Tuossa purjehdusalueella rupesi muuan purjehtijapölvästi nikottelemaan katsastusluokista, joten pohditaanpa vähän yleisemmin asiaa.
Ensin tietysti todettakoon se, että koko katsastussysteemi on luonteeltaan täysin epävirallinen eikä ole millään lailla kiellettyä eikä välttämättä edes epäviisasta veneillä sen rajoituksista piittaamatta. Toki se on sinällään arvokas panostus veneilyjärjestöiltä turvallisuustietoisuuden yms. levittämiseksi ja sisältää paljon aivan järkeviä asioita, mutta toisaalta myös kohtia, joita voi pitää vähintäänkin vanhentuneina (esim. se, ettei GPS kelpaisi ainoaksi lokiksi). Ja joissain kohdissa tulee fiilis, että mukaan on otettu yksimielisyyden saavuttamiseksi kaikki, mitä joku työryhmän jäsen on sattunut tarpeellisena pitämään. No, silti toistan vielä, etten suinkaan halua koko katsastussysteemiä tyrmätä tai vaadi edes rajuja muutoksia. Koko systeemin perustarkoitushan on ymmärtääkseni lähinnä se, että kukin veneilijä tuntisi kunnolla paattinsa ja sen ominaisuudet, ei niinkään nipottava varustarkastus.
Ja sitten niihin luokkiin. Moni muistanee Vene-lehdessä muutama vuosi sitten olleen kiivaan väittelyn siitä, saako 2-luokkaan katsastetulla veneellä yleensä lähteä esim. Baltian rannikolle.. (Totta kai saa, ei se laitonta ole, kyse on vain siitä, onko se katsastusohjeiden perusteella järkevää). No, keskustelu muistaakseni loppui siihen, että katsastussääntöjä laatimassa ollut kaveri sanoi "kyllä".
Alussa mainitsemani pölvästi piti majesteettirikoksena Itämerelle lähtöä 3-luokkaan katsastetulla veneellä. No, ensinnäkin olennaisin seikka on luonnollisesti veneen rakenne. Kolmoseen on on katsastettu paljon veneitä, joiden rakenne kyllä kelpaisi kakkoseenkin (ja toisaalta kakkosessa ja jopa ykkösessä on varmasti veneitä, jotka täyttävät vaatimukset vain "nippa nappa"). Ja ohjeiden mukaan Itämeren saisi ylittää vain 1-luokan veneellä, jollaiseksi ei esim. kelpaa perämoottorivene. No, mm. brittiläiset meripelastajat huitelevat tarvittaessa Atlantin vesillä perämoottoriveneillä; eivät taida tietää sielläpäin mitään merenkulun vaatimuksista?
Sitten se varustepuoli: 1- ja 3-luokkien vaatimuserot eivät tosiaankaan ole sellaisia, että voisi pitää millään tavalla vastuuttomana tai edes harkitsemattomana lähteä vaikkapa Saarenmaalta Gotlantiin lujatekoisella moottoriveneellä, jossa on kolmoseen kelpaava varustus. Varamuona? Ajoankkuri? Ilmapuntari? Suuntimalaite? Hei haloo, ei Itämeri ole mikään Atlantin valtameri!
Ensin tietysti todettakoon se, että koko katsastussysteemi on luonteeltaan täysin epävirallinen eikä ole millään lailla kiellettyä eikä välttämättä edes epäviisasta veneillä sen rajoituksista piittaamatta. Toki se on sinällään arvokas panostus veneilyjärjestöiltä turvallisuustietoisuuden yms. levittämiseksi ja sisältää paljon aivan järkeviä asioita, mutta toisaalta myös kohtia, joita voi pitää vähintäänkin vanhentuneina (esim. se, ettei GPS kelpaisi ainoaksi lokiksi). Ja joissain kohdissa tulee fiilis, että mukaan on otettu yksimielisyyden saavuttamiseksi kaikki, mitä joku työryhmän jäsen on sattunut tarpeellisena pitämään. No, silti toistan vielä, etten suinkaan halua koko katsastussysteemiä tyrmätä tai vaadi edes rajuja muutoksia. Koko systeemin perustarkoitushan on ymmärtääkseni lähinnä se, että kukin veneilijä tuntisi kunnolla paattinsa ja sen ominaisuudet, ei niinkään nipottava varustarkastus.
Ja sitten niihin luokkiin. Moni muistanee Vene-lehdessä muutama vuosi sitten olleen kiivaan väittelyn siitä, saako 2-luokkaan katsastetulla veneellä yleensä lähteä esim. Baltian rannikolle.. (Totta kai saa, ei se laitonta ole, kyse on vain siitä, onko se katsastusohjeiden perusteella järkevää). No, keskustelu muistaakseni loppui siihen, että katsastussääntöjä laatimassa ollut kaveri sanoi "kyllä".
