Itse olen vahvasti sitä mieltä, että kaikki oireeni liittyvät homeiseen työpaikkaani. Ongelmana tällä hetkellä onkin se, että miten tässä asiassa seuraavaksi etenisin?
Minun tarinani:
Sain uuden työpaikan v.2005 alussa. Huhtikuun lopulla alkoivat ensimmäiset oireet. Pahoinvointi, ns. kuvottava olo (luulin, että mahatauti iskee, mutta pahaolo pysyi, eikä mahatautia tullut), pala kurkussa, pää ja niskasärky. Kävin lääkärissä, kurkussa ei näkynyt mitään ylimääräistä. Päänsärky ja niska-hartiaseudun kipu laitettiin toimistotyön piikkiin. En epäillyt sen kummemmin, kävin fysioterapiassa ja lupasin jumpata.
Jumppaamisesta olo vain paheni, joten se jäi. Huimasi, pää oli turrana, leukaluut kipeänä, poskionteloiden kohdalta turrana, raskas hengittää, silmissä vippasi ja ihan kamala väsymys. Ennen reippailin aamusta iltaan töiden ja harrastusten merkeissä. Nyt tein vain pakollisen ja olisin nukkunut vaikka kuinka paljon.
Epäilin allergiaa, poskiontelotulehdusta ja flunssaa. Mutta flunssa ei koskaan tullut päälle. Henkeä vain ahdisti, työt oli tehtävä ikkuna auki tai happi ei tuntunut riittävän. Pieni matka kävelemistä sai tuntemaan, että on pakko istua. Ihmettelin ja pelkäsin, että mikä minua vaivaa.
Vihdoin hakeuduin yksityiselle lääkäriasemalle, kun en enää jaksanut sitä, että työterveyshuoltoon ei pääse ja päivystävällä sanotaan ”no voi voi...”
Lopulta pääsin allergiatesteihin, ei allergioita. Verikokeet normaalit. Mahan turvotuksesta kärsivänä pyysin myös siihen liittyviä tutkimuksia. Kaikki normaalit. Mitään syytä mistään ei löytynyt. Myös kosteusvaurioihin liittyviin homeisiin katsottiin verestä vasta-aineet. EN ollut ainakaan allergisoitunut homeille.
OMT-fysioterapiasta oli suuresti apua pääkipuun sekä niska- ja hartiaseudun kipuun ja tietysti myös siihen huimaukseen. Olenkin kulkenut siellä säännöllisesti viime syksystä lähtien.
Seuraavaksi alettiin tutkimaan astmaa. Histamiinialtistuskokeessa tuli samanlainen tunne kuin niin monesti aiemminkin, se tuttu ahdistus. Prosentit eivät kuitenkaan riittäneet astmadiagnoosiin ja lääkäri totesi, että statuksessa terve nuori nainen. Terveet elintavat vaan ja koitat vähän reippailla. Yritin selittää, että onhan minulla niin terveet elintavat, kun vaan mahdollista on olla. ja aina olen urheillut, mutta nyt ei vain enää pysty, kun ei jaksa mitenkään. Tuumasi, että valita omalle lääkärillesi, niin se voi tutkia lisää, mutta astmasta ei ole kysymys.
Itku kurkussa taas yksityiselle. Lääkäri lupasi kokeeksi astmalääkkeet ja niiden kanssa tulokset PEF-arvoissa paranivat, mutta ei silti prosentit astmadiagnoosiin riittäneet. Sain lääkkeet kuitenkin vuodeksi eteenpäin, koska ne olivat helpottaneet elämääni niin paljon siinä 3 kk:n aikana.
Talvi meni melko hyvin, kevättalvella tunsin jo kuntoni hieman kohonneen ja jaksoin jo urheillakin, kunhan otin avaavaa lääkettä ennen sitä.
Jatkuvista päänsäryistä kärsineenä kävin neurologilla, joka totesi neurologisen statuksen olevan normaali. Päänsäryt helpottivatkin kevättalvella.
Tulin raskaaksi. Olin onnellinen, mutta sain keskenmenon 10. raskausviikolla. (En tiedä voiko siihen vaikuttaa homeet...)
Aluetyöterveyslaitokselta tehtiin työpaikallamme mikrobimittaukset tammikuussa ja saimme vastaukset huhtikuun alussa. Kaikissa pinta ja ilmanäytteissä oli kosteusvauriolle tyypillisiä homeita. Minun työhuoneessani runsaasti. Lisäksi bakteereja oli pintanäytteissä runsaasti tai erittäin runsaasti.
