttö ,joka halusi aina määrätä muita. Nyt hän saattoi uuden tytön viereensä ja näytti meille kieltä. Vera näytti takaisin mutta minä en edes viitsinyt vaivautua.Silloin bussi pysähtyi. Olimme koululla.
Ekalla tunnilla oli matiikan koe jonka olin tietenki unohtanut. Yritin katsoa vastauksia Veralta mutta silloin joku huusi korvaani:
- Janine mitä sinä luulet tekeväsi?
No siinä se oli. Sen pidemmittä selittelyittä jatkanko?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä on aika epäsimsmäinen tarina, oikeastaan mikään ei liity simsiin. (No eipä omissanikaan tarinoissa ole paljoa simsmäisyydellä kehumista.. ;D)
Mukavaa, kun kirjoitat tarinan minämuodossa, se tuo erilaisuutta tarinaan. Tarinassa on hauskoja kohtia, kuten tämä:
"Joskus ajattelin että Selma on ollut joskus sammakko ,jota joku tietämätön prinssi oli pussanut siinä toivossa että sammakosta muuttuisi ihana prinsessa."
Pilkun käytöstä vielä. Pilkkun jälkeen välilyönti, ei ennen sitä. Joissakin kohdissa olet osannut sen, joissakin et.
Jatka vaan, mutta yritä lisätä simsmäisyyttä. Uskon, että tästä tulee vielä hyvä tarina. :)
Ihan mukava tarina.. Yhdyn samaan kans että voisi olla vähän enemmän sims liittyviä juttuja
Totta.. Kiva tarina, mutta sen pilkun ja simsimäisyyden kanssa olisi vielä hiottavaa.. =) Muuten hieno tarina