Alussa mainitsemani pölvästi piti majesteettirikoksena Itämerelle lähtöä 3-luokkaan katsastetulla veneellä. No, ensinnäkin olennaisin seikka on luonnollisesti veneen rakenne. Kolmoseen on on katsastettu paljon veneitä, joiden rakenne kyllä kelpaisi kakkoseenkin (ja toisaalta kakkosessa ja jopa ykkösessä on varmasti veneitä, jotka täyttävät vaatimukset vain "nippa nappa"). Ja ohjeiden mukaan Itämeren saisi ylittää vain 1-luokan veneellä, jollaiseksi ei esim. kelpaa perämoottorivene. No, mm. brittiläiset meripelastajat huitelevat tarvittaessa Atlantin vesillä perämoottoriveneillä; eivät taida tietää sielläpäin mitään merenkulun vaatimuksista?
Sitten se varustepuoli: 1- ja 3-luokkien vaatimuserot eivät tosiaankaan ole sellaisia, että voisi pitää millään tavalla vastuuttomana tai edes harkitsemattomana lähteä vaikkapa Saarenmaalta Gotlantiin lujatekoisella moottoriveneellä, jossa on kolmoseen kelpaava varustus. Varamuona? Ajoankkuri? Ilmapuntari? Suuntimalaite? Hei haloo, ei Itämeri ole mikään Atlantin valtameri!
Vastaukset 18
Vanhimmat
mutta 1-luokan vaatimukset mm. luukkujen suljettavuudesta ymv:sta veneen 'vesikestävyyteen' liittyen voivat kovassa kelissä olla merkittäviä. Niien ominaisuuksien eteen voi joutua tekemään melkoisestikin hommia monissa merikelpoisissakin veneissä.
ilman ajoankkuria en liiku rannikonkaan tuntumassa avomerestä puhumattakaan!
Tekninen häiriö tai vastaava niin sivuttain
merenkäynnissä heiluva vene on tosi kamala
olopaikka. Suosittelen ajoankkuria - asiallinen
turvavaruste!
kelpaa vaikka pelkkä pitkä köysi ja jos haluaa lisää tehoa, voi köyden päähän sitoa vaikka huovan.
Eri juttu on, jos ajoankkurista haaveilee apua myrskystä selviämiseen tms.
Itse käytän muoviämpäriä köyden päässä lisäjarruna. Ainakin uintireissuilla hidastaa veneen menoa sen verran tuulen mukana että saa uimalla kiinni vaikkei saukon sukua olekaan.
noita muoviämpärin risoja on rannat täynnä.
muistaakseni se kakkosluokka on nimenomaan itämeri luokka.ykkösluokkaan pääsee harva vene suomessa.ainakaan moottorivene,johtuen polttoaine,vesi yms. vaatimuksista.pitäisi periaattessa ykkösessä olla kone,joka tekee merivedestä makeata vettä ja löpöä pitää mahtua atlantin ylitykseen reilusti. ja tietysti ykkösessä tulee olla pelastuslautta.kakkosen ja kolmosen ero nyt on kattavimmissa rakettivarustuksissa ja vhf-puhelin vaatimuksessa.rakenteellisesti ei kakkosen ja kolmosen vene eroa oikeastaan mitenkään vaatimuksiltaan.
Olen varmaankin mielestäsi purjehtijapölvästi, mutta jatketaan kuitenkin.
1- ja 3-luokan oleelline ero on omavaraisuudessa ja myrskynkestossa. Kun lähdet sieltä Saarenmaalta Gotlantiin, sinun pitäisi varautua siihen, että matkan aikana tulee huomattavan kova tuuli, ukkonen, vaurioita veneeseen/moottoriin jne. JA pystyä selvimään näistä ongelmista ilman ulkopuolista apua tai vähintäänkin siten, että ulkopuolista apua joudutaan odottamaan pitkään, esim. vuorokausi.
3-luokan vene on tarkoitettu alueille, joista pääsee nopeasti turvaan ja joissa apu on lähellä. Silloin ei ole mahdollista joutua myrskyyn eikä ole tarvetta olla omavarainen muonan jne. suhteen.
Kuten sanoit, katsastaminen ei ole pakollista eikä katsastetunkaan veneen ole pakko noudattaa luokkansa vesialuerajoja. On siis kipparin vastuulla onko vene varusteiltaan, rakenteeltaan ja kunnoltaan sopiva suunniteltuun matkaan.