Pari viikkoa sitten kävi vielä kosteusmittaaja, joka totesi, että viisainta olisi purkaa kaikki pois ja rakentaa eri kohtaan uudelleen. Rakennukset eivät ole kovin kummoisesti rakennettuja vaan ovat ikään kuin parakkityylisiä koppeja. Ne on kuitenkin rakennettu tähän paikoilleen ja pohja on rakennettu umpeen, joten se ei pääse tuulettumaan. Ymmärsin, että rautojen päälle on laitettu suoraan levy, villat ja toinen levy. Pihan kallistukset on niin, että valumavedet kertyvät minun lattian alle ja imeytyvät todennäköisesti rakenteisiin. Sillä lattian kosteusprosentti oli n.75. Jolloin homeet pääsevät kasvamaan.
Tämä tieto helpotti suuresti, koska nyt tiedän miksi olin viime kesän niin huonossa kunnossa. Ja miksi minun oloni on taas työpaikalla hankalampi kuin se oli talven aikana.
Työpaikalla odotetaan vielä viimeistä lausuntoa, koska tällä hetkellä se on vielä suullinen. Sen jälkeen pitäisi olla palaveri, jossa päätetään mitä tehdään. Työterveyshuoltoon ei ainakaan viikko sitten ollut vielä ilmoitettu mitään. Minä kyselen joka päivä asiasta jotain, että homma etenisi.
Olen ajatellut, että jos mitään järkevää ratkaisua ei saada aikaan kesän aikana, niin irtisanon itseni loman jälkeen. Omaa terveyttäni en ole valmis riskeeraamaan täysin. Työmotivaatio on nollassa ja joka päivä mietin, että menisinkö jo lääkäristä vaatimaan todistusta, jolla minulle pitäisi antaa puhtaat työtilat tai muuten olisin sairaslomalla (äiti sai aikanaan sellaisen todistuksen, kun altistui opettajana ollessa). Tämän palstan lukeminen sai minut todella tajuamaan kuinka vakavasta ongelmasta voi olla kyse pitemmällä aikavälillä. Vaikka toki tiesin jo paljon ennen kuin tänne eksyin. Olen kuitenkin vasta 27-vuotias, joten ei tässä vaiheessa työpaikka saisi pilata loppuelämää...
Minun tarinani:
Sain uuden työpaikan v.2005 alussa. Huhtikuun lopulla alkoivat ensimmäiset oireet. Pahoinvointi, ns. kuvottava olo (luulin, että mahatauti iskee, mutta pahaolo pysyi, eikä mahatautia tullut), pala kurkussa, pää ja niskasärky. Kävin lääkärissä, kurkussa ei näkynyt mitään ylimääräistä. Päänsärky ja niska-hartiaseudun kipu laitettiin toimistotyön piikkiin. En epäillyt sen kummemmin, kävin fysioterapiassa ja lupasin jumpata.
Jumppaamisesta olo vain paheni, joten se jäi. Huimasi, pää oli turrana, leukaluut kipeänä, poskionteloiden kohdalta turrana, raskas hengittää, silmissä vippasi ja ihan kamala väsymys. Ennen reippailin aamusta iltaan töiden ja harrastusten merkeissä. Nyt tein vain pakollisen ja olisin nukkunut vaikka kuinka paljon.
Epäilin allergiaa, poskiontelotulehdusta ja flunssaa. Mutta flunssa ei koskaan tullut päälle. Henkeä vain ahdisti, työt oli tehtävä ikkuna auki tai happi ei tuntunut riittävän. Pieni matka kävelemistä sai tuntemaan, että on pakko istua. Ihmettelin ja pelkäsin, että mikä minua vaivaa.
Vihdoin hakeuduin yksityiselle lääkäriasemalle, kun en enää jaksanut sitä, että työterveyshuoltoon ei pääse ja päivystävällä sanotaan ”no voi voi...”
Lopulta pääsin allergiatesteihin, ei allergioita. Verikokeet normaalit. Mahan turvotuksesta kärsivänä pyysin myös siihen liittyviä tutkimuksia. Kaikki normaalit. Mitään syytä mistään ei löytynyt. Myös kosteusvaurioihin liittyviin homeisiin katsottiin verestä vasta-aineet. EN ollut ainakaan allergisoitunut homeille.
OMT-fysioterapiasta oli suuresti apua pääkipuun sekä niska- ja hartiaseudun kipuun ja tietysti myös siihen huimaukseen. Olenkin kulkenut siellä säännöllisesti viime syksystä lähtien.
Seuraavaksi alettiin tutkimaan astmaa. Histamiinialtistuskokeessa tuli samanlainen tunne kuin niin monesti aiemminkin, se tuttu ahdistus. Prosentit eivät kuitenkaan riittäneet astmadiagnoosiin ja lääkäri totesi, että statuksessa terve nuori nainen. Terveet elintavat vaan ja koitat vähän reippailla. Yritin selittää, että onhan minulla niin terveet elintavat, kun vaan mahdollista on olla. ja aina olen urheillut, mutta nyt ei vain enää pysty, kun ei jaksa mitenkään. Tuumasi, että valita omalle lääkärillesi, niin se voi tutkia lisää, mutta astmasta ei ole kysymys.
Itku kurkussa taas yksityiselle. Lääkäri lupasi kokeeksi astmalääkkeet ja niiden kanssa tulokset PEF-arvoissa paranivat, mutta ei silti prosentit astmadiagnoosiin riittäneet. Sain lääkkeet kuitenkin vuodeksi eteenpäin, koska ne olivat helpottaneet elämääni niin paljon siinä 3 kk:n aikana.
Talvi meni melko hyvin, kevättalvella tunsin jo kuntoni hieman kohonneen ja jaksoin jo urheillakin, kunhan otin avaavaa lääkettä ennen sitä.
Jatkuvista päänsäryistä kärsineenä kävin neurologilla, joka totesi neurologisen statuksen olevan normaali. Päänsäryt helpottivatkin kevättalvella.
Tulin raskaaksi. Olin onnellinen, mutta sain keskenmenon 10. raskausviikolla. (En tiedä voiko siihen vaikuttaa homeet...)
Aluetyöterveyslaitokselta tehtiin työpaikallamme mikrobimittaukset tammikuussa ja saimme vastaukset huhtikuun alussa. Kaikissa pinta ja ilmanäytteissä oli kosteusvauriolle tyypillisiä homeita. Minun työhuoneessani runsaasti. Lisäksi bakteereja oli pintanäytteissä runsaasti tai erittäin runsaasti.
Pari viikkoa sitten kävi vielä kosteusmittaaja, joka totesi, että viisainta olisi purkaa kaikki pois ja rakentaa eri kohtaan uudelleen. Rakennukset eivät ole kovin kummoisesti rakennettuja vaan ovat ikään kuin parakkityylisiä koppeja. Ne on kuitenkin rakennettu tähän paikoilleen ja pohja on rakennettu umpeen, joten se ei pääse tuulettumaan. Ymmärsin, että rautojen päälle on laitettu suoraan levy, villat ja toinen levy. Pihan kallistukset on niin, että valumavedet kertyvät minun lattian alle ja imeytyvät todennäköisesti rakenteisiin. Sillä lattian kosteusprosentti oli n.75. Jolloin homeet pääsevät kasvamaan.
Tämä tieto helpotti suuresti, koska nyt tiedän miksi olin viime kesän niin huonossa kunnossa. Ja miksi minun oloni on taas työpaikalla hankalampi kuin se oli talven aikana.
Työpaikalla odotetaan vielä viimeistä lausuntoa, koska tällä hetkellä se on vielä suullinen. Sen jälkeen pitäisi olla palaveri, jossa päätetään mitä tehdään. Työterveyshuoltoon ei ainakaan viikko sitten ollut vielä ilmoitettu mitään. Minä kyselen joka päivä asiasta jotain, että homma etenisi.
Olen ajatellut, että jos mitään järkevää ratkaisua ei saada aikaan kesän aikana, niin irtisanon itseni loman jälkeen. Omaa terveyttäni en ole valmis riskeeraamaan täysin. Työmotivaatio on nollassa ja joka päivä mietin, että menisinkö jo lääkäristä vaatimaan todistusta, jolla minulle pitäisi antaa puhtaat työtilat tai muuten olisin sairaslomalla (äiti sai aikanaan sellaisen todistuksen, kun altistui opettajana ollessa). Tämän palstan lukeminen sai minut todella tajuamaan kuinka vakavasta ongelmasta voi olla kyse pitemmällä aikavälillä. Vaikka toki tiesin jo paljon ennen kuin tänne eksyin. Olen kuitenkin vasta 27-vuotias, joten ei tässä vaiheessa työpaikka saisi pilata loppuelämää...