Järjestöt ovat kuitenkin nähnyt paljon vaivaa miettiessään sopivaa varustusta.
1- ja 3-luokan välillä on hyvinkin oleellisia eroja veneen rakenteelle. 1-luokan vaatimukset ovat jo varsin kovat.
Myös varustepuolella on suuria eroja ajatellen vaikkapa seuraavia tilanteita:
1. Veneessä vuoto keskellä Itämerta. 1-luokassa vaaditaan huomattavasti paremmat välineet pumppaukseen ja avun hälyttämiseen.
2. Navigointivälineet riikkoontuvat myrskyn, ukkosen, akkuvaurion tms. seurauksena. 1-luokassa vaaditaan varalaitteita.
3. Veneen uppoaminen ja/tai veden varaan joutuminen. 1-luokassa vaaditaan pelastuslautta, paremmat liivit, paremmat pelastusrenkaat jne.
Brittiläiset meripelastajat ovat valinneet kaluston pelastamiskäyttöön. Veneillä tuskin lähdetään kovin kauas rannikolta ja mukana on aina erinomaiset varusteet ja taitavat kolleegat. Sillä ei ole mitään tekemistä huviveneilyn kanssa, jossa ollaan liikkeellä amatöörivoimin ja mahdollisimman pienellä riskillä. Pelastajat taas joutuvat ottamaan riskejä.
Mielestäni 1-luokan varustus on varsin asiallinen. Suuntimalaitetta tarvitaan paikanmääritykseen GPS:n hajottua, ajoankkuri on varsin tarpeen koneen hajottua kovemmassa kelissä, ilmapuntarista pystyy ennustamaan lähestyvän kovan tuulen (toki nykyään Navtex ja/tai yleisradio riittävät pitkälle), varamuonaa voi kaivata kovastikin apua odotellessa.
Suurin virhe, joka katsastusluokkiin tuijottavalle todennäköisesti tulee, on niiden uskominen 100% faktaksi juuri kyseisen veneen ominaisuuksista, vaikka täsmälleen samoja venetyyppejä löytyy aina vähintään kahdesta eri katsastusluokasta, luultavasti kolmesta (olen nähnyt kolmoseen katsastettuja veneitä, jotka rakenteen suhteen kelpaisivat varmasti ykköseen).
Toinen perusvirhe katsastusluokkien tulkinnassa on orjallinen karttaan tuijottaminen miettimättä veneiden käyttötarkoituksia ja luonnetta. Kuten tästäkin keskustelusta on käynyt ilmi, muutamakin kirjoittaja on selvästi sillä kannalla, ettei 3-luokkaan katsastetulla veneellä ole mitään asiaa vaikkapa Saarenmaa-Gotlanti -välille. Ko. väli lienee hyvä esimerkki, koska se on lienee todennäköisin avomeriosuus, jota useimmat veneilijät harkitsevat ko. vesialueella. Muutenhan ylivoimainen enemmistö liikkuukin nimenomaan rannikoiden lähellä. Dunckermaiset "pysähtymättä Saimaalta Amazonille" (ei sekään tosin ihan onnistunut) reissut ovat harvemmassa.
Saarenmaa-Gotlanti väli on n. 70 mailia ja siitä ehkä 50-60 menee jotenkin avomeriosuudeksi. Purkkarilla 10-15 h, moottoriveneellä 3-4 h. Toki siinäkin ajassa voi nousta ikävä keli, mutta todennäköisyydet yhdistettynä säätiedotusten seurantaan yms. takaavat melko lailla varman ylityksen normaalina purjehduskautena (joku viittasi Estoniaan; no, Estonia upposi syksyllä, jolloin myrskyt ovat arkipäivää). Muutenkin tuo on luonteeltaan lähinnä rannikkoveneilyä. Sitäpaitsi purjehdusaluerajat näyttävät periytyvän kylmän sodan ajoilta eli osa Itämeren rannikkoja on tyystin unohdettu.
Mitä varusteisiin tulee, niin vaikka 1-luokan "eksoottisemmillekin" varusteille voi löytää tarpeen, niin jokseenkin yhtä todennäköisen tarpeen voi löytää monille sellaisille kapineille, joita ei vaadita. Siksi en pane Itämeren olosuhteissa suurtakaan arvoa ajatukselle, ettei hyvä 3-luokkaan katsastettu vene olisi täysin kelvokas koko merialueen veneilylle.
vaikka Itämeri ei ole Atlantti. Jos olisivat tunteneet mielipiteesi niin ei varmaankaan olisi uponnut. Tai jospa kipparilla olikin samanlaiset mielipiteet.
olosuhteet ovat aivan yhtä vaativat kuin Atlantilla, ehkä pyörremyrskyjä lukuunottamatta, rannat vain on lähempänä, mikä vaikuttaa tietysti veneen varustelutasoon.