Vastaukset 19
Vanhimmat
Heips
Sulla on hyvin pitkälle samoja oireita kun minulla. Se mikä minut sairastutti on auki - työpaikalla kuitenkin sisäilmaongelmia, hometta jne.
Keskenmeno voi johtua homeista - siitä todella pahoillani.
Olen googlettannut näitä ongelmia - lukenut täältä paljon tietoa, enkä epäile hetkeäkään ettenkö olisi sairastunut homeista ja muista sisäilmaan tulleista myrkyistä.
Jos sulla vain mahdollista - hae ensin sairaslomaa, mitä vain - älä sano itseäsi heti irti. Ongelma on työpaikkasi - ja ehkä he sen vielä kunnolla ratkaisevat. En sinuna menisi enää työpaikallesi - lääkärin kautta sairalomalla ja siitä kesälomalle. Syksyllä sitten selviää mitä työpaikka omalla kohdallaan tekee.
Työnantajan ei pidä selvitä näistä vain sillä, että sairastuneet sanoutuvat irti. Heillä on velvollisuus huolehtia työoloista joissa ei sairastu.
Hyvää kesää -
Kyllä työnantajan velvollisuus on pitää asialliset työtilat.
Sun velvollisuus on vaan tehdä työsi.
VAADI puhdas työtila.
Ota yhteys työsuojelupiiriin. HE AUTTAVAT.
itseäsi! Heidän tehtävänä on etsiä sinulle puhdas työympäristö. Ongelma ei työpaikalla ratkea sillä, että sinä irtisanot itsesi. Sinuahan se tietysti helpottaa, kun pääset homeista eroon, mutta samalla menetät toimeentulosi. Pyydä lääkäriltäsi tuo lausunto, ettet saa olla enää tuossa tilassa töissä, vaan sinulle täytyy osoittaa muu paikka tai sitten tosiaan siirryt sairaslomalle. Mutta siihen homeiseen huoneeseen et enää mene!
Tästä se alkaa, ainakin tiedät mistä on kyse ja osaat vähän paremmin pitää puoliasi työpaikalla. Nyt vaan peukut pystyyn, että vielä toipuisit kokonaan, täällä palstalla meitä on paljon, jotka emme enää ole toipuneetkaan. Sinulla on etuna tuo nuori ikä ja suhteellisen lyhyt työpaikka-altistusaika, tosin on mahdollista että olet aikaisemmin elämässäsi altistunut homeelle jo päiväkodista lähtien, monet suomalaiset ovat.
Itselleni napsahti pysyvä sairaus päälle kotimme väärin aloitetusta homepurkutyöstä, sairastuin yhdessä yössä enkä ole siitä toipunut reilun puolen vuoden aikana. Mutta takanani oli yhteensä ainakin 10 v homeisissa taloissa ja työpaikoissa, todennäköisesti enemmänkin, tiedän että vanhoihin kouluihini ja sinne päiväkotiinkin on tehty homekorjauksia...
Älä mene enää hometyöpaikallesi, aloita sairasloma heti. Pysy erossa kaikissa muistakin homepaikoista niin tarkoin kuin mahdollista. Yritä löytää asiantunteva lääkäri ja hoida itseäsi mahdollisimman tehokkaasti heti alkuun. Itselläni meni paljon pieleen, kun en ajoissa tajunnut, että pienikin lisäaltistus saa homeoireet aina uudestaan päälle, kunnes ne eivät enää mene ollenkaan ohi.
täällä, statuksessa terve rouva, mutta oireet eivät häviä mihinkään. Tarpeeksi monta kertaa lääkärille, niin saa ehkä jonkun hoitoalan- ammattilaisen ymmärtämään, että lisätutkimukset ovat tarpeen. Astmalääkkeitä ollut minullakin jo 3 vuotta vaan ei astmaa...
varattuna aika työterveyshuoltoon iltapäiväksi.
Haen yksityiseltä vielä kopiot papereistani, niin näkevät kuinka paljon on minua jo tutkittu, etteivät samoja juttuja ala tekemään enää toistamiseen...