Veneen rakenteellisten ominaisuuksien kannalta on sama purjehditaanko valtamerillä tai Itämerellä, jos vene kestää Itämeren myrskyt kestää se myös valtamerillä.
Katsatusluokat kertovat varustetason, jos ei halua maksaa varusteista, voi avomerirungon katsastaa vaikka nelosluokkaan.
Onkohan ketjun aloittaja koskaan joutunut myrskyyn avomerellä?
Laki ja asetukset velvoittavat kipparia huolehtimaan että alus tai vene on asianmukaisesti varusteltu ja konstruoitu niille vesille joissa sillä liikutaan.
Veneseurat ovat laatineet omaan toimintaansa sovelletut vapaaehtoiset katsastussäännöt helpottamaan veneilyä harrastavien veneiljöiden veneiden asiallista varustelemista ja veneen kunnon tarkistusta ja ylläpitoa, sekä soveltuvuus eri käyttöolosuhteisiin.
Samaan liitty osittain EU-venedirektiivin veneluokat.
Jokainen kippari itse siis viimekädessä on vastuussa katsastuksesta ja luokista riippumatta siitä missä ja miten hän venettään kuljettaa. Pahimman tapahtuessa saattaa sanktiot yllättää mikäli ollaan asiattomasti liikkeellä.
Katsastussäännöistä ja luokista on käyty ikuista keskustelua. Usein "pihiys" on ollut vaikuttava tekijä, eli on kyseenalaistettu määrättyjen vaadittujen varusteiden tai rakenteiden "järkevyyttä".
Rajat on pakko kuitenkin johonkin vetää, ja mielestäni nykyiset luokat ja niiden vaatimukset ovat asialliset ja puolustavat hyvin paikkaansa.
Onhan vaatimuksia ja varusteita myös ajan myötä kehitetty ja muutettu, kun on nähty tarpeeliseksi tai muutoin järkeväksi.
Paljon parjattu 1-luokka (yleensä kateus ilmeisesti syynä) puolustaa vaatimuksineen hyvin paikkaansa. Kuten Joakim sen jo totesi, 1-luokassa tarkoituksena on pitkälle menevä omavaraisuus todella huonossa kelissä.
Aina on myös kinattu siitä voiko Itämeren altaassa liikkua muilla kuin 1-luokan veneillä, ja vastaus on aina ollut että voi ! Mutta järki päässä. Ei välttämättä mennä non-stop suoraan yli Kielin lahdelle, vaan rannikoita myötäillen niin että rintaman ilmaantuessa ehtii alta pois.
...viimeisessä virkkeessäsi muuten on aika olennainen seikka: suurin osa veneilijöistähän ajelee joka tapauksessa rannikkoja pitkin, aika harva ottaa millään veneellä sen linjan, että "Suokin passilaiturista rannassa käymättä Kielin kanavalle!" Syitä on tietysti monia, ensimmäisinä mieleen tulevat luonnollisesti moottoriveneillä polttoainetankin säätelemä toimintasäde ja kaikilla veneillä viihtyvyys: aika pieni joukko on kuitenkin se, joka valitsemaan päästessään on mieluummin viikon putkeen avomerellä kuin pysähtelee vähintään 1-2 kahden päivän välein eri satamiin.
Kuitenkin purjehdusaluerajat on kirjoitettu niin, että kirjaimellisesti tulkiten:
- kolmoseen katsastetulla veneellä ei saisi mennä Suomen aluevesiltä pois lainkaan paitsi Tallinnaan, vaikka Saarenmaalle meno olisi aivan ehdoton "ei-ei"
- kakkoseen katsastetulla ei saisi mennä juuri Paldiskia lännemmäs eikä ainakaan Saarenmaa-Rügen -välille, vaikka miten rannikon tuntumassa pysyisi, Saarenmaakin on kyseenalainen (riippuu tulkitsijasta, onko sen pohjoisrantakaan enää Suomenlahdella).
Pinnistelinpä muistiani ja muistin joitakin tapauksia, jotka on kaikki varmennettavissa.
1. Seppo Muraja lähti Marino-tuulilasiveneellä ylittämään Atlanttia. Oli varmaan mielestään hyvin varustautunut. Vene löydettiin kuukausien kuluttua Portugalin rannikolta, miestä ei.