Saa nähdä miten käy...
mutta kyllä minä kiersin ja kiersin - lääkäriltä lääkärille - homesairas on kuin kuuma peruna - se pitää heittää kädestä veke nopeasti.
Kohta kaksi vuotta sairastelua - eikä vielä tutkimusten loppua näy
työterveyden kanssa.
Nuoria homesairaita on paljon, kuinkahan moni lasta yrittävä tietää, miten homeet vaikuttavat esim. siittiöihin. Tai keskenmenoihin. Tai miten ne vaikuttavat äidin elimistöön kertyessään vaikkapa tulevan lapsen allergioihin? Tai jne.
Mulla ei ollut toivoakaan saada säällistä kohtelua työterveyslääkäriltä, sain kuulla vain kyselyä "mielentilasta" ja voivottelua. Niin, ja sen puolitoista viikkoa sairaslomaa. Yliopistollisen työlääketieteen polilla sama vastaus: Koska puhallukset eivät putoa riittävästi, on mentävä takaisin työpaikkaan, että ne saadaan putoamaan.
Mitä tuossa tilanteessa voit tehdä enää muuta kuin koettaa järjestää elämäsi niin, että saat toisen työn mikäli enää pystyt missään olemaan.
Jyväskylän Mehiläisestä löydät homespesialisti - keuhkolääkärin kysymällä neuvonnasta. Mene ihmeessä. Pääset toipumaan vähitellen, kun löydät lääkärin, joka ei kyseenalaista järkevyyttäsi ja joka osaa antaa edes jonkinlaisia vastauksia.
Itsekin aikoinaan ja vielä ihan oireettomana, tietämättömänä homeista ajauduin lääkäriin sen takia, kun lasta ei alkanut kuulumaan. Onneksi se sitten onnistui pitkän lomajakson jälkeen. Ja sitten niitä allergisia alkoi syntyä. Pahimman, joka voi kolme ensimmäistä ikävuottaan syödä vain neljää eri ruoka-ainetta, odotusaikana töissä olin jatkuvassa poskionteloiden tulehduskierteessä ja silloin minulle selitettiin, kuinka ne ontelot on niin turpeat odotusaikana ja se johtuu vaan siitä. Nyt olen minäkin ymmärtänyt mistä on kyse: HOMEISTA. Sillä viimeisintä odottaessani ei ollut poskionteloiden tulehduksia ja hän ei ollut allerginenkaan, kun en odotusaikana edes käynyt työmaalla. Melkoista, ollakseen sattumaa.
vaikeuksia ruoka-allergioiden takia. Toisaalta olis vielä mukava kuulla, millaisia oireita lapsillasi oli.
Minulla oli myös jatkuvat poskiontelotulehdukset raskaana ollessani. Lääkäri ei tosiaankaan reagoinut, vaikka tiesi jo edeltäjäni ja muiden ko. tiloissa työskentelevien sairastelevan. Ja varmasti tiesi työntekijöiden epäilevän hometta. Voi, kun olisi tiennyt häipyä siitä putiikista!
Lääkärithän ei ole ottaneet tyttöni VIIVÄSTYNEISIIN allergiarekatioihin paljon kantaa - on vain herkkävatsaisuutta. Monetkaan ruoka-aineet eivät ole lapsellani oireilleet iholla muutoin, kuin nenään parin päivän kuluttua ilmestyvinä raskausarventyyppisinä muodostelmina. Sitten ne ovat hävinneet, kun ruoan antamisen on lopettanut.
HOmehan tuottaa no. viivästyneitä allergiareaktioita. Lasten allergiat ovat ruenneet lisääntymään juuri 70-lta lähtien, jolloin alettiin rakentaa miten sattuu. Onko tässä yhteys tai sitten ei. Siitä tämä allergisoitumisbuumi kyllä varmasti johtuu, väittäisin.
Tuli noista odotusajoista vielä mieleen. Alaselän tuskainen kipu ja jo varhaisessa vaiheessa, tätä oli niissä raskauksissa, jolloin olin hometiloissa töissä, mutta tätä kipua ei ollut, kun viimeisintäni odotin. Eli ei mulla ainakaan huono selkä ollut, kuten aiemmin luulin. Nytkin mulla on vielä samaista selkäkipua, vaikken raskaana olekaan, mutta olen saanut hometta takkiini.
Lapsilla oli kaikenlaisia oireita ja on kyllä edelleenkin. Ensimmäiselläni oli aluksi juuri tuottaista viivästynyttä muotoa maidolle, mutta melko pian allergia muutui sellaiseksi, että voi saada analyfaktisen shokin pisarasta maitoa. Pari vuotta meiltä oli myös vehnä ja ohra pois, siinä vehnässä oli tämä viivästynyt muoto. Odotellaan murrosikää, jos tuo vaikea maitoallergia edes helpottaisi lievemmälle tasolle.
Huippuallerginen lapsemme reagoi kaikelle aluksi ihottumalla tai rajulla oksentamisella ja nopeasti heti syömisen jälkeen. Sai mm. kalan hajusta analyfaktisen shokin, eipä syöty meillä kalaa moneen vuoteen. Heti, kun superrajoitettu ruokavalio alkoi lisääntyä muutamilla ruoka-aineilla, tuli mukaan astma. Nyttemmin oireilee sekä ihottumin että hengitysteiden kautta riippuen ruoka-aineesta. Esim. ei voi olla samassa huoneessa, jossa leivotaan (vehnäjauhopöly).
On ollut rankkaa tajuta, että äidin työpaikan sisäilma on saanut moista aikaiseksi...
oli tosi pahoja alaselkäkipuja (nyt hoksaan vasta) aina siihena asti kun jäin pois töistä. Sitten pari viimeistä kuukautta ei koskenut sillä lailla selkään, kuin töissä ollessa. Kaikki vapaat hetket piti nimittäin viettää selällään kovalla lattialla ja jalat esim. jumppapallon päällä.
Meillä oli ekan vuoden kans tuo oksentaminen, kaikki tuli ulos mikälin oli allergisoiva aine kokeilussa. Riisi ja kaura sentään sopivat tytölle, mutta onhan se aika yksipuolista. Eipä ole paljon syntymäpäiviä vietetty ja monet muutkin tavalliset asiat on saaneet jäädä. Onneksi mummo hoitaa, niin ei tarvitse vielä stressata homeisista kouluista ja päiväkodeista.
Kaiken kukkuraksi olemme huomanneet, että tyttö reagoi homepaikoissa. Eräässäkin paikassa, jossa aivan haisi home (tämä oli juuri ennen omaa sairastumistani) tytölle nousi punaisia länttejä iho täyteen. Muualla tätä ei ole tullut. Sen sijaan poskiontelo-oireet, tukkoisuus jne. tulevat jo puolessa tunnissa, mikäli olemme paikassa, jossa minä tunnen hometta olevan.
Miten teillä? Oireileeko lapset homeesta?
Mietityttääkin nyt tosi kovasti uskaltaako samaa rulettia edes aloittaa uudelleen, kun ei tiedä miten itse on altistuksesta toipunut. Lisäksi kun joudun käyttämään jatkuvasti astma- ja allergialääkkeitä, vaikka en siis saa puhalluksia tippumaan eikä prickeissä näy mitään, mietityttää miten ne vaikuttavat raskauteen ja sikiöön. Tulevaisuus on siten siltäkin osalta melko toivotonta.
Ei sitä kyllä tosiaan olisi uskonut mitä homeet voivat aiheuttaa ja elämään vaikuttaa. Tästä asiasta kun ei puhuta julkisesti ja lääkärit eivät noin yleensä ottaen tiedä mitään. Nyt kun olen ruennut puhumaan ihmisille melko avoimesti ja kyselemään, niin alkaa löytyä homeille altistuneita sieltä täältä. Tämä tosiaankin on iso ongelma ja juuri sen vuoksi siitä halutaan vaieta.
No, valitettavasti ovat alkaneet oireilla homeillekin. Oireiluna poskionteloiden tulehdukset, jota ei kyllä lääkäri myönnä, miten ne on niin sokeita. Me on tätä yhtä pystytty pitämään poissa hometiloista, kotimme on luojan kiitos puhdas. Ja yllätys yllätys ei poskionteloiden tulehduksia, kokeiltu useita kuukausia ja sitten kuukausi hometiloja ja se on siinä! Mulle on turha lääkärien enää potaskaa asiasta syöttää, on useampaan kertaan testattu tämä juttu, poistamalla vain se yksi hometila joukosta.