2. Baltian venematkailun alkuvuosina kaksi pariskuntaa suunnitteli talvella Käpy-grillissä Helsingin Käpylässä venematkaa kahdella tukevalla moottoriveneellä. Matka toteutettiin. Matkan jossain vaiheessa päättivät ajaa Baltiasta Ruotsiin jossain Gotlannin korkeudella. Säätiedotus petti ja myrsky yllätti. Lopputuloksena molemmat haaksirikkoutuivat jollekin hiekkarannalle Baltiassa. Syinä, että veneet eivät kestäneet yli murtuvia aaltoja eivätkä olleet itse oikaisevia. Kukaan ei kuollut. Juttu on luettavissa 90-luvun Vene- tai Venemaailma- lehdestä.
3.Venemaailma-lehden toimittaja oli 90-luvun lopussa kesälomapurjehduksella Jon 30-veneellä. Tuli sitten Vormön itäpäähän. Tuuli lounaasta aika kova. Arvioi, että matkaa voi jatkaa kotiin päin Porkkalan selän itäreunaa. Tosin juolahtipa mieleen, että voisi jäädä odottamaan parempaa säätä. Jatkoi siis matkaa. Matkasta tuli helvetti, kun tuuli yltyi myrskylukemiin. Merimerkit katosivat näkyvistä jne. Henkiset vammat olivat melkoiset. Juttu oli Venemaailma-lehdessä.
4. Viime vuonna kaksi "sankaria" kävi Tallinnassa Busterilla. Sääennuste petti paluumatkalla. Pari metriä lisää tuulta ja pojat olisivat olleet oikeasti kusessa. Nytkin paluu kesti 10..12 tuntia ja nopeus oli 2..3 solmua.
Kaikissa edellä luetelluissa tapauksissa on varmaan oltu sitä mieltä, että on varustauduttu hyvin ja, että vene on merikelpoinen.
Kuinkakohan suuret ikkunat JRxxx:n veneessä ja kuinka paljon ne kestävät päälle kaatuvaa vettä ja onko vene itse oikaiseva?
Jrxxx ei tee virhetä. Se henkii hänen kirjoituksistaan.
"4. Viime vuonna kaksi "sankaria" kävi Tallinnassa Busterilla. Sääennuste petti paluumatkalla. Pari metriä lisää tuulta ja pojat olisivat olleet oikeasti kusessa. Nytkin paluu kesti 10..12 tuntia ja nopeus oli 2..3 solmua. "
Jos siitä Vene-lehden jutusta puhut, niin olet lukenut huonosti. Huono keli oli menomatkalla. Paluu sujuikin sitten joutuisasti hyvässä kelissä.
Tapaushan ei oikeastaan lainkaan kuulu tuohon listaasi. Pojathan pärjäsivät vastoinkäymisistä huolimatta ihan hyvin ja täysin omin avuin. Vene ja miehistö olivat siis jopa tuollaiseen keliin riittävät!
Tottakai olisivat olleet kusessa, jos keli olisi ollut vielä pahempi, mutta eihän meillä kellään ole sellaista venettä, jolla pärjää ihan missä kelissä tahansa ja silti tuolla mennään.
Kyllä aika monella on vene (useinmiten purjevene), jolla pärjää missä kelissä tahansa missä tahansa Itämerellä. Niitä kutsutaan 1-luokkaan katsastetuiksi veneiksi.
Onhan Atlantikin ylitetty mitä ihmeellisimmillä kipoilla soutuveneistä ja purjelaudoista lähtien. Se, että joku selviää ehjänä perille ei tarkoita, että vene ja miehistö oli tuohon keliin riittävä. Kaikille vain oma turvallisuus ja pelastusorganisaatioiden turha rasittaminen ei ole yhtä tärkeitä.
Tuo Busterin kohtaama keli ei ollut mikään ihmeellinen. Tallinnaan mennessäkin voi yllätys olla suurempi. Siksi sinne ei katsastusohjeiden mukaan kannattaisi lähteä 3-luokkaa vaatimattomammalla kalustolla ja 3-luokan veneelläkin vain hyvällä kelillä.
Kaikilla veneillä voi käydä huonosti, ja usein on kysymys virhearvioinnista kun sattuu ja tapahtuu.
Ei siinä välttämättä katsastusluokkakaan auta, mikäli menetellään tilanteeseen nähden väärin.
Kun siirryimme keskustelemaan virhearvioinneista olemme sivussa alkuperäisestä teemasta eli siitä, onko katsastusluokissa järkeä.
Kohta 1:
Mies löydettiin, venettä ei.
Seppo oli ylittänyt jo aiemmin 4,2 metrisellä
Atlantin...onnistuneesti. Aiheesta löytyy kirja
Psykopaatilla yli Antlantin.