Muistan, että kauan sitten vein oman lapseni omalle työpaikalleni, olimme siellä vain 15 minuuttia ja hänelle nousi punaisia läiskiä kasvoihin heti! Silloin ymmärsin, mitä mönjää oikein töissä hengitämme, pari viikkoa siitä ja oli itse sairaslomalla asian vuoksi. Siitä on kulunut nyt kolmisen vuotta ja pahoin pelkään, etteivät työkaverini tajua, mitä paskaa hengittävät keuhkoihinsa, paitsi ne jotka ovat pois lähteneet omasta tahdostaan.
""oli tosi pahoja alaselkäkipuja (nyt hoksaan vasta) aina siihena asti kun jäin pois töistä. ""
MULLA SAMA ASIA.
Otettiin jopa lannerankakuvaus ym. kun epäiltiin reumaa.
Ei löytynyt syytä. Pientä luusiltaa.
Nyt selkä ei ole kipeä!!!
Kipu oli välillä tosi invalidisoiva.
Myös niska hartiat ja päänsärky.
Loppuaikana nivelten jäykistyminen ja särky.
Aamuisin kuin rautakanki.
-liiku hitaasti-
on kuvattu kaularanka ja lanneranka. vikaa ei kylläkään kuvista ole löytynyt... ja siitä olen kyllä iloinen!
Fysioterapiasta olen kuitenkin saanut hieman lisää liikkuvuutta rankaan, kun olen niinkuin rautakanki! Varsinkin aamuisin...
Toimistotyötä on helppo syyttää... mutta aiemmat työpaikkani eivät ole saaneet minua näin jäykäksi.
Kumma kun sitä jäykistyy samalla, kun muutkin homeoireet tulevat kuvaan mukaan. Tätä palstaa lukiessa kyllä silmät avautuvat koko ajan lisää!
kun tiedetään, että homeet tahtovat aiheuttaa häikkää sisäelimissä, niin aiheuttaisiko tämä sisäelinten ylikuormitus/"tukehtuminen" nämä järkyttävät selkäkivut?
Itselläni oireilu paikantui nimittäin tuonne munuaisten seutuun ja siitä alaspäin. Pistävä kipu toisella puolen selkärankaa oli ehkä se kaikkein pahin.
Mainiota, että saan kuulla lapsesi oireilevan tutulla tavalla (tietenkään ei allergia ole hyvä asia, mutta helpottaa minua kun "diagnoosini" asiasta vahvistuu). Tässä lapseni allergiassakaan ei lääkäreistä ole yliopistotasollakaan ollut mitään apua. Alkaapa siis olla melko vahva tuntemus suomalaisten lääkäreiden allergiaosaamisesta. Todella ikävä huomata miten heikolla pohjalla se on.
Onneksi luottamalla omaan vaistoonsa sekä lapsen että omassa tilanteessani olemme kuitenkin päässeet aina eteenpäin. Mutta se on vaatinut sitä kyseenalaistamistakin ja roimasti.
Luojan kiitos, en ole enää sitä lääkäriä jumalana pitävää sukupolvea, ja sen vuoksi olen uskaltanut kyseenalaistaa.
Surkein tilanne on mielestäni juuri tällä nöyryyteen opetetulla ikäpolvella eli vanhemmillani ja isovanhemmillani, jotka uskovat lääkärin sanaan täysin. Eivätkä osaa nykyisessä "hyvinvointivaltiossa" vaatia asianmukaista hoitoa ja hoivaa!
tuli miehelleni heti pahimman homepöllytyksen jälkeen. Mutta sehän ei ollut homeesta, sanoi mies eikä kertonut sairaalassakaan mitään kotimme stachybotrystilanteesta.
jossa suositellaan työpaikan puolesta joko siirtämään toisiin, homeettomiin tiloihin tai jäämään sairauslomalle.
Pitäisi se nyt esittää pomolle...
Tietäisikö oikeasti joku tarkemmin tuosta homeiden vaikutuksesta raskausaikana? Heikentääkö se oikeasti raskaaksi tulemista? Ja kuinka paljolti se voi vaikuttaa raskauden keskeytymiseen...
Uuden yrityksen kun pitäisi alkaa lähiaikoina... Uskaltaako yrittääkään niin kauan kuin homeet vaikuttavat...
Ainakin parempaan päin tässä hetkellisesti mennään. Sain luvan siirtyä tekemään etätyötä kunnes toimistorakennuksemme on korjattu. Saan aloittaa heti ensi viikolla. Onneksi työnantaja ymmärsi tilanteen vakavuuden, mutta saa nähdä miten hyvin sitten korjaavat rakennuksen...